yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Sana "vaccai" ei kai ole normaalia italiaa, vaan tässä tarkoitettaneen _nimeä_ "Vaccai". Jos se on italiankielinen, olettaisin ääntämyksen olevan [vak-kaa-i], paino toisella tavulla. Joka tapauksessa c-kirjain tässä varmasti ääntyy k-äänteenä.
  2. Jos olet latinanlukija, löydät varmaankin sanakirjastasi myös kielten nimiä. Niistä, joita ei löydy, voi sitten keskustella erikseen. Mutta jos et tiedä edes sitä, mitä "puhua" on latinaksi, niin ihmetyttää, mihin oikein aiot tietoja käyttää. Täältähän ei saa tietoa, ainoastaan vihjeitä, joista osa voi pitää paikkansa ja joita ei kannata käyttää, ellei tarkista paikkansapitävyyttä.

    Ylipäänsähän sanoja ei pidä kääntää irrallisina vaan lauseyhteydessä. Esimerkiksi "suomen kieli" on ehkä käännettävä "lingua Fennica", mutta "suomen kielellä" ehkä pitäisikin kääntää "Fennice", ja toisaalta osa latinisteista kirjoittaa mieluummin "Finnica" kuin "Fennica". Keille siis olet kirjoittamassa ja missä yhteydessä?
  3. Dublin Core -metadata on käytännössä hyödytöntä, koska yleiset hakukoneet eivät välitä siitä. Sitä saatetaan käyttää _paikallisten_ hakutoimintojen osana, ja periaatteessa sitä toki voisi käyttää muutenkin. Määrittely on kuitenkin sekava ja jäsentymätön, eikä siihen paneutumisessa juuri ole mieltä, ellei _tiedä_, tullaanko sivuja käsittelemään ohjelmilla, jotka ymmärtävät Dublin Corea.

    Olisi myös melko hyödytöntä sanoa HTML-dokumentissa, joka on määritelmän mukaan tekstiä, että se on tekstiä, siis


    Monilla sivuilla on lisäksi _virheellistä_ Dublin Core -metadataa, eli on isohkolla työllä rakennettu jotain, josta ei ole nyt hyötyä eikä vahinkoa mutta joka vain odottaa, että sitä ruvetaan käyttämään, ja sitten tuleekin vahinkoa.
  4. "Rojalisti" on sivistyssanakirjoissa yleisesti mainittu sana, joka tarkoittaa kuningasvallan kannattajaa vastakohtana tasavaltalaiselle. Etuliite "anti-" tarkoittaa yleisesti vastustamista, joten arviosi on oikea - vaikka "antirojalisti" ei mikään vakiintunut sana olekaan eikä sille juuri ole tarvetta.
  5. "Juonipaljastus" on "spoiler", joten "spoiler warning" on "varoitus juonipaljastuksesta" (koska vaihtoehto "juonipaljastusvaroitus" on liian pitkä sana).
  6. Aikuisten oikeesti ei ole olemassa mitään tilannetta, jossa olisi tarpeen (saati välttämätöntä) lyhentää sentti-sana. Jostakin syystä vain ihmiset keksivät ongelmia ja kyselevät, mikä on oikea lyhenne.

    Tänään sattui silmiin julkisen vessan kyljessä oleva hintailmoitus "40 SNT" - siis jostain syystä HUUTOKIRJAIMIN eli PÖLKKYAAKKOSIN eli VERSAALILLA. Mistäköhän hädän yllättämä turisti arvaa, mitä se tarkoittaa? (Jostain vanhasta tietolähteestä löytyy varmaankin lyhenteen selitys: SNT = sosialistinen neuvostotasavalta. Vielä vähän vanhemmassa on snt = senttaali = 100 kg.) Ongelma vältettäisiin merkinnällä "0,40 €".
  7. Tässä on kaksikin normien mukaista vaihtoehtoa:

    1) hinta - laatu-suhde
    missä merkinnän " - " tilalla pitäisi olla ajatusviiva, mutta ei taida juuri toimia tällä foorumilla

    2) hinta-laatusuhde

    Kumpaakaan ei voi sanoa fiksuksi, kuten ei itse sanaakaan. Järkevämpi ilmaisu on "hinnan ja laadun suhde" (tai "hinnan suhde laatuun"), ja vielä järkevämpää on ajatella selkeästi ja puhua tai kirjoittaa sen mukaan. Esimerkiksi lause "Tuotteen hinta-laatusuhde on hyvä" on kunnon suomeksi sanottuna "Tuote on edullinen".

    Lisätietoja:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.4.html#suhdeilm
  8. Suomen kielen sääntöjen mukaan sanan perusmuodon ja taivutuspäätteen välissä käytetään heittomerkkiä, jos perusmuoto loppuu kirjoituksessa konsonanttiin mutta ääntämyksessä vokaaliin. Sääntöä laadittaessa on varmaankin ajateltu lähinnä mykkään konsonanttiin päättyviä nimiä, esim. Bardot [bardoo] : Bardot'n [bardoon]. Ohjeissa kuitenkin mainitaan mm. show-sanan taivutus, jossa loppu-w tulkitaan konsonantiksi vaikka se on luonnollista mieltää vokaalin (diftongin jälkikomponentin merkiksi): show : show'n : show'ssa jne.

    Tämän mukaisesti siis Tarw : Tarw'n : Tarw'ssa : Tarw'lle jne.

    Hankalin on - kuten niin usein - illatiivi. Jos loppuvokaali on käsitettävä pitkäksi, tilanne on vielä melko helppo: Tarw'hun. Mutta ilmeisesti se on lyhyt, jolloin illatiivin pääte on vokaalin pidentymä ja -n. Vokaalin pidentymä merkitään kahdentamalla vokaalimerkki, mutta voiko niin tehdä, jos vokaali on merkitty w:llä? Jos ei, niin miten sitten? Päädymme kai loogisesti ottaen asuun Tarwwn. Heittomerkin käyttö (Tarw'wn) ei kai tule kyseeseen, koska suomessa heittomerkki kahden samanlaisen vokaalin välissä osoittaa, että ne kuuluvat eri tavuihin, ja nehän nimenomaan eivät tässä kuulu.

    (Nimen ääntämys ilmeisesti vaihtelee murteittain, mutta ymmärtääkseni kymrissä a-kirjain tarkoittaa väljää etuvokaalia, jonka yleensä katsotaan olevan lähempänä suomen a:ta kuin suomen ä:tä, vaikka tiukan foneettisesti voisi kai tulkita toisinkin.)
  9. Olisitko halunnut, että aiempi nimitys "valantehnyt kielenkääntäjä" olisi säilytetty? Entä haluatko käydä päälle kuin yleinen syyttäjä myös nimikkeen "virallinen syyttäjä" kimppuun ja soittaa suutasi myös kysymällä, onko virallinen syyttäjä kotioloissaankin virallinen? Eipä taida julkinen notaarikaan saada arvoa tai armoa silmissäsi.

    Toisten kielenkäytöstä irvaileminen on aika outoa, kun jätkämiehenä esiintyvä änkeää herrasväen sanan "henkilö" väärään paikkaan. Sana "henkilö" on sepitetty suomen kieleen vierassanan "persoona" vastineeksi, ja sellaisena se _hyvässä_ kielenkäytössä pysyykin eikä rupea rohmuamaan sanojen "ihminen" ja "henki" merkityksiä itselleen.

    "Auktoriserad" ei tarkoita samaa kuin "valtuutettu". Jos valtuutan kaverini hakemaan postista minulle tulleen paketin, hän on valtuutettu, mutta ei "auktoriserad". Lähinnä "auktoriserad" tarkoittaa 'virallisesti valtuutettu'. Haluaisitko siis nimikkeen "virallinen kääntäjä" tilalle nimikkeen "virallisesti valtuutettu kielenkääntäjä"?
  10. Eivät " ja ' ole sama merkki.

    Kokonaan eri asia on, että merkkijonon rajoittimina voi käyttää kumpaa tahansa, kunhan alussa on sama merkki kuin lopussa.

    Vastoin huuhaatietoja ei niillä ole merkityseroa. Lainausmerkin " käyttö on tavallisempaa.
  11. Sanopa ensin itse, mitä tuo suomen kielen sanaksi väittämäsi merkkijono tarkoittaa.

    Eikä se tietenkään ole suomen kielen pisin sana.

    Ja koko vitsi vanheni jo joskus ennen sotia.
  12. Suomen kielessä ei ole imperfektiä, vaikka yleistä menneen ajan muotoa eli preteritiä koulukieliopeissa kutsutaankin harhaanjohtavasti imperfektiksi. Ilmaisuun "Kirkua-verbin" ei kuulu välilyöntiä. Kysymyksestä puuttuu predikaatti ja lisäksi siinä käytetään ns. paikallissijaa epäsuomalaisella tavalla.

    Oikein esitettynä kysymys on suunnilleen seuraava:

    Mikä on kirkua-verbin menneen ajan muodon yksikön ensimmäinen persoona?

    Vastaus on "kiruin".

    Kiinnostavinta tässä varmaankin on, miksi kysyit asiaa. Tarvitsetko tuota muotoa useinkin?
  13. Paikkakuntien nimiä taivutetaan eri paikkakunnilla eri tavoin. Yleiskieleen on hyväksytty yleensä vain yksi vaihtoehto jonkin melko mutkikkaan logiikan mukaan. Tämä ei kuitenkaan estä ihmisiä puhumasta oman paikkakuntansa kielimuotoa.

    Sitä paitsi Riihimäki-nimi on poikkeus siihen sääntöön, että yleiskielessä mäki-loppuisia nimiä taivutetaan ulkopaikallissijoissa. Luettelo
    http://www.kotus.fi/kielitoimisto/nimisto/kunnat.shtml
    esittää: "Riihimäki: -mäellä, -mäessä".

    Jopa taivutusmuotoa "Linnanmäessä" käytetään (myös paikallisuutta ilmaistaessa), kuten on helppo havaita pienellä googlauksella.
  14. Kuten ilmeisesti itsekin huomasit, otsikossa on virhe tai parikin. Kysymyksen sisällössä merkkaus on oikein.

    Kovin suurta merkitys kielen merkkaamisella ei ole. Löytyy kyllä monenlaisia selityksiä siitä, mitä merkitystä sillä _voisi_ olla.

    Jos joku kuuntelee sivua IBM Home Page Reader -ohjelmalla, niin se osaa vaihtaa tekstin lukutavan lang-määritteen mukaan eli lukee "scripting language" ihan englannin ääntämyksen mukaan.

    Jos joku avaa sivun MS Word -ohjelmaan, niin se tunnustaa lang-määritteen kieliasun tarkistuksessa eli ei ilmoita virheestä.

    Jos joku Mozillan käyttäjä napsauttaa sanoja "scripting language" hiiren oikeanpuoleisella napilla ja valitsee sopivan toiminnon, niin hän saa tiedon siitä, että sanojen kieli on englanti.

    Joku eksoottinen Operan käyttäjä on ehkä säätänyt selaimensa näyttämään kaikki englanninkielisiksi merkatut tekstit vaikkapa keltaisella taustalla.

    Siinä käytännön vaikutukset alkavatkin olla tätä nykyä. Lisätietoja:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielimerkkaus/
  15. "Järkevä" ja "kärkevä" ovat johdoksia substantiiveista "järki" ja "kärki". Suomen kielessä -va ~ -vä esiintyy muuallakin kuin partisiippien johtimiena. Ei tässä ole mitään sen ihmeellisempää. Toki kielihistorioitsijat voivat pohtia, ja ovatkin pohtineet, onko näissä kyse alkujaan samasta pääteaineksesta, joka on liitetty toisaalta substantiiviin, toisaalta verbinvartaloon.
  16. Jos tarkoitat haloilmiöitä, kirjoita sen mukaan.

    Kirjoitusasu "halo'ista" on mahdoton, ellet tarkoita jotain, jonka nimi on "halo'i". Suomenkielisessä sanassa ei käytetä heittomerkkiä taivutuspäätteen edellä. Sen sijaan heittomerkki on sallittu _tavunrajalla_ (josta tässä _ei_ ole kyse) _astevaihtelutapauksissa_ (joista tässä _ei_ ole kyse) selvyyden vuoksi, esimerkiksi "ha'uista", kun tarkoitetaan haku-sanan eikä hauis- tai hauki-sanan muotoa.
  17. Olet aivan oikeassa, tarkoitin monikon ensimmäistä persoonaa. Olisi ehkä parempi kirjoittaa me-muodosta, jolloin asioiden sotkeminen olisi vaikeampaa (vaikka kyllähän se minulta käy...).
  18. "Henkilöys" on virkakieleen väkisin tungettu sepite, jota kielenhuolto ilmeisesti yrittää saada yleiskieleenkin, aika tuloksetta. Google kertoo:
    henkilöys 400
    henkilöllisyys 26 200

    "Henkilöys" lienee sepitetty sanan lyhentämiseksi ja sen takia, että "henkilöllisyys" on johdoltaan epäjohdonmukainen: se edellyttäisi kantasanaa "henkilöllinen". Käytännössä tämä kielenparannushanke kuitenkin epäonnistuu, koska ihmiset eivät koe pitkähköä henkilöllisyys-sanaa erityisen ongelmalliseksi ja koska kielen muuttaminen ylhäältäpäin onnistuu vain harvoin.

    Tokihan myös "henkilöllisyys" on alkujaan sepitetty sana, kuten myös "henkilö", joka kehitettiin persoona-sanan vastineeksi, vaikka se tästä roolistaan karkaileekin henki- ja ihminen-sanan tilalle. Mutta jo vakiintuneen sanan muuttamisyritykset ovat turhaa puuhastelua: sitä on virallisestikin yritetty jo toistakymmentä vuotta, laihoin tuloksin.

    Kokonaan eri asia on, että useimmiten ei tarvita henkilöllisyyttä sen enempää kuin henkilöyttäkään. Jos poliisi ei tiedä, kuka rikoksen on tehnyt, niin kyllä tämä pitää voida sanoa suoraan, ilman että siihen sotketaan abstraktimpia sanoja.
  19. Monikon toisen persoonan käyttö tieteellisessä esityksessä, oppikirjoissa jne. on hyvin tavallista, suorastaan sääntö. Usein sillä on muodollinenkin peruste: kirjoittajia on useita. Mutta muulloinkin on tapana kirjoittaa monikossa; yksikön ensimmäistä persoonaa pidettäisiin jopa tyylirikkona. (Olen kirjoittamassa tietokirjaa englanniksi, eikä todellakaan tulisi mieleenkään kirjoittaa yksikön ensimmäisessä persoonassa muulloin kuin silloin, kun haluan todella kertoa siitä, mitä minä teen - siis varsin poikkeuksellisesti.)

    Suomen kielessä monikon toisen persoonan käyttö on vielä astetta huomaamattomampaa kuin englannissa, koska persoona ilmaistaan kirjakielessä yleensä vain persoonapronominilla. Kirjoitetaan "määrittelemme", englannissa "we define" tai "let us define", jolloin persoona tulee erillisessä sanassa esille.

    En juurikaan tiedä, mitä suomalaisessa matemaattisessa tekstissä nykyisin kirjoitetaan, mutta ainakin aiemmin monikon toisen persoonan käyttö oli säännönmukaista. Hetkinen... esimerkiksi K. Väisälän "Lukuteorian ja korkeamman algebran alkeet" käyttää sitä järjestelmällisesti: "Esityksen yksinkertaistamiseksi sovimme - -".
  20. Jos "Arkansas" lausutaan suunnilleen [arkansoo], niin silloin taivutukseen tarvitaan toki heittomerkki, esimerkiksi "Arkansas'ssa". (Sen sijaan ei silloinkaan johdoksiin: arkansaslainen [arkansoolainen].)

    Epäilen kuitenkin kyseisen ääntämyksen elinvoimaa. Se käy hankalaksi, jos nimeä käytetään lauseessa taivutettuna. Ja miksi matkittaisiin englannin ääntämystä loppuosassa, jossa se tuottaa erityisiä vaikeuksia taivutuksessa, mutta ei muualla?
    21. 127 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt