yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Kirjoituskoneilla on kirjoitettu kertomerkin sijasta x-kirjain, koska kirjoituskoneissa ei ollut kertomerkkiä. Vastaavista syistä kirjoitettiin ajatusviivan (–) ja miinusmerkin (−) sijasta yhdysmerkki (-), erilaisten lainausmerkkien sijasta pystysuora konelainausmerkki (") jne. ja monissa koneissa jopa ykkösen sijasta l-kirjain ja nollan sijasta O-kirjain.

    Siitä tietysti syntyi myös väärinkäsityksiä. On turha miettiä sitä, millaisissa yhteyksissä väärät kirjoitusasut voivat aiheuttaa vahinkoa ja sen mukaan kirjoittaa milloin oikein, milloin väärin. On paljon helpompaa kirjoittaa järjestelmällisesti oikein.

    Tuota kirjoittamisen alennustilaa ei kannata erityisesti ihannoida. Sen pahin vaihe oli, kun kirjoituskonetasoinen teksti pääsi jopa kirjoihin – konekirjoittajan tekemästä tekstistä tehtiin paino-originaali.

    Kukaan ei ole väittänyt, että sairauskertomuksissa esitettäisiin jotain julkisesti. Sen sijaan asioita esitetään niissä ammattiroolissa eli lääkäri hoitaa työtehtäviään. Työelämässä voidaan edellyttää kaikin puolin korrektia kielenkäyttöä, varsinkin akateemisen koulutuksen saaneelta.

    Tokihan holtittomaan kirjoitusasuun tottumisesta seuraa usein, että kirjoittaja ei osaa kirjoittaa oiken silloinkaan, kun teksti menee julkisuuteen. Oikeinkirjoituksen holtittomuus on toki vain jäävuoren huippu; yleensä siihen liittyy myös kieliasun holtittomuus, joka pahimmillaan johtaa siihen, että sisältöä pitää arvailla. Nykyisin sentään yleensä säästymme holtittomalta käsialalta, jota ilmeisesti ennen pidettiin erityisen professionaalisena.
  2. Kuvaavaa on, että murteenmukaista infinitiivin käyttöä paheksutaan vakaumuksen syvällä tai keskimatalalla rintaäänellä, mutta sievistelevän teennäinen laittaminen menee läpi mutinoitta.

    Sikaa pistetään, ruokaa laitetaan ja kaikkea muuta pannaan. Siis kunnollisessa, luonnollisessa, rehevässä suomen kielessä.
  3. Kuten mainitsin, maailmassa on monenlaisia rajoittuneita järjestelmiä. Lentoyhtiöiden varausjärjestelmissä eivät toimi edes pienet kirjaimet (tai, no, isojen ja pienten kirjainten välillä ei voi tehdä eroa), ääkkösistä puhumattakaan. Suomen väestörekisterin merkistö on niin rajoitettu, että edes alkuperäisimpien suomalaisten (lappalaisten, pol. korr. saamelaisten) kaikkia nimiä ei ole voitu kirjoittaa sinne oikein, maahanmuuttajista puhumattakaan.

    Jokseenkin masentavaa on, jos *uusissa* terveydenhuollon järjestelmissä ei voi käyttää edes kertomerkkiä, joka sentään kuuluu ISO Latin 1 -merkistöön. Mutta tässä on varmaan kyse ikivanhoista järjestelmistä tai järjestelmien välisestä datansiirrosta kirjekyyhkyillä, reikäkorteilla tai muilla vanhahkoilla välineillä.

    Merkintä ”20mg 1x1” ei ole ymmärrettävä, eikä se paljoa paranisi, vaikka äksä vaihdettaisiin kertomerkiksi. Sen mahdollisesti ymmärtää se noin tuhannesosa väestöstä, joka työssään jatkuvasti käsittelee tuollaisia merkintöjä. Ja on vaikea kuvitella, että ymmärrettävyys heidänkään kannaltaan heikkenisi, jos kirjoitettaisiin sääntöjen mukaisesti.

    Oikeakielisyys on usein pieni asia, mutta se voi olla oireellinen. Olen joskus verranut sitä pukeutumiseen: jos joku esittää viestinsä likaisissa haisevissa risaisissa vaatteissa, se ei tietenkään periaatteessa vaikuta siihen, miten viestiin pitäisi suhtautua. Mutta se käytännössä vaikuttaa suhtautumiseen etenkin, jos viesti esitetään julkisesti tai ammattiroolissa.
  4. Kohdassa c on kyse yksiköistä. Litra ja minuutti ovat yksiköitä, kun taas suure on luvun ja yksikön yhdistelmä (tulo), esimerkiksi ”viisi litraa”.

    Ilmaus l/min on johdettu yksikkö, litraa minuutissa, eikä siinä käytetä väliä. Ilmauksessa ”320 l/min” ei ole kyse kokonaisuudesta, jonka osat olisivat ”320 l” ja ”min”, vaan ”320” ja ”l/min”. Eri asia on, että litra olisi selvempi merkitä versaalikirjaimella ”L”. Ja vielä eri asia on, että ”l/min” ei ole mittayksikköstandardien periaatteiden mukainen, mutta vanhat yksiköt elävät usein sitkeästi (käytämmehän edelleen tuumiakin).

    Ilmaus ”FVC 2,76 l/25 %” on epäselvä ja lisäksi oikeinkirjoitussääntöjen vastainen. Siinä vinoviiva on ns. savolainen välimerkki: kaikki vastuu merkityksestä on lukijalla. Varmaankin tällainen merkintä on alan käytäntöä. Alan käytäntöä on myös selittää potilaalle hänen ongelmansa ja sen mahdollinen hoitaminen käsittämättömällä latinantapaisella sekakielellä, tai sitten ei lainkaan. Jos kirjoittaja ei voi valita, niin sitten vastuu ei tietenkään ole hänen, mutta *joku* aina valitsee, miten kirjoitetaan.
  5. Tuollainen käännös ei taida oikein käydä mihinkään tarkoitukseen. Alkutekstin lause ei ole erityisen epäselvä, käännös on, ja lisäksi se on kieliasultaan kömpelöä käännöskieltä (se jopa jäljittelee sellaisia anglismeja, joita alkutekstissä on.

    Teos on suomennettu nimellä ”Moraalituntojen teoria” (v. 2003). Jos on tarkoitus käyttää käännöstä mihinkään vakavasti otettavaan, suosittelen käyttämään kyseistä käännöstä, toki kriittisesti (pitää arvioida, onko käännös tarkoitukseen sopiva). Kääntäjä on ainakin lukenut koko kirjan ja lienee ymmärtänyt, mitä tekstillä tarkoitetaan; irrallisen palasen voi ymmärtää väärin hengittämättä kovaa (without breathing hard).

    Jos haluat vain ymmärtää, mitä tekstissä tarkoitetaan, niin seuraava ilmainen pikakäännös saatata riittää:
    ”Jokaisen ihmisen on epäilemättä suotavaa luonnon mukaisesti huolehtia ensisijjaisesta ja pääasiallisesti itsestään. Koska hän sopii paremmin huolehtimaan itsestään kuin kenestäkään muusta, on oikein ja soveliasta, että hän toimii niin.”
  6. Nimimerkki ”kaiken näköistä” taisi tarkoittaa sitä, että joissakin tilanteissa kertomerkkiä ei voi käyttää, koska käytettävä ohjelmisto ei sitä salli. Maailmassahan on yhä käytössä ohjelmistoja, joiden perusrakenne, mukaan lukien merkkivalikoima, on jostain 1960-luvulta. Sana ”sovelma” oli tähän kyllä väärä termi; se tarkoittaa Java-ohjelmointikielellä tehtyä tietyntyyppistä sovellusta, applettia, ja niissä tuskin on tällaisia merkistöongelmia. Tosin jos valitsee fontin erityisen huonosti, saa aikaan hyvinkin hankalasti rajoitetun merkkivalikoiman.

    Pikkupallukkaa (•) ei sovi käyttää kertomerkkinä. Hätätilassa voisi ehkä käyttää rivinkeskistä pistettä (·), mutta oikea kertopiste on pisteoperaattori, dot operator U+22C5 (⋅). Tämä määritellään nykyisin yksiselitteisesti standardissa SFS-ISO 80000-2.

    Sellaisissa ilmauksissa kuin 8 × 20 mg (kahdeksan 20 mg:n annosta) ja 2 m × 5 m (suorakulmio, jonka sivujen pituudet ovat 2 m ja 5 m) on tapana käyttää vain kertomerkkiä, ja tästä poikkeaminen aiheuttaisi turhaa hämmennystä.

    Algebran merkinnöissä voi sen sijaan kirjoittaa a × b tai a ⋅ b tai ab sen mukaan, mikä tuntuu tilanteeseen sopivimmalta.
  7. Aivan, tällainen sääntö on tullut käyttöön 6.3.2006, jolloin SFS vahvisti standardin SFS 4175 (Numeroiden ja merkkien kirjoittaminen) uuden painoksen. Vähän myöhemmin Kotus, joka oli ollut mukana standardia kehittämässä, julkaisi Kielikello-lehdessä vastaavia ohjeita. Standardin teksti puhuu sanoista, mutta esimerkistä ”300 € / 2 vk” ilmenee, että numeroin merkitty luku rinnastetaan sanaan.

    Muutoksen tarkoitus oli ilmausten selventäminen. Esimerkiksi ”lyöntiä/30 min” hahmottuu helposti osiin ”lyöntiä/30” ja ”min” eli väärin.

    Eri asia on, että koko ilmaisutyyppi on huono. Tarkoitan sellaista, missä jakajana on suure eikä yksikköä. SFS:n SI-opas sanoo erityisesti:

    ”Ilmaisua, joka koostuu yksiköstä ja lukuarvosta, ei saa käyttää yksikkönä.
    Esimerkki: tuoteselosteissa kirjoita 100 grammassa
    maitoa energiasisältö on noin 230 kJ tai maidon energiasisältö on
    noin 2,3 MJ/kg (= 2300 kJ/kg) eikä maidon energiasisältö on
    230 kJ/100 g.”
    (Tuo on kirjoitettu ennen SFS 4175:n muutosta.)

    Vaikka lyöntinopeus ei olekaan SI-mittayksikköjärjestelmään kuuluva suure, sen ilmaisemisessa kannattaisi soveltuvin osin noudattaa SI-periaatteita. Voitaisiin hyvin sanoa ”lyöntiä 30 minuutissa”.

    Loppukevennys: Kirjoitusnopeus voitaisiin toki tulkita fysikaaliseksi suureeksi. Silloin se olisi ilmaistava tapahtumina (lyöntejä) aikayksikköä eli sekuntia kohti. Tällaiselle johdetulle yksikölle, 1/s, on erityisnimi ja tunnus: hertsi (Hz). Esimerkiksi kirjoitusnopeus ”9 000 lyöntiä 30 minuutissa” olisi siis tyylikkäästi ja lyhyesti ilmaistuna 5 Hz. ☺

    Loppukevennyksen vakavoitus: Kirjoitusnopeuden esittäminen vaatimuksena työpaikkailmoituksessa tuo erikoisen ummehtuneen tuulahduksen muutaman vuosikymmenen takaa. Vaikka nykyisinkin tehdään paljon hyvin rutiinikirjoitustyötä, niin tuskin juurikaan sellaista, jossa on merkitystä sillä, tuleeko 9 000 vai 10 000 lyöntiä puolessa tunnissa. Sillä oli merkitystä silloin, kun konekirjoittajatar kopioi mekaanisesti tekstiä paperista toiseen kirjoituskoneella, esimerkiksi kirjoitti puhtaaksi tekstiä, johon oli tehty käsin korjausmerkintöjä.
  8. Klassilliselle esimerkille on myös klassillinen kritiikki, joka osoittaa sen jokseenkin heppoiseksi: gh ääntyy [f] vain sanan lopussa ou:n jäljessä, o ääntyy [i] vain yksittäisessä poikkeusmuodossa "women” ja ti ääntyy suhuäänteenä vain latinalaisperäisissä sanoissa vokaalin edellä, lähinnä -tion-lopussa.

    Kuvaavaa on, että klassillinen esimerkki on G. B. Shaw’n esittämä, ja Shaw testamenttasi isohko summan käytettäväksi englannin oikeinkirjoituksen uudistamiseen. Tuloksena oli ns. Shaw’n aakkosto (Shavian alphabet), jota noin kukaan ei käytä.

    Shaw’n esimerkin vastine suomen kielessä olisi vaikkapa se, että sana ”kuuma” kirjoittaisiin ”uonaatt” . Ääntyyhän ”suksi kuuseen” [suksik kuuseen], joten [k] voidaan jättää merkitsemättä, ja [uu] kirjoitetaan uo sanassa ”ruoan”, [m] kirjoitetaan n sanassa ”kunpa”, ”a” kirjoitetaan aa sanan ”maailma” ensitavussa ja [t] kirjoitetaan tt sanassa ”attribuutti”.
  9. Pitkälle pääsee, kun tuntee *oikeasti* ääntämissäännöt.

    Kirjain a ääntyy r-kirjaimen edellä normaalisti pitkänä a:na. Sananloppuinen e ei yleensä äänny. Tavunloppuinen r ääntyy englannin kielimuodon mukaan yksitäryisenä tremulanttina (joskus monitäryisenä kuten suomessa) tai approksimanttina tai edeltävän vokaalin roottisuutena tai jää kokonaan ääntymättä. Tämähän on melko mutkikasta, mutta siinä ei ole kyse ääntämyksen ja kirjoituksen vastaavuudesta vaan puhutun kielen vaihtelusta.

    Joka tapauksessa tästä ”are” ääntyy varsin säännöllisesti. Sen nyt ei vain noudata sellaista keksittyä sääntöä, että kukin kirjain lausuttaisiin lukemalla sen nimi. Sellainen sääntö on vähän teeyyhooämää.
  10. Vaikka anglosaksisessa maailmassa ei olekaan kielitoimistoa, englannin oikeinkirjoitus on nykyisin varsin säädeltyä. Arvovaltaiset kielenoppaat (style guidet), sanakirjat ja kustantajien ohjeistot säätelevät sitä, samoin oikeinkirjoituksen tarkistamisen ohjelmat. Joistakin asioista on useita erilaisia normeja, mutta tämä on omiaan korostamaan sitä, että kukin norminantaja painottaa omia normejaan. Tämä vakiintuneisuus tekee englannin oikeinkirjoituksen muuttamisen lähes mahdottomaksi.

    Eipä se helppoa ole muuallakaan. Esimerkiksi ranskan ja saksan oikeinkirjoituksen uudistukset viime vuosikymmeninä ovat aiheuttaneet lähinnä suuren sekaannuksen.

    Aksentit ja muut tarkkeet eivät kokonaan puutu englannista. Ne tuovat oman pikku hankaluutensa, koska normit ja käytännöt ovat erilaisia. Kirjoitetaanko rôle ja fiancé? Vanhahtavissa teksteissä saattaa olla jopa omintakeisia tarkkeita, esimerkiksi belovèd, coöperation.
  11. Englannin kielessä on tapahtunut useita äänteellisiä muutoksia niinä vuosisatoina, joita on kulunut siitä, kun kirjoitusasu vakiintui. Tämä koskee lähinnä vokaaleja (esimerkiksi pitkä a muuttui ei-diftongiksi, pitkä e pitkäksi i:ksi ym.). Lisäksi äänteitä on jonkin verran kadonnut. Ja muutoinhan englannin ääntämys on melko säännöllistä; joidenkin kirjainten äännearvot vain ovat toiset kuin suomessa.

    Englannin kielellä on sikäli huonoa tuuria, että kirjanpainajat vakiinnuttivat kirjoitusasun vähän ennen kuin puhutussa kielessä tapahtui melko yksinkertainen mutta vaikutuksiltaan laaja äänteenmuutos (Great English Vowel Shift)

    Italia on nuorempi kieli kuin englanti – ”italian kieli” muodostettiin renessanssin aikana Toscanassa puhutusta romaanisesta kielimuodosta lähinnä kirjallista käyttöä varten, ja vasta 1800-luvulla siitä tehtiin yhdistyneen Italian yhteiskieli. Italiassa puhutaan edelleen laajasti erilaisia romaanisia kieliä kuten napolia, sardia, venetsiaa, oksitaania ja katalaania, vaikka ne on yritetty selittää ”italian murteiksi”. Paljolti juuri ”italian kielen” kirjallinen luonne selittää sen suhteellisen äänteellisen pysyvyyden – kansa on puhunut muita kieliä.

    Kreikan kielellä on pitkä historia ilman suuria murroskohtia koine-kreikan jälkeen, joten sen voi sanoa olevan ”vanha kieli”. Sen oikeinkirjoitusta on uudistettu eri tavoin, mutta suurelta osin kirjoitusasu noudattaa antiikin aikaisia esikuvia, äänneasu on varsin erilainen. Lausumisen ja kirjoitusasun suhde ei ole juurikaan säännöllisempi kuin englannissa; esimerkiksi i-äännettä merkitään varsin monilla kirjaimilla ja kirjainyhdistelmillä, jotka kuitenkin jo Bysantin ajoista alkaen ääntyneet samalla tavoin. Lisäksi kreikan sanasto on aika lailla uusiutunut, mikä on estäny vanhojen sanojen ”kulumista” ja epäsäännöllistä muuttumista.
  12. Taidat tarkoittaa nimitystä etkä käsitettä. Käsite voi olla epäselvä tai muuten huono, mutta kritiikkisi kohdistunee siitä käytettyyn ilmaukseen – ei sanaan, vaan sanaliittoon. Ilmaus ei englantia, vaan suomea, vaikka se onkin käännöslaina englannista.

    Merriam-Websterin mukaan ilmauksen ”social media” varhaisin tunnettu esiintymä on vuodelta 2004. Sen sepittäjää tai ensimmäistä käyttäjää se ei mainitse.

    Kritiikkisi osuu harhaan myös ydinsisällössään. Kyse on sekä sosiaalisuudesta että mediasta. Sen sijaan ei kyse ole ainakaan sananmukaisesti siitä, että media olisi sosiaalinen. ”Sosiaalinen media” tarkoittaa nykyaikaisten medioiden käyttöä sosiaalisuuden välineenä. Median nykyaikaisuutta ei määritellä, mutta käytännössä tarkoitetaan internetiä
  13. Ennen kuin hirveästi innostut pidättämään ja pamputtamaan ihmisiä kielirikoksista, mitäpä jos tutustuisit suomen kieleen? Siitä on vanha hyvä sanakirja, ”Nykysuomen sanakirja”, joka kuvaa reilun puolen vuosisadan takaista kieltä. Se on kuitenkin hyvä muun muassa juuri vanhakantaisuutensa takia.

    Kun joku selittää vakaumuksen syvällä rintaäänellä, mikä on jonkin sanan ”oikea” merkitys, ehkä jopa väittäen, että se on ”aina” ollut ”oikea” merkitys, voi mäiskäistä häntä Nykysuomen sanakirjalla. Siinä sanotaan aiheeksi ottamastasi sanasta muun muassa näin näin:

    ”risteyty|s – – 2. risteyttämisen t. risteytymisen tulos, risteyte, ristey(ty)mä, sekamuoto”
  14. Ei noin, vaan "/osoite/osoite.php". Kun URL alkaa vinoviivalla, se on suhteellinen suhteessa palvelimen juureen (joka on tässä tapauksessa htdocs-hakemisto, mutta htdocs-nimi ei näy palvelimesta ulospäin).

    Tai sitten "../osoite/osoite.php", jos ollaan alihakemistossa ja halutaan päästä yksi taso ylöspäin; vastaavasti "../../osoite/osoite.php" vie kaksi tasoa ylöspäin jne. Tämä voi olla fiksumpaa, jos ei ole erityistä syytä sitoa URLeja siihen, missä ollaan suhteessa juureen vaan halutaan voida siirrellä hakemistopuita, kirjoittamatta kaikkia viittauksia uusiksi.

    P.S. HTTP-palvelin XAMPP http://sourceforge.net/projects/xampp/ oli minulle uusi tuttavuus, ja kun sitä mainostettiin helpoksi asentaa, kokeilin, ja sehän meni kerralla heittämällä. Kiva!
  15. Et tainnut ihan ymmärtää lainaamaasi sivuani. Tai siis ollenkaan.
  16. Ainoa yhteinen piste on (−2, ½, −3).

    Tämän vastauksen sai, kun vain yhtälöt kirjoitti tänne:
    http://www.wolframalpha.com
    ihan muodossa
    2x + 4y - z - 1 = 0, x - 2y +2z +9 = 0, 3x - 4y - 3z -1=0

    Jos kuitenkin tarkoitus on oppia yhtälöryhmien ratkaisemista, niin silloin kannattaa lukea asiasta oppikirjasta.
  17. Amadeus ei tee muunnosta, vaan sinne voi kirjoittaa vain kirjaimia A–Z. Puhelinvarausta tehtäessä virkailija tekee muunnoksen. Nettivarauksissa muunnoksen tekee ohjelmisto, joka kirjoittaa varauksen Amadeukseen. Tämä muunnos voidaan tehdä ja tehdäänkin eri tavoilla, ja tämä voi riippua myös käyttöliittymän kielestä; monissa kielissä (mm. saksassa) muunnos ä → AE on luonnollinen.

    Joka tapauksessa kenttävirkailijat kyllä tietävät, ettei varaustiedoissa ole ääkkösiä, ja nimen vertaaminen henkilötodistuksessa olevaan nimeen tehdään tämä huomioon ottaen. Siis Matti Meikäläinen kyllä pääsee matkaan, lukipa varauksessa MEIKALAINEN tai MEIKAELAEINEN.
  18. Oikein on ”joka”. Se on normaali relatiivipronomini, ja mikä-sanan käyttöön pitää olla erityinen syy. Tässä ei ole erityistä syytä.

    Jos tällaisessa virkkeessä käytettäisiin mikä-pronominia, sen korrelaatiksi olisi tulkittava koko edellinen lause (”useissa vuokra-asunnoissa on huono äänieristys”), mikä olisi epäloogista. Jos Matti Meikäläisellä on kiusaa huonosta äänieristyksestä, niin syynä on juuri hänen asuntonsa huono äänieristys.

    Joissakin vastauksissa on väitetty, että joka-sanan korrelaatti olisi vain edeltävä sana. Näin ei ole, vaan korrelaattina on edeltävä lauseke, kuten substantiivi määritteineen. Ks. esim. ISK § 735 Relatiivipronominien ominaisuudet, http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=735 (Ks. myös § 736, joka kuvaa mm. sitä, miten ”mikä” on puhekielessä yleisempi kuin kirjoitetussa kielessä, eli käytännössä arkikieli usein poikkeaa normeista, mikä aiheuttaa epävarmuutta.)
  19. Tällaisia asioita ei nykymaailmassa standardoida yksillä säännöillä, vaan päinvastoin on tehty paljon työtä, jotta eri kielissä voidaan käyttää omia sääntöjään.

    Kansainvälisen standardointijärjestön ISOn standardeissa, jotka koskevat matematiikan ja luonnontieteiden merkintöjä, erikseen sanotaan, että merkinnössä voidaan käyttää desimaalipistettä tai desimaalipilkkua. ISOn omissa standardeissa käyttämä tapa, siis eräänlainen referenssimerkintä, on pilkun käyttö – vaikka standardien kieli on englanti!

    Tietokoneohjelmissa (joilla avaruusaluksia ohjataan) on alusta alkaen ollut ihan omat käytäntönsä, jotka eivät vastaa minkään ihmiskielen sääntöjä (mutta on alkujaan muodostettu englannin sääntöjen pohjalta).
  20. Kielitoimisto ei mitenkään yksioikoisesti noudata SFS:n standardeja. Lukujen merkitsemisessä linjat ovat kyllä hyvin samanlaiset, mutta eivät täysin yhteneväiset. Joissakin asioissa ollaan ihan sukset ristissä. Esimerkiksi kreikan kielen translitterointiin kielitoimisto suosittaa Kreikan kansallista standardia ja erityisesti argumentoi sen puolesta ja SFS:n tekemää Suomen kansallista standardia vastaan.
    21. 36 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt