Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. bushmanni: «Siksipä sielu on nykyisin pelkästään uskonnollinen käsite, jota ei tunnisteta tai tunnusteta uskontojen ulkopuolella.»

    Välillä minusta vaikuttaa siltä, että psykologien ja psykiatrienkin joukossa esiintyy hyvin uskonnollista muistuttavaa sieluajattelua.

    Jokainen tunne, tahtominen ja mikä tahansa psyykkinen tapahtuma on myös aineellinen. Aivan samalla tavalla kuin sinfonia on ilmanpaineen vaihtelua.

    Vaatii tiettyä hoksaamista, että erottaa systeemisen tason eron aineellisesta erillisyydestä.
  2. «Ihminen todennäköisesti itsekin voi tulevaisuudessa elää niin kauan kuin itse haluaa? Nimittäin 3d-tulostuksen kehittyessä huimin harppauksin, voidaan tulevaisuudessa "rakentaa" ihminen aina vain uudestaan alusta vaikka sitten 20-vuoden ikäiseksi.»

    Jos minun kropastani tulostettaisiin nuori versio, se olisi joku muu kuin minä. Tuntuu kovin oudolta ajatukselta, että minä jatkaisin elämääni siinä, eikö vain?

    Jos tuollaista reseptiä käytetään, pitäisikö vanha keho tappaa ennen kuin uusi päästetään vauhtiin? Jos pitäisi vaikka minuutin taukoa siinä välissä, olisinko minä kuollut siinä välissä? Ja olisiko se uusi otus kuitenkin joku muu?

    Entäs jos tehtäisiinkin saman tien useampi kopio? Mikä tai kuka niistä olisi minä? Vai olisivatko kaikki?

    Itse asiassa on aika hämmentävä ajatus aina aamulla herätessä tajuta, että taju on ollut poissa taas monta tuntia. Yhtä hyvin olisi voinut olla kuolleena.

    Ja itse asiassa, aine on vaihtunut monta kertaa jo. Kovin vähän minussa on samoja atomeja kuin lapsuudessa. Olenko vaihtunut eri henkilöksi?

    Tämä on aivan loistavaa älyjumppaa.

    Minä olen päätynyt oivallukseen, joka ratkaisee tuon kaiken, kaikella nöyryydellä sanottuna.

    Siihen liittyy se, että olemme kaikki yhtä paljon syvemmin kuin kinastelun tiimellyksessä haluaisimme tunnustaa. Ja siihen liittyy se, että kuolema ei todellakaan pelota tippaakaan. Mihin minä voisin ajattoman olemisen sylistä pudota?

    Mutta tämä on salaisuus, jota ei niin vain ymmärretä. Ja salaisuutena se pysyy silloinkin, kun sen kertoo eteenpäin. Sitä ei uskota ja sitä ei ymmärretä. Ei ole mitään vaihtoehtoa omalle oivallukselle, joka vaatii rauhoittumista ja syventymistä. Ja vinkkejä oikeaan suuntaan voi löytää mistä vain — jopa Raamatusta, jos osaa etsiä. Myös kristinuskon piirissä on mystinen perinteensä.

    Tällä varmaankin ilmoittaudun hörhöjen kerhoon. 8-D

    Todellisuus on vain tämmöinen.
  3. Ehdotan, että terve uskonto sisältäisi ennen kaikkea sosiaalista ja humanitaarista toimintaa, yhteistä ja yksityistä hartaudenharjoitusta tai meditaatiota, mahdollisesti musiikkia ja muita taiteen muotoja.

    Pyhien kirjoitusten merkitys olisi vertauskuvallisella tavalla opetuksellinen ja toisaalta myyttinen. Myyttiset hahmot ovat käteviä tietyistä asioista puhuttaessa, vähän samaan tapaan kuin vaikkapa tunnettuja sarjakuvasankareita voi käyttää joidenkin ominaisuuksien arkkityyppeinä.

    Sen lisäksi voisi olla kirjattuja arvoja ja periaatteita, jotka tunnustetaan ihanteiksi.

    Muuten kirjan julistaminen havainnon ja järjen ylittäväksi totuudeksi on sairasta, olipa tuo kirja ihan mikä tahansa.