jarvinen.heidi

jarvinen.heidi profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 17v sitten
1 aloitusta · 16 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Mutta ota nyt ihan oikeasti asia puheeksi ja puhu naisellesi järkeä äläkä jää vain asiaa itseksesi ihmettelemään! Pistä vaikka lukemaan tämä viestiketju läpi... ei tarvi sitten ainakaan itsesi asiaa vain jankata, jos ei tunnu puheesi tehoavan! Se jos mikä luulisi viimeistään herättävän naisen itsensäkin huomaamaan, että tuo alkaa todellakin olemaan jo kaikkea muuta kuin normaalia!
Tuo kuulostaa jotenkin surulliselta.... niin sinun kuin lapsesikin kannalta.:( Hyvä, että olet lapsestasi huolehtinut, mutta tosiasia on, että tärkein asia, mitä lapsi kaipaa on juuri ehdoton rakkaus omalta vanhemmalta! Rakkaus ei välttämättä tosiaan synny sillä hetkellä, kun lapsen syliinsä saa, mutta todella surullista on, jos se ei kasva edes ajan myötä. Oletko koskaan miettinyt, mistä tämä rakkaudettomuus johtuu? Oletko itse kokenut olevasi lapsena rakastettu? Tekstiäsi lukiessa ei voinut olla ajattelematta, olisiko lapsesi hankaluus suurelta osin johtunut siitä, että hän vaistosi rakkaudettomuutesi? En todellakaan väitä, että vanhemmuus olisi pelkkää auvoa... välillä kaikkea muuta!! n,1,6 vuotias kuopukseni itki ensimmäiset puoli vuotta yötä päivää ja usein kävi mielessä, että miksi piti mennä "pilaamaan" jo mukavalla mallilla ollut elämä hankkimalla lisää lapsia.... ja tottakai tällaiset fiilikset tuntui aivan hirveiltä! Mutta ajan kanssa rakkaus tähänkin pieneen ihmiseen on vain kasvanut. Miten voi olla rakastamatta lasta, joka rakastaa sinua täysin pyyteettömästi?
Lapsettomuus on varmasti yksi suurimmista elämän kriiseistä ja sitä ei soisi kenellekään.:( Mutta tosiasia on, että varmasti monet isät ja äidit eivät koe järisyttäviä rakkauden tunteita alkuvaiheessa vauvan synnyttyä. Ei se tee heistä yhtään sen huonompia vanhempia. Ja aivan varmasti sellaisetkin, jotka ovat kärsineet ensin lapsettomuudesta ja sitten lapsen lopulta saavat, voivat kokea tällaisia tunteita. Varmasti vielä järkyttävämmältä heistä tuntuu tällainen tunteettomuus pitkän odotuksen ja suurien odotuksien vuoksi. Veljeni ja hänen vaimonsa yrittivät vuosikausia lasta ja lopulta onnistuivat hedelmöityshoitojen ansiosta. Veljeni vaimo kertoi avoimesti, kuinka vauva tuntui aluksi täysin vieraalta (mitä se tietysti alkuvaiheessa onkin!) eikä hän kokenut mitään järisyttäviä rakkauden tunteita. Hänelläkin oli ollut suuret odotukset siitä, miltä tuntuu lopulta saada pieni käärö syliinsä. Nyt heidän lapsensa on 4,5 vuotias ja hän on äideistä parhain ja rakastaa lastaan yli kaiken. Toivottavasti saatte vaimonne kanssa vielä kokea vanhemmuuden onnen!
Ihan pakko sanoa tuon laittamasi linkin jälkeen, että sinulla todellakin on fetissi lihaviin naisiin. Olihan noilla neitosille toki muotoja, mutta olivat myös oikeasti todella ylipainoisia. Lähes jokaiselta pitäisi lähteä vähintään 20 kiloa pois ja silloin olisivat varmasti myös muodokkaita, mutta huomattavasti terveemmällä pohjalla! Ylläolevassa linkissä oleva vatsatanssija ei taasen ollut todellakaan mikään luuranko, vaan täydellisen sopusuhtainen nainen.
Mikähän siinä on, että näille keskustelufoorumeille eksyy aina näitä pentuja "hyvien" juttujensa kera.... "huokaus". Olihan taas niiiiin hauska veto tähän väliin, että oksat pois omenapiirakasta!
Oltiin eilen lasten kanssa ekaa kertaa uudella mökillä ja mukavasti menikin. Pistettiin puhallettava allas muksuille rantaan ja isompi pääsi uimaan laiturin päästä uimarenkaan ja kelluttimien kanssa. Ja muuten muksuilla pelastusliivit rannassa. Vahtiahan muksuja pitää herkeämättä joka tapauksessa, vaikka olisi matalampikin ranta! Hölmöyttä olisi ollut jättää mökkikaupat tekemättä tällaisen asian takia, kun muuten täydellinen paikka ja hintakin sopiva. Loppujen lopuksi lapsetkin ovat vain hetken pieniä ja uimataidottomia.
Miksi naisten pitää urkkia, missä kaikkialla ne ukot on netissä pyörineet? Siinähän säästyisit monilta murheilta, kun antaisit olla vaan ja heittäytyisit autuaan tietämättömäksi. Jos muuten on kaikki suhteessa hyvin ja seksi sujuu, niin mitä merkitystä sillä on, missä mies aikaansa netissä viettää? Kyllä parisuhteessa pitää olla jotain ihan yksityisiäkin juttuja!
Ei tulisi mieleenkään mennä lainailemaan joltain sellaiselta naapurilta sokeria tai muutakaan, jonka kanssa hädin tuskin moikat sanoo. Mutta on ihan helmijuttu, jos naapurustossa on hyvä yhteishenki! Meilläkin naapurista löytyy pari hyvinkin läheiseksi muodostunutta perhettä, joiden kanssa pummaillaan tarvittaessa tavaraa puolin ja toisin. Tuossa viikko sittenkin tuli kymmenen jälkeen illalla viesti, että liikenisikö vesirokkorasva lainaksi, kun ei saanut muksu kutinaltaan unta ja miehet teki vaihtokaupat iltatupakoiden yhteydessä. Mikäs sen mukavampaa, kun löytyy mukavaa ja samalla aaltopituudella olevaa sakkia naapurustossa!:)
Rehellisesti sanottuna minusta ainakin kuulostaa siltä, että suhde on tuhoon tuomittu. Jos oikeasti toista rakastaa ja joutuu viettämään viikot erossa, niin luulisi todella mielummin viettävän aikaa oman kullan kainalossa kuin autoja rassaamassa.... varsinkin, jos suhteenne on suht tuore! Onhan miehellä viikollakin mahdollisuus vapaa-aikanaan rassailla autoaan. Suosittelisin nostamaan kissan pöydälle ja kysymään mieheltä suoraan, onko ollenkaan vakavissaan kanssasi. Ja ole itsellesikin rehellinen, että haluatko todella tuollaisen miehen, joka asettaa autot edellesi.
Juu sepäs vasta olisikin messuvieraista mukavaa astella taloissa vaatepinojen ym. roinan keskellä. Ja samoin sisustuslehtiäkin olisi niin kiva lukea, kun roinan keskeltä ei edes näkisi varsinaista kotia. Eiköhän jokaisessa kodissa välillä vallitse edes pienimuotoinen kaaos, mutta asuntomessuvieraat tai sisustuslehden vierailu ovat varmasti aika hyviä syitä pistää paikat järjestykseen!:)
Makuja on monia. Olen vakuuttunut, että 99,9% valkoisessa kliinisessä kodissa asuvista ihmisistä pitää omaa kotiaan aivan yhtä kodikkaana kuin me, jotka emme välittäisi sellaisessa asua. En ylipäänsä ymmärrä, minkä vuoksi ihmiset päivittelevät ja ottavat kuumaa tällaisesta aiheesta.... eihän siellä itse tarvitsekaan asua!
Jospa FIKSU äiti opettelisi ensin kirjoittamaan oikeaoppisesti. "Tietää ruokailuajat"..... taitaa itselläsi olla jo joku tovi vauva-ajoista, kun on aika kullannut muistot. Kyllä kuule varmasti aika monilla vauvoilla menee ensimmäiset kuukaudet ilman minkäänlaista säännönmukaista rytmiä. Eipä pieni vauva tee muuta kuin syö ja nukkuu miten tykkää.
Asiat ei aina mene niin yksinkertaisesti... oma esikoinen ei oppinut missään vaiheessa syömään tuttia tai pulloa. Ja jos lykkäät heti pulloa suuhun, niin voipi käydä niin, että sitten ei rintamaito kelpaa. Ensimmäisen kanssa on useammin mahdollisuus "paeta" syöttöpuuhiin vaikka vessaan, mutta sitten kun alkaa olee enemmän voi tulla hankaluuksia.... Sitten pitää tehdä se valinta, haluaako istua lasten kanssa neljän seinän sisällä vai hairahtua tekemään tämä "iljettävä toimitus" julkisella paikalla.:)
Pakko oli tulla heittämään omakin kommentti tänne tästä paljon keskustelua herättäneestä aiheesta. Kyllä se mielestäni niin on, että vähän kieroutunut mieli täytyy olla, jos näin luonnollisesta asiasta häiriintyy tai menettää oman ruokahalunsa! Ei voi käsittää! Itsekin imetin nuorimmaistani vauvana ravintolan pöydässä. Kun mukana on toinenkin lapsi, ruuat nenän alla ja vauva alkaa parkumaan, niin siinä on vaihtoehdot aika vähissä. Ei toista lasta voi jättää yksin pöytään ja lähteä jonnekin vessan perukoille syöttämään ja ota nyt siinä tilanteessa lapset mukaan ja jätä syömättömät ruuat pöytään. Itse käytin tällaisilla reissuilla imetyspaitaa eikä varmasti monikaan edes huomannut tätä "iljettävää" toimitusta. Pullo ei ollut vaihtoehtona, koska vauvani ei vain yksinkertaisesti suostunut pullosta juomaan! Eiköhän tämä julkinen imetys ole monasti paljon vähemmän häiritsevä asia kuin se, että muksu huutaa pää punaisena... luulisi sen jos minkä häiritsevän toisten ruokailua. Tokihan tämänkin asian voi hoitaa huomaamattomasti tai enemmän huomiota herättävästi, vaikka itseäni ei sekään hetkauta, jos nyt jonkun tissi sattuu tällaisessa tilanteessa vilhatamaan. Mutta kannattaa tosiaan miettiä, että olisiko omassa ajattelumaailmassa jotain kieroutunuttu, jos ei oman siskonkaan imetystä pysty katsomaan!
Tämäkin kirjoitus alkoi niin korpeamaan, että oli pakko tulla vastaamaan. Itse asun rivitaloyhteisössö ja olen kahden pienen tytön äiti. Käyn lasteni kanssa läheisessä yleisessä leikkipuistossa päivittäin ja tapaan siellä muitakin äitejä. Motiivini käydä puistossa on kaikkea muuta kuin paskan puhuminen esim. muista naapureista muiden äitien kanssa ja uskon, että näin on suurimmalla osalla muistakin äideistä!! Varmasti joukkoon mahtuu näitäkin, mutta niihin törmää varmasti vielä suuremmalla todennäköisyydellä työpaikoilla ym. Kotiäitinä ollessani on ihanaa nähdä muitakin aikuisia ja jutustella niitä näitä eikä vain homehtua neljän seinän sisällä tai omassa pienessä pihassa lasten kanssa. Toki käymme ihan keskenämme metsissä ja uimarannalla ym., mutten todellakaan jaksaisi päivät pääksytysten pelkästään sitä! Kaipaan päivisin myös aikuista juttuseuraa ja toisekseen myös lapset kaipaavat ikäistään seuraa ja mikäs sen hienompaa, kun naapurustossa sitä löytyy!
Tuntuu olevan ihme lokerointia täällä, että juuri kerrostalossa olevat ylipainoiset äidit ovat niitä juoruämmiä, joiden lapset elää kuin pellossa. Itse olen hoikka, liikunnallinen, itsestäni huolta pitävä nainen enkä asu kerrostalossa, mutta olen varmasti aivan samanlainen äiti, kuin suurin osa näistä ns. "läskiperseäideistä". Ja eiköhän niitä laiskoja, juoruavia, lihavia äitejä, jotka eivät katso lastensa perään löydy ihan omakotitaloistakin!!
Mitäs jos itse vaihtaisit asuinpaikkaa, jos noin nyppii? Ei kaikille lapsiperheilläkään ole varaa hankkia sitä omakotitaloa ja eivät varmasti halua lapsiensa kanssa viettää kesäpäiviä neljän seinän sisällä. Tuli vähän sellainen olo, ettei suunnilleen kellään tänne kirjoittaneella ole lapsia! Eiköhän sitä jokainen äiti joudu joskus lapsilleen korottamaan ääntään.... Jessus! Alkoi jo suorastaan savu nousta korvista tätä lukiessa!! Ainut asia mihin voin kirjoituksessa yhtyä on se, että lelut pitäisi muistaa jokaisen itse huolehtia pois. Ja samaan hengenvetoon voin todeta, että omakin lapseni on joskus rivitalomme yhteiselle hiekkikselle hiekkalelunsa unohtanut.... inhimillistä sekin.
1 / 1
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt