Vapaa kuvaus

Aloituksia

14

Kommenttia

1602

  1. Käsittääkseni kannatatte mielestänne tasa-arvoa, ainakin näin olen ymmärtänyt teidän sanoneen.

    Käsittääkseni mielestänne perusta tasa-arvolle luodaan kodissa, lapsuudessa, kasvatuksella.

    Käsittääkseni mielestänne "positiivinen syrjintä" ja naiskiintiöt (ehkä ei kiintiöt Narin mielestä) ovat reikäpäisyyttä ja sosialismia, ei kasvatusta.

    Kasvatus on siis ainoa, jolla voidaan vaikuttaa, ja herkkyyskausi menee lapsuuden myötä. Aikuisiin kohdistettuja toimenpiteitä ei kutsuta kasvatukseksi, ja missään nimessä julkisen vallan käyttäjä ei voi olla kasvattajana? (Paitsi ehkä vankeinhoitolaitos ja kriminaalipolitiikka?)

    "Eli tällä hetkellä politiikka ei vaikuta syihin, vaan reikäpäisesti pyrkii eliminoimaan seurauksia syihin puuttumatta"

    Eikö ole mahdollista, että nykyiset seuraukset ovat uusien seurausten syitä, ja nykyiset syyt entisten syiden seurauksia?

    "Toisaalta... miksi esim. yritysten pitäisi hallastaa sosiaalipolitiikkaa?"

    Harrastavat ne jo muissakin asioissa, ihan sen mukaan kuin lainsäätäjä määrää. Tämä ei ole kynnyskysymys.
  2. on jo nyt se, mitä kaikkea bruttokansantuotteeseen lasketaan ja mitä ei.

    Maailma on epäselvä. Virallinen, tilastoitu työ ei ainoastaan muodosta bruttokansantuotetta, vaan myös bruttokansantuote muodostaa käsityksiä siitä, mitä työnä pidetään ja millaista yhteiskuntamallia pitäisi preferoida. BKT on kehäpäätelmä.

    "En ymmärrä miksi BKT pitäisi korvata BHT:llä, mikä olisi tästä saatava hyöty?"

    Vastaus: "Voidaksemme tehdä näkyväksi vallanpitäjien tapa luoda myyttejä (kasvuihmeiden lumelääkkeitä)"

    "Miten lasketaan arvonnousu työttömän suorittamalla aivotyölle, kyllähän sekin saattaa ratkaisevasti vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen?"

    Kysymykseesi voisi tämä taloustieteilijä Waring olla oikea henkilö vastaamaan. Tarkentaisitko, millä tavalla sellainen työttömän suorittama aivotyö, joka rakentaa kansakunnan vaurautta, jäisi nykytilanteessa laskematta BKT:hen? Käsittääkseni työtön voi tehdä innovaation, jonka kehittelystä hän voi rahastaa vasta siinä vaiheessa, kun innovaatio on kaupallisesti hyödynnettävissä.

    Toisaalta vaurautta voidaan ajatella myös säästönä. Kun omaishoitaja säästää kunnan kuluja hoitamalla läheisensä kotona, tämä syntynyt säästö, liikkumavara, muualle käyttöön tuotettu vauraus ei näy BKT:ssa. Tämän työn arvo olisi kuitenkin ihan helppo laskea. Ja maksaa, jopa. Mutta kas kummaa: kun työtön vetää päänsä täyteen ja käy heittämässä kiven työkkärin ikkunasta, ikkunan korjauskulut näkyvät BKT:ssa.

    BKT ei käsittääkseni huomioi myöskään luonnon kulumista ja saastumista, joten se on huono vaurauden mittari. Oikaiskaa, jos olen väärässä. En harrastele kansantaloustiedettä.
  3. tai Helsingin vesimaksuista ei voi puhua samana päivänäkään kuin jonkun köyhemmän maan vesimaksuista. Kyse ei muuten ollutkaan maksullisesta vedestä sinänsä, vaan monopolista siihen. Suomessa ei ole toistaiseksi (käsittääkseni) kielletty sadeveden talteenottoa ilmaiseksi tai järviveden käyttöä mökkisaunassa jne.

    Olen samaa mieltä "kehitysavun" ongelmallisuudesta, en pelkästään siksi, että tämä "apu" saattaa pönkittää kyseisen maan vallanpitäjien valtaa, vaan siksi, että tämä apu SAATTAA joskus olla vain naamioitua kulutusideologian viemistä sinne, missä sitä ei tarvita. Kehitysavussa on sekin ongelma, että antajamaat sitovat sen prosentin talouskasvunsa mukaan. Kun on ensin riistetty enemmän, voidaan sitten palauttaa takaisinkin enemmän. Mutta kehitysapua voidaan käyttää (ja on käytettykin) silläkin tavalla, että se lisää ihmisten itsenäisyyttä, vapautta ja vaikutusmahdollisuuksia.

    Yhtiövallan globaali kasvu on lisännyt tulojen kasautumista harvoille. Suomessakin tämä tuloerojen kasvu on nähtävissä ja sitä tuskin kukaan enää kiistää. Samaan aikaan meitä kuitenkin suostutellaan uskomaan talouskasvun siunauksellisuuteen: vapaa markkinatalous muka lisää köyhienkin maiden bruttokansantuotetta ja köyhien käytettävissä olevia tuloja. Kyse ei ole kuitenkaan muusta kuin tulojen tulemista virallisen seurannan piiriin, kun siirrytään omavaraisuudesta t. luontaistaloudesta palkkatyöhön. BKT ei kerro elinympäristön huononemisesta eikä sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta. Mikä ennen oli ilmaista tai tehtiin itse, on nyt markkinatalouden piirissä, monopolisoitua tai muutoin kilpailukiellossa.

    Globalisaatio näyttää tasaavan hintoja eri puolilla maailmaa, mutta se ei tasaa ostovoimaa.

    Kiina on loistava esimerkki siitä, että investointeja tulee ovista ja ikkunoista, kun alistutaan täysin yhtiövallalle. Pikku onnellisuustutkimus jossain Quingzhoussa tai Pekingissä saastepilven keskellä voisi olla nyt paikallaan.
  4. "Muiden maiden kansalaisten ei ole syytä tunteä syyllisyyttä, valinnoista joita toisten valtioiden päämiehet tekevät. Riisto on asia erikseen."

    Hmm. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä edistääkseen hyviä asioita ja toimiakseen pahojen estämiseksi. Terve järki riittää. Mutta juuri siihenhän riisto perustuu, että "muiden maiden kansalaiset" ajattelevat ettei ole heidän murheensa, mitä toisten valtioiden päämiehet päättävät. Riisto ei ole mahdollista ilman välinpitämättömyyttä.

    Tuotteita voi boikotoida, yrityksiä voi painostaa, niihin voi soittaa ja kysyä, mistä teidän kahvinne ja mattonne tulee. Soitanpa muuten Stockmannille ja tiedustelen vähän keneltä tuottajalta sitä Angus-pihvikarjan lihaa Hulluille Päiville tilattiin, ja onko tietoa Argentiinan tilanteesta noin muuten.

    Olemme vastuussa siinä määrin, kuin kulutamme. Mitä vesihuoltoon tulee, on kai päivänselvää, ettei kenelläkään koko maailmassa pitäisi olla oikeutta kieltää toista ihmistä keräämästä sadevettä. Asioita voi toki tarkastella palasina: toimiva vesihuoltojärjestelmä = hyvä asia. Yksittäiset parannukset liittyvät kuitenkin aina laajempiin yhteiskunnallisiin jakoihin, ja ne tehdään köyhissä maissa edelleen rikkaiden maiden, oikeammin ylikansallisten yritysten lähtökohdista.

    Toki ne päättäjät, jotka vesihuoltosopimuksen valtion puolesta ulkomaisen yrityksen kanssa tekevät, saavat aina muhkean korvauksen itse. Sama logiikka on nähtävissä Suomessakin, kun yritysjohtaja palkitaan siitä, että neuvottelee suomalaisen yhtiönsä jonkun ylikansallisen jätin helmaan. Yritysjohtaja saa henkilökohtaisen palkkion, häipyy rahojensa kanssa ja sitten tuotanto Suomessa ajetaan alas. Siinä sitten istutaan ja pillitetään Kiina-ilmiötä. Ehkä pitäisi vilkaista peiliin, eikä sinne Kiinaan syiden etsimiseksi.
  5. "Miten köyhät maat saataisiin siihen tilaan, että he kykenisivät itse huolehtiin itsestään?"

    Nyt melkein kysyisin, miten rikkaat maat SAIVAT köyhät maat tähän tilaan? Entä miten rikkaat maat saataisiin siihen tilaan, että antaisivat köyhien maiden huolehtia itsestään?

    Kun maat viedään, ei ole mitään missä viljellä. Uskotko todella, että vientikauppa antaa köyhien vaurastua? Kuka sitten tekee työt halvalla?

    Köyhillä olisi sekä halua että ymmärrystä viljellä oma ruokansa, jos se heille sallittaisiin. Tämä nyt vaan on meidän mielestämme vanhanaikaista ja tuottamatonta, suosittelemme heille palkkatyötä. Samat suosittelijat voisivat lähteä pikku kulttuurivaihtoon, kyllä siellä meillekin työtä riittää.

    Jos nyt ensin annettaisiin ihmisille maata, että voisivat järjestellä ja viljellä sen mielensä mukaan. Se on ensimmäinen ehto. Jos maa ei omista itseään, oman rajojensa sisäpuolisia maa-alueita, kuinka se voisi vaurastua? Sillä ei ole muuta kuin työvoimansa.

    Jos köyhät saisivat maata, kyllä sieltä pikku viipeellä lähetettäisiin lapsia kouluun, maksullisiinkin, ja innovaatioita pukkaisi. Elämän ei tarvitse olla yltäkylläistä, vaatimatonkin elämä voi olla inhimillisesti tyydyttävää, jos pystyy ITSE vaikuttamaan oloihinsa edes hiukan.

    Kai tiedätte, että Intiassa ja Etelä-Amerikassa on ollut näitä vesisotia. Ylikansallinen yhtiö tulee ja ostaa vesioikeudet joltain köyhältä maalta. Ilman vesimaksua jopa sadeveden kerääminen on kiellettyä. Kaikesta vedestä täytyy alkaa maksaa. Millä köyhä maksaa? Hänellä ei ole rahaa, hän on tähän saakka elättänyt itsensä omavaraisviljelyllä.

    Köyhän on mentävä töihin saadakseen ostaa elintärkeää vettä. Millaisiin töihin, onko talouskasvua tiedossa? Voipi olla, mutta ei köyhälle. Köyhän palkka saattaa juuri ja juuri riittää tarvittavaan veteen, eikä sitten muuhun.

    Toki on miellyttävää uskoa, että onnistuminen ja hyvinvointi on omaa ansiota. Kaiken olen itse työllä ja vaivalla saavuttanut, kukaan ei minua auttanut.

    Maailma vaan ei ole sellainen. Mukavuutemme perustuu riistoon, ei voi mitään.
  6. "Toisaalta olisiko siitä ihan oikeasti hyötyä köyhille maille, jos lopettaisimme heidän tuottamiensa tuotteiden ostamisen?"

    Ehkä ei, mutta kyllä meillä pitäisi olla varaa maksaa parempi hinta itselliselle viljelijälle, eikä ostaa halvalla suurtilalliselta joka on nälänhätää, sotaa tai muuta kriisiä hyväksikäyttäen keinotellut ja ostanut kaikki maat köyhiltä.

    Eli vastaus kysymykseesi: osta Reilun kaupan tuotteita, tai älä osta ollenkaan. Jos ostat halpaa, niin maksa loput Unicefin tms. kautta ko. maahan. Poliitikoillemme tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada kehitysapuprosentti nostettua yhteisesti EU:ssa sovitulle tasolle. Ei näytä millään onnnistuvan.

    "Jokainen maa pyrkii ensisijaisesti parantamaan omaa elintasoaan, ja jos se ei perustu riistolle, ei se mielestäni ole mikään häpeä."

    Mutta kun se PERUSTUU riistolle, joten se ON häpeä.

    "Olisitko valmis tinkimään sp:n tasa-arvosta, jos vastaavasti elintaso köyhissä maissa nousisi?"

    Kysymys on järjetön. Ensinnäkin puhun mieluummin hyvinvoinnista kuin elintasosta. Toiseksi sp. tasa-arvosta tinkiminen Suomessa todennäköisesti entisestään huonontaisi oloja muuallakin, sikäli kun Suomen toimilla on globaalisti mitään vaikutusta.

    Esimerkiksi jos naiset väistyisivat politiikasta, ei olisi niitäkään toiveita mitä tähän asti on ollut, että saataisiin kehitysapuprosentti nousuun.

    Hassi piti globalisaatio- ja oikeudenmukaisuuskysymyksiä Vihreässä Liitossa enemmän esillä kuin Soininvaara. Puheenjohtajaehdokas Sinnemäeltä odotetaan Hassin tyyppistä linjausta, ja juuri mm. siksi hänellä on vihreiden kaupunkilaisnaisten joukossa kannatusta.