- ihmisen kanssa kuka on jättänyt? eikö voisi ajatella että nämä ovat, syistä tietty riippuen ,välillä sellasia kokemuksia, jotka vain vahvistavat kahden ihmisen sidettä, varsinkin jos taustalla on erittäin vahva side ja kokee ja tuntee että se toinen on se sielunkumppani? Varsinkin kun ymmärtää tilanteen mistä se johtuu ja juontaa? Siinä ei ole kyse tunteiden loppumisesta, ei pettämisestä vaan pelosta että menettää toisen ja syy miksi on pelännyt on nyt kummankin tiedossa. Ja se on syy, johon olen hakenut apua, olen käsitellyt asiaa. Olen saanut kokea tämän henkisen taisteluni kanssa elämän muutoksen, herännyt ihmisenä ja sen aion miehelleni näyttää ja toivoa vaan että ajan kanssa hän uskaltaa rohkeasti, luottavaisesti lähteä jatkamaan suhdettamme elämämme loppuun asti. Olen saanut kuulla muilta että usein käy myös niin, että nämä vahvistavat suhdetta ja se on huomattavasti entistä aikaa parempi, koska kaikki "paha" on tullut ulos ja se on selvitetty, asiasta ollaan puhuttu. Olenkohan ihan hakoteillä
- Kiitos vastauksestasi. Saimme eilen illalla puhuttua mieheni kanssa jotain ja ymmärrän häntä täysin mitä hän tällä hetkellä ajattelee. HÄn kokee todellakin että on tullut jätetyksi. Se on tässä pahinta, että hänen itsetuntonsa ei ole koskaan ollut hyvä, hän on joutunut kokemaan kovia, hän on joutunut petetyksi ja nyt sitten hän joutui jätetyksi. Tiedän että hetkessä tämä ei korjaannu, aikaa menee ja paljon ja eilen hänelle ilmoitin että minä aion odottaa ja aion hänelle tehdä niinkuin lupaan.
Taustalla on paljon sellaista että en voi niitä tähän kirjoittaa, koska kyseessä on pitkä tarina joka juontaa sinne asti kun olin vielä lähes lapsi. Elämässäni ei ole tapahtunut mitään hyvää, pelkkää pahaa ja nyt kun 1,5 vuotta sitten löysimme toisemme olemme kumpikin olleet vakuuttuneita siitä että olemme toistemme elämä, toistemme puoliskot. Sitä aloin keväällä pelkäämään, pelkäsin että menetän hänet joku päivä ja pelkotila meni äärimmäisyyksiin ja sai minut tekemään sen mitä tein. Mieheni sanoi eilen että on alkanut ymmärtää minua, (olen kirjoitellut hänelle joka päivä, hän on lukenut joka kirjeen)Se on jo edistystä koska viikko sitten hän ei ymmärtänyt vielä mitään.
Toki hän sanoi eilen että tällä hetkellä hän ei pysty kuvittelemaan että yhteiselomme jatkuisi, mutta puhui kuitenkin ristiriitaisesti, josta huomaan että hänen ajtukset ovat tällä hetkellä erittäin sekavat ja hän on saanut pahan kolahduksen. Sanoin hänelle että ajattelematon tekoni on tosiaan saanut hänet kääntämään kelkkansa, koska kuukausi sitten hän oli vielä valmis menemään naimisiin kanssansi ja nyt hän ei pysty kuvittelemaan yhteiseloa. Hän vain sanoi, että kelkka ei ole kääntynyt.
Aion näyttää hänelle että olen herännyt ihmisenä. Olen se aito mihin hän silloin minussa rakastui ja kehen hän voi luottaa, mitään muuta pahaa en ole hänelle tehnyt kuin tämän minkä tein n. 3,5 vkoa sitten. Tiedän että se sattuu ja järkyttää ja on shokki, mutta aion pysyä hänen tukenaan, auttaa häntä ymmärtäämään auttaa häntä saamaan luottamus takaisin. Tiedän että aikaa siihen menee ja paljon, mutta rakkaus, tahto, motivaatio ja halu panee minut tekemään näin. Ja ne auttaa minua jaksamaan. HÄn on se elämäni mies, hän on se ketä varten olen täällä aivan niinkuin hänkin ajattelee että hän on täällä minun takiani.
Pahinta tässä on se, että hän syyttää tapahtuneesta todella paljon itseään. Ei ole vihainen minulle eikä mitään, pitää itseään vain paskana, turhana ja tyhmänä ihmisenä. HÄn sanoi, että minun ei kannata hänen peräänsä itkeä, hän on niin turha ja huono mies. Ja sitä hän ei todellakaan ole ja sen olen hänelle sanonut tuhat kertaa ja aion sitä hänelle sanoa vielä monta monta kertaa!! Meillä on niin vahva rakkaus ja tunneside että uskon että jossain vaiheessa tilanne tasaantuu, ja pystymme puhumaan paremmin. Hän pelkää, että tilanne uusiutuu, uskaltaako hän yrittää enää. Olen sanonut hänelle että aion odottaa, en painosta häntä, vaan odotan ja odotan ja rakastan.