Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Perusteluna tuolle uskomukselle käytetään Raamatun Vanhan testamentin sukuluetteloiden perusteella laskettua aikaa maailman luomisesta tunnettuihin historian tapahtumiin asti.

    Tämän laskelman teki julkiseksi ja suosituksi Irlannin arkkipiispa James Ussher, joka vaikutti 1600-luvun alkupuolella. Hän päätyi siihen käsitykseen, luomiskertomuksen kuvaama viikko sijoittuu meidän ajanlaskullamme sanoen vuoteen 4004 eaa.

    Saman tekstimateriaalin pohjalta on tehty useampiakin laskelmia ja päädytty eri tuloksiin. Yhden niistä on tehnyt rabbi Hillel II ja siihen perustuu nykyinen juutalainen kalenteri. Siinä luominen sijoittuu vuoteen 3761 eaa.

    Näillä opeilla, joissa elämää on ollut vain muutama tuhat vuotta, ei ole mitään tekemistä luonnontieteen ja sen menetelmien kanssa. Ne perustuvat yksinomaan siihen, että sokeasti ja yli kaiken havainnon luotetaan vanhoihin heprealaisiin kirjoituksiin Jumalallisena ilmoituksena.
  2. Vai että pitäisi todistaa, että ajan kulku on aina tapahtunut vakionopeudella…

    Mikä on ajan kulun nopeuden yksikkö? Ehdotan, että aika kuluu hyvin tasaisesti vauhdilla 60 sekuntia minuutissa.

    Alle kymmenentuhannen vuoden maailmanhistorian tai ainakin elämän historian puolustaminen vetoamalla muutoksiin valon nopeudessa tai ajan kulun nopeudessa, mitä se sitten tarkoittaneekin, on vielä huomattavasti epätoivoisempaa kuin iänmääritysmenetelmien epäileminen.

    Kysymys on siitä, että johonkin on vedettävä se raja, että tietystä asiasta on näyttöä riittävästi ja kannattaa käytännön elämässä pitää sitä totena. Minäkin juuri äsken pidin totena sitä, että eräs matkamuistona hankittu kaunis kahvikuppi on tuossa pöydällä, koska siltä näyttää. Ja siellähän se oli ja vielä oli tilkkanen pohjalla ryystettäväksi.

    Mutta aivan täysin absoluuttista varmuutta ei ole edes siitä kahvikupista. Tai oikeastaan käy niin, että käyttämämme aineeseen, tilaan ja aikaan liittyvät käsitteet osoittautuvat epätäsmällisiksi tai ehkä paremminkin likimääräisiksi, kun tarkastelun tarkkuutta lisätään riittävästi. Käy siis luultavasti niin, että todistettavaksi annettu väite menettää merkityksensä ja hajoaa palasiksi eikä sitä siksi voi osoittaa sen paremmin oikeaksi kuin vääräksikään.

    Minusta on hienoa, että meillä on kyky tähän karkeasti yksinkertaistavaan mutta käytännölliseen maailmankuvaan. Se helpottaa elämää ja toimintaa valtavasti.
  3. Voisimmeko pitää pikku juhlat uutena vuonna 2012, kun tuota tempaamista eikä muitakaan Jyrkin varmoina pitämiä hurjia tapahtumia tullutkaan?

    Se voisi olla ehkä minullekin sopiva sauma tulla esiin niille, jotka saapuvat sovittuun paikkaan. Ehdotan, että se paikka ei ole Helsingin Senaatintori. Siellä on aika levotonta uudenvuodenjuhlissa ja on vaikea löytää aiemmin tuntematonta kaveria, vaikka olisikin esimerkiksi neilikaa napinlävessä. Malminkartanon jätemäen huippu olisi parempi. Sieltä näkee kivasti ilotulituksetkin.
  4. Jos oikein ankariksi rupeamme filosofisen tietoteorian suhteen, joudumme olemaan agnostikkoja aivan kaiken suhteen. Aivan tyhjentävästi kaiken. Me emme tiedä mitään aivan ehdottomalla varmuudella.

    Kuitenkin on käytännöllistä toimia sellaisen tiedon varassa, joka voidaan vahvistaa yhteisillä havainnoilla ja joiden perusteella asiat hoituvat parhain päin. Käytännön elämän kannalta me voimme siis tietää yhtä ja toista. Tämä asenne tekee mahdolliseksi muun muassa tieteen harjoittamisen.

    Tämänkaltaisen käytännöllisen tietoteorian mielessä voidaan pitää aivan perusteltuna ja varmana vaikkapa sitä, että heprealaiset kertomukset Jumalasta ovat aivan saman genren fiktiota ja mytologiaa kuin muidenkin kansojen jumaltarustot.

    Jos emme katso voivamme uskoa tätä, meidän on epäiltävä myös sen tuolin olemassaoloa, jolla juuri nyt istumme. Pahoittelen, että seisoma- ja kyykkysurffaajat jäivät tämän mielikuvan ulkopuolelle.

    Ne, jotka kohottavat Raamatun tarinat varman tiedon lähteeksi jopa yli ja ohi omasta havainnosta ja luonnontieteestä, ovat yksinkertaisesti väärillä jäljillä ja nykyisen tiedon tarjonnan vallitessa aivan uskomattoman harhaisia.

    Sen sijaan se, onko jonkin meille tuntemattoman olemisen muodon merkityksessä olemassa jokin, jota voisi perustellusti kutsua Jumalaksi, lienee ihan syytäkin pitää agnostismin kohteena. Tosin tätä asiaa vaivaa se ongelma, että Jumala on siinä määrin vailla määritelmää, että sanalla voi tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita ja esimerkiksi kaksi Jumalaan uskovaa uskovatkin aivan erilaisiin juttuihin.

    Onko sitten mytologialla arvoa? Minun mielestäni ei ole mitään syytä ruveta polttamaan vanhoja eepoksia. Niillä on kulttuurihistoriallisen arvon lisäksi merkitystä monenlaisten arkkityyppien ja vertauskuvien lähteenä. Ja kyllähän hyviä tarinoita arvostetaan. Katsokaa vaikka kirjastossa, mitä aineistoa hyllyissä on ylivoimaisesti eniten!