reissaaja56

Vapaa kuvaus

Olen matkusteluun ja siitä kirjoittamiseen hurahtanut nainen, nyt jo mummu-ikäinen. Muita harrastuksiani ovat kuntoilu, lukeminen, musiikin kuuntelu ja kesäisin moottoripyöräily. Tulevaisuudessa myös rintamamiestalon remontointi. Vain työ haittaa harrastamista! Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

462

  1. Yleensä valmismatkat suuntautuvat suosittuihin turistikohteisiin, sehän on selvä.
    Jos Kreetalle haluat, niin tuollainen löytyy esim. Paleohorasta. Mutta se on sikakuuma paikka heinä-elokuussa.
    Valmismatkoilla pääset esim. Lefkasille (Nidri), Lerokselle, Kalymnokselle ja Naxokselle.
    Omin avuin löydät vaikka mitä paratiiseja, oman makusi mukaan. Itse pidän esim. Lipsistä ja Ithakasta. Kefalonia ja Zakintos olivat myös mukavia. Kykladeilta löytyy vaikka mitä. Onhan noita! Ja englannilla pärjäät lähes tulkoon missä vain.
  2. Ja jos et halua/viitsi ommella pussia itse, niitä myy mm. Partioaitta n. 10 eurolla. Pussiin voit pakata rinkan lisäksi esim. ylimääräiset kengät tai sadevarusteet.
    Jos käytät lentokentän sinistä "jätesäkkiä", se solmitaan kokonaan kiinni ja lenkkiin kiinnitetään lennon tiedot. Säkki kannattaa säästää paluulentoa varten (vähän ekologista ajattelua...).
  3. Hauska kuulla, että Agathonissi on yksi suosikeistasi. Taidat pitää todella pienistä ja rauhallisista saarista? No mikäs siinä jos lepolomaa haluaa viettää, meille riitti pari päivää Agathonissilla. Mutta samoilla kriteereillä minun suosikkejani ovat Ithaka, Leros ja Lipsi. Astipalea viehätti myös, samoin Naxos, Syros ja Paros. Syksyllä on tarkoitus jatkaa Kykladien tutkimista, ehkäpä silloin löytyy lisää suosikkeja.
  4. Me majoituimme Delhiin saavuttuamme kaupungin toiselle laidalle Tibetan Colonyyn ja siellä olevaan Tiibetin pakolaisten ylläpitämään Wongdhen House -hotelliin. Hotellissa toimii Potala Tours and Travels, sieltä ainakin voi ostaa bussilippuja Dharamsalaan. "Luxusbussi" lähti illalla läheltä hotellia, myöhemmin pidettiin yksi ruokatauko ja aamun sarastaessa saavuimme Himalajalle, McLeod Ganjiin (ylä-Dharamsalaan).
    Googlesta löydät haulla em. hotellin ja toimiston sähköpostiosoitteet.
    (Vai tammikuussa, eikös Himalajalla ole vähän vilpoista siihen aikaan?)
  5. Rhodos, lokakuu -96

    Rhodoksen kaupungissa meitä viehätti vanha kaupunki ja Mandraki-satama, muuten pääkaupunki ei meitä miellyttänyt, joten majoituimme Theologoksen kylään, parikymmentä kilometriä Rhodoksen kaupungista länteen.
    Perjantaina vuokrasimme skootterin ja ensimmäiseksi huristimme yläkylään ottamaan valokuvia. Jatkoimme matkaa Petaloudesin perhoslaaksoon, joka oli muuten kyllä vehreän kaunis paikka puroineen, polkuineen ja kivirappuineen, mutta perhosista ei enää näin syksyllä näkynyt siiven heilaustakaan. Kävimme myös Falirakissa, joka oli varsinainen turistipyydys; hotelleja, kauppoja, ravintoloita ja hiekkaranta.

    Sunnuntai oli taas skootteripäivä. Viiletimme toiseen suuntaan eli edelleen länteen päin aina Kamirokseen asti. Tarjolla olisi ollut muinaiskaupunki raunioineen. Nyt ei ollut aikaa pylväiden katseluun, joten matka jatkui saaren yli itärannikolle. Ennen kuin sinne asti päästiin, huristelimme peltojen ja metsien läpi pysähtyen välillä pikkukylissä. Vastaan tuli niin vilkutteleva pappi mopolla helmat heiluen kuin vanhoja ukkoja aasin selässä istuen. Kaupat olivat kiinni joten nautimme virvokkeet Dimylian kylän tavernassa. Kirkkoja kuvattiin parissakin kylässä, toinen taisi olla Arhipolin bysanttilainen kirkko, jonka pihalla kasvoi ihmisenmentävä iso puu. Epta Piyesin seitsemän lähdettä oli ainakin meiltä hukassa, tosin metsästä kuului iloista lirinää. Polkuja riitti ristiin rastiin pitkin rinteitä, aikamme kiipeiltyämme valitsimme suorimman tien lähteelle, eli riisuimme tossut ja sukat ja lähdimme hapuilemaan eteenpäin pitkin sysipimeää hartianlevyistä tunnelia, jonka pohjalla virtasi jääkylmä vesi. Sinne ei pimeän- tai ahtaanpaikankammoisilla ole mitään asiaa. Sitä tosin hämmästelimme, ettei tässä paikassa rahastettu minkäänlaista sisäänpääsymaksua, kuten useimmissa. Tunneli aukeni suoraan pienelle tekojärvelle, jonne ne kuuluisat seitsemän puroa laskevat. No ei ollut mikään erikoinen paikka ainakaan näin syksyllä, likaista vettä ja roskaiset rannat. Joten ei kun jatkamaan matkaa kohti Lindosta. Jo lähestyessämme Lindoksen kaupunkia näköalat olivat huikaisevat. Eikä kaupunki itsessäänkään pettänyt meitä. Pieni merenlahti, jossa risteilyalukset ja purjeveneet lillivät turkoosin värisessä vedessä, täyteen ahdettu uimaranta ja siitä ylös pitkin rinteitä nousevat valkoisiksi kalkitut talot kattoterasseineen, sisäpihoineen, kapeine kujineen ja tuhansine rappuineen. Ensimmäiseksi kapusimme ylös Akropolikselle, josta aukeni mahtavat näkymät merelle ja Lindoksen kaupunkiin. Matkan olisi voinut tehdä myös aasin kyydillä. Rauniot kuvattuamme laskeuduimme etsimään aurinkoista ruokapaikkaa. Rappujen reunoilla naiset myivät pitsiliinojaan ja keramiikkaa. Kuumalla yläterassilla otimme oluet ja söimme pizzat. Jatkoimme vielä kujien kiertelyä, siinä labyrintissa saisi aikaa kulumaan enemmänkin.


    Rhodos, toukokuu 1999

    Olimme varanneet majoituksen Triandasta, Kassandra-hotellista.

    Vuokrasimme vespan ja ajoimme ylös mutkittelevaa tietä Filerimokseen. Kävelimme ristin polun, jonka varrella olevat 14 kuparista ikonia kertovat kärsimyshistorian. Filerimoksen kirkko ja luostari ovat tällaiselle kaarifriikille oivallisia kuvauskohteita, harmi vain, että kukkia oli vähemmän kuin odotin. Matka jatkui ohi Triandan ja Tholloksen pitkin tuulista länsirannikkoa. Eipä tullut hiki! Ja kylmempi tuli kun kurvasimme ylös kohti Ebonasin kylää. Siellä olisi voinut maistella myyntituotteita paikallisessa viinitehtaassa, mutta ajoimme tehtaan ohi ja pysähdyimme vasta kylän keskustaan lounastauolle. Matkalla Sianan ohi Menolithosiin ajoimme hetken aikaa hyytävän kylmässä pilvessä. Joten pysähdyimme Menolithosissa kahvilan aurinkoiselle terassille lämmittelemään. Paluumatkalla tuuli oli onneksi puhaltanut pilvet pois tieltämme. Ohi Amartosin ja Kritinian, seuraava pysähdys oli Mandrikon taivaallisen kauniin bysanttilaisen kirkon kohdalla. Voi niitä kaaria ja kukkia ja siniselle kupolikatolle maalattuja tähtiä!

    Aamiaisella suunnittelimme päivän reittiä, tarkoitus ei ollut haukata liian isoa palaa sulateltavaksi. Olin ostanut värikkään kortin joka kuvasi Koskinoun kylää, ja koska se oli matkamme varrella, poikkesimme ensin sinne. Värikkäät talot löytyivätkin pienen etsimisen jälkeen ja pysähdyimme kuvaamaan niitä. Asuikohan kylässä joku sirkustirehtööri? Jatkoimme Lindokseen päin, oluelle pysähdyimme Alfandoun kylässä. Lindoksella jätimme vespan parkkiin ja lähdimme kävelemään ja kuvaamaan kapeita kujia lukuisine rappuineen. Turisteja oli liikkeellä tolkuttomasti vaikka olikin vasta toukokuu. Söimme giros pitat ja otimme juotavat mukaan. Akropoliin jätimme tällä kerralla väliin. Sen sijaan ajoimme pieneen lahden poukamaan jossa huilailimme auringossa ja kävimme uimassa. Kotimatkalla pysähdyimme Pastidan kylässä.
  6. Olen pari kertaa mennyt bussilla Delhistä suoraan Dharamsalaan. Puuduttava matka, joka tosin hoituu yön aikana. Päällä oleva ripuli ei juuri auta asiaa...

    Itsekseni olen miettinyt tulevaisuuden varalle toista vaihtoehtoa; junalla Delhistä Kalkaan, sieltä Toy trainilla Shimlaan ja sieltä bussilla Dharamsalaan, joka on vilkas ja meluisa pikkukylä Himalajan juurella. Sieltä löytyy majoituksia hotelleista tai luostareita, lukuisia ruokapaikkoja, pesulat, pikkukaupat ja mahdollisuus osallistua järjestettyihin patikkareissuihin.

    Jos matkapäiväkirjat Dharamsalan reissuilta kiinnostavat, otahan yhteyttä!
    [email protected]
  7. Sää oli utuinen ja aurinko lähenteli jo taivaanrantaa kun lähestyimme Kalymnosta.
    Kalymnoksella taitaa olla ostajan markkinat syyskuussa. Majoituksen tarjoajat hyökkäsivät matkustajien kimppuun heti kun pääsimme ulos lautalta. Pari ensimmäistä hätistelimme pois, mutta lähdimme sitkeimmän tädin matkaan. Kuten hän sanoi; ”Have a look!”, eihän meitä mikään sitonut mihinkään. Kaikki huutelivat hinnaksi 20€, Maria (?) lupasi siihen hintaan kylpyhuoneen ja keittiön. Halusimme studiohuoneen vähän keskustan ulkopuolelta, sillä sataman meteli oli hirmuinen. Joten hän näytti meille ensin pikkukujan varrella toisessa kerroksessa olevan (2-kerroksisen!) huoneiston, jossa oli 2 makuuhuonetta, keittiö ja kylppäri, mutta yhteisparveke sisäpihalle, näköala vastapäisen talon seinään. No problem, Marialla oli kyllä tarjota toinenkin vaihtoehto jos halusimme oman parvekkeen. Hannu jäi niille sijoilleen seisomaan rinkan kanssa ja minä marssin emännän perässä takaisin satamaan ja rantakadun varrella olevaan taloon. Alakerrassa oli kahviloita ja putiikkeja, yläkerrassa asunnot. Tässäkin huoneistossa oli 2 huonetta, keittiö ja tosi siisti kylppäri (pisteitä!) ja parveke suoraan satamaan. Hieno näköala ja kova meteli. Päädyimme tähän jälkimmäiseen huoneistoon.
    Tavarat kaappiin, parvekkeelle nauttimaan emäntämme tarjoamat oluet (ei puhettakaan passista tai maksusta), suihkut ja kävelemään Pothian kaduille.
    Alkoi väsyttää ja nälkäkin oli, joten istuimme satamakadun toisessa päässä olevaan O Vrahos kalatavernaan, aivan rantaviivaan. Pienten kissanpentujen valvovien katseiden alla nautimme tonnikalasalaatin, katkarapupastan ja jotain perikreikkalaista possupataa.

    11.9.02 keskiviikko, Kalymnos, Pothia

    Yö oli rauhaton, oli kuuma ja meteliä. Aamulla harkitsimme jo kämpän vaihtoa.
    Haimme sämpylät leipomosta ja kävelimme rappusia pitkin ylös, poispäin keskustasta. Löysimme Lonely Planetin mainitsemat (low budget) domatiat, ja jäimme kiinni rysän päältä. Joka paikkaan ehtivä vuokraemäntämme kyseli emmekö ole tyytyväisiä huoneistoomme. Selitimme että muuten kyllä, mutta se meteli! Ne LP:n suosittelemat huoneet olivat kyllä syrjäisemmällä paikalla, mutta emäntämme aukaistessa ”Greek Housen” oven, totesimme tason olevan paljon huonompi.
    Haimme vielä juustoa, tomaattia ja metaxaa ja palasimme aamukahvin keittoon. Kotimatkalla varmistimme laivamatkan Lerokselle; katamaraani lähtee perjantaina klo 11.30 (13€/hlö).
    Aamiaisen syötyämme lähdimme kävelemään kohti Myrtiesiä. Reittimme kulki Pothian esikaupunkialueen ja Choran läpi, jatkuen Eliesin ja Panormosin kylien kautta. Viimeisestä kurvista avautui eteemme sykähdyttävä näkymä Myrtiesiin, Massouriin, Telendoksen saarelle ja Kalymnoksen pohjoisosiin. Matkalla (n.5km) kulutimme litran vettä ja perille päästyämme saman verran olutta. Seuraavaan paluubussiin (joita kulkee 2 tunnin välein) oli niin pitkä aika, että lähdimme kävellen paluumatkalle. Pysähdyimme Panormosin kylässä toisille olusille odottamaan bussia, joka kahvilan terassilla istuessamme hurautti yllättäen ohitsemme. Maksettuamme juomamme hyppäsimme jonkunlaiseen pikkubussin ja yhteistaksin välimuotoon.
    Kämpille palattuamme meidät ympäröi taas meteli ja hulina, siestasta huolimatta. Myrties olisi oiva kohde lepolomalle ja rentoutumiseen, mutta kyllä Pothiassa oma viehätyksensä on, pakko myöntää. Kaunis kaupunki!
    Suihkut ja siestalle. Kahdeksan kieppeillä lähdimme etsimään mopovuokraamoa. Vain yksi löytyi aivan keskustasta. Kävelimme vielä syrjäkujille, joista kyllä löytyi pothialaisten omaa elämää, kauppoja, ouzerioita ja giros pita – paikkoja, mutta ei ainuttakaan auto- tai mopovuokraamoa, joten palasimme takaisin keskustaan.
    Kävelimme rantakadun loppuun ja istuimme tavernaan, jonka ainoat asiakkaat olimme. Salaatti, lihapullat ja kana, ouzot ja iso pullo vettä irtosi 16 eurolla. Sataman kautta kämpille kahvin keittoon. Sytytimme parvekkeelle asunnosta löytyneen punaisen ”Kristus-kynttilän” ja istuimme ihmettelemään Pothian älämölöä.

    12.9.02 torstai +30

    Herätys oli 7.30 mutta venyttelimme vielä vähän aikaa sängyssä. Korvatulpista huolimatta yö oli ollut taas melko rikkonainen, sisälle oli päässyt hyttysiä ja meteli ulkoa kuului tulppienkin läpi.
    Söimme aamiaisen parvekkeella ja haimme 50cc Typhoonin päiväksi (12€). Ensin ajoimme Vathin kylään, joka sijaitsee upean jyrkkäseinäisen vuonon pohjukassa. Sieltä ajoimme Pothian kautta eilistä kävelyreittiämme Myrtiesiin. Tankatessamme meiltä yritettiin taas rahastaa 5€ liikaa. Rannalla juomatauko ja matka jatkui saaren pohjoisosaan. Emborioksen kylässä pysähdyimme lounaalle Harry’s Restaurantiin (vieressä on Harry’s Apartments). Söimme täytettyä munakoisoa ja lammasta, erinomaista! Kävimme uimassa ihan mukavalla rannalla, kylä itsessään ei paljoakaan antanut. Rannan muutamassa tavernassa oli turistihinnat.
    Uituamme lähdimme paluumatkalle läpi Masourin ja Myrtiesin. Poikkesimme katsomaan Kantounin rantakylää. Ajoimme ohi Pothian ja seuraava pysähdyspaikka oli Vlihadian pieni viehättävä ranta. Sieltä takaisin Pothiaan päin ja poikkesimme tieltä Agios Savvas – luostarille. Luostari käsittää pieniä pyhättöjä ja suuren kirkon korkeine kellotorneineen. Pothiasta katsellen luostari näytti pieneltä ja tuntui sijaitsevan pääsemättömän korkealla, toisaalta näköala luostarilta alas oli uskomattoman upea ja kaupunki näytti hämmästyttävän suurelta. Paluumatkalla kaupunkiin löysimme uimarannan, joka olisi ollut kävelymatkan päässä huoneistostamme. Therman kuumat lähteet saivat jäädä näkemättä, sillä halusimme ennen pimeän tuloa nähdä Pothian toisen laidan; rinteen, jossa paikalliset asuvat. Kapusimme ylös kapeita rappuja kujille, joita värittävät turkoosit ja siniset portit, kaiteet ja ovet. Ja filmiä paloi!
    Palautimme skootterin ja ostimme parit baklavat iltakahville. Yritimme lunastaa laivalippuja huomiseksi, mutta toimiston atk-yhteydet eivät toimineet. Kämpillä suihkut, päivän pyöräilyn jälkeen oli tosi rähjäinen olo. Emäntämme huuteli alhaalla kadulta meitä kahville, mutta vinkkasimme hänet ylös. Saimme taas Mythos-tölkit, samalla maksoimme majoituksemme 60€.
    Istuimme parvekkeelle kahville, kirjoittelemaan ja viestittelemään. Kahden viikon makean nälkä tuli tyydytettyä baklavilla. Samalla saimme seurata laivoja, jotka tulivat satamaan, purkivat lastinsa ja jatkoivat saman tien matkaansa. Meteli kadulla oli taas korviasärkevä. Kohdallamme oli meneillään asfaltointityö, sekin vielä! Kahdeksan jälkeen ulkona oli vielä +24.
    Tutkimme Lonely Planetin opasta ja netistä tulostettuja sivuja, ja meistä molemmista tuntui, että tulemme pitämään Leroksesta.
    Myöhemmin illalla kävelimme sataman toiselle laidalle, pääkadun varrelle giroksille. Musiikkibaarien ulkopöydät olivat vielä pullollaan väkeä; paljon kalymnoslaisiakin. Ehkä heillä on tapana, suljettuaan putiikkinsa, tulla porukalla lasilliselle tai pienelle iltapalalle. Keskustan hulina ei meitä houkutellut, joten palasimme omalle parvekkeelle viimeisille retsinalasillisille.
    Tulpat korviin ja petiin!

    13. päivä perjantai, Kalymnos +30

    Meteli oli kuin Mannerheimintiellä. Asfaltointityö majapaikkamme edustalla jatkui heti aamusta.
    Hannu lähti ostamaan sämpylöitä ja laivalippuja. Ja tuli hetken kuluttua takaisin sämpylöiden kera. Toimisto oli kyllä juuri avannut ovensa, mutta oli mustanaan asiakkaista.
    Aamukahvin jälkeen hän lähti uudelle yritykselle. Liput saatuamme oli vielä hetki aikaa istua parvekkeelle kirjoittelemaan.
    Kuten saattoi odottaakin, ilmoitettu lähtöaika 11.30 muuttui puoli kahdeksi. Emme uskaltaneet jättää rinkkaa satamakuppilaan, joten kantamuksien kera marssimme lähimpään kahvilaan, siihen majapaikkamme alapuolella olevaan, jossa vuokraemäntämme yhtenä päivänä lupasi tarjota Hannulle kahvit. Tähän hätään häntä ei tietenkään näkynyt (ilmeisestikin hän oli tietoinen katamaraanin myöhästymisestä).

    Matka Lerokselle kesti vajaan tunnin, istuimme sen ajan aurinkokannella. Kalymnos ja Leros ovat lähes kiinni toisissaan, mutta satamasta toiseen on toki matkaa.
  8. Mahtaako aloittaja tarkoittaa Falassarnalla Elafonissin hiekkarantaa, jota myös Kreetan Malediiveiksi kutsutaan? Siellä käymistä suosittelen minäkin, vuokra-auto alle ja menoksi. Samalla reissulla voitte katsastaa Hrissoskalitissan luostarin, mikäli sen kaltaiset nähtävyydet kiinnostavat.
    Geranista ajatte Kissamokseen, sieltä Falassarnaan (hieno ranta sielläkin, tosin saattaa olla tuulista), alas Hrissoskalitissaan ja siitä Elafonissiin uiskentelemaan.
  9. Noilla kriteereillä voitte suunnistaa mihin tahansa Kreikan kohteeseen. Lapsiperheet viihtyvät Kosilla, Kreetalla, Rhodoksella. Mukavia rantoja ja kyliä löytyy Naxokselta, samoin Lefkakselta. Mantereesta minulla ei ole kokemusta kuin Pargasta, sekin on hyvä kohde.
    Minne ikinä päädyttekin, hyvää lomaa koko porukalle!
  10. Kyllä low season ainakin saarilla alkaa jo syyskuun alusta. Majoitushinnat studiohuoneissa ovat 20-25€/huone/yö. Edullisimpiakin löytyy jos tinkii tasosta ja yksityisyydestä.

    Syksy on todellakin parasta aikaa matkustaa Kreikan saarille, sää suosii, merivesi on lämmintä, ei ole ruuhkaa ja majoitus löytyy aina helposti.

    Syyskuussa taas saarille, tällä kerralla kolmeksi viikoksi!
  11. Esim. Lefkas, Naxos, Leros tai Lipsi. Skiathokselta löytyy rantoja joka lähtöön. Mantereella Parga. Ensi syksynä voin (toivottavasti) kehua myös Amorgosta.
  12. Vuosi sitten toukokuussa otimme Finnmatkojen äkkilähtötarjouksen 2 yhden hinnalla Skiathokselle. Matkakohteita oli tarjolla useita muitakin, meille Skiathos ja ajankohta sopi parhaiten. Majoituimme kahden hengen huoneeseen samaiseen hotelliin, joihin täyden hinnan maksaneetkin. Ei valittamista.
    Jos matkapäiväkirja kiinnostaa, ota yhteyttä!
    [email protected]
  13. Olin patikoimassa Dalmatian alueella keväällä 2004. Tutuiksi tulivat Zadar, Sibenik, Split ja pari saarta. Kävimme myös Krkan kansallispuistossa, joka on tosi upea.
    Kokemuksia ja vinkkejä olen kirjoitellut reissupäiväkirjaani (järkyttävän pitkä!). Jos haluat lukea sen, otahan yhteyttä!
    [email protected]
  14. Majailin itse joitakin vuosia sitten Spiesin Rosaneassa, joka on lähellä kaupunginrantaa. Siitä lähtevä tasainen pikkutie vie käsittääkseni Zachariakseen, joten tulette asumaan todella viehättävällä ja rauhallisella alueella (mikäli ympäristössä ei kovasti rakenneta). Kävelin itse sitä tietä ja siitä lähtevää polkua myöten Lichnos Beachille. Uskoisin että pärjäätte ihan omin jaloin, riippuen tietysti matkaan lähtevien iästä ja kunnosta. Ja taksilla pääsee, jos siltä tuntuu.
    Hauskaa matkaa viehättävään Pargaan!
  15. Parga itsessään on niin pieni kylä, ettet todellakaan tarvitse siellä mitään karttaa. Eksymään et kerta kaikkiaan pysty. Toki, jos lähdet Pargasta muualle seikkailemaan, kartta on hyvä olla olemassa, niitä voit ostaa paikallisista kaupoista tai vuokraamoista.
  16. Syyskuussa riittää vielä aurinkoa ja lämpöä Välimeren kohteissakin, joten miksi lähteä lasten kanssa kauemmas? Valinnanvaraa riittää, ensi kertalaisille suosittelen turvallista ja mukavaa Kreikkaa.
  17. Sivutaskut ovat tosiaan hyvä olla olemassa, niistä löytää nopeasti tarvitsemansa. Mutta muista tämä: älä pakkaa sivutaskuihin mitään tärkeää tai arvokasta ainakaan silloin, kun rinkka ei ole itselläsi. Minulta tyhjennettiin rinkan sivutaskut Delhin lentokentällä, luultavasti turvatarkastuksessa kenttähenkilökunnan toimesta.
  18. Itselleni otin havrix-rokotteen vasta, kun matkustin ensimmäisen kerran Intiaan v. 2000. Sitä ennen olin käynyt kymmeniä kertoja Kreikassa sairastumatta koskaan mihinkään vatsatautiin.
  19. Skiathos on varsin mukava ja vehreä saari. Hintataso on samanlainen kuin muillakin Kreikan saarilla, marketeissa ja tavernoissa pärjäät vähemmällä rahalla kuin Suomessa. Hanavesi on suolaista, joten vesipulloja joudut ostamaan. Kaikkea voit syödä ihan vapaasti ilman pelkoa sairastumisesta, kunhan pidät huolta normaalista hygieniatasosta käsienpesuineen jne. Rokotuksia et välttämättä tarvitse Euroopassa reissatessa lainkaan.
    Skiathos on kuuluisa rannoistaan, joita kaikki niemennokat mukaan laskien on n.60. Suosituimmille rannoille pääsee hyvin bussilla. Skiathoksen kaupunki on viehättävä ja "elävä", asuvathan paikalliset siellä. Fillaroidessa jalat joutuvat koetukselle, sillä korkeuseroja on kiitettävästi.
    Mikäli aika pienellä saarella käy pitkäksi, yhteydet lähisaarille Skopelokselle ja Alonissokselle ovat hyvät, samoin mantereelle on mahdollisuus tehdä retkiä.
    Jos reissupäiväkirja Skiathokselta (05/2004) kiinnostaa, otahan yhteyttä!
    [email protected]
  20. Rannikolle, alkukesästä tai syksyllä. Koska Kroatia on kaunis ja mielenkiintoinen maa, koska hintataso ei vielä ole räjähtänyt käsistä. Heinä-elokuussa hinnat korkeimmillaan, älä silloin mene.
    Jos reissupäiväkirja Dalmatiasta (Zadar, Sibenik, Split ja pari saarta) kiinnostaa, ota yhteyttä.
    [email protected]
    21. 20 / 24
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt