yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Ai niin, unohtui mainita, että jos hirveästi haluaa kirjoittaa kyrillisiä merkkejä Alt-numero-yhdistelmillä, niin se onnistuu useammallakin tavalla. Kerron seuraavat vaihtoehdot vain siksi, ettei kukaan rupeaisi kuvittelemaan tällaisten menetelmien olevan houkuttelevia verrattuina esimerkiksi sopivan näppäimistöasettelun käyttöön. ☺

    1) Alt-koodien 128–255 merkitykset voi muuttaa vaihtamalla ns. järjestelmän kielen. Tämä tehdään Windows 7:ssä seuraavasti: Ohjauspaneeli→Aika-, kieli- ja alueasetukset→Vaihda näppäimistöä tai muita syöttötapoja→Vaihda järjestelmän kieli. Asetus vaikuttaa joidenkin ohjelmien joihinkin toiminta­tapoihin, kuten Alt-näppäilyihin, mutta ei esimerkiksi tekstien kieleen, näppäimistö­asetteluun tms. Esimerkiksi kielen vaihtaminen venäjäksi saa aikaan, että Alt128 tuottaa kyrillisen А:n, Alt129 tuottaa kyrillisen Б:n jne., MS-DOS Cyrillic CIS 1 -asettelun (cp-866) mukaan. Ei kovin kätevää, ja ”järjestelmän kielen” vaihtaminen vaatii aina koneen uudelleenkäynnistyksen.

    2) Puukotetaan Windowsin rekisteriä sopivasti, ks.
    http://www.fileformat.info/tip/microsoft/enter_unicode.htm
    Sen jälkeen voi yleisesti kirjoittaa merkin näppäilyllä Alt + numero, missä numero on merkin Unicode-numero heksadesimaalisena. Siis esimerkiksi Alt + 44f (Alt alas, numero-osion plus-näppäin, 44f normaalinäppäimistöltä, Alt ylös) tuottaa я:n.
  2. Jos osaat käyttää venäläistä kirjoituskonetta sokkona, ota käyttöön koneessa oleva venäläinen näppäimistöasettelu. Jos et, asenna ”foneettinen” näppäimistöasettelu venäjälle:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/rufi.html

    Tarvitset sivunteko-ohjelman, joka osaa käsitellä kyrillisiä merkkejä ja tallentaa tiedoston sopivassa muodossa. Jos sivulla on sekä suomea että venäjää, UTF-8-koodaus on ehdottomasti järkevin vaihtoehto. Sivu pitää siis tallentaa tässä muodossa, ja lisäksi pitää järjestää niin, että web-palvelin ilmoittaa koodaukseksi UTF-8:n tai ei ainakaan ilmoita mitään muuta koodausta, jolloin sivulla itsellään voi sanoa

    Jos tulee ongelmia, kerro palvelinohjelmisto tai sivukokeilusi URL (siitä voi yleensä päätellä asioita palvelimesta).

    Kyrillisiä kirjaimia voi kirjoittaa numeroviittauksina, esimerkiksi я = &​#x44f;, mutta niiden käyttö on kovin hankalaa, jos pitää kokonaisia sanoja kirjoittaa. Tosin joskus olen erinäisistä syistä joutunut tekemään niin, että kopioin tekstin BabelPad-editoriin (saa netistä), jossa sen voi yhdellä käskyllä muuttaa numeroviittauksia käyttäväksi.

    HTM5-luonnoksissa on entiteettejä kyrillisille kirjaimille, esimerkiksi&​yacy;, mutta niistä on paras pysyä kaukana (mm. siksi, että useimmat selaimet eivät tunnista niitä).
  3. Tuskin siellä ihan niin sanotaan, vaan varmaankin kirjoitusasuna on ”whisky” tai ”whiskey”. Vanhoissa ääntämisohjeissa merkittiin usein englannin w-kirjaimen puolivokaalista ääntämystä u:lla, ja se onkin lähin vastine, jos käytetään vain suomen kielen kirjaimia ja niiden suomalaisia äännearvoja.

    Ääntämyksen kuvauksena [uiski] on lähempänä englannin ääntämystä kuin [viski]. Eri asia on, että sanan kotiutuessa suomeen lainasanaksi (kuten ”viski”) ääntämys asettuu toisenlaiseksi.

    Nykyisin käytetään ääntämisohjeissa yleensä w-kirjainta, koska se oletetaan lukijoille tutuksi englannista.
  4. Miksi olisi epätodennäköistä, että ”déjà vu” lausutaan niin, että paino on alkutavulla? Niinhän sanat suomessa normaalisti lausutaan, olivatpa ne vierasperäisiä tai jopa sitaattilainoja tai jotain muuta. Alkuperäkielen paino ilmenee yleensä enintään painollisen avotavun vokaalin pidentymisenä, siis [desavyy] (joskus [dešavyy] tai [dežavyy]). Vai lausutko esimerkiksi nimet Tolstoi, Pilatus ja Akropolis alkuperäkielen mukaan painottaen?
  5. Ei tarvitse arvailla mitään, kun heti sisään lampsiessasi eli ensimmäisessä viestissäsi julisiti jotain vääräksi ja jotain muuta oikeaksi. Nyt sitten ensi kertaa kerroit, että väärää oli mielestäsi se, että ääntämys ei ole ”y:llinen”.

    Kielten ymmärtämisestäsikin kerroit ihan itse jo tuolla viestilläsi. Sittemmin haukuit minua ankarasti.

    Edelleenkään et vastaa mihinkään esittämääni asiakritiikkiin, ja tälle on tietysti ilmeinen syy. Et kuitenkaan osaa päättää, reagoitko asiaan sättimisellä, aiheen vaihtamisella vai julistamalla keskustelun päättyneeksi, vaan ilmeisesti varmuuden vuoksi sovelsit kaikkia strategioita.
  6. Ai niin, sibilantti ж unohtui listasta – jotenkin liian itsestään selvänä, sehän esiintyy esimerkiksi sanassa дежавю, joka on peräisin ilmauksesta ”déjà vu” ja ääntyy karkeasti merkittynä [djižavjú], haluaisikohan ”Langage” haukkua tätäkin?
  7. Jos luet ”keskustelunavauksesi”, huomaat varmaan, että se vaikuttaa provokaatiolta pitkän matkan päähän. Kerrot itse tietäväsi syyn vaikka et sitä kertonutkaan, ja olit jo valmiiksi tuominnut jonkin ääntämyksen (jota et kuvaa) vääräksi (kertomatta mikä mielestäsi olisi oikein).

    Jatkokaan ei ole erityisen asiallista. Haukut omana itsenään esiintyvää henkiöä, kyyhötellen itse nimimerkkisi takana. Raukkamaista, eikö totta?

    Besserwisseröinnistä et taida tietää paljoakaan. Se nimittäin tarkoittaa *esiintymistä* ”paremmin tietävänä”, pinnallisen tai jopa täysin väärän ”tiedon” tyrkyttämistä sielläkin, missä kukaan ei kysy tai missä muut tietävät jo asian hyvin, jopa paremmin. Niinpä jos joku *oikeasti* tietää paremmin ja oikaisee besserwisseröijän virheitä, niin sen kutsuminen besserwisserismiksi on säälittävää. Sehän kertoo vain sen, että haukkujaa ottaa päähän, kun joku tietää paremmin.

    Venäjän yleiskielen sibilantit ovat с ja з liudentuneina ja liudentumattomina (tekee yhteensä neljä), ш ja щ (ääntyy pitkänä liudentuneena suhuäänteenä), siis kaikkiaan kuusi.

    Merkille pantavaa on, mikä on asiattomuuksien ja asiallisuuksien suhde viestissäsi. Asiallisuutta edustavat viimeiset puolitoista riviä; väite on toki asiallinen vaikka se on väärä. Eikä sekään vastaa mitenkään siihen perusteltuun kritiikkiin, jota esitin perusajatuksestasi. En ihmettele tätä.
  8. Ranskan mukaan lausuttuna ”déjà vu” on yksi sana eikä se ole suomen kielen kannalta yhdyssana, joten se ei rinnastu kahteen sanaan ”sama kyy” vaan vaikkapa lainasanaan ”paraplyy”, joka myös rikkoo vokaalisointua.

    Englannin kielen ääntämisen, myös /u/-foneemin toteutumien, tiivis esitys on esimerkiksi sivulla http://www.omniglot.com/writing/english.htm (josta siis näkee, että y-mäisiäkin toteutumia on, kuten kirjoitin).

    Siinä olet oikeassa, että klusiilifoneemien erottaminen ei riipu pelkästä soinnillisuudesta tai soinnittomuudesta, vaikka lyhyyden vuoksi esimerkiksi /k/:n ja /g/:n suhdetta sanotaankin sellaiseksi. Mutta aspiraatio on tietysti suomalaiselle vielä vaikeampi tuottaa sujuvasti kuin soinnilliset konsonantit, koska monet ovat oppineet lukemaan kirjaimet b, d ja g ainakin pääosin soinnillisina jopa suomea puhuessaan (tosin lähinnä erityistä huolellisuutta tavoittelevassa julkisessa kielenkäytössä).

    Anekdoottisi taitaa käsitellä vokaalien kvaliteettien eroa, joka toki on sekin suomalaiselle vaikea, mutta ei kuulu tähän asiaan.
  9. Kirjoitin, että ekvatiivilauseen käsite vaikuttaa turhalta. Subjektin ja predikatiivin suhteesta kirjoitin, että olennaista on, kumpi määrittää toista, ja että tavallisesti subjekti on (suomen kielessä) ensin. Mutta varsinkin adjektiivinen predikatiivinen voi olla alussakin, etenkin runokielessä: ”Hiljainen on kylätie” predikoi subjektille ”kylätie” ominaisuuden ”hiljainen”.

    ”Hän on isäni” on sekin predikaatiota. Siinä sanotaan ”hänestä” jotakin. Jos taas sanottaisiin ”Isäni on Matti Möttönen”, sanottaisiin isästäni jotakin, nimittäin nimi.

    Mikä voisi olla esittämäsi sellainen ilmaus, jossa ”nominit ovat saman asian ekstensioita” ja kuitenkin muodostavat lauseen, jossa on predikaattina olla-verbi? ”Vasta on vihta”? Missä tilanteessa niin sanottaisiin? Voisi kuvitella sanottavan ”Vasta on joissakin murteissa ’vihta’”. Mutta silloinkin kyseessä on predikaatio: jotakin sanotaan vastasta.

    Jos ns. synonyymeja mainitaan aivan symmetrisesti, käytetään kai muunlaisia ilmauksia, kuten ”’Vasta’ ja ’vihta’ ovat kylpemisvälineen nimityksiä.”

    Edes puhtainta ”ekvaatiota” kuten 2 × 2 = 4, puettuna kielen lauseeksi kuten ”kaksi kertaa kaksi on neljä”, ei ole tarpeen jäsentää ”ekvatiivilauseeksi”. Vaikka yhtäläisyysrelaatio on matemaattisesti symmetrinen, sen vastineilla kielessä on kuitenkin ”suunta”, ja esimerkkilause on luonnollista tulkita niin, että subjektina on ”kaksi kertaa kaksi”, jolle predikoidaan se ominaisuus, että laskutoimituksen tulos on neljä.

    Jos taas sanotaan ”neljä on kaksi kertaa kaksi”, on luonnollista tulkita se lauseeksi, jossa ”neljä” on subjekti ja predikatiivi kertoo, miten se voidaan jakaa tekijöiksi.
  10. Ilmeisesti esitit kysymyksesi (eri nimimerkillä) vain päästäksesi esitelmöimään, besserwisseröimään. Pinnallinen (ehkä vain luuloteltu) vieraan kielen taito saa sellaista aikaan, ja aidon tiedon ja sivistyksen puutteen voi osoittaa haukkumalla muita tyhmiksi.

    Jos hankkisit tietoa kielistä, oppisit, että vieraat sanat ja sanonnat aina mukautuvat uuteen ympäristöönsä. Kuuntelepa vaikka joskus ranskalaisia: osaavatko he sanoa edes ”Helsinki” niin, että h ääntyy ja paino on ensimmäisellä tavulla?

    Englannin /u/-foneemilla on sen verran [y]:hyn vivahtavia allofoneja, ettei ranskalaista ääntämystä voi sanoa *foneettisesti* erityisen haastavaksi englanninkieliselle. Suomalaiselle taas on melkoisen haastavan [ʒ]:n lisäksi haasteena myös painon sijoittaminen lopputavulle (kun ilmaus lausutaan erillisenä jaksona), vokaalisoinnun rikkominen sananalkuinen [d], [v]-äänne, jota suomen kielessä ei yleensä esiinny (suomen oikeinkirjoituksen v-kirjain tarkoittaa eri äännettä, approksimanttia [ʋ]) ja [a], joka poikkeaa suomen a-kirjaimella merkitystä vokaalista [ɑ].

    Aliarvioit suuresti muiden ihmisten kysyä päätellä merkityksiä. Muunkieliset ymmärtävät esimerkiksi sellaista englantia, jossa [b] korvautuu [p]:llä, kuten yleisesti suomalaisten puheessa, tai toisinpäin, kuten yleisesti arabien puheessa. Venäläiset saavat joskus tolkkua jopa suomalaisen puhumasta venäjästä, vaikka siinä jopa noin kuusi erilaisia sibilanttia sulautuu yhdeksi epämääräiseksi /s/:ksi.

    Kokeilepa vaikka joskus puhua ulkomaalaisille! Saatat yllättyä, jos olet siihen mennessä tajunnut, että sinun englantisi, ranskasi tms. on kaukana kyseisen kielen normiääntämyksestä. Sinua jossain määrin ymmärretään, eikä sinua haukuta hölmöksi, ainakaan kovin suoraan.
  11. ”Ekvatiivilause” vaikuttaa turhalta käsitteeltä, joka pikemminkin hämärtää kuin selventää. Lause ”Ranska on EU:n tämänhetkinen puheenjohtajamaa” on tästä hyvä esimerkki: ellet olisi lukenut ekvatiivilauseen ”teoriaa”, pitäisit luultavasti selvänä, että siinä ”Ranska” on subjekti, josta sanotaan jotakin.

    Ekvatiiviselitys hämärtää lausetta ”Tekijä on ihminen” pahasti, koska ei lauseessa todellakaan tarkoiteta, että ”tekijä” ja ”ihminen” tarkoittavat samaa. Siinä tarkoitetaan, että tietyn kontekstin tekijä (jonkin aiemmin mainitun teon tekijä) on ihminen, kuuluu ihmisten joukkoon. Myös ”Hän on sisareni” on predikoiva eikä ekvatiivinen jo siksi, että ”sisareni” ei itsessään ole yksilöivä (sisaria voi olla useita).
  12. Lauseessa ”ihminen on tekijä” subjekti on ”ihminen” ja predikaatti on ”tekijä”, koska ”tekijä” määrittää (predikoi), mikä tai millainen ”ihminen” on. Tällainen lause ei toki yksinäisenä ole mielekäs, mutta se voisi olla päälauseena esimerkiksi virkkeessä ”Ihminen on tekijä, joka pitää ottaa huomioon myös tekniikassa”.

    Suhde muuttuu, jos sanajärjestys käännetään, koska tällöin ”tekijä” on se, josta lauseessa on puhe ja jota ”ihminen” määrittää. Lause olisi erillisenäkin ajateltavissa esimerkiksi puhuttaessa jostakin tapahtumasta: voidaan sanoa ”tekijä on ihminen” vastakohtana sille, että tekijänä olisi esimerkiksi eläin.

    Kopula kongruoi subjektin kanssa. Siis: ”Aivot ovat ihmisen tietokeskus.”

    Sanajärjestys itsessään ei ratkaise, mutta normaalipainotteisessa lauseessa suomen kielessä tunnettu edeltää tuntematonta eli se, mistä sanotaan jotain, on ensin. Runokielessä voi sanoa vaikkapa ”niin kaunis on maa” ilman, että ”kaunis” muuttuisi subjektiksi, koska lauseen merkitys ohjaa sen jäsentämistä: sanojen merkityksestä seuraa, että ”maa” on se, johon liitetään ominaisuus ”kainus”.
  13. Tuosta ei kyllä ota selvää mitä tarkoitat. Laitapa osoite näkyviin niin katsotaan. Siis sellaisen version URL, jossa otsake (engl. header) on ennen taulukkoa ja opacity on asetettu vain ja ainoastaan taulukolle.
  14. Aseta opacity vain niille elementeille, joille haluat sen. Esimerkiksi jaa sivu div-elementeillä osiin vaikkapa niin, että niissä on id=header, id=body ja id=footer ja sitten aseta vain

    #body { opacity: 0.8; }

    Tosin opacityn asettaminen koko sivulle on hyvin kyseenalaista ja heikentää luettavuutta. Tyypillisesti opacitya käytetään erikoistarkoituksiin kuten osittain läpinäkyvän tekstin sijoittamiseen kuvan päälle (tai toisin päin).
  15. W3schools-sivustosta kyllä varsinkin aloittelijan kannattaa pysyä kaukana. Kokeneet saattavat saada meheviä nauruja.

    Ai miksi? No ks. vaikka paljastuksia w3schoolsin sotkuista sivustosta http://w3fools.com/
  16. Jaha, kyrillinen, kreikkalainen, korealainen ja kiinalainen teksti menivät harakoille, mutta thaikielinen meni läpi.

    Mitä tähän voisi enää sanoa? ”Onneksi ääkköset eivät enää ole ongelma.”
  17. Kyllähän Suomi24 tuntuu menneen joka uudistuksessa huonompaan suuntaan. Esimerkiksi www-aiheiset keskustelut käytännössä tapettiin sillä, että Suomi24:n ohjelmisto jättää pois HTML-tagit eli pitäisi kirjoittaa luonnottomasti < html >. Vieraiden kirjoitusjärjestelmien merkit tuntuvat toimivan lähinnä vahingossa, kun ei vielä ole keksitty tapaa rikkoa niitä. ☺

    Mutta kyllä minun kyrillinen tekstini meni läpi ongelmitta. Liekö syy siinä, että kirjoitin tyhjän rivin ennen ja jälkeen? Kokeillaanpa ilman:
    Как дела?
    Χάιρε!
    안녕하세요!
    你怎么样？
    แจ้งให้เราจบการทดสอบที่นี่
  18. Только для персонала

    tai vähän selvemmin (’pääsy vain henkilökunnalle’)

    Вход только для персонала
  19. Näyttävät olevan lähinnä Kotuksen blogin jatkeita. Aika tavanomaista on, että yritykset ja laitokset masinoivat ”sosiaaliseen mediaan” omia mainospaikkojaan.
  20. Kieli ei ole ollenkaan niin systemaattinen kuin moni toivoisi tai ainakin sanoo toivovansa. Syynä on lähinnä se, että kielet on vähittäin syntyneitä, eivät suunniteltuja. Lisäksi kielen pitää palvella käytännöllisiä tarkoituksia. On kyllä kehitetty tuhansia ns. suunnitelmakieliä, joista osa on pyritty tekemään täysin systemaattisiksi. Niistä kuitenkin vain paria on oikeasti käytetty, eivätkä ne suinkaan ole systemaattisimmasta päästä.

    ”Madottaa” tarkoittaa kyllä myös madoilla varustamista; Nykysuomen sanakirja mainitsee esimerkiksi ”madottaa pitkäsiima”. Mutta nykykielessä se tarkoittaa myös ja yleisemmin matojen karkottamista. Tämä on periaatteessa aivan epäloogista, mutta milloin syntyy oikeasti väärinkäsityksiä tai epäselvyyttä?

    Ei verbinjohdinta -ttaa ~ -ttää ole mitenkään erikseen varattu tiettyyn merkitykseen. Usein se tarkoittaa jollakin varustamista, mutta ei sähköttäminen ole sähköllä varustamista eikä motittaminen motilla varustamista.

    Smallpox poxille: Rokottaminen on alkujaan tarkoittanut todella rokolla ”varustamista”, alkujaan lehmärokon istuttamista ihmiseen, koska tämän melko vaarattoman taudin sairastaminen tuotti vastustuskyvyn isoarokkoa vastaan. Kielessä usein säilyy vanha nimitys, vaikka yhteys sen alkuperäiseen merkitykseen katoaa. Oikeastaan rokotus-sanan säilyminen on vähemmän kummallista kuin se, että englannin rokotusta tarkoittava sana ”vaccination” viittaa lehmään (latinan ”vacca” ’lehmä’).
    21. 39 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt