- No jo on teillä koiraa kerrakseen.
Käyhän se varkaan taltutus "kamppaamallakin" :D :D
Meillä on sama juttu, muualla ei kyllä voida lattialla maata, mutta keittiön lattialla kyllä voidaan ja mahd. leveesti :) - kun makaa pitkin pituuttaan, niin saapi sitten väistellä oikeen urakalla niitä koipia. Musta tuntuu jo, että dobberin koivet on aina tiellä tai useimmiten koko koira on jaloissa :)
Nuorempana se näytti muuten ihan öljynporauslautalta... - niinhän siinä kävi :)
Kassalla oli muutama ihminen tyrskinyt naurua pidellen ja ukko ei viitsinyt sitten enää kolmatta kertaa kysyä, joten otti niitä hiivatin paperikasseja ja häipy sen siliän tien :)
Mutta niinhän se on, pistä mies asialle ja mene itse perässä...vai mitenkäs se menee? ;) - hyväksynnän hakua ja hyvänä pitoa kai toi korvien nussuttaminen.
Meillä samaa tehdään myös ihmisperheelle oikeenkin antaumuksella :)
Luulen olevani siinä vaiheessa pentukuumetta, että olisi kova pala palauttaa lainapentua :D, jos sellanen meillä olisi. - meille ajattelin tyttöjen kaveriksi. Neidot tuppaa rähäköimään silloin tällöin keskenään, joten kolmatta en hevillä meille ota.
- Onnea vaan sitten hurjasti tulokkaasta. Ei ihan pikkuinen vauva olekaan :)
- tuli tosta krassista mieleen, että kerran komensin ton ukkoni ostamaan meille krassin siemeniä samalla, kun kävi sellasessa puutarhamyymälässä.
Oli siinä sitten kassalla vasta muistanut asian ja kysynyt, että "ai niin, oisko teillä jotain krassia". Myyjä oli sanonut, että "joo, siinä kassan alla on". Ukko oli kattellut ympärilleen hiukan kummissaan ja kysynyt uudestaan, että missä sitä krassia on. Myyjä oli melkeen kimpaantunut ja sanonut, että siinähän niitä on paperikasseja kassan alla vino pino ja ei maksakaan mitään. Herra on hyvä ja ottaa siitä vaan niin monta, kun tarvitsee.
Arvata saattaa, että sainko niitä siemeniä ikinä :) - Kovin vakavaksi :)
Mutta lyhykäisyydessään sanasta "syyllistäminen" tulee mieleen "syyn siirtäminen pois itsestä johonkin toisaalle" tai jotain sinnepäin. - Viikonloppu mennyt taas hujauksessa. Jos jonkunlaista kemua ja kekkeriä, joissa tänäänkin olen piipahtanut. Tuli tilattua tupperwarea ja suihkittua hajuvesiä :)
Sitten lisäksi sitä tavallista lapsi- ja koiraperheen rumbaa. - hukassa, vaan lähinnä tarkoitin ottaa sen potun mukaan noin niinkun siinä mielessä, että se pellon omistaja olis myötämielinen ajatukselle heti alkuunsa :)
Vitsi vitsinä, mutta kai tässä täytyy alkaa tosiaan kyseleen niistä pellonreunus asumuksista asiaa. - taas meinaa "ujous" iskeä tässä kohtaa, kun pitäisi mennä ventovieraan talon ovelle asiaa kyselemään. No pitää kai mennä pullo tanassa pihaan ja toivoa parasta...alkaa noi tutut pellot jo tympimään :)
- mutta nyt ei liene ongelmaa tässä, jos lupa kerran oli.
Mutta asiasta kukkaruukkuun, eli mistäs saisi tietoon pellon omistajan?
Jäljestykseen sopivaisia peltoja olisi pilvin pimein, mutta ei sitä tohtisi mennä ilman maanomistajan lupaa toisen pellolle jälkiä polkemaan. Ongelmana on vaan se, että ei ole pellon omistajista hajuakaan :) - pystyssä sitten täälläkin, josko kasvattia onnistaisi :)
Kasvattajahan sitten tarjoaa "peukutuksista" pullakahveet jos onni käy, eikös ;) - Ongelmahan saattaa olla vaikka se, että koira tulkitsee vastaantulijan elkeet uhkaksi ja vastaa uhkaan räyhäämisellä.
Itsellekin joskus sattunut näitä yllätysrähinöitä junnun kanssa, kun en ole hoksannut olla valppaana:)
Rähäys saattaa alkaa ihan pienestä, omasta mielestä jopa mitättömästä asiasta, mutta koiralla elekieli on se jota puhutaan ja ihmisellä on siinä vielä paljon oppimista.
Olemme myös tarjonneet ja saaneet itse apua tai pikemminkin häiriöharjoitusseuraa muista koirakoista. Itse pitäisin tärkeänä sitä, että koira on kontrollissa ja käskyn alla, oli häiriö sitten mikä hyvänsä. Vaatii toisien kanssa kovasti työtä tämäkin asia :) - Kyllä on jo korkea aika alkaa tapahtumaan jotakin tälläkin saralla :)
Kaupunkilaisten mielipide on vahvasti myötämielinen tähän hankkeeseen, toivottavasti valtuusto ei enää hannaa vastaan.
http://www.tesy.info/suomi/ajankohtaista/index.html
http://turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2007-10-19,104:2:493062,1:0:0:0:0:0: - ajelin ykköstiellä ja näin ekan kerran sellaiset varoituskyltit, että hirven metsästys alue. Siinä samassa kirmas kauheen kokonen sarvipää auton edestä !
Huh, pelästyin niin, että jalat tutisi vielä Turussa...onneksi olin nostanut jalkaa kaasulta.
Motarilla usein näkyy niin hirviä kuin peurojakin, varsinkin Moisio-Maaria välillä ja Liedon aseman kohdalla. Kaasujalka höllenee kummasti :)
Eilen olin liki niitata oravan :( ja varikseen onnistuin osumaan. On se kumma ettei siivekkäät voi lentää ylempänä vaan mätkähti etulamppuun. Kasa höyheniä jäi jäljelle. - kyllähän noita mahtuu joka junaan. Ja kun kaikki ei kumminkaan periydy, varsinkaan ne tulokset :)
- haluan palveluskoiran, jonka taustalla on terveitä, tempperamenttisia, rodun ja sen käytön kannalta HYVIÄ piirteitä omaavia koiria, TUTKITUSTI ja TODISTETUSTI :)
Ja ehdottomasti kotona kotioloissa kasvaneen pennun.
Yhdistelmää valitessa jokainen toivon mukaan kiinnittää valintaansa jonkinlaista, jopa suurta huomiota. Miten taikka paremminkin mihin se huomio tulisi kiinnittää sitten aloittajan koiran pennuissa? Jaa-a...
Ja Suomessa ei tietääkseni ole kehitetty omaa doberman-rotua, joten kaikkien koirissa jonkin verran samaa Saksalaista perimää :D...
Oikeasti ja vakavasti puhuen, niin ei ne missään Virossa sen erilaisemmista linjoista ne koirat tule kuin muuallakaan. Paljon hyviä koiria ymp. Eurooppaa ja parhailla tietty kovin kysyntä. - OT:ksi, mutta menköön :)
Tuntuu "rotuominaisuuksiin" kuuluvan myös se sylivauvailu :)
Samoja pointteja tuli ihmeteltyä täälläkin ja siksi pentusuunnitelmat kuulostaa sitä enemmän oudoilta.
No toivottavasti tietää mitä tekee tai mielummin jättää tekemättä. - tähänkin väliin, varsinkin kun itselläkin dobberi on :)
Aloittajahan nimenomaan haluaa teettää paperittomat dobberin pennut, vaikkakin ne sitten sekarotuisiksi lasketaankin.
Dobberi on palveluskoira ja paperittoman PK:n kanssa on vaikeaa harrastaa, paitsi yksikseen. Dobberi ei taas ole se ehkä yksinkertaisin rotu harrastaa ja harrastajat taas usein haluavat sen paperillisen :)
Eli kysyntä ei kohtaa välttämättä lainkaan tai jos kohtaakin, niin onko aloittajan vastuu pennuista sitten ohi, kun pentu matkaa uuteen kotiin. Ainakin mun tuntemat dobberin kasvattajat ovat aktiivisesti mukana kasvattiensa elämässä myös myöhemmin ja usein ohjaavat pennun omistajia mielekkäiden harrastusten ja lajien pariin vaikkei kaikki niin tavoitteellisesti treenaisikaan. Sitten erikseen ovat nämä mixit, joiden luonne, terveys ja kaikki muukin jää nähtäväksi. En nyt mainitse rotuja, mutta jos tietyillä roduilla on tiettyjä piirteitä ja niitä ei osatakaan odottaa pennuille tulevaksi, niin ongelmia on tiedossa. Laumanvartijasekoituiksia vailla mitään tietoa niistä, niiden luonteesta, koulutettavuudesta, liikunnan tarpeesta, ruokinnasta, terveydestä jne...