v.aari

Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Ilm.18:4 muistutteli: «Esittäisitkö niistä "ziljoonasta eri kohteesta" >edes yhden< johon Ilmestyskirjan vertauskuvat pystyy täydellisesti sovittamaan.»

    En päivystä tällä palstalla. Hoputtaminen menee hukkaan.

    En sanonut, että sovittaminen olisi mihinkään kohteeseen *täydellistä*.

    Kun kirjoitin tämän: "Ja joka kerta voi ihastella, miten täsmälleen kaikki natsaa kohdalleen", en myöskään väittänyt, että kiistattomasti tai edes minun mielestäni kaikki osuisi täsmälleen kohdalleen. Selittäjistä vain tuntuu siltä.

    Kohteita voi etsiä mistä tahansa historian jaksosta tai vaikka Aku Ankan vuosikerroista. Ei kiinnosta riittävästi, että rupeaisin itse rakentelemaan näitä menneisyyden ennustamisia.

    Sen sijaan kysyn, mitä ihmeen merkitystä on ennustuksella, jonka merkitys keksitään vasta jälkeenpäin, kun kaikki ennustettu on jo tapahtunut?
  2. Valopää kirjoitti: «Erilaiset ihmisten hengelliset kokemukset. Emme voi olla kuuntelematta ihmisen kokemaa. (täydentävää faktaa, sairaat,hullut tietysti eroteltava pois) On ollut dokkareta, jossa kliinisesti kuollut leikkauspöydällä on voinut herättyään kertoa tarkalleen mitä leikkauksen aikana tapahtui. Rajakokemukset on todella otettava huomioon kaiken kokonaisuuden valottamiseksi. Sinulle sellainen ei passaa:(»

    Millä kriteerillä sairaat ja hullut rajataan pois? Siinäpä pulma.

    Toiseksi, ne tapaukset, joissa kliinisesti kuolleista herännyt kertoo leikkaussalin tapahtumia, on joka ikinen kerta ollut helppo selittää ilman mitään yliluonnollista. "Dokumentteja" tietysti on monenlaisia. Satuja ja tarinoita.

    Eräässä leikkaussalissa oli laitettu varta vasten huomiota herättävän näköinen nallekarhu huoneen kattovalaisimen päälle sillä tavalla, ettei sitä huomaa alhaalta päin, mutta ylhäältä se suorastaan pistäisi silmään. Siellä tuli sen jälkeen useampia tapauksia, joissa potilas kertoi irronneensa kehostaan ja leijunut leikkaussalin katossa katsellen kaikkea, mikä tapahtui. Kukaan ei hoksannut nallea.

    Tästä voisi löytää viitteenkin tarvittaessa, mutta en nyt ala tuhlata aikaa sellaiseen, kun kukaan ei ole edes kysynyt.
  3. Jokainen, joka vielä kirjoittaa tähän ketjuun sapatin ja sunnuntain välistä kinastelua, tunnustautuu arkkiemätorveloksi.

    Avauksessa oli kaksi kysymystä. Vain yksi kommentti liittyi niihin.
  4. Siis ihan totta. Tämä lepopäiväkinastelu kukkii jo monessa keskusteluketjussa. Ei sitä tarvitse joka paikkaan vetää.

    Ja toisekseen, jankutus ei lisää argumentin loogista vahvuutta, vaikka se mainonnassa ja poliittisessa propagandassa tehoaakin.
  5. näin se menee kirjoitti: «Kalentereita on muutettu moneen kertaan, mutta viikkojärjestys on pysynyt muuttumattomana.»

    Mitä tukea on väitteelle, että viikkojärjestys on säilynyt muuttumattomana?

    Taitaa olla takana tavallinen kehäpäättely. Viikkojärjestystä ei ole voitu muuttaa, koska se on pyhä eikä Jumala salli sitä muutettavan. Ja tästä nyt huomaamme, ei sitä olekaan muutettu. Tai jotakin tämmöistä.

    Sitten pitäisi kysyä, mistä asti viikkojärjestys on säilynyt? Fundamentalin vastaus lienee, että maailman kuutena päivänä tapahtuneesta luomisesta.

    Historian tutkimus kuitenkin on päätynyt luultavimpana viikon alkuperänä siihen, että muinaisessa Babyloniassa jaettiin kuunkierto neljään osaan, joilla oli heidän jumaliensa mukaan nimetyt päivät. Samat nimet oli annettu myös auringolle, kuulle ja viidelle tunnetulle planeetalle. Sieltä tapa on sitten siirtynyt kreikkalaiseen ja roomalaiseen kulttuuriin.

    Luultavasti alkuperäinen Babylonialainen viikko ei ollut kiinteästi seitsenpäiväinen, vaan se sovitettiin kuunkiertoon lisäämällä ylimääräinen päivä suunnilleen joka neljänteen viikkoon.

    Viikkojärjestelmää vastaavia eri pituisia toistuvia jaksoja on vanhoissa kulttuureissa hyvin monenlaisia. Pituudet vaihtelevat kolmesta kolmeentoista päivään. Noiden kulttuurien alkuperän selittäminen on fundamentalistille haaste. Mutta selittämisen mestarit varmasti keksivät jotakin. Jos ei muu auta, pelataan paholaiskortti.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Week#.22Weeks.22_in_other_calendars
  6. Olis kiva että edes etäisesti pysyttäis avauksen asiassa niinku. Näin nätisti yritän pyytää.
  7. oma lehmä kirjoitti: «Pyhä on sellainen, joka on arkisesta eli profaanista erotettu. Käsitteen taustalla - muistaakseni - on 'temenos' aidattu alue, jonka sisäpuolella ei toimitedttu arkisia askareita vaan joka oli varattu uskonnolliseen käyttöön.»

    On hiukan liioiteltua, että pyhitettyä temppelialuetta tarkoittava temenos olisi pyhän käsitteen "takana".

    Kreikan kielessä pyhästä tulee mieleen lähinnä sanat ιερό ja άγιος, joista ensinmainittu on enemmän pyhäkkö ja jälkimmäinen adjektiivi pyhä. Näiden sanojen etymologiat ovat varsin epäselviä.

    Suomen sana pyhä sen sijaan tunnetaan hyvin. Erästyskulttuurissa pyhäksi sanottiin sellaista paikkaa, joka oli varattu yhteisistä asioista, kuten metsästys- ja kalastusalueista sopimiseen. Niissä myös uhrattiin jumalille rauhan ja menestyksen takaamiseksi. Pyhässä paikassa riitely oli sopimatonta. Paikannimistöissä on paljon Pyhäjärviä, Pyhäniemiä jne ja niillä on historiansa juuri noissa vanhoissa pyhissä paikoissa.

    Kristinuskon tultua tapa jatkui niin, että sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen isännät tapasivat toisensa kirkonmäellä ja keskustelivat ja sopivat yhteisten asioiden hoitamisesta. Se oli sen ajan politiikkaa ja parlamentarismia.

    Tavallaan siis eduskuntatalo on Suomen pyhin paikka.
  8. lm.18:4 kirjoitti: «Mutta Ilmestyskirjan vertauskuville löytyy aivan osuvat vastineensa "kristikunnasta" (lue: Babylon). Sattumaako? Enpä usko.»

    Ei se olekaan sattumaa, vaan tarkoitushakuista symbolien sovittamista tiettyyn kohteeseen.

    Mistään ennustuksesta ei ole kyse silloin, kun metaforien merkitys keksitään vasta jälkeenpäin.

    Jälkeenpäin selittäminen eli menneisyyden ennustaminen on niin tavattoman noloa, mutta suhteellisen helppoa. Oikeasti tuollaiset vertauskuvalliseksi tulkitut esitykset pystyy sovittamaan ziljoonaan eri kohteeseen. Ja joka kerta voi ihastella, miten täsmälleen kaikki natsaa kohdalleen.
  9. bushmanni kirjoitti: «Eli vähän samaan tapaan kuin sellainen tilanne, että tuolla kadulla joku hullu sohii ja viiltelee lähimmäisiään puukolla ja sen jälkeen hyvää hyvyyttään myy heille laastaria ja siteitä, joilla voivat paikata aiheutetut haavat.»

    Toinen osuva vertauskohta on järjestäytynyt rikollisuus, kuten mafia, joka kerää "suojeluveroa". Ensin tuotetaan pelottava väkivallan uhka ja sitten pelastetaan kuukausittaista pikku rahasummaa vastaan.

    "Sinulla on kaunis pikku pizzeria. Olisi kovin sääli, jos sille sattuisi jotakin pahaa, eikö vain olisikin?"

    Ja sitä rataa.

    Ainoa juttu, jossa tämä vertailu ontuu, on se että kristinuskon uskottelemaa uhkaa ei oikeasti ole olemassa. Tai ainakin nykyään meillä sivistyneissä maissa asia on näin. Kyllähän joskus on ollut sellaistakin kristinuskoa, jossa autetaan Jumalaa ja Pyhää henkeä uhkailemalla ihan itse erilaisilla aseilla ja rääkkäysvälineillä.

    Espanjan inkvisition rumin nurkkaus oli siitä räikeä esimerkki. Kiduttajat perustelivat toimiensa eettisyyttä sillä, että mikään maallinen kärsimys ei merkitse mitään ikuiseen helvettiin joutumisen rinnalla. Siksi on vain armollista käyttää kidutusta oikeaan oppiin käännytyksen välineenä.

    Nythän on saatu uutta tietoa, että Espanjan inkvisitio oli jonkin verran mainettaan inhimillisempi. Mutta perusidea ei katoa mihinkään.
  10. voi hyvää päivää kirjoitti: «Oletko oikeasti noin tyhmä?

    1. Moos. 46:8-27 ja 4. Moos. 1:39 välissä on useita satoja vuosia. Mieti nyt miten nopeasti lestadiolaiset lisääntyvät.»

    Oletko oikeasti noin rumakäytöksinen?

    Ja sitten asiaan.

    Jaakobista eli Israelista Moosekseen oli neljä sukupolvea: Leevi, Kehat, Amram, Mooses. Pikku välipiristyksenä voi mainita sen, että Mooseksen äiti oli hänen isänsä täti.

    Dan oli ikäjärjestyksessä viides Israelin pojista ja Leevi oli kolmas. Leevin äiti oli Lea, se Laabanin tihrusilmäisempi tytär. Danin äiti oli Lean nuoremman sisaren Raakelin orjatar Bilha. Heitetään ystävällisesti arviolta kaksi vuotta näiden väliä.

    4 Moos 1:39 tapahtuman aikaan Mooses oli 82-vuotias.

    Tuohon Husimin ja väenlaskun väliin voi kuvitella mahtuvan viisi tai enintään kuusi sukupolvea.

    Kuudella sukupolvella tavoitelukuun pääsisi kertoimella 6,303 jolloin väen lisääntyminen menisi 1, 6, 40, 250, 1578, 9948, 62700.

    Viidellä sukupolvella pitäisi olla keskivertona 9,109 poikaa per sukupolvi ja lukusarja olisi 1, 9, 83, 756, 6884, 62700.

    Aivan täysin mahdoton tuo kuvio ei siis ole. Tällä kertomuksella emme siis pysty kovin vahvasti argumentoimaan Vanhan testamentin historiallisuutta vastaan.

    Muita paljon räikeämpiä epäuskottavuuksia sitten kyllä löytyy. Ihan voisi aloittaa siitä, kuinka vanhoiksi patriarkkojen väitetään eläneen. Mikään ihmisen biologiasta ja arkeologiasta tiedetty ei tue niin pitkiä elinaikoja.
  11. Etkö ymmärrä? kirjoitti: «Joku osoittaa sinua aseella ja sanoo, että tapan sinut, jos et anna rahojasi. Onko sinulla siinä jokin vaihtoehto?

    Jos et anna rahojasi, niin tuhoatko sinä silloin teoillasi itse itsesi? Vai se, joka ampuu, mutta hän kuitenkin antoi sinulle armollisen vaihtoehdon?»

    Jotta tätä voisi kunnolla verrata kristinuskon oppiin uskosta ja armosta, sen aseella osoittajan pitäisi vielä olla täysin epäuskottava. Esimerkiksi ase olisi vesipistooli tai nallipyssy ja uhkaaja olisi hintelä pikkukaveri.

    Koko tuo uskomalla pelastumisen konsepti on niin täysin läpinäkyvää huijausta, että käärmeöljykauppiaat ja sateentekijät vaikuttavat uskottavilta sen rinnalla.
  12. Molemmat petoja? kirjoitti: «Mitä Ellen Gould White:n nimeen tulee, niin me tiedämme, että ko. nimestä saadaan tuo pedon luku 666 ja adventistien oman laskelman mukaan myös Paavin virallisesta nimestä.»

    Ellen Whiten nimestä tehdyssä laskelmassa on w-kirjain tulkittu kahdeksi v-kirjaimeksi, jolloin sen lukuarvo olisi kymmenen. Erittäin keinotekoista.

    Ylipäänsä se, että latinankielisen ja roomalaisen kulttuurin ulkopuolella lasketaan roomalaisilla numeroilla, on taiteellisesti aika töppöä.

    Mitä sitten tulee siihen "paavin virallisesta nimestä" laskettuun lukemaan, siihen liittyy perätön tarina, että paavin tiarassa lukisi tai olisi joskus lukenut teksti "Vicarius Filii Dei". Yksi paavin arvonimistä on tosin ollut tuota muistuttava "Vicarius Christi", mutta siitä tulee ihan eri lukuarvo: 214.

    Oikeasti luku 666 viittaa Babyloniin, jossa kunnioitettiin suuresti matemaattista saavutusta nimeltä kuusi kertaa kuusi taikaneliö, johon on sijoiteltu kokonaisluvut yhdestä 36'een. Siinä jokaisen sarakkeen, jokaisen rivin ja molempien lävistäjien summaksi tulee 111 ja koko neliön summa on siis 666.

    Luvut 36 ja 666 esiintyvät muutenkin babylonialaisessa mytologiassa.

    Katolisen kirkon nimittäminen Babyloniksi on sitten vähän niin ja näin. Jotkut pitävät sitä kovasti oikeutettuna ja toiset taas aivan älyttömänä ideana.
  13. ilmi-antaja kirjoitti: «Kun kysytään pelastumisesta ja kuka pelastuu, niin pitäisi myös kysyä, että mihin pelastuu?»

    Tuo on myös kiinnostava kysymys, mutta nyt hillitsen haluni kommentoida sitä.

    Toivon, että siihen mennään eri otsikon alla, jotta saisimme tähän ketjuun täsmävastauksia esittämääni kysymykseen.
  14. kerettiläinen kirjoitti lainauksia Raamatusta koskien pelastuksen ehtoja.

    1 Kor 3 sisältää aika metaforista tekstiä. Miten tuo "rakentaminen" pitäisi ymmärtää? Minusta sille pitäisi antaa pragmaattinen merkitys.

    Filippuksen ja hoviherran kertomushan on oikein arkkityyppinen "uskoo ja kastetaan"-tapaus. Onko nyt niin, että jos uskoo tai ajattelee, että profeetta Jesajan mainitut tekstit viittaavat Jeesukseen ja toteutuivat hänessä sekä ottaa kasteen, niin sitten on pelastettu?

    Viereisen ristin pahantekijän lause osoittaa uskoa siihen, että Jeesus on menossa johonkin, jota sanotaan hänen valtakunnakseen. Tämä riitti siinä tapauksessa. Riittäisikö se nyt tämän päivän ihmiselle?
  15. Stork kirjoitti: «Pelastuksen tie on Jeesus, ja kun olemme tulleet uskoon Pyhä Henki kyllä viitoittaa omilleen, mitä pelastettujen tiehen kuuluu, eli kuuliaisuus Jumalan Sanalle.»

    Tuo on minulle kyllä tuttua sanankäyttöä. Ongelmana on se, että se ei oikeastaan kerro kunnolla, mistä *käytännössä* on kysymys.

    Mitä tarkoittaa käytännössä "pelastuksen tie on Jeesus"? Pitääkö jollakin tietyllä tavalla käyttää sanaa "Jeesus"? Onko väliä sillä, minkä kielen mukaista väännöstä käyttää? Alkuperäinen ääntäminen taitaa olla aika tarkkaan Joshua.

    Onko se pelastuksen tie sitä, että tehdään niin kuin Jeesuskin teki tai olisi tehnyt? Onko se uskomista siihen, että Jeesus on ollut olemassa? Onko erityisen tärkeää uskoa siihen, että Jeesus nousi kuolleista?

    Pyhä henki viitoittaa eri ihmisille kovin erilaisia viitoituksia. Nämä sitten morkkaavat toisiaan siitä, että kyse ei olekaan oikeasta Pyhästä hengestä, vaan jostakin muusta. Mitä kautta Pyhä henki viestittää ihmiselle? Mistä voi tietää, että se on Pyhä henki eikä esimerkiksi heijastus omista alitajuisita arvoista, toiveista ja peloista? Jospa onkin paha henki, joka tervehtii sanoen: "Hei, minä olen Pyhä henki. Nyt kerron sinulle, miten sinun pitää elää."?

    Mitä on käytännössä kuuliaisuus Jumalan sanalle? Kuuluuko siihen Mooseksen lain noudattaminen? Riittääkö se, että rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään? Onko tarpeen uskoa Raamatun jumalallisuuteen?

    Mitä tarkoittaa käytännössä henkilökohtainen Jumalasuhde? Onko se rukoilua? Pitääkö tulla myös vastauksia? Mistä tunnistaa Jumalan vastauksen? Vai onko se Raamatun lukemista? Vaiko kirkossa käymistä?

    Tämmöisiä kysymyksiä tulee mieleen.

    Lisäksi on se, että eihän ihminen voi itseään pakottaa uskomaan yhtään mitään. Uskoo, mitä uskoo, sen perusteella, mitä on vakuuttavia todisteita kokenut saavansa.

    Martin Luther esimerkiksi opetti, ettei ihminen omasta voimastaan pysty uskomaan siinä mielessä kuin pitäisi, jotta pelastuisi. Se on Jumalan valinta ja teko. Ja tämä johtaa suoraan predestinaatio-opin syliin… Niin että ei sen enempää siitä.
  16. Tiedoksi vain kirjoitti: «Täytyy oikein ihmetellä kun benkku ihan "vakavalla naamalla" väittää, että planeettamme navat ovat olleet joskus trooppisia alueita?»

    Maankuori on muuttunut aika tavalla pitkien geologisten aikakausien kuluessa. Kyse ei ole siitä, että planeetta olisi kellahtanut uuteen asentoon siten, että esimerkiksi entiset trooppiset (kääntöpiirien väliset) alueet olisivat keikahtaneet navoille, vaan siitä, että mannerlaatat seilaavat ja törmäilevät lakkaamatta kuin kumiankat lammikossa. Liike on vain sen verran hidasta, että tarvitaan hienostuneita havaintomenetelmiä. Jos luottaisi vain välittömään katsomiseen, kellon tuntiviisarinkin uskoisi jököttävän ikuisesti paikoillaan.

    Mitä tulee tuoreeseen ruohoon jäätyneiden mammuttien suussa, en löydä siitä mitään tietoa netistä kohtuullisella surffailulla. Onko kyse vain urbaanilegendasta vai onko sellaisia oikeasti löytynyt?

    Jos sitä tuoretta ruohoa on oikeasti mammutin suusta löytynyt, sille on kyllä läjä muitakin mahdollisia selityksiä kuin Raamatun kuvaama vedenpaisumus. Niistä sitten voi kukin rapsutella epätodennäköisimmät pois Occamin partaveitsellä ja katsoa, mitä jää jäljelle.
  17. bushmanni kirjoitti: «Kreationistien toiminta perustuu siihen tosiasiaan, että viiden sekunnin aikana kerrotun typeryyden korjaamiseen mene ainakin 15 minuuttia, niin kun vaan tarpeeksi hoetaan typeryyksiä, lopulta kukaan ei jaksa jokaista epäkohtaa korjata, joten tästä kuvitellaan, että typeryys onkin totta.»

    Niin tavattoman totta. Siitä on sananlaskukin: Yksi tyhmä kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata.

    Tämän vuoksi minulla on tapana ainakin yrittää rajata keskustelut tämän tapaisista aiheista johonkin hyvin tarkasti rajattuun kysymykseen. Niissä käy sitten herkästi niin, että kun olen esittänyt argumenttini, keskustelu päättyy siihen. Sen voi tulkita niin, että vastapuoli myöntää olleensa väärässä, mutta kokemus ei tue tätä tulkintaa. Kunhan pöly on laskeutunut, alkaa taas virrata hölynpöly.

    Yksi sellainen suppea kysymys voisi olla sen metodin perustelu, että käytetään Raamattua totuuden lähteenä. Sille ei nimittäin ole mitään järjellistä perustelua. Homma toimii niin, että vain "otetaan uskon harppaus", kuten Kierkegaard muotoili. Siis Raamatun totuus ravistetaan hihasta oikeastaan ilman muuta syytä kuin että niin on ollut tapana tehdä.

    Toinen suppea kysymys olisi se, mitä jää jäljelle kreationismista, jos luovutaan nuoren maan opista ja myönnetään evoluution todellisuus. Tässä aiemmin Kai A kertoi, että hän pitää kiinni sanoista "Jumala loi". Minusta siinä jää jäljelle pelkät sanat, jotka eivät enää tarkoita mitään. Kirjoitin tämän aiemminkin.

    Vaikka tämmöisten aiheitten keskustelut loppuvatkin lyhyeen, toivon varsinkin nuorten lukijoiden löytävän niistä ajattelun aihetta ja vipupistettä oman maailmankuvansa kohdalleen laittamiseen.
  18. bushmanni kirjoitti: «Jokaiselle palstalaiselle on tuttu adventtikirkon historiasta tilanne, jossa Jeesusta odotettiin pikaisesti takaisin ja tämän tuli tapahtua 22.10.1844.»

    Sen havainnollistamiseksi, miten pitkä aika tuosta on, laitan tähän linkin kyseisen kuukauden almanakkasivulle.

    http://almanakka.helsinki.fi/images/arkisto/universitetsalmanackan/R184410.jpg

    Päivä oli tiistai. Nimipäiväänsä vietti silloin Sewerus. Nimi tarkoittaa ankaraa, vaikeaa tai kovaa. Sittemmin lokakuun 22. päivästä tuli Kaunon ja Kasperin päivä. Kuu oli kasvavassa vaiheessa viimeistä neljännestä kohti täyttäkuuta.

    Allakassa on planeettojen sijaintien ja kuun vaiheiden lisäksi säätietoja. Yliopiston väki tiesi oikein hyvin jo tuolloin, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta kansan vaatimuksesta säilytettiin myrskynmerkit ja selkeän päivän ennusteet. Varmasti oli ollut mahdollisuus moneen kertaan todeta, ettei säätä oikeasti voi ennustaa niin pitkän ajan päähän, mutta uskomisen halu oli vahva.

    Almanakan kansisivun ja kuukausisivujen välissä on esiteltynä koko keisarillinen perhe, tittelit, kaikki nimet ja syntymäajat.

    Tällä haluan kertoa, miten erilainen maailma oli tuolloin, 170 vuotta sitten. Tietoa ei ollut niin vain saatavissa kenelle tahansa. Kouluissa, saati yliopistossa asti opiskelleet olivat harvalukuisia ja kunnioitettuja.

    On anakronistista ja epäreilua arvioida tuon ajan tavallisen kansan uskomuksia ja reaktioita meidän sivistystä ja tietoa pursuavan aikamme mittapuiden mukaan. Sen sijaan tuon ajan uskomusten edelleen jatkuminen on eri juttu. Sitä mielestäni on syytäkin hämmästellä.
  19. pyh! kirjoitti: «Lässyn lässyn. Sinulta emme ota vastaan mitään.»

    Kirjoitat monikossa. Onko teitä monta?
  20. Kiitos, Kai. Tämä selvensi jonkin verran asioita.

    Näyttää siltä, että adventtiseurakunnassakin on tavallaan tavalliselle kansalle kirjaimellisempi tulkinta ja pidemmälle oivalluksen polulla ehtineille metaforisempi ja syvällisempi, "esoteerinen" tulkinta.

    Tämän tapaista ilmiötähän oli jo varhain kristillisen kirkon historiassa. Usein viitattiin tässä asiayhteydessä tekstin Hepr 5:12-14 mainitsemaan maitoon ja vahvaan ruokaan.

    Tulevaisuus näyttää, tukehtuuko seurakunta fundamentalismiin vai päivittääkö se opetuksensa sellaiseksi, että sillä on elämän mahdollisuuksia nykyajassa (heh!).
    21. 239 / 267
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt