sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Lapsena tuli valehdeltua vanhemmille, yleensä rangaistuksen pelosta tai siksi, että vanhemmat olisivat estäneet joitain aikeita toteutumasta, jos olisivat tienneet niistä etukäteen. Lapsuusvuosinani äidit opettivat itsekin lapsiaan valehtelemaan. Kuulin monen äidin sanovan: "Hyvältä mieheltä pitää peittää yksi silmä, pahalta molemmat". Muita oman äitini valheita en muista, mutta aina välillä vaateostoksilta palatessamme äiti sanoi, ettei saa paljastaa isälle kuinka kalliin ostoksen teimme vaan sanotaan isälle halvempi hinta.

    Aikuisena en ole keksinyt mitään syytä valehdella, ellei vaikenemista lueta sellaiseksi. Olen liian laiska valehtelemaan, enkä kuitenkaan muistaisi myöhemmin mitä on tullut sanotuksi. Jäisin kiinni.

    Rehellisyys ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi pakko olla suorasanaisen ilkeä. Eriävän mielipiteen voi ilmaista myös kohteliaasti, toisen näkökulman tai tunteet huomioon ottaen. Joskus kysymyksestä voi yrittää kiemurrella irti esittämällä vastakysymyksen tai käyttää jotain rehellistä neutraalia ilmaisua. "Mielenkiintoinen" ja "erikoinen" -sanoista on omalla kohdallani tullut sellaisia, että läheisten kesken niihin pitää nykyisin lisätä jokin perustelu, jos käytän niitä positiivisessa mielessä.
  2. En ole ylpeä, mutta tunnen rakkautta syntymäkaupunkiani kohtaan, jossa toivon saavani elää myös viimeiset päiväni. Kaupunki muuttuu kaiken aikaa ja se tarjoaa monenlaisia ympäristöjä, joissa viihdyn ja voin eri tavoin nauttia elämästä. Tietysti silläkin on omat huonot puolensa, mutta kotipesään on aina hyvä palata.;)
  3. Kirjan kuvio lähti (siihen aikaan) normaalista ajattelumallista, ettei raiskaaminen onnistuisi, koska nainen ei voisi saada miehelle väkivalloin erektiota. Naiselle ei olisi mitään hyötyä "lähetyssaarnaajasta", ellei se olisi toimintakuntoinen. Asiaa ei taidettu esittää suorasanaisesti, mutta siihen aikaan ajatus oli luultavasti kaikille itsestäänselvä. Muu kuin heteroseksi ei tainnut tulla kenellekään mieleen.

    nnnnnnnnnnnnnnnnnn

    En usko edelleenkään, että nainen voisi raiskata miehen. Nainen voi tehdä miehelle seksuaalista väkivaltaa monella tavoin, mutta vain mies kykenee raiskaamaan miehen.
  4. Muistan elokuvan. Se perustui Märta Tikkasen saman nimiseen kirjaan ja liittyi aikaan, jolloin julkisesti keskusteltiin vain heteroseksuaalisuudesta.

    Homoseksuaalisuus luettiin siihen aikaan Suomessakin vielä rikolliseksi toiminnaksi ja siitä oli määritetty rikoslaissa rangaistuksia. Seuraavaksi homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena, sen jälkeen poikkeavuutena, jonka perusteella syrjiminen kiellettiin lailla. Parisuhteiden rekisteröimiseen oli vielä pitkä matka, mutta melkoisia muutoksia on tälläkin alueella tapahtunut meidän ikäluokkamme aikuisvuosina.

    Tasa-arvoisuuden lisääntymiseen näkyy liittyvän myös ikäviä ilmiöitä.
  5. Tietenkin odotan vain hyviä asioita. Miksi ihmeessä odottaisin pahoja? Niitä tulee, jos on tullakseen ihan odottamattakin.

    Korttitalojen rakentaminen ei ole koskaan kiinnostanut, mutta unelmia minulla on edelleenkin. Kuulin, että saavuttavissa olevia, realistisia unelmia tavoittelevat ihmiset ovat onnellisempia kuin pilvilinnoja tavoittelevat tai pessimistit.

    Uskon, että elämä kantaa ja kuljettaa. Tiedän, että joskus elämä voi kouluttaa kovalla kädellä ihmisiä, jotka lähellä elävien mielestä ansaitsisivat jotain paljon parempaa. Tiedän, ettei elämä todellakaan ole oikeudenmukainen. Miksen silti tarttuisi elämän tarjoamiin kiinnostaviin mahdollisuuksiin? Pettymyksen pelosta? Nolatuksi tulemisen pelosta?

    Kysymyksiä Tea Fergussonille: Kertoisitko, mitä itse ajattelet asiasta? Onko kysymyksesi taustalla kertomus, jonka suostuisit jakamaan kanssamme?
  6. Taatusti on, moniakin. Mutta voihan käydä niin, ettei ihminen ensitapaamisen jälkeen enää tunnekaan mielenkiintoa. Onko se höplästä vetämistä? Onhan se ehkä ainakin vähän, mutta monen voi olla hyvin vaikea sanoa toiselle ihmiselle: "Oli kiva tavata. Kiitos! Toivotan sinulle hyvää jatkoa."

    En ymmärrä, miksi rehellisyys on muuttunut harvinaiseksi hyveeksi. Mielestäni rehellisyys helpottaisi kaikkien ihmisten elämää, myös valehtelevien. Ei rehellisen ole pakko sanoa pahasti, hän voi aina sanoa myös kauniisti: Hyvästi.

    Sinkkumarkkinoilla taitaa nykyisin olla niin paljon tarjontaa, että monet ihmiset toimivat kuin pikkulapset karkki- tai lelukaupassa. Katselevat ja kokeilevat, heittävät sitten pois ja siirtyvät tavoittelemaan aina vaan uusia, hienompia ja parempia.

    Ihmettelen, miten niin monet naiset kuuluvat kutsuvan vieraan miehen jo heti ensi tapaamisella kotiinsa. Jopa sellaisia miehiä, joiden nimeä tai edes puhelinnumeroa eivät tiedä. Nainen tietäisi miehestä paljon enemmän, jos kutsuisi uuden kumppaniehdokkaan kotiinsa vasta sen jälkeen, kun on ensin vieraillut miehen kotona. Avoimuus, rehellisyys ja luotettavuus eivät todellakaan ole itsestään selviä ominaisuuksia, eivät aina edes sitoutuneessa parisuhteessa.

    En sen sijaan ihmettele yhtään, että niin monet miehet siirtyvät yhden naisen luota seuraavan naisen luo nauttimaan täysihoidosta kaikilla eduilla - jopa ilman minkäänlaista omaa panostaan, paitsi intiimit ihotason suoritukset. Osa miehistä ostaa niitä jopa rahalla maksaen alan palvelukaupoista, ja osa keräilee ilmaiseksi muiden oheispalvelujen lisänä vastikkeetta. Katteettomia lupauksia ei mielestäni voi kutsua vastikkeeksi.;)

    Mielestäni on surullista, että osa pettyneistä ja petetyiksi tulleista, ryhtyy kostamaan vastakkaisen sukupuolen edustajille.
    Ellei hyväksy toisen tekemää, miksi kukaan haluaa ryhtyä samoihin toimiin itse?
    Eikö se ole itsensä halventamista? Kannattaisiko miettiä, haluaako elää elämäänsä rehellisenä vai haluaako kostonhimoisen altistua itse myös katkeroitumisen vaaroille?

    Ehdotan, että opetellaan yhdessä katsomaan avoimin silmin eteenpäin ja yritetään jättää ikävät kokemukset taakse. Ilman katkeruutta, ne luultavasti unohtuvatkin ajan mittaan.;)

    * * *
    Televisiossa esitettiin jonkin aikaa sitten mielenkiintoinen onnistunut tarina meidän ikäluokkaamme nuoremmista, noin nelikymppisistä, parin etsijöistä: Nainen oli kutsunut miehen luokseen maalaistaloonsa. Miehellä oli koko omaisuutensa kassissa mukanaan ja hän jäi yhteisestä sopimuksesta samantien asumaan naisen luo. Miehestä oli tullut ajan mittaan hyvä isäntä taloon, hyvä aviomies ja hyvä isä lapsille.
  7. Olet ilmiselvästi rakastunut - mielikuvaan. Vasta aika näyttää, vastaako ihanainen mielikuvaasi. Rakastuminen on ihana tunne, joka menee aikanaan ohi. Parhaimmillaan se muuttuu vähitellen rakastamiseksi, mutta valitettavasti voi käydä myös niin, että huomaa rakastuneensa ihmiseen, joka on kaikkea muuta kuin oli kuvitellut.

    Toivon, että saisit jakaa ihanaisesi kanssa monenlaisia hyviä asioita. Tiedän kokemuksesta miten onnellista elämä voi olla, jos nuoruuden hyvästä kaverista tulee ajan myötä myös aviomies ja paras ystävä.

    Olet saanut paljon neuvoja. Jokainen ihminen ja ihmissuhde on ainutlaatuinen, erilainen. Asiat, joista joku nauttii, voivat toisen mielestä olla vastenmielisiä. - Itse koin aikoinani piinallisena, kun joku ihastunut ihminen yritti tunkeutua puoliväkisin elämääni reilua kaveruutta lähemmäksi. Kaveruudesta voi ehkä kehittyä vähitellen myös läheisempi suhde, mutta kiirehtimällä voi myös pelästyttää ja karkottaa ihailunsa kohteen kauemmaksi.

    Ehdotan, että olet aidosti oma itsesi. Kuuntelet ihanaistasi herkällä korvalla, suhtaudut avoimesti ja kiinnostuneesti häntä kiinnostaviin asioihin. Kerrot olevasi valmis lähtemään mukaan hänen harrastuksiinsa yms., jos se hänestäkin olisi mukavaa. Annat hänelle tilaa ja omaa aikaa, luotat häneen, etkä mieti kohtaako hän ehkä erossa ollessanne sinua parempia seurustelukumppaniehdokkaita. Mustasukkaisuus ja heikko itsetunto ovat melko varmat keinot suhteen tuhoamiseksi jo ennen kuin se on päässyt kunnolla alkamaankaan.

    Muista:
    Jos haluat sulkea rakkauden ja rakkaan ihmisen lähellesi puristamalla väkisin, rakkaus kuolee vähitellen ja rakastettusi kutistuu henkisesti. Jos annat rakkaudelle ja rakastetullesi tilaa, niin saatat päästä kokemaan kuinka kukoistavaksi rakkaus ja rakastettusi voivat kehittyä - sinun rinnallasi!

    PS: Myytti yhdestä "ainoasta oikeasta'' on myytti - jos päättää itse jatkaa elämää, vaikka elämä sen "ainoan oikean" kanssa päättyisikin. Myöhemmin toinen tai jopa kolmas "ainoa oikea" voi ilmestyä elämään ihan yllättäen, juuri silloin, kun sellaista vähiten osaisi odottaa ja vaikkei oikein itse haluaisikaan.

    Iloitaan elämästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Kaikki on mahdollista, kun itse uskoo itseensä ja kulkee rehellisenä, aitona, toisia ihmisiä kunnioittavana ja huomioon ottavana määrätietoisesti kohti päämääräänsä. Onnea matkaan!
  8. Optikkoliikkeessä muovaavat mielellään sangat istuviksi, eivätkä luultavasti veloita siitä mitään. Metallisankoihin voi myös vaihtaa uudet "nenätyynyt" melko halvalla.

    Jos linssit on hiottu väärin, asiakkaan taitaa olla vaikea todistaa sitä. Auttaisikohan vierailu kilpailevalla optikolla lääkärin määräyksen kanssa, ellei oma optikkoliike suostu korjaamaan virhettään? Itse saattaisin kokeilla.

    Silmälaseja on tosiaan vaikea valita, ja huolelliset optikot taitavat olla valitettavan harvinaisia. Elleivät optikot eivät hoida tehtäviään kunnolla, silmälasit voisi yhtä hyvin tilata postimyynnin kautta halvemmalla. Viimeksi katsellessani muutamassa paikassa oli samanlaisia sankoja kuin optikolla, joten niitä olisi voinut käydä sovittamassakin.

    Itse löysin vasta viime kerralla silmälaseja hankkiessani oikean kunnon optikon. Lasit eivät olleet halvat, mutta ensimmäisen kerran monitehot toimivat hyvin. (Ostin kahdet tavalliset ja yhdet aurinkolasit, jotka sain kylkiäisinä melkein ilmaiseksi.) Optikko tarkasteli silmieni liikkeitä ja piirsi monenlaisia merkkejä kaikkien valitsemieni mallisankojen linsseihin. Olen todella tyytyväinen. En löydä missään kohdassa katsomalla linssin tehojen rajaa ja katse toimii normaalisti. Vanhoja kaksitehoja en oppinut koskaan käyttämään, vaan otin lasit pois päästä lukiessa tai kurkistelin niitten yli.

    Vihjeeksi kerron, että laitan piilolinssit viimeistään optikkoliikkeessä ennen lopullisen ostopäätöksen tekoa.
  9. En malta olla jatkamatta, koska arvelen ainakin aloittajaa kiinnostavan parin ystäväni kokemukset tällä alueella.

    Koska tapanani ei ole ollut johdatella keskusteluja intiimeihin yksityisiin, mielestäni vain kahden ihmisen välisiin henkilökohtaisiin asioihin, olin todella hämmästynyt kuultuani kahden jo 50 vuotta täyttäneen ystävättäreni kertovan iloisen uutisensa melkein samoin sanoin muutaman vuoden välein: "Tämän uuden ihanan miesystäväni kanssa olen kokenut elämäni ensimmäisen orgasmin. Ajattele, yli 50-vuotiaana! Uskomattoman upea kokemus!"

    Ensimmäisellä kerralla olin todella hämmästynyt ja kuuntelin ihmetellen. Toisella kertaa voin todeta, että olin kuullut samanlaisen tarinan jo aikaisemminkin.;)

    Ensimmäinen tarina ei valitettavasti jatkunut kovin onnekkaasti, mutta toinen suhde on jatkunut jo pitkälti toista kymmentä vuotta ja näyttää jatkuvan edelleen. Orgasmeista emme ole sen jälkeen keskustelleet, mutta pariskunta näyttää viihtyvän keskenään erinomaisesti.
  10. Peilistä katsoo vanhan nainen, joka on sinut itsensä kanssa, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja iloitsee kaikesta hyvästä, mitä elämä on hänelle tarjonnut ja tarjoaa. Hänellä on paljon ihailtavia sisäisiä ja ulkoisia ominaisuuksia, ja monia sellaisia, jotka varmasti ärsyttävät monia. Hän ei ole koskaan tuhlannut aikaansa miettimällä, mitä vieraat ihmiset hänestä tai hänen elämästään ajattelevat. Hän ei ole koskaan halunnut sulautua massaan tai muuttua näkymättömäksi, vaan hän on aktiivinen toimija - edelleen. Häntä ei kiinnosta vieraitten ihmisten yksityselämä, eikä tuttujenkaan elleivät nämä halua itse kertoa siitä. Hän varjelee yksityisyyttään, eikä kerro vieraille yksityisasioistaan kysyttäessäkään, muttei toisaalta pelkää asioittensa tai tekemistensä paljastumista, koska elämäänsä ei liity mitään hävettäviä salaisuuksia. Hän on rehellinen itseään ja muita kohtaan. Hän tietää olevansa vastuussa omista teoistaan ja valinnoistaan. Hän iloitsee siitä, ettei koskaan ole tarkoituksella tehnyt pahaa kenellekään eikä vahingoittanut mitään elävää. Hän ei kadehdi ketään, vaan iloitsee vilpittömästi toisten onnesta, koska tietää ettei se ole häneltä pois. Hän ihailee monia ihmisiä ja antaa mielellään positiivista palautetta heille. Hän ei kadu mitään ja katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen - kuolemaankin.

    Peilistä katsova nainen ei arvostele vaan arvostaa toisia ihmisiä, ja iloitsee siitä, että on saanut tutustua monenlaisiin ihmisiin ja elämäntapoihin. Hän on täysin kykenemätön laittamaan ihmisiä tai asioita paremmuusjärjestykseen. Erilaisuus on elämän rikkautta. Hän on edelleen kiinnostunut monenlaisista asioista ja iloitsee uusista kokemuksista ja oppimisesta. Hänestä ei koskaan tule täydellistä ihmistä, mutta hän tietää kokemuksesta, että ihminen voi halutessaan muuttaa omaa käyttäytymistään - jos oikeasti haluaa ja on valmis käyttämään aikaa harjoittelemiseen.

    Hän ihmettelee, miksi niin monet ihmiset jaksavat aina vaan auliisti kertoa miten toisten ihmisten pitäisi elää ja käyttäytyä. Miten joku voi kuvitella tietävänsä parhaiten, mitä toisen ihmisen pitäisi tehdä tai miltä toisten pitäisi näyttää? Miksei jokainen saisi tehdä sellaisia valintoja kuin itse haluaa, ellei vahingoita ketään?

    Peilin nainen iloitsee kai eniten siitä, että on saanut ja saa rakastaa ja tietää miltä tuntuu rakastettuna oleminen.

    Iloitaan elämästä, myös omasta ulkonäöstä. Korjataan tai piilotetaan vähemmän kauniit yksityiskohdat ja korostetaan kauniita.;)

    PS: En ole vielä koskaan nähnyt oikeasti rumaa ihmistä. Rumia tekstejä ja arvosteluja olen tosin saanut välillä lukea... täältä.;/
  11. Pahviarkku on mielestäni hyvä vaihtoehto perinteisille, joita monet sukulaiset ovat varmaan vuosien varrella painostaneet myös vähävaraisia perheitä ostamaan - myös silloin, kun nämä ovat menettäneet perheen elättäjän ja huoltajan. Sellaisella osoitettiin (muka) arvostusta vainajalle.

    Omakohtaisen kokemuksen kautta opin, että hautajaisten järjestäminen pakottaa surun lamauttaneen ihmisen aktiivisiin toimiin. Se teki hyvää, samoin kuin sukulaisten, ystävien ja vanhojen tuttujen tapaaminen. Totesin taas kerran, ettei perinteiden vaaliminen olekaan turhaa, vaikka voimme tietysti halutessamme myös muuttaa niitä. Asenteeni omaan kuolemaan liittyviin järjestelyihin muuttui kokemuksen myötä.

    Olen ilmoittanut jälkikasvulle, että he saavat tietysti toimia ja päättää asioista ihan niin kuin itse haluavat. He tietävät, että hyväksyn kaiken. Olen kuitenkin ilmaissut myös omia toivomuksiani. Pahviarkku, tuhkaaminen ja tuhkan sirottelu- tai kätkemispaikka kuuluvat niihin. Haluaisin myös, että lähdettyäni "vihonviimeiselle tutkimusmatkalleni" järjestettäisiin kunnon kestit ja läksiäisjuhlat läheisille, ystäville, kavereille ja kaikille tutuille, jotka itse haluavat niihin osallistua.

    Juhlissa ei pidetä puheita, joissa ylisanoin ja korulausein ylistetään "erinomaisuuttani" ja kerrotaan korulausein saavutuksistani, vaan siellä muistellaan kaikenlaisia hauskoja yhteisiä kokemuksia ja mieluiten hassunkurisia sattumuksia elämäni varrelta. Juhlittaisiin elettyä elämää, eikä nauraminen tuntuisi kenenkään mielestä sopimattomalta! - Jos toiveitani noudatetaan.

    Luulen, että viimeiseen matkaani liittyvät järjestelyt ja juhlat tukisivat myös läheisimpiä rakkaitani heidän surussaan. Toivottavasti saan pitää heidät lähelläni elämäni loppuun saakka.
  12. Taidat kuulua onnekkaimpien joukkoon. Osaat nauttia elämän tarjoamasta hyvästä ja (kaikesta) lukemastani päätellen sinulla on edelleen hyvä kumppani rinnallasi niitä jakamassa. Toivottavasti onni seuraa teitä edelleen.

    Tällä alueella olen saanut itsekin iloita hyvästä. Sain kasvaa aikuiseksi yhdessä parhaan ystäväni kanssa, josta tuli myös aviomieheni. Halusimme tutustua elämään ja kaikkeen siihen liittyvään ennakkoluulottomasti. Hankimme tietoa, tutustuimme itseemme ja toisiimme. Arvomaailmamme rakentui samanlaiseksi, eikä meidän tarvinnut lähteä etsimään vieraita leikkikavereita voidaksemme rikkoa vanhempien määrittelemiä "normeja" ja toteuttaa hupsuimpiakin kahdenkeskisiä kokeiluja.

    Onneksi myös mieltymyksemme ja ajatuksemme kulkivat samansuuntaisesti. "Vapaa rakkaus" ja aikakauteen liittyneet seksihurjastelut kenen kanssa tahansa ei ollut meidän juttumme, eikä intiimeihin kahdenkeskisiin hetkiimme liittynyt mielestämme mitään "likaisia" ajatuksia, vaikka sallimme itsellemme ja kumppanille periaatteessa mitä tahansa.

    Luulen, että moni ikäluokkamme edustajista, varsinkin naisista, on kokenut kaiken seksuaalisuuteen liittyvän likaisena ja hävettävänä asiana. Toivottavasti edes osa uskaltautuisi vihdoin tutustumaan myös tähän elämän osa-alueeseen, jos rinnalla on rakastava kumppani, joka sellaista toivoo.

    Kuten Korpikirjailija sanoi, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lisäisin vielä, että lämmin kahdenkeskinen hellyys ja läheisyys rikastuttaa elämää monella tapaa. Toivottavasti ikääntyvät ihmiset ja erityisesti pariskunnat avaisivat sydämensä ja mielensä etsimään yhteistä hyvää oloa sen sijaan, että torjuisivat toistensa läheisyyden kaikissa muodoissa.
  13. Kysyt, mitä tehdä.
    Vastaus: Tehkää palvelus nuorille ja pysytelkää mahdollisimman kaukana heidän elämästään - ellette itse kykene kasvamaan ihmisinä!

    Vanhempien pitäisi yrittää rakastaa lapsiaan varauksetta, tukea heitä sekä kunnioittaa heitä ja heidän valintojaan.

    Voin lohduksenne kertoa tarinan omasta elämästäni:

    Kotimme ovet ovat aina olleet avoinna kaikkien perheenjäsenten ystäville, myös nuorisolle. Siksi sain tilaisuuden tutustua tyttäreni ystäviin, sekä tyttöihin että poikiin ja aikanaan nuoriin naisiin ja miehiin. Keittiömme pöydän ääressä käytiin monia mielenkiintoisia keskusteluja, vakikävijöiden kanssa toisinaan myös kahden keskisiä ja luottamuksellisia. Kavereita oli paljon, ja ehkä juuri siksi ihastuminen ja seurustelun aloittaminen käynnistyi vasta 17-vuotiaana. Katselin sivusta ja huomattuani ensimmäiset ihastumisen merkit, olin pahoillani, ettei valinta kohdistunut omasta mielestäni paljon parempaan ehdokkaaseen. Toivoin, että ihastuminen olisi mennyt pian ohi. Kun niin ei käynytkään, jouduin tekemään töitä itseni kanssa.

    En ilahtunut, kun nuoret kertoivat vajaan vuoden seurustelun jälkeen muuttavansa yhteen. Totesin, että k o s k a en ole Jumala, en voi tietää mikä olisi parasta rakkaalle lapselleni.

    Nyt lähes 20 vuotta myöhemmin voin ilokseni todeta, että nuoret ovat menestyneet ja ovat onnistuneet rakentamaan hyvän elämän perheenä, he ilmiselvästi rakastavat toisiaan edelleen, viihtyvät hyvin yhdessä, osaavat antaa tilaa toisilleen ja viettävät välillä myös ihan kahdenkeskistä laatuaikaa.

    Olen todella iloinen, etten koskaan puhunut epäilyksistäni. Minusta olisi saattanut tulla jämänainen, joka ei olisi saanut iloita rakkaiden nuorten ihmisten tarjoamasta hyvästä omassa elämässään.

    Valinta on teidän. Haluatteko oppia rakastamaan vai haluatteko ryhtyä jämävanhemmiksi, joiden kanssa pidetään yhteyttä vain velvollisuudentunnosta? Te itse päätätte, millaisia hetkiä suurperheenne yhdessä viettää. Te itse olette suurin uhka omille unelmillenne!
    Toivotan teille ja pojallenne kaikkea hyvää sekä onnea omia valintoja tehdessänne.
  14. RosaLiiin´in malli kuulostaa tutulta, mutta viime vuosina olen yrittänyt kahlata käyttöohjeet läpi ennen tositoimiin ryhtymistä. Nauratti lukiessa, ja mietin, mitä kummallista oman pesukoneeni kanssa muuton aikaan tapahtuikaan.

    Nuorempana koottiin isännän kanssa joitain huonekaluja, ja huomattiin viime vaiheessa, ettei ollutkaan enää riittävän pitkiä pultteja jäljellä. Sitten purettiin ja aloitettiin homma alusta uudelleen. Aseteltiin pultit ja mutterin omiin ryhmiinsä ja seurattiin ohjeita. Muitakin kommelluksia on tullut koetuksi, muttei juuri nyt tule esimerkkejä mieleen. Ehkä on tullut aikoinaan nauretuksi ja manatuksi riittävästi, että on ollut helppo unohtaa.

    Onneksi nykyisin esim. televisiossa annetaan ainakin asemien haku- yms. toimintaohjeet vaiheittain kuvaruudulle, kun saa liittimet oikeisiin paikkoihinsa. Tietokoneohjelmat ovat myös jo melko käyttäjäystävällisiä. Kokeilemalla onnistuu useimmiten helposti ja ohjeita saa klikkaamalla ruudulle.

    Seuraava haaste taitaa olla uudenlaiseen kännykkään tutustuminen, kun nykyisten toiminta-aika päättyy. Harjoittelin jo vähän lainakännykän kanssa, kun jouduin viemään omani takuuaikana korjattavaksi. Todennäköisesti opettelu vaatii kärsivällisyyttä ja huolellista ohjeiden lukemista.
  15. Luulen, että monen tämän ikäluokan edustajan pituuskasvu on saattanut jäädä optimimittaa lyhyemmäksi lapsuuden vähemmän monipuolisen ravinnon vuoksi. Suomalaisten keskipituus on kasvanut ja näyttää kasvavan edelleen.

    En löytänyt etsimääni tietoa, mutta poimin yhden asiasta kertovan linkin: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/suomalaiset-aiempaa-pidempia/2000/11/37226

    Olen itsekin saanut ihan konkreettisia todisteita suomalaisten jalkojen pidentymisestä: Pääsen jo valitsemaan hyvin varustetuista naisten vaateliikkeistä Suomessakin itselleni sopivat pitkät housut. Mielenkiintoista on, että minua kuusi senttiä lyhyemmällä tyttärelläni on yhtä pitkät sääret kuin minulla on ja 193 sentin pituisella, kohtuullisen pitkäjalkaisella isälläänkin oli.

    Suuri osa nuorista kasvaa edelleen vanhempiaan pidemmiksi ja luultavasti myös jalkojen pituus kasvaa. Esimerkiksi Espan puistossa istuskellen Helsingissä päästään taas kesän tultua ihailemaan pitkäsäärisiä kaunottaria ja komistuksia.;)
  16. Tri Salassolle sanoisin, ja muillekin, että muokatkaa ulkoista olemustanne sellaiseksi kuin itsestänne tuntuu hyvältä ja viihdytte. Hyväksykää iän tuomat muutokset ja nauttikaa kaikesta elämän tarjoamasta hyvästä. Jos arvostatte itseänne ja muitakin, se heijastuu olemuksestanne ja lisää charmikkuuttanne - kaiken ikäisten ihmisten parissa.
  17. Jotkut ilkeät ihmiset näyttävät imevän kaiken positiivisen energian ympäriltään.

    Ilkeys, tyhmyys ja oman edun tavoittelu jopa epärehellisin keinoin on mielestäni negatiivisuudessa todella lyömätön yhdistelmä! Tyhmän ja ilkeän ihmisen kanssa on mahdotonta käydä ymmärrettävää keskustelua, mutta älykkään ilkeän kanssa voi edes keskustella asioista, vaikkei yhteisymmärrystä syntyisikään.

    Jouduin työpaikassani joskus 1980-luvulla tutustumaan yhteen tyhmään ja ilkeään atk-päällikköön, jonka kanssa oli välillä pakko tehdä yhteistyötä ja muutamia yritysvierailujakin. Häpesin muutamia kertoja, mutta toisaalta myös ihailin, koska mies kehtasi ja jaksoi kysyä useampia kertoja asioita, joiden selvittämiseksi hänelle tarvittiin erityisen suuri kimppu rautalankaa. Minäkin ymmärsin useimmiten asiat ensi selittämältä, vaikka olin paikalla vain oman vastuualueeni atk-toimintoihin tutustuakseni.

    Mies väitti omia virheitään upean, sosiaalisen, älykkään edeltäjänsä virheiksi ja väitti uusien virheittensä johtuvan edeltäjän huonosta dokumentoinnista. Hän ihmetteli joskus johtoryhmän jäsenillekin, miten hänen edeltäjänsä on voinut saada ylennyksen, vaikkei osannut hommiaan. (Edeltäjänsä oli nimitetty samassa yhtymässä vaativampiin tehtäviin. Hän kävi joskus konsultoimassa ja jaksoi selvitellä asioita ystävällisesti ja pitkämielisesti mielin kielin esiintyneen typerän seuraajansa kanssa.)

    Onneksi ilkeät sekä tyhmät ja ilkeät ihmiset taitavat olla häviävän pieni vähemmistö. - sanoo tänään vähemmän kiltti muisteluksiin eksynyt.;))
  18. Ei muutu. Moni saa edelleen huomiota osakseen, osa ihailevia katseita, jotkut myös vähemmän positiivisia.

    Jos haluat muuttua todella näkyväksi,
    pukeudu huomiotaherättävästi, leikkaa vaikkapa irokeesi ja värjää hiuksesi punaisiksi tai kehittele erityisen rehvakas kävelytyyli tms. ;D

    Jos haluat tulla huomatuksi sekä saada osaksesi ystävällisiä hymyjä ja ihailevia silmäyksiä aikuisilta naisilta, ala käyttäytyä herrasmiehen tavoin: anna tietä samaan aikaan paikalle osuvalle naiselle, avaa ovia ja hymyile itse kohteliaasti, tarjoa apuasi, kun näet sellaista tarvittavan. Ystävällinen hymysi ja hyvää oloa säteilevä olemuksesi saattaa parhaimmillaan piristää monen ihmisen päivää. Harmaana päivänä on kenen tahansa helppo hukkua harmaaseen massaan.

    Vaikka olisit kuinka charmikas, et huomaisi ainakaan minun katsettani. Jos käyttäytyisit kohteliaasti, saisit kiitoksen ja hymyn palkaksesi. Katselen mielelläni kaikenlaisia ihmisiä tilaisuuden tullen, mutta teen sen kauempaa ja huomaamatta. Katsekontakti syntyy vain jonkin yhteisen kokemuksen, hassunkurisen tapahtuman tms. virittämänä - ellet sattuisi tervehtimään ja jäisin miettimään hetkeksi missä olemmekaan tavanneet.

    Kuulun 60+ -ikäluokkaan. Luulin, etten itse enää tulisi naisena huomatuksi. Erehdyin ja iloitsen siitä. Vaikken enää voisikaan aiheuttaa kolariuhkaa kaupunkiliikenteessä hiljaisempana aikana bussipysäkillä seistessäni tai itsekseni kulkiessa, eikä perääni vihelletä, saan aina välillä osakseni ystävällisiä huomionosoituksia. Positiivisia kontakteja syntyy myös entistä helpommin erilaisissa tilanteissa missä tahansa, koska en enää itse ole varautunut iskemisyritysten yms. varalta. - Tosin siitä ei ole vielä vuottakaan, kun sain kerran marketissa asioidessani kutsun lähteä kahville tai lounaalle. ;)

    Hymyillään, niin elämä hymyilee! ;))
  19. Muistelen kuulleeni, että ensimmäisessä vaiheessa sitko herätetään ja taikinasta tulee parempaa ja helpommin käsiteltävää.

    En malta olla kertomatta lisäksi:
    Pullataikina jatkaa nousemista vielä vähän aikaa uunissa. Muistan kerran nähneeni, miten pullataikina voi lätsähtää, jos se on ehtinyt nousta liikaa ennen uuniin laittamista.

    Jos on kiire, voi lyhentää ensimmäistä nostatusaikaa ja toistakin hieman, jos laittaa pullat vähemmän kuumaan uuniin ja nostaa lämpötilaa pullien noustua oikeaan kokoonsa.

    Olen valmistanut ihan syötäviä (kaura)sämpylöitä myös yhdellä nostatuksella, kun en ole pitänyt kiirettä taikinaa valmistaessani. Lämmitin aamulla tarjotun kaurapuuron loput, lisäsin nestettä ja hiivan, vaivasin vehnäjauhojen kanssa taikinaksi, annoin nousta ja paistoin. Maistui hyvältä esim. keiton lisäkkeenä.

    Tässä "nettitutkimukseni" linkkejä ja tuloksia:

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/1497181
    ja
    http://reseptivihko.net/pullataikina

    Lainaus edellisen linkin keskusteluista:
    "... että olet toden näköisesti laittanut liian vähän jauhoja. Sopiva määrä voisi olla n. puolet jauhoista ja toisessa vaiheessa loput jauhot. 15 minuutin levossa voi olla kyseessä sitkon lisääntyminen taikinaan. Eli ensimmäisessä vaiheessa kehkeytynyt sitko nostattaa pullataikinaa. Toisessa vaiheessa sitko vain vaivattaessa lisääntyy. Lepo ja vaivaaminen on pullassa tärkeää sillä se parantaa pullan kohoamista uunissa."
  20. Ehdotan, että kruunaat itsesi kedon kukista solmitulla kukkaseppeleellä. Se on paljon kauniimpi. Sinun tietomääräsi ja viisautesi ylittävät moninkertaisesti nuorten ylioppilaiden tietomäärän.

    Yhdessä asiassa sinulla, niin kuin monilla muillakin suomalaisilla, on väärää tietoa. Ylioppilastutkinnon voi suorittaa melko vähäisin tiedoin, jos tavoitteena on vain valkolakki. Mielestäni erityisesti vanhempi ikäluokka arvostaa ylioppilastutkintoa ihan liikaa verrattuna esim. toisen asteen ammatillisiin tutkintoihin.

    Viime vuosisadalla (kun itse osallistuin) ylioppilastutkinnon sai suoritetuksi, jos osasi vastata oikein keskimäärin 3 - 4 kysymykseen kymmenestä. Älliinkään ei vaadittu ihan täydellisiä suorituksia.

    Tulokset määritetään kunkin ikäluokan suoritustason valtakunnallisen normaalijakauman mukaisesti, eli sama prosentuaalinen määrä osallistujista saa tietyt arvosanat ja osa heikoimmista suorituksista hylätään samoin perustein. (Normaalijakauma = Gaussin käyrä, lisätietoja löytyy helposti googlaamalla)
    21. 77 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt