sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Katson, missä ja mihin aikaan menen automaatille. Osaan ennakoida tilanteita ja toivon, ettei kukaan enää ryöstäisi minua.
  2. Olen luovuttanut verta aina, kun ei ole ollut esteitä, kuten olen tuolla ylempänä kertonut jo vuonna 2012. Olen käynyt säännöllisesti luovuttamassa ja olen aloittanut veripalvelukäynnit jo pikkutyttönä vanhempieni mukana.

    Oli mukava pysähdystauko työmatkalla ja joskus houkuttelin tuttuja mukaan. Veripalvelussa kestittiin ihmisiä tuoremehuilla, teellä ja kahvilla, lisäksi oli kahvipullaa, kolmio- ja pikkuleipiä tarjolla. Suositeltavaa oli pysähtyä vähäksi aikaa luovutuksen jälkeen ennen kuin jatkoi matkaa. Juomavesipullojen jakaminen lopetettiin jossain vaiheessa. - Kuulin, että jossain ulkomailla verenluovuttajille maksettiin palkkio luovuttamisesta.

    Aikaisemmin otettiin verta 65-vuotiaaksi, nykyisin joutuu lopettamaan vasta 70-vuotiaana, jos on käynyt säännöllisesti luovuttamassa. 65 vuotta täytettyään ei enää voi aloittaa verenluovutusta. Itse aloitin 15-vuotiaana. Ehdin saada jo kerran läksiäislahjan ja sitten tuli uudelleen kutsu postitse kotiin.

    Veripalvelu.fi -sivulla voi käydä tutustumassa asiaan ja siellä voi myös testata, sopiiko veriluovuttajaksi. Käypä kurkistamassa, jos kiinnostaa.

    Luovutuksen jälkeen verelle tehdään tutkimuksia, jotta tiedetään, että sitä voidaan turvallisin mielin antaa tarvitsevalle potilaalle. - Itse totesin joskus, että minulle tehdään HIV-testi säännöllisesti muutaman kuukauden välein. Kuulijat katsoivat minua yleensä hämmästyneenä, kunnes kerroin syyn.
  3. Rosaliiin kysyi, miten tulimme aloittaneeksi sohvasurffailun.

    Omalla kohdallani siihen suuntaan lähteminen tapahtui vähitellen, melkein itsekseen. Vieraan perheen luona asuin kai ensimmäisen kerran kerran Lontoossa kielikurssin aikana. Se oli monella tapaa mielenkiintoinen jakso. Kun pääsin paremmin tutustumaan muutaman keskiluokkaisen brittiperheen elämään, opin monenlaista uutta. - Kun osallistuin keittiö- ym. puuhiin esim. astioita pesemällä, sain kutsuja pariin isäntäperheen ystävienkin kotiin, jos matkustaisin sinne uudelleen. Yksi pariskunta suunnitteli ehkä matkustavansa joskus tulevaisuudessa Suomeen minun vieraakseni.

    (Astioita pesin todella mielelläni, kun lontoolaiset säästivät vettä ja pesivät kaikki astiat samassa astiapesuaineisessa vedessä. Astiat nostettiin pesurievulla tai harjalla pyyhkäisyn jälkeen suoraan tiskivedestä valumaan kuiviksi telineeseen tiskipöydälle; osa astioista voitiin myös kuivata sitten pesun jälkeen pyyhkeellä.)

    Seuraavaksi tuli B + B -vaihtoehto Irlannissa matkustellessa ajankohtaiseksi puoliksi sattumalta, kun niitä oli paljon tarjolla. Jossain oli mainoskylttejä talojen edustalla ja turisti-infossa poiketessa saatiin aina monenlaista uutta mielenkiintoista tietoa paikallisista kuvioista.
    B + B -asumisesta olen saanut vuosien varrella monenlaisia kokemuksia viiden tähden hotellien luksustasosta ahtaaseen pikkuhuoneeseen, jossa matkalaukkua ei mahtunut avaamaan muualla kuin parisänkyyn päällä pienen pienessä huoneessa. "Bed and Breakfast" eli "vuode ja aamiainen" -majoituksessa tarjottiin myös erilaisia aamiaisia. Munakokkeli, paistetut pekoniviipaleet ja paahtoleipäviipaleet kuuluvat kai melkein aina brittiaamiaiseen teen tai murukahvin kera.

    Työmatkoilla olin huomannut, että asun useimmiten mieluummin pienissä kotoisissa perhehotelleissa kuin viiden tähden luksuksesta nautiskellen. Tosin nekin ovat tarjonneet omat mielenkiintoiset elämyksessä.
  4. Ostimme nuorina aikuisina useinkin chileläisiä, argentiinalaisia ym. kaukaa tuotuja hyviä viinejä.

    Muutamia vuosia sitten päätin, etten kasvata omaa hiilijalanjälkeäni viiniostoksilla, vaan ostan vain eurooppalaisia viinejä. Samalla voi myös tukea Euroopan taloutta ja vaikkapa köyhän EU-maan omavaraisuutta. Erityisesti portugalilaisten punaviinien valikoimat näkyvät lisääntyneen Alkon myymälöissä. Huikean hyvällä hinta-laatu -suhteella on varmasti osuutensa kehityksessä.

    Minun mielestäni tuontia toiselta puolelta maailmaa voisi vähentää.
  5. Olen samaa mieltä italialaisista punaviineistä ja Lambruskosta. Kiitos muistutuksesta, se onkin melkein unohtunut viime vuosina.
    Itse olen ihastunut portugalilaisiin punaviineihin, kuten joku muukin palstalla näkyy olevan. Parempaa hinta-laatu -suhdetta on vaikea löytää, ja kaikki viinit, halvimmatkin, maistuvat ihan oikeasti viinille, eivät marjamehuille.
  6. Nykyisin, kun eläkeläiset ja muut yhteisöt ovat käynnistäneet rakennusprojekteja, hinnat ovat kohtuullisia. Niistä jää rakennusyhtiön ja kiinteistönvälittäjien osuus rakennuttajayhtiön omaan kukkaroon. - Asuntoja ei myydä, vaan rakennutetaan itselle omaan käyttöön. Kunnat myöntävät mielellään erilaisia vuokratontteja ja esimerkiksi Hitas-tontille rakennettaessa hintoja säännöstellään 30 vuotta. Ei businesta, mutta erinomaisia omaan käyttöön.

    Yhtiössämme vastike on säilynyt kohtuullisena, varsinkin kun asukkaat toimivat itse aktiivisesti ja hoitavat itse monia tehtäviä. Isännöitsijän ja siivoustyöt teetetään ulkopuolisilla ja tietysti aikanaan isommat korjaustyöt myös.

    Ellen jo asuisi nykyisessä kodissani, voisin kuvitella liittyväni johonkin (vuokra)yhteisöön ja kierteleväni vähän aikaa etsimässä omaa kotiani. Yhteisöpalstoilla on usein ilmoituksia toinen toistaan upeimmissa "kartanoissa" olevista asunnoista. Pienehköjä omia yksityisiä huoneita ja sen lisäksi monenlaisia yhteisiä tiloja sekä maaseutu- että kaupnkiympäristössä.
  7. Nykyään jo Suomessakin seniori- ja myös muiden yhteisöllisten asuntojen rakentaminen yleistyy jatkuvasti. Esimerkiksi Helsingissä on monia senioriyhteisöjä, jotka rakennuttavat omistusasuntoja ja niissä on tiloja myös erilaisille palveluille, monissa myös asukkaiden harrastuksille. Yhdessä tekemistä on monenlaista. Jossain tehdään yhdessä ruokaa päivittäin ja jossain ruokatarjoilu ostetaan yrittäjäpalveluna joko valmiiden annosten toimittamisena tai yhteisötalon keittiössä valmistettuna.

    Esimerkiksi Helsingin Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa on käynnissä useita rakennushankkeita, Loppukiri, Aikalisä ja muita yhteisöjä, omistusasuntoja, vuokra-asuntoja ja senioripalvelukoteja. YIT, Skanska, Sato rakentavat ja osa vuokraakin asuntoja, samoin VVO.

    Omassa yhteisöllisessä kotitalossamme asuu tällä hetkellä reilusti yli sata naapuria. Nuorin on kahden kuukauden ikäinen ja vanhin 85-vuotias. Kaikki viihtyvät ja useimmat osallistuvat erilaisiin yhteisöä hyödyttäviin tai viihdyttävin aktiviteetteihin. Jokainen kantaa oman kortensa kekoon, ja pääsemme tutustumaan monenlaisiin "maailmoihin" asiantuntijoiden opastuksella. Olohuoneessamme on astiat sadalle ruokailijalle ja syömme kouluvuoden aikana yleensä kolme kertaa viikossa isommalla tai pienemmällä joukolla. Olohuoneessa on usein myös taidenäyttelyitä, elokuvia varten projektori ja valkokangas, 10. kerroksessa kolme saunaa, takkahuone, parveke, terassi, viherhuone.

    Askartelutiloissa on välineitä sekä miehisiin että naisellisiin puuhiin. Taitavat käsityöläiset tekevät monenmoista ja opastavat myös vähemmän taitavia. Mm. yhteisten tilojen värikkäiden käytävämattojen kutomiseen ovat osallistuneet sekä naiset että miehet suurella joukolla vuorotellen. Jokainen sai valita kutomansa pätkän kuteiden värit ja kuosin. Oma orkesterimme harjoittelee yhdessä ja esiintyy yleensä kaikissa juhlissamme. Välillä myös vierailijat esiintyvät yhteisessä olohuoneessamme, jossa on piano ja useimmiten myös flyygeli. Lapsille on omia leikkivälineitä ja tilaa leikkimiseen.

    Itse olen todennut useampia kertoja, että nykyinen kotini ylittää unelmani. 55+ -talossa en olisi voinut viihtyä yhtä hyvin kuin yhteisössä, jossa on kaiken ikäisiä ihmisiä, jotka kaikki ovat valmiita osallistumaan ja auttamaan toisia.
  8. Olen käynyt jo kerran kurkistamassa viimeisen tutkimusmatkani uskomattoman upeita ja kiehtovia maisemia. Kun aika tulee lähden mielelläni. En tiedä, mitä kaikkea on odotettavissa, mutta hyvästelen ilolla nykyiset kuviot ja jatkan matkaani.

    Viihdyn täälläkin ja jatkan mielelläni aktiivista eloa niin pitkään kuin se on mahdollista. Elämä tarjoaa monenlaista mukavaa ja välillä haasteitakin. Hyvää jatkoa meille kaikille!
  9. Varmasti perheväkivaltaa on vielä monissakin perheissä. Olen kuullut, että uhrina voi olla myös mies, jota vaimo pahoinpitelee. Silloin tilanne on varmaan vielä vaikeampi, koska vaimo osaa usein käyttää myös sanan säilää miestä tehokkaammin.

    Itse en ole tavannut ketään perheväkivallan uhria, yhtä vierasta, yleisempään keskusteluun osallistunutta miestä lukuunottamatta. Hän kertoi vaimonsa tempuista, jotka jatkuivat kuulemma silloin tällöin edelleen niihin aikoihin. - En tiedä, miten tarina jatkui.

    - - -

    Nykyisin lapset voivat kannella pienimmästäkin ruumiilliseen kuritukseen tai väkivaltaan liittyvästä kuviosta, tai sellaisen uhastakin. Siinä vanhemmat voivat joutua kohtaamaan kohtuttoman hankalia tilanteita "rikollisina" pahantekijöinä, vaikka oikeasti ei olisikaan tapahtunut mitään sanallista rajojen asettelua enempää.

    - - -

    Ainoa kerta, kun mieheni nosti kättään uhkaavan näköisesti minua vastaan, päättyi kotonamme niin, että minä huomasin seisovani rivitalonaapurimme oven takana. Olin juossut ulos ovesta ja soittanut naapurin ovikelloa ennen kuin ehdin ajatella yhtään mitään. - Sekä minua, että ulko-ovelle tullutta miestäni hävetti. Minua jo naurattikin vähän, kun naapurin isäntä tuli ovelle ja hänelle piti kertoa, mitä oli tapahtunut. Kukaan meistä ei siinä vaiheessa voinut kuvitella, että ilmassa olisi ollut mitään todellista uhkaa.
  10. Lähiympäristössäni on melkoinen joukko koulutettuja ihmisiä, joista osa on läheisiä ystäviäkin. Kukaan heistä ei ole koskaan , ei ainakaan hiekkalaatikkovuosiensa jälkeen lyönyt ketään, eikä kukaan ole edes yrittänyt lyödä heitä. - Sama koskee kookkaita tai ainakin pitkiä miehiä. Kun pituus on kahden metrin huittuvilla, ei tarvitse ryhtyä uhoilemaan nyrkkien kanssa.

    Itse olen joutunut nuoruusvuosina pari kertaa kohtaamaan agressiivisen ja uhkaavasti käyttäytyvän nuorisoryhmän, joka on vaatinut rahaa. Hirvitti, kun taskussa ei sattunut olemaan yhtään "irtorahaa", enkä olisi missään tapauksessa uskaltanut ottaa lompakkoa esille.

    Kerran istuimme aviomieheni kanssa kalliolla Helsingissä ja lepäilimme kävelymatkan puolivälissä. Jouduimme luovuttamaan ja lähtemään liikkeelle, kun 10 - 13-vuotiaat pojat ryhtyivät hätyyttelemättä meitä. Uhosivat puhein vähän matkan päästä, käden ulottumattomissa ja jotkut heittelivät kiviäkin.

    Harmitti monestakin syystä, mutta totesimme, ettei meillä ollut yhtään hyvää vaihtoehtoa. Pojat näkivät miten paljon (väki)valtaa heillä oli käytettävissä, emmekä me aikuisina voineet heille mitään. Kyllä ketutti. Monestakin syystä. Minä olin kaiken lisäksi raskaana ja miestäni olisi voitu syyttää väkivallan käyttämisestä lapsia kohtaan, jos jotain ikävää olisi tapahtunut.
  11. Kiitos tarinastasi, MeTeHe. Se nosti mieleeni vanhan muiston, kun minun teki mieleni heittää olohuoneessa joku kädessäni ollut esine ison ikkunan läpi niin, että sirpaleet olisivat sinkoilleet äänekkäästi ja näyttävästi. Tajusin samaan aikaan, millaisia seuraamuksia tempulla olisi ollut. - Aviomiehelläni taisi olla osuutta paineen ja negatiivisten tunteiden kehittymisessä. Yleensä keskustelimme asioista rauhallisesti perheen kesken, eikä niitä paineita usein syntynytkään. Halua aiheuttaa vahinkoa kotona, tai muuallakaan, en ole montaa kertaa kokenut. ;)
  12. Olen kerran elämässäni huitaissut korvapuustin silloin murkkuikäiselle tyttärelleni, kun en saanut häntä vaikenemaan julkisella paikalla. Järkytyin, olin todella pahoillani ja häpeissäni. Pyysin anteeksi ja kerroin katuvani tosissani. Minä muistan tapahtuneen varmaan lopun ikää, mutta nuorena aikuisena tyttärelläni ei ollut minkäänlaista muistoa asiasta, kun juteltiin siitä. Naureskeli ja oli varma siitä, että oli ansainnut puustinsa. ;)
  13. Kanarian saarille (Gran Canaria, Teneriffa) matkustaessani pakkaisin mukaan kunnon villatakin, legginsit, kevyen, vedenpitävän, pieneen tilaan mahtuvan hupputakin, joustavat farkut ja monin taskuin varustetut retkihousut, kunnon kengät, tanssikengät ja uimatossut, liehuhelmaisen hameen, villakankaisen saalihuivin, pari kankaista ja pari trikoopuseroa, pari uimapukua ja pyyhkeen. - Tai sitten pakkaisin vain varakengät ja villasaalin mukaan ja ostaisin muut vaatteet perillä. Huivi sekä lippa- tai lierihattu voisivat ehkä lähteä myös kotoa mukaan tai sitten ostaisin nekin perillä.
  14. Lapinlahden Lähde esittelee ihastuttavaa sairaala-aluetta ja järjestää siellä monenlaisia tapahtumia. Tiedän, että sieltä on vuokrattu huoneistoja ainakin työhuoneiksi.

    Helsinkiläiset ovat tehneet ja ovat jatkossakin valmiita tekemään töitä sen eteen, että tilat ja viehättävä puistoympäristö säilyisivät kaikkien ihmisten yhteisinä hyvinvointitiloina ja niitä voitaisiin hyödyntää yhdessä erilaisten tapahtumien järjestämisessä ja palveluita tarjoten. Teemoina ovat mm. kulttuuri ja mielen hyvinvointi. Toimintaan osallistuvat monet erilaiset järjestöt Stadin Slangista Suomen Mielenterveysseuraan, Pro Lapinlahti -yhdistyksestä vieraileviin teatteriryhmiin, erilaisiin taidekerhoihin, liikuntaryhmiin ym. ym. Nykyisin Lapinlahteen pääsee myös ilman lääkärin lähetettä. ;)

    Kahvila on auki päivittäin ja erilaisia tapahtumia järjestetään usein. Suosittelen poikkeamista. - Netistä löytyy paljon ja monenlaista tietoa.

    http://www.prolapinlahtiry.fi
    lapinlahdenlahde.fi
    http://lapinlahti.org

    http://www.adressit.com/lapinlahden_lahde_kaupunkilaisille

    http://mtkl.fi/lapinlahden-sairaalasta-kaikille-avoin-kulttuurin-taiteen-ja-mielen-hyvinvoinnin-keskus/

    On uhka, että alue saatetaan myydä ja raha ratkaisee jatkossa alueen tulevaisuudesta ja saattaa sulkea portit uudelleen "tavallisilta kaupunkilaisilta". Ne, joita asia kiinnostaa, voivat halutessaan käydä allekirjoittamassa adressin tuossa yläpuolella mainitussa osoitteessa.

    http://www.hel.fi/www/kv/fi/ajankohtaiset-hankkeet/talot-ja-tilat/lapinlahden-sairaala
  15. Joissain asioissa iällä on merkitystä, monissa ei minkäänlaista merkitystä, ellei itse halua syystä tai toisesta nostaa ikäkysymystä esille tai rajata ihmisryhmiä iän mukaan. On paljon harrastuksia, jossa kaiken ikäiset aikuiset toimivat tasa-arvoisesti yhdessä.

    Itse kunnioitan kaiken ikäisiä ihmisiä ja keskustelen arvostavasti ja kohteliaasti kaikkien kanssa. On tietysti erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia, joissa on perustellusta syystä ikärajoja.

    On ollut ilo keskustella eri-ikäisten ajattelevien ihmisten kanssa. Alle kouluikäinen voi pohdiskella kiehtovia kuvioita ja yli 100-vuotiaalla voi olla monella tavalla rikas historia, jos muistinsa toimii. Tänä päivänä yli 80-vuotiaat voivat olla todella reippaita ja aktiivisia toimijoita. Ei voi kuin ihailla.

    Tuleeko teille mieliin joitain ikään liittyviä rajoituksia, jotka estävät eläkeikäisten osallistumista johonkin? - Minustä näyttää siltä, että kohta puoliin voimme hakea itsellemme päiväkotipaikkaa jonnekin. ;)
  16. Paavo Väyrynen on Suomen tai ehkä koko maailman rehellisin poliitikko. Hän on ilmoittanut ihan rehellisesti, että oma etunsa on aina tärkein näkökulma poliittisia päätöksiä pohtiessaan.

    Kun Paavoa ei enää haluttu kepun johtoon, hän päätti perustaa oman puolueen. Saapa nähdä tuleeko hänestä uuden puolueen johtaja ja pääseekö hän ehkä vielä jollain konstilla presidenttiehdokkaaksikin.
    On ihan pakko ihailla Paavo Väyrysen jaksamista ja sitkeyttä. Kuinka moni viitsisi ja jaksaisi ryhtyä moisiin puuhiin vielä tuossa iässä, kun mikään taloudellinen tai suuri ideologinen tarve ei näyttäisi pakottavan moisiin puuhiin.

    Paavo on aina halunnut ja haluaa varmaan edelleenkin ykköseksi. Keskenkasvuinen pieni mies jaksaa yrittää vielä vanhoilla päivillänkin, ei voi kuin ihailla. Kuinka kauan luulette hänen vielä jatkavan?
  17. Lauteita on tullut nähdyksi monenlaisia ja olen ollut mukana suunnittelemassa ja tekemässäkin muutamia. Upeimmat tehtiin ystävien mökille ideani pohjalta 1970-luvun puolivälissä, kun miehet suunnittelivat suuren haapa-puun kaatamista rannalta samoihin aikoihin, kun rakensivat yhdessä uutta, hieman erikoista saunarakennusta.

    Lauteet tehtiin sitten kokonaan yhdestä kuivatusta ja halkaistusta haavasta. Niitä oli mukava suunnitella ja mittailla.

    Puu kaadettiin, kuorittiin ja halkaistiin, eikä sitä sitten muuten käsiteltykään kuin hiekkapaperilla vähän pyyhkäistiin pintaa, sen jälkeen, kun mieheni oli halkaissut lauteiden pituiset pöllit moottorisahalla. Ulkopuolelta pintaa taidettiin vähän vetäistä kuorimaraudalla, että saatiin kuori irtoamaan.

    Runko oli niin paksu, että kahdesta puolikkaasta tuli komeat lauteet, ja siinä voi istua suurikin joukko isoja miehiä. Aitokiukaasta riitti löylyä vielä seuraavana aamunakin, jos joku halusi lämmitellä aamu-uinnin yhteydessä tai muuten. Samanlaisia lauteita en ole vieläkään nähnyt missään. Olisi kiva päästä joskus vielä kerran saunomaan nyt jo kuolleitten ystävieni mökille. - En ole viitsinyt ottaa yhteystietoja selville, vaikka tiedän, että miehen veljen lapsista joku peri mökkipaikan.
  18. Kävin useampia vuosia kuntosalilla säännöllisesti viitenä päivänä viikossa, tai ainakin neljänä. Kuntosali, lämmittely soutamalla tai pyörää polkien, kaikki välineet läpi ohjelman mukaan, pikainen uinti, lihaksia rentouttava vesihieronta hierovien suuttimien avulla, pulahdus kylmävesialtaaseen, vaudilla pukuhuoneeseen, kuivaus ja vaatteet päälle, kurvaus kodin kautta, meikkaus sekä mahd. hiusten kuivaus ja töihin pirteänä.

    Nykyisin uimahalli ja kuntosaliyhdistelmää ei ole lähellä, joten käynnit ovat harmittavasti vähän harventuneet. - Pitänee yrittää tehdä parannus.

    Pakollisen lepojakson jälkeen kunnon kohottaminen ei näköjään enää onnistu sormia näpäyttämällä, ja ihan vääriin paikkoihin kerääntyneet ylimääräiset kilot ovat juuttuneet sitkeämmin kuin nuorempana. Muutama kilo tuli ja meni viikonloppujen gourmet-herkuttelujen tahdissa muutamassa päivässä ilman sen kummempia erityisponnisteluja. Nyt mietin, ovatko ne peijakkaat tulleet jäädäkseen.
  19. Omille graniittitasoilleni en ole tehnyt mitään muuta kuin pyyhkinyt puhtaaksi kostealla liinalla. Muuta puhdistusainetta en ole käyttänyt kuin Fairy-tilkan veden seassa. Jos on päässyt huomaamatta kuivumaan jotain kiinteämpää sokeripitoista, olen vetänyt sellaisen lian terävällä sileällä veitsenterällä pois.

    Kivitasot olen ostanut mittojen mukaan hiottuna ja valmiina keittiötasoina suomalaisista kiviliikkeistä. Mitään erityiskäsittelyjä en ole niille itse tehnyt enkä teettänyt. Hyvinä ovat säilyneet.

    Ainoa kivitaso, jonka olen kuullut tai nähnyt imevän sisälleen jotain, on marmori. Nykyisessä kotitalossamme on porraskäytävissä vaaleasta graniitista valmistetut, kiiltäväpintaiset portaat, eikä niissä ole näkynyt mitään lika- tai kulumaläikkiä - ei ainakaan vielä reilun parin vuoden käytön jälkeen.
  20. Joo-pa joo, tosi pimeitä...
    Minäkin laitatin keittiööni vuonna 1980 helmenhohtoiset, pyöristetyillä reunoilla varustetut mdf-kaapinovet. Ja tuplapistorasioin varustetut loisteputkivalaisimet välitilaan kaakeleiden päälle. - Laatikot ja ovet eivät tosin vetäytyneet samalla tavoin kiinni kuin nykyiset mekanismit tekevät.
    21. 48 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt