reissaaja56
Olen matkusteluun ja siitä kirjoittamiseen hurahtanut nainen, nyt jo mummu-ikäinen. Muita harrastuksiani ovat kuntoilu, lukeminen, musiikin kuuntelu ja kesäisin moottoripyöräily. Tulevaisuudessa myös rintamamiestalon remontointi. Vain työ haittaa harrastamista!
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia11 aloitusta · 462 kommenttia
- Pitempiaikaisesta majoituksesta minulla ei ole tietoa, mutta niistähän voi aina neuvotella. Luulisi, että sen edullisempi mitä pidempään pysyt. Kuukauden Indonesian reissullamme (05/2008) yövyimme Kuta/Legianin alueella vain muutaman yön, muuten kiertelimme pitkin poikin Balia ja muita saaria. Näissä majoituksissa maksoimme kahden hengen huoneesta aamiaisineen noin 10€/yö.
http://www.indo.com/hotels/sayang/
http://www.apinn-bali.co.id/gallery.php
btw. miksi haluat jäädä Kutalle? - Haluatko nimenomaan lämpöä ja rantalomaa? Jos haluat kaupunkilomalle ja olet englannintaitoinen nuorimies, suosittelen Dublinia tai Lontoota.
- Miten olisi Vilna tai Praha? Ovat vielä suht edullisia ja muutenkin viehättäviä kaupunkeja.
- Minulla on kokemusta vain Indonesiasta, jossa olen viettänyt eri saarilla kaksi kertaa kuukauden. Molemmilla kerroilla saimme (2 hlöä) kulutettua yhteensä tonnin verran, siis kuukaudessa. Tämä sisälsi ihan kaiken; sisämaan lentoja, lentokenttäveroja, maastapoistumisverot, majoitukset, kuljetukset, syömiset, juomiset, tuliaiset ja retket. Enemmänkin saa varmasti kulumaan, jos asuu hienosti, syö hienosti, juo paljon ja ostaa retkiä ja tuliaisia paljon.
Tuon tonnin päälle tulivat lennot, jotka maksoivatkin sitten jo vähän enemmän. - Olen kerran aloittanut saarihyppelyn muille Joonianmenen saarille Lefkakselta. Majoituimme Lefkaksen saarella Nidrissä, Vlihossa, Mikros Gialoksessa, Vasilikissa ja Lefkadan kaupungissa. En varannut majoitusta mistään etukäteen, vaan otimme rooms to rent -huoneen "suoraan kadulta". Ajankohta oli syyskuu ja majoitus maksoi 20-25/yö/huone.
- Postia tulossa. Olen lisäillyt reissupäiväkirjoihini kuvia, hintatietoja ja majoitusvinkkejä.
- Noista kohteista kokemuksia vain Indonesiasta, jonne olemme tehneet kaksi kuukauden pituista reppureissua. Tuossa jo kehuttiinkin Jaavan Pangandarania, joka on loistava lomakohde. Me olemme Jaavan lisäksi kierrelleet myös Sumatralla, Balilla, Lombokilla ja Gili-saarilla. Jos reissupäiväkirjat ja kuvat kiinnostavat, ota yhteyttä!
[email protected] - Mekin olemme tehneet jo niin monta Kreikan saarihyppelyä, että on aika suunnistaa jonnekin muualle. Tämän kesän vaihtoehdot ovat Kroatia (lennot Splitiin ja siitä koluamaan Dalmatian rannikkoa ja saaristoa) tai Portugal (Lissabon Porto). Aika ja rahat tuskin riittävät molempiin, joten pian on valittava ja varattava lennot.
- Tuossa edellisessä oli kiteytettynä kaikki se, mitä itsekin arvostan rinkkani kanssa reissatessa. Voin valita kohteen, majoituksen ja juuri ne nähtävyydet, mitkä itse haluan kokea. Vapaana aikatauluista tai muiden mielipiteistä. Jäädä siihen missä viihdyn tai jatkaa matkaa jos siltä tuntuu. Tänä vuonna on suunnitelmissa joku maa Euroopassa, luultavasti päädymme Kroatiaan.
- Lentohintoja kannattaa vertailla eri sivuilla. Itse otimme lennot Supersaverin kautta. Lentopäiviä vaihtamalla hinnoissa saattaa olla isojakin eroja, yleensä lennot irtoavat noin tonnilla per pää.
Sadekausi on Indonesiassa marras- ja helmikuun välillä, kuivinta on kesällä. Sateen määrä vaihtelee ja on tuurista kiinni.
Indonesia kaiken kaikkiaan on erinomainen kohde omatoimimatkaajalle, mutta siirtymisiin on varattava aikaa. Hinnat ovat eurooppalisille todella edullisia. Majoitus löytyy aina paikan päällä, ainakin jos ei ihan high seasonin aikaan ole liikkeellä. Me laskeuduimme (toukokuu 2008) Balille puolenyön aikaan joten varasimme eka yön majoituksen etukäteen, muut löytyivät matkan varrella.
Jos on aikaa, kierrelkää eri puolilla Balia ja käykää myös Gili-saarilla.
Ainoa ongelma, mihin me kuukauden reissulla törmäsimme, olivat huijarit rahanvaihtopisteissä Kutalla.
Jos reissupäiväkirja ja kuvat kiinnostavat, ota yhtetyttä!
[email protected] - Olemme tilanneet useita lentoja (Eurooppaan ja Aasiaan) Supersaverin kautta. Toimii tosi hyvin ja mikä parasta, usein lennot saa edullisemmin kuin esim. Finnairin omilta silvuilta. Varasin Supersaverin kautta ryhmälle lennot Vilnaan viime syksynä, ja säästöä tuli ihan mukavasti.
- Bali ei ole pelkkä Kuta. Tarkoitan, että vuoristoisilla alueilla saattaa olla hyvinkin viileää. Varmasti myös sadekausi vaikuttaa jonkin verran lämpötiloihin. Olimme toukokuussa (2008) Lake Baturin alueella, joka on Balin kylmintä seutua. Lämpötila nousi päivisin noin 24 asteeseen, yöt olivat (miellyttävän) viileitä. Jätimmekin sinne lämpöiset vaatteemme, joita olimme raijanneet rinkoissa vain vuoristovaellusta varten, niillä on taatusti käyttöä kun kylmä ajankohta iskee päälle.
- Indonesia on paljon muutakin kuin Jakarta ja muut miljoonakaupungit, joista mekään emme pitäneet. Olemme viettäneet kaksi kuukauden pituista reissua eri puolella Indonesiaa. Vuoristoa, kaunista luontoa ja rantaa löytyy lähes jokaiselta saarelta, me pidimme eniten Sumatrasta. Myös Jaava on hieno, kaupunkikohteista esim. Yogyakarta on mukava kohde. Baliin emme mitenkään ihastuneet, mutta Ubudissa kannattaa käydä. Ja Balilta pääsee helposti Gili-saarille, joita vielä voi verrata paratiisiin.
Ja edullistahan Indonesiassa on, me saimme kuukaudessa kulutettua yhteensä noin 1000 euroa ( lennot). - Kuten tuossa alempana kerroin, junalippujen hinta (meno-paluu) oli marraskuussa kahdelle yhteensä 27,60 puntaa.
- Lontoo 9.-12.11.08
Helsinki-Vantaalla oli harmaata ja sumuista, oliko se totuttelua tuleviin päiviin? Totuttuun tapaan otimme lentokentän irkkupubissa London Porterit, joista lontoolaiset eivät ole kuulleetkaan.
http://www.shakespearehotel.co.uk/room.htm
Heathrowsta siirryimme Connect Trainilla Paddingtoniin. Meno-paluulippu kahdelle maksoi yhteensä 27,60£ ja matka kesti 25 minuuttia. Paddingtonin asemalta ei ollut kuin parinsadan metrin kävely Shakespeare Hoteliin (Norfolk Square). Etukäteen meillä ei ollut minkäänlaisia odotuksia Lontoon eikä varsinkaan hotellimme suhteen, varauksemme jälkeen olimme lukeneet ainoastaan parjauksia Shakespearesta. Vastaanottoaulan täytti saksalainen koululaisryhmä, joka taidettiin majoittaa jonnekin pohjakerrokseen. Iloiseksi yllätykseksemme saimme toisesta kerroksesta mukavan huoneen, johon kaikesta päätellen on varsin hiljattain rakennettu oma kylpyhuone. Takkaan ei tarvinnut vielä puita sytyttää, sen verran terhakkaasti lämmitys toimi öisin. Suuri ikkuna avautui kapealle parvekkeelle. Puiston molemmilla puolilla on vieri vieressä hotelleja eikä läpikulkuliikennettä juuri ole. Seutu oli siis hiljaista, mutta kuten tulimme pian huomaamaan, jossain rakennuksen alapuolella kulki metroliikenne jyristen ja perustuksia ravistaen. Mitenkähän kauan nämä viktoriaaniset talot moista kestävät rapistumatta? Onneksi jyrinä kuitenkin hiljeni puolenyön ja aamukuuden välillä. Purimme tavarat kaappiin ja jätimme avaimen respaan. Ystävällisen vastaanottovirkailijan suosituksesta tutustuimme kulman takana olevaan Fountains Abbey Pubiin (1). Taisimme asustaa todella etnisellä alueella, kaiken värisiä ja näköisiä asukkaita kulki kaduilla, joiden varrelle oli perustettu intialaisia, kiinalaisia ja italialaisia ravintoloita. Päätimme pysyä ensimmäisen Lontoon-päivämme kotinurkilla, otimme pintit ja haimme kaupasta viinin ja veden. Huilimme hetken kämpillä ja illalla lähdimme syömään läheiseen intialaiseen ravintolaan. Ruokien edullisesta hinnasta (7-9 puntaa) ja jaetusta oluesta huolimatta laskun loppusumma oli tasan 40£. No, kuka käskee suostumaan kaikkiin tyrkytettäviin alkupaloihin ja pinoon naanleipiä?
Englannissa vietettiin ensimmäisen maailmansodan loppumisen 90-vuotisjuhlia, televisiosta tuli paraateja ja lähes kaikilla vastaantulijoilla oli punainen kukka rintapielessään. Seurasin hetken myös Englannin "Tanssii tähtien kanssa" -ohjelmaa, mutta minulle nämä tähdet olivat tuiki tuntemattomia. Matkapäivän päätteeksi menimme aikaisin nukkumaan (olihan sisäinen kellokin jo vaikka mitä).
Mukava huone, mukava sänky. Ennen kellonsoittoa minut herätti rakennuksen alapuolelta kuuluva jyrinä ja hienoinen tärinä. Suihkun jälkeen totesin, että adapterille olisi kerrankin ollut käyttöä; kiharrin ei toiminut ilman sitä. Toisaalta ulkona näytti satavan vettä ja tuulevan, joten kampauksesta viis. Aamukahvit, toastit ja kananmunat söimme pohjakerroksen aamiaishuoneessa, jonka saksalaisnuoriso oli jo vallannut. Pitelimme hetken sadetta huoneessamme tutkimalla karttaa ja tekemällä reittisuunnitelmia. Ilman trekkareita ja sateenvarjoja ei tästä päivästä selvitä.
Kävelimme Hyde Parkin läpi kohti keskustaa. Prinsessa Dianan muistomerkki on remontissa 3.-16.11.
http://www.royalparks.org.uk/parks/hyde_park/diana_memorial.cfm
Wellington Archin luona oli jonkun patsaan juurelle laskettu eilisen muistopäivän johdosta runsaasti punaisia kukkaseppeleitä. Kuvasimme Buckingham Palacen, Big Benin ja Horse Guardsin. Koko ajan satoi, silti keskustan konttoriväki kiirehti vettä tulvivilla kaduilla pikkukengissä, jopa sandaaleissa. Me siirryimme Old Shades Pubiin (2) kuivattelemaan. Paikka alkoi täyttyä lounastunnin viettäjistä, mekin päätimme syödä ja Hannu sai himoitsemansa fish & chipsit.
Alun alkaen tarkoituksemme oli ostaa kahden päivän oyster cardit, mutta kun olimme niin hyvin varustautuneet ja jalkaisin näki paremmin, päätimme kävellä Piccadilly Circuksen kautta takaisin Paddingtoniin. Minulla on maanantaisin englannintunti, Hannulla bänditreenit, joten nyt on mentävä puhumaan pubiin, jossa on tarjolla live-musiikkia (kuten Dublinissa oli maanantaisin). Illalla suuntasimme The Royal Exchange Pubiin (3), joka oli pubeista pubein, vaikka musiikki hoituikin 60-luvun levyillä, mm. The Kinks. Jätimme pubipiiraat testaamatta ja menimme kiinalais-korealaiseen Peking-Seoul ravintolaan. Kiinalainen on aina taattua sapuskaa ihan missä vain. Söimme hyvät tiikerirapu- ja kanacashew-annokset ja laskukin jäi puoleen eilisestä.
Tiistaina taivas oli kirkastunut, mutta kova tuuli sai ilman tuntumaan koleammalta kuin edellispäivänä. Pelasimme varman päälle; otimme sateenvarjot mukaan mutta jätimme aurinkolasit hotelliin, kun aamiaisen jälkeen kävelimme British Museumiin. Kiersimme egyptiläiset ja aasialaiset näyttelyt. Pieniä koululaisia koulupuvuissaan kierteli opettajiensa kanssa perusnäyttelyitä, levittäytyen välillä koko lauma lattialle tekemään tehtäviään. Neljännessä kerroksessa oli Tiibet-näyttely (siihenkin vapaapääsy), jonka kiersimme ennen poislähtöä.
http://www.britishmuseum.org/default.aspx
Jäimme puolikkaille pinteille Old Red Lion Pubiin (4). Ulkona tuuli vain yltyi, silti paikalliset polkivat fillareilla polvihousuissa ja lenkkeilijät olivat pukeutuneet t-paitoihin ja shortseihin. Jatkoimme kohti Toweria, matkalla kuvasimme St. Paul's Cathedralin. Lounaaksi nautimme päivän fish & chipsit ja kuivat siiderit London Stone Pubissa (5). Meluisa ja mukavan spooky paikka, joka näytti sekin olevan kovasti suosittu lounasaikaan. Naistenhuoneeseen mentiin salaovesta "kirjahyllyn" läpi. Seinällä olevassa julisteessa toivotettiin kaikki noidat ja velhot tervetulleiksi yhteiseen illanviettoon. Lounaan syötyämme kävelimme kuvaamaan Towerin ja Tower Bridgen. Paluumatkalle oli kaksi vaihtoehtoa; metro tai tallustelu. Koska sää oli aurinkoinen, kävelimme Thamesin vartta (Thames Path) keskustaan, Big Benin ja Westminster Abbeyn luo. Harrodsiin kertyi vielä muutama kilometri lisää. Matkalla piti käydä vessassa ja otimme puolikkaat pintit pubissa (6). Kävelimme Suomen suurlähetystön ohi, ja kuten epäilinkin, suurlähettiläs ajelee isolla bemarilla (FIN1). Harrodsilla suunnistimme suoraan leluosastolle, sieltä herkkupuotiin. Ilta oli jo pimentynyt. Tuntui turhalta ostaa enää lippuja yhtä metromatkaa varten, joten kävelimme Hyde Parkin läpi Paddingtoniin. Päivän aikana mittariin kertyi 25km, lenkkioluet otimme toisessa kulmakunnan kuppilassa, Sawyer's Arms Pubissa (7). Kun jälkeenpäin katsoin kartasta kävelyreittiämme, en minäkään voinut kuin todeta, että olemme ihan hulluja.
Ylänne-Nybergin Lontoon pubit -oppaassa mainittu Bathurst Street oli meiltä hukassa, joten enempää pubeja emme saaneet kasaan, kun The Victoriakin näytti olevan tupaten täynnä. Samoin kaikki muutkin kulmakunnan kuppilat olivat täynnä metelöiviä futiksen seuraajia. Suihkun jälkeen oli tarkoitus bongata vielä joku uusi paikka, mutta lopetimme etsimisen ja menimme eiliseen kiinalaisravintolaan illalliselle. Ainakin tiesimme, että ruoka olisi hyvää.
Viimeinen aamiainen tässä viktoriaanisessa hotellissa. Tarjolla oli tällä kerralla myös leikkeleitä (juustoja ei vieläkään, vihanneksista puhumattakaan). Suurin osa henkilökunnasta tuntui olevan maahanmuuttajia, kaikki erittäin kohteliaita, kuten taitavat olla lontoolaiset yleensäkin. Ulkona oli taas aurinkoinen ilma. Pakkasimme rauhassa, tavaraa ei ollut tullut lisää muuta kuin lasten lelut. Jätimme laukut respaan ja ulkoistimme itsemme. Ensimmäinen olut oli taas ansaittava ja kävelimme lähikaduilla. Ostin muutaman postikortin, samasta "lehtikioskista" olisi saanut teet ja lasten lelut puolet halvemmalla kuin Harrodsilta. Merkit oli haettava postista. Bathurst Street oli edelleen kateissa, joten menimme The Victoriaan (8) kirjoittamaan kortit. Olut oli kyllä mustaa, muttei maistunut juuri miltään. Leikimme että on lämmin ja istuimme ulkoterassilla. Löysimme kadonneen kadun ja Hyde Park Riding Clubin hevostallit. Pubioppaassa mainittu The Archery Tavern oli vaihtunut valkoisten liinojen Angel's ravintolaksi. Pyörimme kotikulmilla, harkitsimme hetken italialaisravintolan kohdalla, mutta kadun toisella puolella oleva Pride of Paddington Pub (9) avasi ovensa sopivasti lounasasiakkaille. Samainen pubi oli edellisiltana niin turvoksissa, että jouduimme ovella kääntymään pois. Tilasimme lounaan ja kulutimme viimeisen tunnin.
Ei tullut kutsua prinssi Charlesin synttäreille, joten oli palattava kotiin. Haimme laukut hotellilta ja menimme Paddingtonin asemalle, josta juna Heathrown kentälle lähti 13.33. Kello olikin jo sen verran paljon, ettei kentällä tarvinnut turhia lorvia. Blue1:n opastus oli kyllä onneton, vasta kysymällä löysimme oikealle tiskille, meinasi tulla jo kiire. Tällä kentällä piti myös kengät laittaa läpivalaisuun.
Jos vielä joskus palaamme Lontooseen (ehkä vähän lämpimämpään aikaan), meiltä jäi seuraavalle kerralle hop on, hop off -kiertoajelu, iltakävely Sohossa ja China Townissa sekä monta museota. Ja ne sadat käymättomät pubit! Ihmettelen vain, kuinka monta viikkoa Ylänne ja Nyberg ovat Lontoossa pubeja kolunneet, me saimme kolmessa päivässä vain 9 pistettä.
Kari Ylänne, Arto Nyberg: Lontoon pubit - 100 parasta!
Hannu Tarmio: Lontoo kutsuu, matkakohteista moninaisin - Lennot ovat kalleimmat kuukauden lomabudjetista, esim Indonesiaan edestakaiset lennot maksavat noin tonnin. Mutta maa on halpa eurooppalaisille, kuukaudessa saat kulutettua noin 500€, riippuen kohteesta, ajankohdasta ja omista vaatimuksistasi.
Jos kokemukset Indonesiasta kiinnostavat, ota yhteyttä.
[email protected]
Muuten saat tietoa Aasian reppumatkoista sivulta
www.pallontallaajat.net - Kreikka on jäänyt muiden reissujen takia vähän paitsioon, joten ihan tuoretta tietoa minulla ei ole antaa. Samoksella olemme aina majoittuneet Pythagorioon ja siellä vuokranneet auton tai skootterin John's Rentistä, joka sijaitsee "pääkadun" varrella. Eli sen tien, joka lähtee satamasta ja jonka varrella on mm. taksiasema, matkatoimistoja ja autovuokraamoita. Syksyllä 2007 skootterin (100cc) päivävuokra oli 17€.
- Käytimme Finskin tarjouslennot lokakuussa Ljubljanaan ja majoituksen etsimme netistä, www.yeego.com kuten monesti ennenkin. Majoitus löytyi parisen kilometriä keskustasta, välimatkan hoidimme kävellen mukavasti joen vartta pitkin.
http://www.planigo.com/fi/hotellit-slovenia/hotellit-ljubljana/apartments-urh-56483.html
Huoneisto oli tilava ja erittäin siisti. Ljubljana itsessään oli mukava ja kompaktin kokoinen, suosittelen! - Ehdotan, että varaatte useamman yön Gili-saarille, varsinkin jos aiotte käydä kahdella tai kaikilla kolmella saarella. Tulette ihastumaan!
- Näistä ei ole kokemusta. Olen patikoinut Pohjois-Intiassa ja Euroopassa PeterPanMaailman matkoilla, nykyisin reissaan lähinnä omatoimisesti.