yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Mistä tiedät, että ”Google Kääntäjän” (sen oma suomenkielinen nimi – oireellista?) perusidea on yksinkertainen? Mutta ”järkyttävä” on kyllä osuva sana.

    Se, että kääntäjä arvaa sanan ”gay” merkityksen väärin, on erittäin ymmärrettävää.

    Paljon vaikeampi on esittää hyvää selitystä sille, miksi Google Kääntäjä muuttaa esimerkiksi lauantain sunnuntaiksi tai kääntää suomen sanan ”suomi” indonesiaksi sanalla ”Swedia”. On melko helppo päätellä, miten tällaiseen joudutaan sen tekniikoilla, mutta _hyvää_ selitystä on vaikeampi antaa,

    Laajempi kritiikki on esityksessä (PowerPoint-muotoinen), jonka pidin viime vuonna Kansainvälisessä kääntäjienpäivässä:
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/google-kaantaa.ppt
  2. Neutraalivokaali (foneettinen IPA-merkki [ə], jota usein käytetään suomenkielisissä hakuteoksissa ääntämisohjeissa) on hankala suomalaiselle, koska suomessa ei sellaista ole. Sen kuvaaminen ö-äänteeksi on öbaut harhaanjohtavinta mitä voi olla, koska suomen ö (foneettisesti [ø]) on hyvin omaleimainen ja selkeästi lausuttava vokaali, joka on etuvokaali ja labiaalinen (lausutaan huulet pyöristettyinä). Sen sijaan neutraalivokaali eli švaa-vokaali on epämääräinen, vailla selvää ominaislaatua, äännetään suun keskiosassa ja ilman labiaalisuutta.

    Sanan ”amazing” ääntämys on suunnilleen [ə'meiziŋ], missä ' osoittaa, että seuraavalla tavulla on pääpaino ja ŋ on äng-äänne. Olennaisinta on saada paino oikein ja lausua alkuvokaali lyhyenä, painottomana ja ponnistelematta – silloin sen voi lausua vaikka a:n tavoin jos ei osaa pitää kieltä keskellä suuta. Missään tapauksessa ei pidä yrittää tuottaa suomen ö:tä.

    Englannissa ei ole suomen ö:n kaltaista äännettä. Vaikka fingliskassa puhutaan wörkkimisestä ja fiitsöristä, niin englannin sanoissa ”work” ja ”feature” on kyseisissä kohdissa neutraalivokaali (tai jotain sentapaista – tarkempi laatu riippuu kielimuodosta ja kuvaajasta).
  3. Päätit näköjään, että tilanteeseen sopii paremmin ”sed in errore perseverare diabolicum”.
  4. Jos sanan suku on olennainen osa itse sanaa, niin totta Mooses suvun voi päätellä itse sanasta! Sellainen vain on niin typerä ajatuskulku, ettei sitä oikein viitsisi edes kuvailla tämäntyyppisen harhapäätelmän (oletukseen sisällytetään se, mitä halutaan todistaa) latinankielisellä nimityksellä.

    Aivan tarpeetonta on ruveta puhumaan siitä, ettei sukua tarvitsekaan tietää jne. Alkuperäisessä kysymyksessä ei ollut mitään vikaa, eikä sitä pidä julistaa tarpeettomaksi. Tosin indoeurooppalaisista kielistä voidaan yleisesti sanoa, että jos niissä on kieliopillinen suku jollain tapaa säilynyt, sukua ei voi päätellä itse sanasta vaan se on kieltä opiskeltaessa opittava erikseen – joskin tämän helpottamiseksi on joukko muistisääntöjä.

    Kysymys oli ihan yksinkertainen, ja kaikki muut varmaan ymmärsivät sen niin kuin oli tarkoitettu: voiko itse sanasta, siis kirjoitetun sanan perusmuotoa katsomalla, päätellä sanan suvun? Nyt kun tämän on selitetty, huomaat varmaan erehdyksesi.

    Tähän sopinee mietelause ”Errare humanum est et confiteri errorem prudentis”.
  5. Huomasin, että alkuperäisessä kysymyksessä kysyttiin, miksi Nero ”otti hallitsijanimekseen” juuri Neron. Muotoilu on hiukan outo, sillä mitään varsinaista hallitsijanimikäytäntöä ei tuona aikana ollut – eivätkä ”keisarit” noihin aikoihin muodollisesti olleet hallitsijoita vaan henkilöitä, joilla oli useita korkeita virkoja (imperaattori, konsuli jne.).

    Nerosta käytettiin hänen elinaikanaan monia nimiä, virallisisissa yhteyksiä pitkää nimeä, ystävien kesken varmaan etunimeä jne. Muistelisin, että kirjallisuudessa mainitaan hänen itsensä pitäneen Caesar-nimestä, joka tuolloin oli periaatteessa vielä sukuhaaran nimi mutta jo muodostumassa todellisen vallan haltijan nimikkeeksi.

    Jos aivan ”keisariajan” alusta alkaen olisi noudatettu uudella ajalla tavallista monarkkien nimeämistä, nimet olisivat olleet (jos Caesarkin otetaan listaan mukaan) Gaius I, Gaius II, Tiberius I, Gaius III, Tiberius II, Tibierius III jne.

    Pitäisikin ehkä kysyä, miksi jälkimaailma kutsuu Neroa Neroksi. Keisarien luettelon alkua katsomalla ilmenee, että etunimi Tiberius oli jo varattu yhden keisarin nimitykseksi, suvun nimi Claudius myös, nimi Caesar samoin, ja vaikka Nero järjesti itselleen kunnianimen Augustus, sen taas jälkimaailma on vakiinnuttanut Octavianuksen ”hallitsijanimeksi”. Nerolla oli myös lisänimi Germanicus, mutta sekin on käytössä toisen henkilön yleisesti käytettynä nimenä historiankirjoituksessa.

    Nero itse on saattanut vaikuttaa tähän sikäli, että hän ilmeisestikään ei pitänyt Tiberius-etunimestä, joka hänelle roomalaisen adoptiokäytännön mukaan olisi kuulunut, vaan käytti sukuhaaran nimeä Nero etunimen tavoin.
  6. HTML:n ja XHTML:n eroista voisi kirjoittaa kirjan. No oikeastaan sellainen onkin kirjoitettu, joskin se lisäksi kertoo myös kaiken tietämisen arvoisen HTML:stä ja XHTML:stä. :-) Korpela & Linjama, ”XHTML-käsikirja”.

    Useimmat kuvaukset HTML:n ja XHTML:n eroista ovat pääosin virheellisiä. Tässä tapauksessa 6 kohdan listasta 2 kohtaa oli oikein. No niissäkin oli epätarkkuuksia, sillä XHTML:ssä voi merkkauksen < br / > sijasta käyttää myös merkkausta < br > < /br > vaikka se ei olekaan suositeltavaa, ja ”pienten kirjainten” (oikeammin: gemenan) käyttöpakko koskee vain elementtien ja määritteiden nimiä sekä osaa määritteiden arvoista – ei esimerkiksi sellaisia määritteiden arvoja kuin src="FOO" tai alt="XYZZY".

    Olennaisin ero on, että XHTML perustuu XML:ään ja soveltuu sen takia käsiteltäväksi ohjelmilla, jotka pystyvät jäsentämään XML:ää yleisesti. Useimmille tavallisille sivuntekijöille tästä ei ole mitään hyötyä. Toisaalta XHTML:n käytöstä (HTML 4.01:n sijasta) ei muutoin olisi haittaakaan, mutta kun ihmiset yrittävät käyttää sitä hyvin puutteellisen ja virheellisenkin tiedon perusteella, menee huonosti.

    XHTML:n hyödyllisestä käytöstä voisi esimerkkinä mainita järjestelyn, jossa sivuston hallintajärjestelmä sisältää liitännän kielenkäännösjärjestelmään niin, että uusia ja muutettuja sivuja voidaan lähettää käännettäväksi ja käännökset ottaa käyttöön automaattisesti. Tässä XHTML:llä on merkitystä, koska käännösjärjestelmä on rakennettu ottamaan vastaan XML-muotoista dataa (tällaiseen ollaan yleisesti menossa). Jos sivut olisi tehty HTML 4.01:lla, pitäisi tehdä muunnokset tämän muodon ja XHTML:n välillä.
  7. Keisari Claudius, koko nimeltään Tiberius Claudius Nero Germanicus, adoptoi Luciuksen, jolloin hänen uusi nimensä roomalaisen käytännön mukaisesti perustui ottoisän nimeen. Hän käytti nimeä Tiberius Claudius Nero Caesar (ottoisän nimeen siis lisätty sukuhaaran nimi) tai Nero Claudius Caesar Drusus Germanicus, josta siis varsinainen etunimi on jätetty pois ja loppuun on lisätty lisänimiä.

    Rooman keisarien täydelliset nimet ovat pitkiä ja ovat usein muuttuneet henkilön elinaikana muun muassa adoption ja lisä- ja kunnianimien lisäämisen takia.

    Jälkimaailman käyttämä Nero-nimi on alkujaan Claudiusten suvun (gens) yhden sukuhaaran (familia) nimi, joka siis esiintyy myös mm. Claudiuksen koko nimen osana. Nimi on sabiinilaista alkuperää ja tarkoittaa voimakasta.

    Italian sanalla ”nero” ’musta’ ei ole tämän kanssa tekemistä. Se johtuu latinan mustaa tarkoittavasta sanasta, lähinnä kai sen neutrimuodosta ”nigrum” (vrt. espanjan ”negro” ym.).

    Suomen sana ”nero” on tietysti näistä riippumaton. Sen alkuperästä löytynee tietoa, jos jaksaa raahautua kirjastoon ja katsoa etymologisesta sanakirjasta, jollainen on yleensä ainakin käsikirjaosastossa.

    Lähteitä:
    http://www.roman-emperors.org/nero.htm
    http://www.perseus.tufts.edu/cgi-bin/ptext?doc=Perseus:text:1999.04.0059:entry=#30805
  8. Kun nyt yrität esittää jotain perustelun _näköistä_, se on liian myöhäistä. Tietysti joku tietämätön voi siitä hämääntyä. Mutta jos joku jaksaisi katsoa latelemasi kohdat, hän huomaisi, että kyseisten kielioppien, kuten aiemmin siteeramanikin, mukaan sukua ei voi päätellä "itse sanasta" (joka oli kysymys, kuten onneksi muistutit), sillä ohjeet (jotka siis eivät suinkaan kata kaikkea) viittaavat hyvin paljon sanojen taivutukseen, merkitykseen ym.

    Sinä haluat salakuljettaa taivutus- ja merkitystiedon mukaan, jolloin olet vetämässä itseäsi tukasta kuin Münchhausen konsanaan. Lisäksi kuten olen perustellut, nekään eivät suinkaan riitä, vaan lisäksi on suuri joukko sanoja, joiden suku pitää oppia erikseen tai katsoa sanakirjasta. Jos oletetaan iso kasa leksikaalista tietoa (sanakirjatietoa), niin saman tien voi olettaa sellaisenkin pikku tiedon kuin suvun, ja silloin suku onkin helppo päätellä!
  9. Ilmeisesti suurin osa siitä, mitä ihmiset ovat ”äikänopeilta” oppineet, on joko täysin väärin ymmärrettyä tai alun perinkin silkkaa soopaa. Ehkäpä ammatti on sellainen, että se ajaa ihmisen keksimään omia sääntöjään ja opettamaan niitä uhr... koululaisille ehdottomina totuuksina.
  10. Arkielämässä käytetyn lämpötilan yksikön virallinen nimi on ”celsiusaste”. Jos selvyys vaatii, sopii käyttää sitä tai sitten yksikön standardoitua tunnusta ”°C”. Muutoin riittää sana ”aste” tai symboli ”°”.

    Nimi ”celsiusaste” (pro ”celsius”) on kyllä epäjohdonmukaisesti muodostettu, mutta tällä on oma historiansa.

    Siirtymistä richter-nimeen on estänyt se, että kyseessä ei ole aito yksikkö vaan erikoislaatuinen skaala. Ei voi esimerkiksi sanoa, että 6 richterin järistys olisi 3 kertaa niin voimakas kuin 2 richterin järistys. Beaufortin asteikkoa eli boforeja käytettäessä oli samanlainen ongelma. Richteristä ei päästä yhtä helposti eroon, koska järistyksen voimakkuutta on hankala ilmaista todellisilla fysikaalisilla suureilla. No ehkä jonain päivänä puhutaan niin ja niin monen joulen järistyksestä, ilmaisten siis järistyksen voimakkuus siinä vapautuvan energian määrällä.
  11. Voimmekin lopettaa keskustelunnäköisen, koska viestisi tärkeimmässä osassa eli otsikossa kerroit, ettei sinulla ollut asiaa ja ettet seiso väitteidesi takana.

    Mitä netikettiin tulee, minä tunsin sen ja opetin sitä jo silloin kun suurin osa Suomen kansasta ei edes tiennyt, mikä internet on. Joten menepä nyt muualle opettamaan [keksi tähän itse sopiva kuvailmaus].
  12. Typerä ja moukkamainen (henkilöön käyvä) sepustuksesi, jossa ei ole edes tolkullista kappalejakoa ja jossa esität puhkikuluneen vakioselityksen selvälle virheelle (”täky”), ei sisällä ainoaakaan esimerkkiä säännöstä, josta suku voitaisiin päätellä. Viittaat vain hämärästi sääntöihin kertomatta niitä.

    Kuten mainitsin, sääntöjä on oikeasti olemassa, mutta hiljennytäänpä lukemaan, mitä asiantuntijat sanovat 3. deklinaatiosta, joka käytännössä aiheuttaa eniten kysymyksiä suvusta:
    ”Gender in the Third Declension
    The Gender of nouns of this declension must be learned by practice and from the Lexicon.”
    http://www.perseus.tufts.edu/cgi-bin/ptext?doc=Perseus:text:1999.04.0001&query=head=#42
    (Ja sitten on joitakin sääntöjä, jotka saattavat helpottaa muistamista. Ne ovat sen verran spesifisiä, että käytännössä niistä on apua lähinnä kertaamisessa.)
  13. Eipä ne taida tehdä mitään. Sivusto on uusittu, paljon rahaa on poltettu, projekti on varmaan asianmukaisesti lopetettu.

    Tietääkö joku jonkin järkevän foorumin CSS- ja yleensä Web-aiheiselle keskustelulle? Järkevyyteen tietysti sisältyy, että viestintää rikota ainakaan sellaisilla ”uudistuksilla” kuin täällä on tehty.
  14. Päätit näköjään puuttua keskusteluun, jonka muut lopettivat kolme kuukautta sitten. Ja päätit puuttua päättömällä kommentilla. Onneksi annoit varoituksen päättömällä ilmauksella ”90 % tarkkuudella”, joka on paitsi kielellisesti virheellinen (genetiivin pääte puuttuu) myös tyypillistä huuhaata: prosenttiluvuista 82,4 % on tuulesta temmattuja ja loput 18,6 % väärin laskettuja.

    Niinpä latinaa osaamatonkin voi päätellä, että sinä osaat vielä vähemmän, nimittäin luulet tietäväsi mutta et tiedä. Kuvaavaa on, että väität voivasi päätellä suvun hyvin tarkasti mutta et esitä yhtäkään päättelysääntöä.

    Tietysti jos osaa 90 % latinan sanoista hyvin, niin sitten tietää ainakin 90 % sanojen suvuista. ☺
  15. Kertova preesens on vanha ja monissa kielissä esiintyvä ilmiö. Esimerkiksi latinan kieliopissa sillä on nimitys ”praesens historicum”.

    Sen pitäminen epäloogisuutena johtuu siitä, että on melko mielivaltaisesti määritelty jotkin säännöt ja sitten ruvettu syyttämään todellisuutta siitä, että se ei mukaudu sääntöihin. Osasyy tähän on varmaankin termimagia: kun taivutusmuodon nimi viittaa nykyisyyteen (oikeastaan läsnäoloon), on ruvettu ajattelemaan, että sen oikea merkitys on vain nykyisyyteen viittaava. Monetkin kieliopin termit ovat tässä mielessä harhaanjohtavia.

    Todellisuudessa esimerkiksi suomen ”preesens” on hyvin monikäyttöinen muoto, joka viittaa etenkin
    a) ajasta riippumattomiin asioihin (”kaksi plus kaksi on kolme”)
    b) nykyisyyteen laajassa merkityksessä, useinkin sulkematta pois sitä mahdollisuutta, että ajallinen kaari on paljon laajempikin (”Suomen pääkaupunki on Helsinki”)
    c) tulevaisuuteen (”huomenna lähdemme maalle”)
    d) menneisyyteen historiallisessa preesensissä, joka tosin on harvinaisempi kuin esimerkiksi englannissa.

    Itse asiassa enemmistö ”preesensin” käyttöesiintymistä on muita kuin nykyaikaan rajoittuvia.

    Suomen ”imperfekti”, jonka oikeampi nimitys on ”preteriti”, on siinä mielessä yksinkertaisempi merkitykseltään, että se useimmiten viittaa menneeseen aikaan. (Tähänkin on poikkeuksia, esimerkiksi tietyntyyppiset kysymykset kuten ”Oliko nimenne Virtanen?”.) Sen käyttöalaa tältä osin kuitenkin supistavat ns. yhdistetyt muodon kuten ”on tehnyt” ja ”oli tehnyt” – ja siis osittain myös historiallinen preesens.

    P.S. Sanan ”preesens” loppu-s ei kahdennu taivutusmuodoissa, vaan se taipuu ”preesensiä”, ”preesensin” jne. Olet ehkä sekoittanut sen toiseen, melko harvinaiseen sanaan: ”presenssi” ’läsnäolo’.
  16. Kysyjän ymmärrykseen tasoon sopisi paremmin
    * { display: none !important; }
  17. Olkaamme optimisteja: toimittajat ovat sentään yrittäneet kirjoittaa nimiä oikein, ja joissakin tapauksissa jopa onnistuneet! Mukana on muutama vaikeakin nimi, jotka luultavasti oli kirjoitettu väärin AP:n uutisessa. Pitäisiköhän melkein sanoa: ”tamen est laudanda voluntas”?

    Mitäpä siitä, että nuori polvi ei tunne Veikseliä eikä Oderia ja hukkaa Paul Cézannen nimestä akuutin tai kirjoittaa karttaan ”Hustopeč nad Bečvoussa”, ikään kuin nimeen kuuluisi suomen inessiivin pääte!

    Miksi ihmeessä Hesari palkkaisi asiantuntevia toimittajia, kun vähän halvemmalla ostetun työvoiman jutut myyvät ihan yhtä hyvin?

    Katsokaapa muuten Hesarin otsikon typografiaa: Sanan ”Tšekissä” š:n hattu koskettaa rumasti T-kirjainta. Syyllinen lienee Hesarin se typografi, joka on päättänyt, että otsikoiden kirjaimet välistetään tiukan ahtaasti – vaikka esimerkiksi tässä tapauksessa tilaa olisi kyllä ollut, mutta sen järkevä käyttö maksaisi ihmistyötä, hyi hyi.
  18. Osumia reilut 8 000. Hakusanalla ”kuvia” on osumia reilut 6 000 000.

    Tarvitseeko sanoa enempää?
  19. Miksi padding vain vasemmalle? On ikävää, jos teksti törmää oikeaan reunaan, etenkin jos siellä on reunaviiva. Myös ala- ja yläpuolelle tarvitaan ehkä täytettä; riippuu mm. fontista ja rivinkorkeudesta.

    Toisaalta 5px on useimmiten vähän liikaa.

    Periaatteessa px on huono yksikkö tällaisissakin yhteyksissä. Loogisempaa olisi käyttää em-yksikköä, jolloin tyhjän tilan määrä on suhteessa fonttikokoon. Esim.

    td { padding: 0.06em 0.2em; }

    (Asettaa paddingin ylä- ja alapuolella 0.06em:ksi sekä vasemmalla ja oikealla 0.2em:ksi.)
  20. Ääntämys [muwa] tuntuisi tosi oudolta. Veikkaisin, että ajattelit sentapaisia sanoja kuin ”kauan”, joissa ääntämys [kauwan] tai [kauvan] (karkeasti ilmaistuna) on varsin tavallinen.

    ”Piano” on kyllä ihan suomen yleiskielen sana, ja kyllä lainasanojenkin diftongit ovat suomen kieltä. Diftongi ”ia” on todellisuudessa hyvin tavallinen länsimurteissa – ”viä fiastaan hianon miakkamiähen tiä”. Kuvaavaa on sekin, että tämän sanan ”ia” esiintyy usein muuntuneena hyperkorrektisti diftongiksi ”ie”.

    Italian sanan ”piano” ääntämys on eri kysymys. On tulkinnanvaraista, miten se pitäisi kuvata, mutta ainakin jos se kuvataan [pjano], niin ei siinä ole mitään diftongia. Äänne [j] on konsonantti (vaikkakin ns. puolivokaali) eikä siis voi muodostaa diftongia.
    21. 51 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt