yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Kerropa mitä varsinaisesti yritit. Silloin joku voisi ehkä kertoa, mikä meni vikaan. Siis URL, kiitos.

    Siitä myös luultavasti voi päätellä, _miksi_ halusit lisää tyhjää - ja tästä taas voi ehkä päätellä, mikä on varsinainen ongelma ja miten sitä kannattaisi lähestyä.
  2. Viive-sanan syntyvuotta en tiedä, mutta uudehkosta sanasta on todellakin kyse. Ja täysin tarpeettomasta. Alkuperäisessä merkityksessä englannin delay-sanan vastineena teknisissä yhteyksissä se vielä oli jotenkin mielekäs. Sitten se pääsi karkuun: sillä ei enää ilmaista muuta kuin kirjoittajan (tai joskus puhujan) laiskuutta, viitsimättömyyttä.

    Silloin harvoin, kun on tarvetta _substantiiville_, joka kertoo viivästyksestä, on "viivästys" ihan sopiva. Useimmiten ei ole, vaan on parempi kertoa vanhaan hyvään tapaan, että jokin viivästyy tai jotain tapahtuu niin ja niin kauan jonkin jälkeen. Ei pidä esimerkiksi vastata kirjeeseen kolmen päivän viiveellä eikä viipeellä eikä edes viivästyksellä, vaan kolmen päivän kuluttua. Lisäesimerkkejä:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/2.8.html#linjat-k


    Muuten, Nykysuomen sanakirja ei ole vuodelta 1970 eikä 1960-luvulta (kuten Hesarissa hiljattain väitettiin eräässä puffissa), vaan se julkaistiin vuosina 1951 - 1961. Kirjan myöhemmissä painoksissa on toki muita painovuosia, mutta sisältö on täsmälleen sama kuin alkuperäisessä painoksessa.
  3. Sentin lyhenne on oma sekoilunsa, ja siihen soppaan tunkivat lusikoitaan monet muutkin tahot kuin kielitoimisto. Mitään lyhennettä ei tarvittu eikä tarvita, mutta jotkut halusivat askarrella moisen asian kanssa. En viitsi edes ottaa kantaa siihen, mikä lyhenteiksi tyrkytetyistä ("snt", "c", "¢") on typerin.

    Mitä lyhenteeseen "oyj" tulee, niin ensinnäkään se ei ole lyhennesana eli akronyymi - sitä ei lueta sanana kuten luetaan esimerkiksi "heteka" ja "abloy". Toiseksi suomen kielen sääntöjen mukaan erisnimen osia _ei_ kirjoiteta "isoilla kirjaimilla", paitsi ensimmäinen osa ja ne, jotka itsessään ovat erisnimiä, vaikka siedetäänkin sellaista pönäkkää mahtipontisuutta, että jotkin organisaatiot haluavat harrastaa itsetehostusta versaalin käytölle.

    Esimerkkinikin kertovat, että sääntöjä on. Tarkemmin asiasta voi lukea erilaisista kielenoppaista, Kielikellosta ym. Säännöt sanovat muun muassa sen, että "oy", "oyj." ja "OY" ovat mahdollisia vaihtoehtoja. Vastaavasti ovat mahdollisia "CD" ja "cd", mutta ei "Cd". Käytännössä gemenan käyttö on yleistymässä niin, että _tutut_ lyhenteet kirjoitetaan yleensä gemenalla (esim. tv, cd).
  4. Periaatteessa vieraat nimet kirjoitetaan ja lausutaan tarkoin alkukielen mukaisesti. Käytännössä sellainen menettely on usein outo, jopa luonnoton varsinkin puheessa, jossa nimi esiintyy lauseyhteydessä ja taivutettuna. Niinpä yleensä tunnustetaankin, että ääntämyksessä on eriasteisia mukautumia. Mukautumisen laajuus sitten vaihtelee; joitakin tyypillisiä mukautumisen muotoja on kuvattu osoitteessa
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/orto.html#helpottumat

    Käytännössä usein kyse on siitä, että nimen lausuja ei edes tiedä, miten se pitäisi lukea. Harva urheiluselostaja tuntee esimerkiksi puolan tai kreikan ääntämissääntöjä, ja lisäksi kreikankielinen nimi on vielä yleensä jonkin epämääräisen järjestelmän mukaan transkriboitu.

    Niinpä "suomeksi lukeminen" on ymmärrettävää ja ehkäpä parempi vaihtoehto kuin lukea vaikkapa puolankielinen nimi "ruotsiksi" tai "englanniksi" - sellaistakin yritetään, kun kuvitellaan, että samat säännöt pätevät kaikissa vieraissa kielissä.

    Venäläisten nimien lukemisessa on se erityinen hankaluus, että vaikka silmien edessä olisi alkuperäinen kirjoitusasu ja lukija osaisi venäjää, ei oikea lukutapa silti välttämättä ole tiedossa - sillä se riippuu olennaisesti siitä, millä tavulla on on paino. (Painottomat vokaalit ääntyvät toisin kuin painolliset.) Veikkaisin, että sanassa "Stepanova" paino on toisella tavulla, jolloin ääntämys on suunnilleen "Stjipaan?va", missä merkitsen ?:llä epämääräistä neutraalivokaalia.
  5. Ihmeellistä on se, että "oy" ja "oyj" eivät kelpaa, eikä asussa "Oyj" ole mitään luontevaa. Koko termi lyhenteineen on luonnoton - eihän suomessa käytetä adjektiiviattribuuttia pääsanan jäljessä kuin runokielessä - mutta versaalialkuisuus vielä lisää sitä.

    Kirjoitusasu "Oyj" on kielenvastainen, koska itse termi on gemenalla kirjoitettava yleisnimi, jolloin on kaksi normaalia vaihtoehtoa lyhenteessä: kokonaan gemenalla ja kokonaan versaalilla. Eihän kirjoiteta "Ry" vaan "ry" (= rekisteröity yhdistys), ei "Cd" vaan "CD" tai "cd", ei "Stt" vaan "STT" jne.
  6. Luettelo on virallinen kannanotto, joten yhtiöt ovat ajastaan jäljessä, kun niille ei ole kelvannut mikään kolmesta vaihtoehtoisesta kirjoitusasusta vaan ne pelleilevät kolmannella. Syynä lienee koreilemisen ja näyttämisen halu - kas kun ei ole keksitty kirjoittaa ilmaisua lyhentämättömänä ja versaalilla JULKINEN OSAKEYHTIÖ, jotta se oikein korostuisi.

    On pelkästään itse keksitty sääntö, että tekstissä pitäisi käyttää "virallista nimeä" eli rekisteriin merkittyä nimeä niin, että siinä on vieläpä yritysmuotoa osoittava lyhenne mukana. Sellainen kielenkäyttö, jossa pitää joka käänteessä kirjoittaa Nokia Oyj:stä eikä Nokiasta, on ihan itse pöhötettyä. Esimerkiksi sopimustekstiin kirjoitetaan normaalisti osapuolten täydelliset viralliset nimet kertaalleen (perusmuodossa) ja muualla sitten käytetään sanoja "ostaja" ja "myyjä".

    Täydellisten virallisten nimien käyttöpakko tuo mieleen ajan, jolloin leimakirveet saattoivat heilahtaa jo siitä, että joku erehtyi puhumaan Neuvostoliiton presidentistä eikä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton Korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajasta.
  7. Ei kannata käyttää XHTML:ää, ellei tee XML:llä jotain. XHTML:n etu on siinä, että se on XML:ää ja sitä siksi voidaan (periaatteessa) käyttää yhdessä muiden XML-pohjaisten merkkauskielten kanssa.

    Itse XHTML:n käytöllä sinänsä ei saavuteta mitään etua "vanhanaikaiseen" HTML:ään verrattuna.

    Jos XHTML:ää käyttää Webissä, on ainakin huolehdittava siitä, että se tarjoillaan tavalla, joka kelpaa IE:lle. Tämä vaatii omat pikku tekniikkansa. Lisäksi monet kompastelevat muihin turhiin pikkuasioihin, kun yrittävät käyttää XHTML:ää.
  8. Kielitoimiston mukaan lyhenne "oyj" voidaan taivuttaa joko kirjaimittaisen lukutavan mukaan tai sellaisen lukutavan mukaan, jossa lyhenne avataan. Siis "oyj:hin" tai "oyj:öön".

    Näistä kirjaimittainen "oyj:hin" on vähemmän outo, koska eihän kukaan oikeasti tekstiä ääneen lukiessaan avaa tällaista lyhennettä.

    Toisaalta miksi tekstissä pitäisi käyttää lyhennettä "oyj"? Jos yhtiömuoto on tarpeen mainita, riittää mainita se, kun nimi esiintyy tekstissä ensi kerran. Yleensä on helppo muotoilla virke niin, että nimi on tällöin perusmuodossa.

    Lisätietoja:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.5.html#oyj-taiv

    P.S. Kielitoimiston lyhenneluettelo mainitsee kirjoitusasun "oyj" lisäksi asut "oyj." ja "OYJ" - mutta ei asua "Oyj".
  9. Jos kuvat eivät näy, niin jossain on jotain vikaa, tai sitten selain on asetettu tilaan, jossa se ei näytä kuvia. Tarkempia vastauksia saattaa saada, jos antaa tarkempaa tietoa, nimittäin URLin. Tosin jos "kuva p1.jpeg" tarkoitti konkreettista kuvatiedoston nimeä, niin siinä ainakin on virhe: osoitteissa ei pidä olla välilyöntejä. (Kannattaa muuttaa tiedostonnimi sellaiseksi, ettei siinä ole välilyöntiä. Jos tämä on mahdotonta, niin kirjoita HTML:ään välilyönti URL-koodattuna, esimerkiksi
    src="kuva1 p1.jpeg".)

    Vastaava koskee näkymistä IE:ssä. Jos olet käyttänyt aitoa XHTML:ää niin, että palvelimesi todella ilmoittaa sivun olevan XHTML:ää, niin IE ei todennakaan näytä sitä, koska se ei osaa XHTML:ää (muuten kuin jos se huijataan pitämään sitä vanhan hyvän ajan HTML:nä).

    Kaikki tiedostot (HTML-dokumentit ja kuvat ja muutkin, esim. CSS-tiedostot) voivat olla yhdessä kansiossa, jos itse pystyt pitämään kirjaa niistä. Niiden jakaminen eri kansioihin on käytännöllisistä syistä johtuvaa. Kannattaa kuitenkin miettiä, paljonko tiedostoja kaikkiaan tulee. Osoitteet kannattaa valita sellaisiksi, ettei niitä tarvitse myöhemmin muuttaa, joten kannattaa ehkä alun alkaen jakaa aineistoa hakemistoihin.

    Jos käytät CSS:ää vain HTML-tägien style-määritteissä, esimerkiksi

    niin käytännössä ei ole tarpeen erikseen muuten ilmoittaa CSS:n käytöstä. Mutta parempi on yleensä kirjoittaa CSS-koodi erilliseen tiedostoon, ja silloin siihen viitataan (sivun head-osassa) tähän tapaan:
  10. On vähintään 42 syytä, miksi kuvat eivät näy. Yleiseen kysymykseen ainoa oikea vastaus on "jossakin on jotain vikaa".

    Syistä vain osa selviää katsomalla pätkä koodia ja kuvan nimi ja pääte. Vika voi olla vaikkapa kuvatiedostossa itsessään, ja arvatkaapa, mitä silloin tarvitaan asian tutkimiseen.
  11. Merkkauksesi on virheellistä, koska HTML:n sääntöjen mukaan kappale (p-elementti) ei saa sisältää otsikkoa (esim. h2-elementtiä).

    Jos haluat kappaleelle ja otsikolle saman taustavärin, kannattaa kirjoittaa tähän tyyliin:

    h2, p { background: #eee; color: #000; }

    (Tekstin väri on syytä asettaa aina, kun asettaa taustan, ja kääntäen. Et varmaankaan halua, että tekstisi näkyy esimerkiksi harmaana harmaata taustaa vasten.)
  12. Saamasi viesti on mitä todennäköisimmin jonkin viruksen lähettämä ja sisältää itse viruksen. Lähettäjäkentässä oleva osoite on luultavasti sellainen, jonka virus on poiminut tartuttamansa koneen osoitekirjasta. Koska virus lähettää sellaisia viestejä massoittain, voidaan niitä pitää myös roskapostina.

    Jos koneessasi on käytössä viruksentorjuntaohjelma, jonka virustietokanta on päivitetty hiljattain, sinulla tuskin on pelättävää, vaikka olisit erehtynyt avaamaan liitteen. Mutta tällainen viesti kannattaa hävittää avaamatta sitä. Erityisesti .pif-tyyppiset liitteet ovat käytännössä aina viruksia.
  13. Tekstin muokkaaminen jonkun toisen kirjoituksen pohjalta ei ole referointia. Et saa käyttää toisen tekstiä muokattunakaan. Muokkaus itse asiassa vieläpä pahentaa tilannetta sikäli, että se on lisärikos: teosta ei saa ilman tekijän lupaa muuttaa. Jos kyse on todellisuudessa lyhentämisestä, mihin otsikkosi viittaa, niin lisärikoksena voisi olla lisäksi teoksen muuttaminen halventavalla tavalla (lain termein sanottuna "tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla").

    Oikea referointi, jossa omin sanoin esitetään mielipiteitä, havaintoja tai ajatuksia, jotka joku toinen on esittänyt, on sen sijaan sallittua. Olen joskus esittänyt sellaisen nyrkkisäännön, että jos ensin mitenkään _kopioit_ tekstiä, et ole referoimassa.

    Jos tekstiä on luvatta kopioitu, niin tekijän ja lähteen mainitsematta jättäminen merkitsevät nekin lisärikoksia. Toisaalta niiden mainitseminen ei suinkaan tee laittomasta kopioinnista laillista.

    Jos toisen esittämiä ajatuksia tms. referoidaan, ei yleensä ole mitään oikeudellista velvoitetta ilmoittaa, mistä ajatukset ovat peräisin. Sen sijaan ajatusten lähteen ilmoittaminen kuuluu yleensä hyviin tapoihin ja auttaa myös itsekunnioituksen säilyttämisessä.

    Eri asia sitten on, miksi referaatteja kannattaisi kirjoitella. Joskus se voi olla hyvinkin fiksua, jos esimerkiksi esitetään vaikeatajuisen teknisen asian jokin käytännössä tärkeä yksityiskohta ymmärrettävästi.

    Lisätietoja tekijänoikeudesta:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/
  14. Kysyt monia asioita ja vähän sekavasti, mutta lyhyt vastaus on, että lain rikkominen on laitonta ja monissa tapauksissa siitä voidaan rangaista.

    Jos ajattelit rakentaa sivustasi välineen, jolla pääsee käsiksi verkossa laittomasti olevaan aineistoon tai aineistoon, jossa opastetaan lain rikkomiseen, niin kannattaa ensin lukea rikoslain 1. luvussa olevat kuvaukset osallisuudesta ja avunannosta rikokseen.
  15. FrontPage Expressistä on kyllä kirjoiteltu useitakin ohjeita, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/www/fpe.html

    FPE on kyllä varsin rajoittunut ohjelma, jota lisäksi ei ole kehitetty pitkään aikaan ja jota ei enää laillisesti saa mistään, jos ei sitä koneessa jo ole. Parempi ilmaisvaihtoehto on
    NVU, ks. http://www.nvu.com

    Vaakaviivat ja varsinkin pystyviivat kannattaa tehdä tyyliohjeilla eli CSS:llä, tarkemmin sanoen border-ominaisuuksilla. FPE ei muistaakseni tarjoa mitään erityistä tukea tähän, vaan joudut kirjoittamaan CSS-koodin itse - mikä kyllä muutenkin on yleensä toimivin ratkaisu.

    Esimerkiksi kappaleen vasemmalle puolelle saa tummanvihreän ohuehkon pystyviivan seuraavaan tapaan:

    kappaleen teksti
  16. Tilanne, jossa käyttäjä haluaa muuttaa saraketta, on kokonaan toinen kuin se, mistä keskustellaan. (Ja siihen tilanteeseen taas oikea menettely on tehdä ensin palvelimen kautta toimiva ratkaisu ja sitten miettiä, kannattaako tehokkuussyistä tehdä lisäksi selaimessa toimiva koodi.)

    Et ole lukenut tai ymmärtänyt, mikä oli kuvaamani HTML:n ja CSS:n yhdistelmä. Lisäksi keksit prosenttilukuja omasta päästäsi. No, 97,2 % kaikista prosenttilukuista on sepitettyjä ja loput 3,8 % on laskettu väärin.

    Kuvaamani lähestymistapa perustuu nimenomaan siihen, että _yhdistetään_ menettelyt, jotka toimivat IE:ssä, menettelyihin, jotka toimivat mm. Mozilla-tyyppisissä selaimissa. Saat laskea aika kauan ja hartaasti, ennen kuin millään JavaScript-sekoilulla pääset lähelläkään samaa - etkä edes esittänyt mitään JavaScript-ratkaisua!

    Intät siis, että JavaScriptin käytöllä saavutetaan jokin väittämäsi toimivuus, mutta samassa viestissä kirjoitat, että tässä ei tietenkään kannata käyttää JavaScriptiä.
  17. Hyvä tietolähde on Vanamon julkaisema "Maailman kalojen nimet" vuodelta 2004.

    Miekkakalojen heimoon kuuluu vain yksi laji, miekkakala /Xiphias gladius/.

    Saman alalahkon toiseen heimoon, purjekalat /Istiophoridae/, kuuluu kymmenkunta lajia (tarkka määrä riippuu luokittelijasta), mm. purjekala, atlantinpurjekala, marliini, mustamarliini, sinimarliini ja muita lajeja, joiden nimen jälkiosa on -marliini. Marliineiksi nimetyt eivät kaikki kuulu samaan sukuun.

    Pelkkä sana "marliini" on sikäli epäselvä, että se voi tarkoittaa joko yhtä lajia, /Tetrapturus belone/, tai ryhmää lajeja, joiden nimissä esiintyy sana "marliini".
  18. Jos sinua harmittaa, ettet saa haluamiasi vastauksia, hanki toki maksullisia konsulttipalveluja. Silloin on kanttia valittaa, jos nimittäin olet tehnyt kunnolliset sopimukset.

    Täällä, missä annetaan ilmaisia neuvoja, kenelläkään ei ole velvollisuutta neuvoa, miten voit kaivaa kuopan syvemmäksi. Eikä sinun tietenkään tarvitse ottaa onkeesi neuvoa siitä, miten kuopasta pääsee pois.

    Todellisuudessa sivusi eivät toimi. Et tietenkään voi saada tarkempaa tietoa siitä miksi ne eivät toimi, kun et kerro osoitetta. Et ole kertonut, mitä JavaScript-koodisi oikeasti tekee ja mitä sillä on tarkoitus saavuttaa - etkä kertonut osoitetta, jonka avulla tuollaisen voisi ehkä selvittää.

    Mutta antamasi vähäisen tiedon perusteella voidaan kyllä huomauttaa: jo se, että sivun osoitteessa on ä ja ö, merkitsee sitä, että toimivuus on arpapeliä.
  19. Tässähän ei ole mitään järkeä käyttää JavaScriptiä. Sillä saavutetaan varmasti pienempi toimivuusprosentti kuin kuvaamallani HTML:n ja CSS:n yhdistelmällä.

    Turvallisuussyyt ovat tietysti yksi peruste kääntää JavaScript-tuki pois. Toinen on se, että JavaScriptiä useimmiten käytetään typerien ponnahdusikkunoiden heittämiseen silmille tai muuhun haitalliseen. Siellä, missä joku osaa käyttää JavaScriptiä fiksusti, hän varmaankin osaa myös noscript-elementissä kertoa, mitä hyötyä JavaScriptin käyttöön ottamisesta olisi. Jos ei osaa, niin voi voi.
  20. Fiksu tapa on tehdä sivu niin, että se toimii ilman JavaScriptiä. Näin mm. siksi, että Windows XP:n turvapäivitys (SP 2) lopettaa monien JavaScript-koodien toiminnan, ja siksi, että käyttäjän firman palomuuri saattaa suodattaa JavaScriptisi pois ennen kuin se edes pääsee selaimelle.

    Jos välttämättä haluat rakentaa sivullesi JavaScriptiä käyttävän vaihtoehdon, niin silloin tietysti kannattaa siltä normaalilta sivulta ohjata JavaScriptiä käyttävälle sivulle JavaScript-koodilla. Niin päin homma jopa toimii.

    Monikielisistä sivustoista kannattaa haaveilla vasta, kun osaa tehdä yksikielisen sivuston niin, että se toimii. Kielenvaihtoa ei ole mitään järkeä ripustaa JavaScriptin varaan, koska joka tapauksessa joudutaan hakemaan palvelimesta uusi versio. Monikielisistä sivustoista ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/multi/
    21. 135 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt