- Teknilliset syyt liittyivät muuttoon.
- Logiikkasi on vastaansanomatonta. Pelkkä maskuliininen jumala ihmisen esikuvana on vajaa.
Kulttuurihistorian tutkimus on aika luotettavasti selvittänyt, että tätä nykyistä yksinäistä (tai kolminaista) miesjumalaa on edeltänyt sellainen mytologia, jossa on ollut myös äitijumala ja muutenkin feminiinisiä hahmoja mukana.
Miksi sitten on tapahtunut tuollainen rappeutuminen, että äiti on unohdettu? Siitä lukisin mielelläni asiallista ja perusteltua tietoa. Nyt en ehdi enempää sukeltaa tähän aiheeseen. - Havaintojeni mukaan käytännön suhtautuminen meikkeihin ja koruihin on muuttunut tosi paljon viime vuosikymmenien aikana. Vielä 1970-luvulla tuomitseminen oli melko ehdotonta ja näillä ulkoisilla tunnusmerkeillä saattoikin varsin luotettavasti tunnistaa ei-adventistin. Toinen vielä varmempi oli tietysti tupakointi.
Nykyään nuoret adventistinaiset eivät käytännössä juuri erotu massasta meikkien tai korujen perusteella.
Tekee mieli heittää tähän eräs dialektinen nurin päin kääntäminen. Pietarin kirjettä siteeraten sanotaan, että kaunistuksen ei tule olla ulkonaista, vaan sisäistä. Ja minäpä sanonkin, että luojalta saatu kaunis ulkomuoto on ulkonaista kauneutta. Sen sijaan se, että ilmaisee itseään kaunistautumalla meikeillä, on sisäistä kauneutta, koska se heijastaa sisäistä näkemystä.
Noin muutenkin minusta suurin osa kaikesta meikkauksesta on ihan ystävällistä muita ihmisiä kohtaan, kun sillä tarjotaan miellyttävää silmänruokaa. On toki myös sellaisia meikkejä, jotka minusta ovat kamalan näköisiä, mutta tässä on kyse makuasioista, joista ei pidä kiistellä. - 1) Usko ei ole järjen eikä tahdon alainen asia. Sitä uskoo, jos on uskoakseen. Jos ei usko, ei millään järkiperustelulla pysty sitä uskoa itsestään puristamaan. Tämän myöntävät rehellisimmät uskovatkin ja sanovat, että myös usko on Jumalan armollinen teko. Siinä joudutaan hassuun muna-kana-ongelmaan. Kenelle Jumala suo sen armon, että kykenee uskomaan? Calvinistit uskovat, että kaikkivaltias on jo ennen aikojen alkua päättänyt, kuka pelastuu. Jostakin syystä se ei johda välinpitämättömyyteen ja laiskuuteen, vaan päinvastoin: He ovat ahkeria työssään ja aktiivisia seurakunnissaan. Ulkoiset menestyksen merkit tulkitaan tueksi sille, että kyseinen henkilö on pelastettujen joukossa. Onko tässä sitten järkeä vai ei, päättäköön jokainen puolestaan.
2) Ketjussa tuotiin esiin se ajatus, että uskomisella tarkoitetaankin Jumalan tottelemista eikä niinkään olemassaoloon uskomista. Tämä johtaa kysymykseen, mistä niitä Jumalan antamia käskyjä ja suosituksia löytyy ja miten ne voidaan löytää vähemmän jumalallisten ohjeiden heinäsuovasta. Tähän on suosittu vastaus se, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ja hänen ohjeensa löytyvät sieltä. Kuten hyvin tiedämme, tämä ei auta kovin paljon asiassa, vaan johtaa loputtomaan kinaamiseen tulkinnoista.
3) Sellainen oppi, että uskominen on ratkaiseva vedenjakaja palkinnon ja rangaistuksen välillä, on tosi nokkela rakenteellisesti. Sillä voi motivoida ihmisiä uskomaan ihan mihin tahansa juttuihin. Usko tämä, niin saat pelastuksen ja autuuden! Millä perusteella uskoisimme tuollaista väitettä? Ainakin minulla hälytyskellot kilkattavat ja varoitusvalot vilkkuvat kertoen, että tässä jutussa on nyt jotakin syvästi mätää. - Myös näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen on mysteeri. Turha kysyä yksityiskohtia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Näkymätön_vaaleanpunainen_yksisarvinen - A cat has one more tail than no cat.
No cat has two tails.
Therefore, a cat has three tails. - Mitä on sellainen uskominen, jonka voi valita vapaasta tahdostaan?
Minä ainakin uskon ainakin toistaiseksi, jos jokin vaikuttaa uskottavalta, mutta en pysty pakottautumaan uskomiseen.
Voin myös kokeeksi noudattaa jotakin ohjetta, mutta se ei ole oikeastaan uskomista.
Jäljelle jää käytännössä vain uskon sanallinen tunnustaminen eli taikasanojen lausuminen.
Kun tuollainen asia kohotetaan vedenjakajaksi pelastuvien ja kadotukseen joutuvien tai jopa hyvien ja pahojen välille, se on sairasta, todella sairasta.
Blaise Pascal yritti perustella kristinuskon tunnustukseen uskomista jonkinlaisella hyötyanalyysilla. Tuo niin sanottu Pascalin vaaka on moneen kertaan osoitettu loogisesti kestämättömäksi ja sen lisäksi sitä rasittaa ensin mainitsemani juttu eli että usko ei ole tahdon alaista. Pascal oli parempi matemaatikkona, vaikka hän olisi halunnut tulla muistetuksi nimenomaan filosofina. - Jeesustuleepian kirjoitti: «Tällä palstalla riehuvat jumalanpilkkaajat ovat yksi selvimmistä ajan merkeistä, sillä Pietari sanoo, että "viimeisinä päivinä tulee pilkaajia, jotka sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestaan?"»
Milloin olikaan se aika, kun tämänkaltaisia pilkkaajia ei ollut?
Ei lasketa mukaan niitä aikoja, kun heidät tapettiin tai käännytettiin tosiuskoviksi kuoleman tai kidutuksen uhalla. - Kaikki kristinusko on Suomessa tuontitavaraa, joka soveltuu kovin huonosti ilmastoomme.
- Kirkot-rikollisia kirjoitti: «Kaikki kirkot tulisi maassamme purkaa turhakkeina.»
Osa kirkoista toimii aivan erinomaisesti konserttisaleina. Ja muistetaan myös urkumusiikki.
Kirkoista rumimmat ovat usein saaneet suojelupäätöksen kulttuurihistoriallisesti merkittävinä. Ehkä muutaman sukupolven päästä löytyy taas silmää toisenlaiselle kauneudelle. Tai sitten ne mörskät puretaan lopultakin. - “Aku Ankalla sentään on munat piilossa.”
Ja parempi näin. Ankan pitkä korkkiruuvimainen siitin on aika hurjan näköinen.
https://duckduckgo.com/?q=duck penis&t=h_&iax=images&ia=images
Ja itse aiheeseen: Tietääkseni useimmat adventistit eivät usko elävän Aku Ankan historialliseen olemassaoloon. - Ehkä pitäisi ensin kysyä, missä on ihminen ennen syntymäänsä.
Ja sitten pitää kysyä, missä ja mikä hän on syntymänsä ja kuolemansa välisenä aikana.
Kun nämä on ensin selvittänyt itselleen, on helpompi tajuta, mitä on kuolema.
Missä on liekki, kun kynttilä on palanut loppuun ja sammunut? Se ei ollut hetkeäkään sama, vaan muuttui koko ajan. Ja kuitenkin me näemme sen jatkuvuuden, ikään kuin jokin olisi ja pysyisi tässä ajassa.
Mikä tekee sinun kovasti arvostamasi yksilöllisen minuuden? Miksi sen voi ajatella olevan sama, vaikka aika juoksee?
Vastaus on muisti. On oma muisti ja toisten muisti. Voi miten epäluotettava ja aukkoinen se muisti onkaan. Niin on myös epäluotettava ja aukkoinen se, että sinä olisit sama syntymästä tähän päivään ja aina kuolemaan asti.
Me olemme enemmän yhtä kuin ikäviä kavereita ajatellessa haluaisimme myöntää. Ihminen syntyy, elää, ehkä tuottaa jälkeläisiä ja kuolee. Mutta ihmislaji, tämä meidän perheemme, oli ennen ja jää hänen jälkeensä. Se on elävä olento. Se on samalla osa suurempaa elävää olentoa, jossa ovat mukana eläimet, kasvit, sienet ja arkeonit.
Ja sillä kaikella on myös alku ja loppu. Aika vain kerta kaikkiaan on sellaista.
Yksinkertainenkin ihminen voi oivaltaa, ettei siinä ole kaikki. Mutta siitä muusta ei voi puhua, koska kielemme ei ylety siihen. Niinpä on parempi vaieta, samalla kun voi tietää, ymmärtää ja tyyntyä. - Miksi adventistit levittävät sanomaansa? Onko syynä viha ei-adventisteja kohtaan?
Miksi sitten ei-adventisti kertoo adventistien opetuksesta poikkeavan käsityksensä? Onko syytä olettaa, että siinä olisi viha takana yhtään sen enempää kuin adventisteilla?
Minä olen ex-adventisti. En vihaa ketään ja suhtaudun adventisteihin samalla perusmyönteisyydellä kuin muihinkin. Tosin joidenkin harvojen seuraa vältän, oman terveyteni ja mielenrauhani takia. Tuossa pienessä joukossa ei ole yhtään adventistia.
Se, että erosin adventisteista, johtui siitä, että en lopultakaan uskonut yhtään mitään heidän opinkappaleistaan, vaikka olen syntynyt ja kasvanut adventistikodissa. Irti kasvaminen oli kivuliasta ja hankalaa, mutta en näe sitä syynä vihata ketään.
En ole tietääkseni kovin erikoinen tapaus tässä suhteessa.
Tunnen myös niitä, jotka ovat aikuisena liittyneet adventisteihin ja sitten eronneet. Kovin vähän vihaa heistäkin löytyy.
Vaikuttaa siltä, että avauksen kirjoittaja on jahtaamassa olemattomia haamuja. - Kohtelias tiedustelu aloitetaan kieltosanalla, kuten “Ei sunkka sul sattusis tulitikui olema?” mutta muuten turkulainen voi toki esittää kysymyksiä myös ilman sitä. Esimerkiksi heitän murrosikäisen vakiovastauksen, kun häntä pyydetään tekemään jotakin yhteishyödyllistä: “Kui ai mää?”
Ketjun aihe on kuitenkin Jumalan nimet. Sitä melko lähelle osuu kymmenen käskyn ensimmäisen pykälän muotoilu ja selitys katekismuksesta, jonka on Turun murteelle kääntänyt Harri Raitis. “Mää ole Herra, su Jumalas. Eikä sul sit muit jumali saiska olla. See et tunte Jumala, o meijä elämäs kaikkest tärkkemppä, vois sanno vaik elämän kruntiks.” - Satanismi ja saatananpalvonta ovat kaksi eri asiaa – tai niin ainakin satanistit mielellään korostavat. Satanismiin ei kuulu yliluonnollisiin toimijoihin uskominen. Siinä käytetään saatanaa täysin ja vain myyttisessä merkityksessä. Riippuu määritelmästä, voiko satanismia pitää lainkaan uskonnollisena liikkeenä.
Satanismin hedonistinen moraalikäsitys ei ole niin “paha” kuin ulkopuolelta katsoen ensin voisi kuvitella. Tavoitellessaan nautintoa ja tyydytystä ihminen törmää synnynnäiseen moraalivaistoonsa ja löytää nautintoa hyvän tekemisestä. Itse asiassa toisille kivun ja kärsimyksen tuottaminen ei valtaosalle ihmisistä ole ollenkaan miellyttävää tai houkuttelevaa.
Jotta satanistien yhteisö pysyisi koossa, siinä on välttämättä noudatettava jotakin rakentavaa moraalia. Kaikkien sota kaikkia vastaan ei mahdollista järjestynyttä toimintaa. Hauska havainnollistus on Aku Ankka ‑lehdessä esitelty Takametsän Kelmien kerho, jonka jäsenet vain lakkaamatta tappelevat keskenään.
Satanistit halveksivat lapsellisia saatananpalvojia, jotka uskovat olemattomiin olioihin. Tässä on kuitenkin tiettyä ongelmallisuutta. Saatananpalvoja tuollaisena käsitteenä on olemassa oikeastaan vain tietyn suunnan satanistien käyttämänä. Ja satanistien kristinuskoa pilkkaavat kääntäen kopioidut rituaalit vaikuttavat ainakin ulkopuoliselle kovasti uskonnollisilta ja sitä paitsi typeriltä. Tuntuu siltä, että niissä lähinnä käsitellään henkilökohtaisia traumoja suhteessa kristinuskoon eikä mitään omaperäistä tai rakentavaa elementtiä löydy. - Luultavasti poiston on tehnyt automatiikka. Jos viestissä on vain tai melkien pelkästään nettilinkki, viesti poistetaan. Tarkoituksena on käsittääkseni ehkäistä asiatonta mainostusta ja edistää keskustelua.
Tuskin kukaan jaksaa sinun videolinkkejäsi ruveta aktiivisesti poistelemaan, vaikka ei tyylistäsi pitäisikään. - Ei niitä hienoja videoita täällä kukaan jaksa katsoa.
Jos haluat keskustelua, esitä ihan omia mielipiteitä, kysymyksiä ja tuntemuksia. - Ja turkulainen vastaa: “Aimäävai?”
- Monissa kulttuureissa ja niin myös heprealaisilla on ollut sellainen ajattelutapa, että jonkun toisen nimen tietäminen merkitsee tiettyä valtaa häneen. Se, joka salaa nimensä, pysyttelee tuon vallan tavoittamattomissa.
Ne paikat, joissa kuvitellaan Jumalan sanovan nimekseen “minä olen” tai “olen se, joka olen”, kertovat oikeasti siitä, että Jumala kieltäytyy kertomasta nimeään. Sillä hän tekee selväksi, että hän on ihmisten vaikutusvallan ja myös heidän ymmärryksensä ulottumattomissa.
Hyvin lähellä samaa ajatusta on Jes 55:9 «Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.»
Olen siis sitä mieltä että koko kinastelu siitä, mikä on oikea Jumalan nimi ja lausumistapa, on läpikotaisin silkkaa hölynpölyä, josta ei ole mitään hyötyä kenellekään. - «Luuk. 16:19-31 vertauksen perusteella ei pitäisi rakentaa oppia sielun kuolemattomuudesta.»
Onhan se yksinään aika ohut peruste. Onko Saarnaajan kirjan yksi sivulause sinusta vahvempi peruste?