v.aari

Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. ilmi-antaja kirjoitti: «Asioiden kyseenalaistaminen ja havaintojen esille tuominen ei ole parjaamista. Jos niin olisi, niin silloinhan adventismikin olisi vain parjaamista?»

    Huomattakoon, että adventistiliike itse on lähtenyt liikkeelle kyseenalaistamisesta, joka on varmasti näyttänyt jostakin toisesta vinkkelistä katsoen parjaamiselta.
  2. totuus julki kirjoitti: «uorten kiorkeimmissa paikoissa on kivettyneitä mereneläviä, triboliitteja,, ja ne jäivät sinne todisteeksi kun vesi laski.

    Bushmannin mielestä satoja vuosia sitten tiedemiehet raahasivat niitä sinne,
    että uskovia voisi vetää höplästä.

    Jokainen näkee että vuorilta ovat maat jonnekin hävinneet... Bushmanni sanoo: " Ne suurelta osin menivät mustanmullan alueille, ... ja hänen kasvimaalleen t- b»

    Tämähän on riemastuttavaa selittämistä.

    Tutustuminen geologian ja tektoniikan alkeisiin tosin lässähdyttää nämä pohdinnat alkuunsa, mutta hauskoja nuo tulkinnat ovat.
  3. Ilm.18:4 kirjoitti: «Eipä tuo kristikunnan "kirkottuminen" ole estänyt niiden uskontulkintojen määrää, nytkin on tulkintoja joka lähtöön. Ainoastaan Äitikirkko on pysynyt tiukasti omissa harhoissaan...tai onhan se lie keksinyt niitä matkan varrella lisääkin.»

    Uskonpuhdistuksen aloittama kehitys, johon kuuluu kansankielinen jumalanpalvelus, kansankielinen Raamattu ja lukutaito, on johtanut ensin oppitulkintojen moninaisuuteen ja sen jälkeen rationalismiin ja perinteisen uskonnon kriisiin. Eipä arvannut Luther, minkä rasian tuli avanneeksi.

    Katolisessa kirkossa opin yhtenäisyys on virallisella tasolla, mutta ruohonjuuri on aivan muuta. Eri maiden omat perinteet ovat sekoittuneet kristinuskoon ja näitä eri tavoin maustettuja versioita on paljon.
  4. Avaus antaa ymmärtää, että moraali edellyttää uskontoa.

    Tämä ei pidä paikkaansa. Siitä on vahva näyttö. Moraali on olennaisilta osin synnynnäinen ja muilta osin perustuu yhteiskuntasopimukseen, jonka tekeminen ja edelleen kehittäminen ei millään tavoin ole riippuvaista uskonnosta.
  5. oma lehmä kirjoitti: «Harmi, että säästätte kavereille myös nuo vastaamattomat perustavanlaatuiset tietoteoreettiset kysymykset.»

    Olen aistivinani tässä pelkoa. Olen varma siitä, että Kain tarkoittamiin tietoteoreettisiin kysymyksiin suhteessa evoluutioteorian ja luomisopin väliseen selvittelyyn saisi tälläkin palstalla ihan asiallisia vastauksia. Pelko on kyllä aivan ymmärettävää. Jotkut ovat tuollaisessa tilanteessa onnistuneet kuitenkin voittamaan pelkonsa ja ottaneet asioista reippaasti selvää. Eikä se ole ollut kovin pahasti pois muihin harrastuksiin liikenevästä ajasta.

    Tietenkään evoluutioteoria ei tuo vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Tiede on edistynyt juuri sen vuoksi, että on lakattu esittämästä suuria kysymyksiä ja selvitetty asioita yksi pieni kysymys kerrallaan. Evoluutioteoria ei selitä eikä yritäkään selittää kaiken alkua tai edes tarkkaan ottaen elämän alkua. Sen sijaan evoluutio ilmiönä on paitsi osoitettu teoreettisesti toimivaksi, myös havaittu erittäin monessa paikassa. Se on fakta niin hyvin kuin nyt ihminen mitään voi tietää.

    AInakin fundamentalistinen luomisoppi on joutunut selvästi risririitaan sen kanssa, mitä on tieteen keinoin saatu selville. Muut luomisopin tulkinnat ovat myös parhaassakin tapauksessa tulleet hyödyttömiksi. Jos alkusynty selitetään Jumalalla, ei oikeastaan selitetä mitään, koska sitten on mietittävä, mistä se Jumala tuli.
  6. Kai_A kirjoitti: «Mitä sitten kannatan? Sitä, että Jumala loi. Luomisen mekanismin ja tarkan ajankohdan suhteen olen, samoin kuin George Knight, joka kuulunee kirkon johtaviin ajattelijoihin, agnostikko. En väitä tietäväni luomisen mekanismia enkä myöskään sen tarkkaa aikaa.»

    Tässä taitaa käydä nyt niin, että siitä Jumalan luomisesta jää jäljelle vain sanat "Jumala loi". Miksi niistä sitten on pidettävä kiinni, kun ei edes tiedä, mitä ne tarkoittavat?

    Minä voisin vastaavasti poimia esiin jonkin Indus-laakson Harappa-kulttuurin tuottaman tekstinpätkän ja kertoa uskovani hyvin vakaasti siihen. Tosin minulla ei ole aavistustakaan, mitä se tarkoittaa – eikä muuten ole kellään muullakaan. Mitä sellainen uskominen oikeastaan on?

    Ehdotan, että kyse on obsessiivisesta muotojen ja nimien säilyttämisestä, vaikka sisällöt ovat murentuneet tuhkaksi.
  7. bushmanni kirjoitti: «Aiemmin asia ei ollut ongelma, vaan siitä ovat tehneet ongelman raamatun järkähtämättömään ristiriidattomuuteen sitoutuneet amerikkalaiset lahkot, jotka toiminnallaan ovat kaivaneet uskonnolleen syvän kuopan, josta ei pääse enää pois, vaan typeryyden tiellä on jatkettava katkeraan loppuun saakka.

    Raamatun höpöydet, ristiriidat ja typeryydet eivät olleet ongelma 1800 vuoteen, vaan vasta määrätyt oituiset lahkot tekivät niistä ongelman, kun he koettivat kiistää ilmiselvät asiat täysin kestämättömin höpöselityksin.»

    Tässä kohdassa herää kysymys, opettaako Adventtikirkko edelleen Raamatun erehtymättömyyttä ja kirjaimellisuutta, kuten minun nuoruudessani. Yritin saada vastauksen tähän kysymykseen lukemalla Raamattua koskevan kohdan 28 opinkohdan esittelystä.

    http://kirjasto.adventist.fi/28-opinkohtaa-raamattu

    Teksti on uuvuttavan pitkä ja se ilmeisesti on laadittu sitä silmälläpitäen, että tarvittaessa voidaan myöntää jokin yksittäinen ristiriitaisuus Raamatussa. Ehkä tähän avauksessa esiin ottamaani ilmeiseen ristiriitaan joku nykyisistä adventtiseurakunnan johtohenkilöistä soveltaisi tuon tapaista takaporttia.

    Se kuitenkin tulee selväksi, että edelleen opetetaan luomiskertomuksen, syntiinlankeemuksen ja vedenpaisumuksen olevan Raamatussa historiallisen täsmällisinä ja kirjaimellisesti otettavina kuvauksina. Se merkitsee sitä, että Adventtikirkko on yhä fundamentalistinen yhteisö, sanokoon Kai Arasola asiasta mitä tahansa.

    Niinpä myös toivoton riitely tieteen kanssa jatkuu. Se syö vähitellen seurakunnan uskottavuutta sivistyneessä maailmassa. Se näkyy painopisteen siirtymisenä kohti vähemmän koulutettua väkeä. Muun muassa Suomessa on odotettavissa porukan jatkuva vähentyminen, ellei muutosta tule tähän kirjaimelliseen tulkintaan.

    Se minusta on tuossa opinkohdan esittelyssä ärsyttävää ja typerää, ettei selvästi sanota, että ainoa peruste Raamatun asemalle erehtymättömänä Jumalan sanana on se, että uskoo niin olevan. Etäisesti loogista perustelua muistuttavan kehäpäätelmäisen höttötekstin laittaminen asian kuorrutteeksi on minusta suorastaan epärehellistä.
  8. Luin tässä hiljattain käännöksen ja kommentaarin vanhasta gnostilaisesta käsikirjoituksesta nimeltä Juudaksen evankeliumi. Alkuperäisteksti on monin osin huonossa kunnossa, mutta monta olennaista asiaa siitä kuitenkin on luettavissa.

    Ennen muuta se kertoo, että oikeasti Juudas oli Jeesuksen oppilaista ainoa, joka ymmärsi oikeasti, kuka tai mikä Jeesus oli. Tämä sitten herätti kateutta muissa.

    Tämän pohjalta olisi helppo ymmärtää Juudaksen leimaaminen pettäjäksi ja hänen kuolemansa kuvaileminen mahdollisimman häpeälliseksi.

    Kerron varmuuden vuoksi tähän vielä sen, että en usko myöskään Juudaksen evankeliumin olevan mikään historiallinen dokumentti.
  9. pyh! kirjoitti: «Olet isästä perkeleestä.»

    Perkele on suomalais-balttilainen ylisen hallitsija eikä mikään satunnaisen kirjoittajan isäpappa.

    Perkele-sanan käyttäminen paholaisen nimenä Raamatun aiemmassa käännöksessä on loukkaus alkuperäiskulttuureja kohtaan. Uudemmassa käännöksessä siitä onkin luovuttu, ihan syystä.
  10. pyh! kirjoitti: «Puhut potaskaa.

    Molemmat pitävät paikkansa. Muutama viikko sitten eräs suomalainen hirtti itsensä köydellä niin, että hyppäsi kerrostalon katolta roikkumaan. Pää napsahti irti ruumiista, joka tippui maahan ja voit vain arvata millainen verimössöläjä siitä syntyi. Ihan sama asia.»

    Kumpi pitää paikkansa:
    1. Ylipapit ostivat Juudaksen temppeliin heittämillä rahoilla savenvalajan pellon muukalaisten hautapaikaksi, jota alettiin kutsua Veripelloksi.
    2. Juudas osti saamillaan rahoilla kappaleen maata, jota hänen ruman tapaturmaisen kuolemansa takia alettiin kutsua Veripelloksi.

    Vai osaatko selittää nämäkin molemmat tosiksi?

    Voisiko tässä käyttää kvanttimekaniikkaa?
  11. Ilm.18:4 kirjoitti: «Näytä minulle yksikin ihminen, joka ei ole mitään pahaa tehnyt tai joka pystyy elämään synnitöntä elämää.»

    Kysymys on tietenkin siitä, miten korkealle rima kohotetaan.

    Minun oikeustajuni mukaan esimerkiksi itsekkyys on tiettyyn kohtuulliseen mittaan asti ihan terve ja tarpeellinen ominaisuus. Ei sillä pitkälle porskuta, jos aina asettaa muut etusijalle.

    Ja vähäinen totuudesta poikkeaminen on joissakin tilanteissa jopa suotavaa ja muutenkin usein kovin mitätön pahana tekona.

    Jos noista langetetaan kuolemantuomio, se on niin epäsuhtaista, että hyttysen ampuminen norsupyssyllä kalpenee.

    Jutun ensimmäinen puoli oli se, että synnistä tai ainakin tuomiosta pääsee eroon uskomalla jokin kertomus ja ryhtymällä elämään jonkin kerhon tyylillä. Se on niin läpinäkyvä vallankäytön yritys, että pelkällä järjellä arvioiden sillä ei olisi mitään mahdollisuuksia saada vastakaikua. Mutta kysehän ei olekaan pelkästään eikä oikeastaan ollenkaan järjen käytöstä.
  12. Ilm.18:4 kirjoitti: «Jätitkö tarkoituksella pois antamani Job 14:12 ? Sen lisäksi myös Jesaja todistaa kuoleman jälkeisestä elämästä.

    Jes.26:19
    "Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille".

    Eli tässä on ainakin kolme Vanhan Testamentin kirjoittajaa, jotka todistavat kuoleman jälkeisestä elämästä.»

    Kiitos ihan fiksusta vastauksesta.

    Sekä Jobin että Jesajan kirjassa on perusteltua arvioida yksittäisiä jakeita suhteessa muuhun kokonaisuuteen.

    Jobin kirjaa pidetään koko Raamatun vanhimpana kirjoitettuna tekstinä. Sen vuoksi sitä on verrattava muussa juutalaisen kirjallisuuden trendiin, jossa ylösnousemuksen ajatus alkaa kehittyä suhteellisen myöhään. On epäuskottavaa, että vanhin teksti oikeasti tarkoittaisi ylösnousemusta.

    Esittämäsi 14. luvun kohta on 1933 käännöksessä selvästi manipuloitu. "Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa." on uudemmassa 1992 käännöksessä oikeammin: "ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan."

    Ja se pitää lukea ympäristöineen, näin:
    Job 14:1-15 "Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo. Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle! Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan! Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää. Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä. Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu. Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee, jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi. Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on? Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät. Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan. Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut! Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy. Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut."

    Tuo "lepo" on aivan selvästi kaunis ilmaisu kuolemalle, joka on olemassaolon päättymistä. Lisäksi vaikkapa nämä:

    Job 7:7-10 "Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää. Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole. Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin. Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."

    Job 16:22 "Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta."

    Sitten tuo Jesajan kirjan kohta. Jes 26:19 on paljon kiistelty juttu ja sillä näkemyksellä on kannattajia, että se viittaa yleiseen kuolleiden ylösnousemukseen. Yhtäläisesti on myös niitä, jotka näkevät siinä vain metaforan, joka tarkoittaa eloon heräämistä kansana eikä yksilöinä, pois Baabelin vankeudesta, jota verrataan kuolemaan. Sitä voi perustella lukemalla luvusta edeltävän tekstin, joka on metaforaa tulvillaan.

    Mutta ihan hyviä vasta-argumentteja nuo ovat. Huomautan vielä, että näitä tähän suuntaan tulkittavissa olevia jakeita on tavattoman vähän suhteessa koko Vanhan testamentin massaan.
  13. bushmanni kirjoitti: «Miksi ei minun päälle, joka olen aivan yhtä syntinen, ehkäpä jopa syntisempi kuin kukaan muu, mutta minä en saa omaa osaani, vaikka sitä yötä päivää rukoilisin kontolleni annettavaksi tässä ja nyt.»

    Noh noh, eipä isotella! Paavali on julistautunut suurimmaksi syntiseksi ja hänen kirjeensä on sentään kanonisoitu.

    1 Tim 1:15 "Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin."

    8-D
  14. pyh! kirjoitti: «Sinäkin puhut täyttä potaskaa. Mitään jälleensyntymistä ei ole eikä tule.»

    Minä en ole väittänyt, että on jälleensyntymistä. Jos olisit oikeasti lukenut viestini, olisit varmaankin huomannut sen.

    Kirjoitin, että ne jälleensyntymisopit ovat johdonmukaisen tuntuisia, joissa seuraavassa elämässä joutuu vastaamaan teoistaan.

    Ne tuovat oman ratkaisunsa siihen ongelmaan, että hyvä ja paha eivät saa oikeudenmukaista seuraustaan tässä elämässä.

    Ne myös ovat omiaan tukemaan moraalia, siinä kuin opit taivaasta ja helvetistäkin.

    Näin on mahdollista arvioida erilaisten oppien mielekyyksiä ja käytännön vaikutuksia täysin ilman että ottaa kantaa niiden todenperäisyyteen.

    Se on ehkä vieras ajatus niille, joiden suhtautuminen eri oppeihin rajoittuu vain siihen, että toisiin uskotaan ja toisia moititaan harhaopeiksi.
  15. Koska keskustelu raamatullisesta helvettiopista päättyi näin kuin päättyi, katson tulleen osoitetuksi seuraavaa:

    1. Vanha testamentti (poislukien Danielin kirja) opettaa, että kuoleman jälkeen ei ole elämää eikä rangaistusta.

    2. Matteuksen evankeliumin Jeesus ja Johanneksen ilmestys opettavat, että katumattomat ja armoa vaille jääneet syntiset joutuvat ikuiseen piinaan.

    3. Evankelista Johannes ja Paavali opettavat, että katumattomat ja armoa vaille jääneet syntiset kuolevat lopullisesti eikä mitään ikuista piinaa ole.

    4. Edellä olevista seuraa, että Raamatun opetus helvetistä ei ole yksikäsitteinen, vaan on kolme eri täysin yhteensopimatonta oppia, jotka kaikki ovat raamatullisia.

    Tekee mieli lainata sarjakuvasankari Ahmed Ahnetta:
    "Valtti, voitto ja viimeinen. Te hävisitte, oi uskovaisten ruhtinas."
  16. Näinkin kirjoitti: «Raamatussakin sanotaan että "synnin palkka on kuolema". Se ei ole Jumala joka mielestäni rankaisee syntistä kuolemalla, vaan kuolema on ihmisen omien syntien seuraus.»

    Niinhän Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kuudennen luvun lopussa. Lukuhan alkaa sillä paljon siteeratulla lausunnolla, että ei syntiä pidä tehdä, jotta saisi suuremman armon. Se on varmaankin ihan terve ohje.

    Mutta yleinen elämänkokemus opettaa, että kuolema on viime kädessä seurausta syntymästä. Se, mikä on syntynyt, tulee myös kuolemaan. Tästä ei ole poikkeuksia muualla kuin saduissa ja tarinoissa. Havainnot puuttuvat. Jotta tarinat voisivat väistää tämän ongelman, kuolemattomat sijoitetaan "taivaaseen" tai jotenkin muuten havainnon tavoittamattomiin.

    Onko siis katsottava, että tähän elämään syntyminen on jo sinänsä synti? Perisyntioppi liippaa hyvin läheltä tätä ajatusta.

    Se teologia, jossa tuosta kummallisesta "synnistä" pääsee eroon uskomalla jokin tietty kertomus, on terveelle järjelle yksinkertaisesti pähkähullu. Ensin nakataan ihmisen niskaan syyllisyys, vaikkei olisi mitään pahaa tehnytkään ja sitten kerrotaan vapautuksen tulevan sillä, että uskoo meidän uskontomme opinkappaleet ja elää meidän kerhomme alakulttuurin mukaan.

    Joko Paavali on tuossa Roomalaiskirjeessä esittämässä metaforisesti jotakin paljon pintatasoa ja yleistä tulkintaa syvällisempää tai sitten kaveri oli yksinkertaisesti aivan kajahtanut. Tietysti on mahdollista, että molemmat pitävät paikkansa.
  17. Elämä potkii toisia villasyylingillä ja toisia piikkikengällä. Ja se alkaa heti syntymästä, ellei jopa ennen sitä.

    Sen takia sellaiset uskonnot ja opit ovat johdonmukaisen tuntuisia, joissa ajatellaan ihmisen syntyvän kuoltuaan seuraavaan elämään sen mukaan, miten on edellisen elämänsä elänyt.

    Vanhassa testamentissa ja varsinkin Psalmeissa on paljon sen ihmettelyä, miksi menestys ja onnettomuus tuntuvat kohtaavan ihmisiä hyvin epäoikeudenmukaisesti. Siellä ei tunneta muuta kuin kaksi ulospääsyä. Ensinnäkin: Oikeus vielä toteutuu, kunhan hetki odotetaan. Ja toiseksi: Tutkimattomia ovat Herran tiet.

    Vietnamilaissyntyinen zen-munkki ja hengellinen opettaja Thich Nhat Hanh pohdiskelee eräässä kirjassaan sitä, millä tavoin hänen oma osansa poikkeaa vietnamilaisen merirosvon osasta. Merirosvoja pidetään yleensä erittäin pahoina ja julmina ihmisinä, joille ei myötätuntoa tavalliselta kansalta heru.

    Ja hän hyvin nöyrästi toteaa, että tuo merirosvo on saanut niin huonot lähtökohdat elämälleen, että meistä kuka tahansa olisi niistä lähtien voinut päätyä merirosvoksi – myös opettaja itse.

    Myötätunto kaikkia kohtaan on hyvin perusteltu asia.

    Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että rikosten laillisista seuraamuksista pitäisi luopua. Yhteiskunta tarvitsee järjestyksensä. Mutta me voimme kohdella myös rikoksiin syyllistyneitä inhimillisesti ja ystävällisesti. Rikosseuraamuksia voidaan kehittää sillä tavoitteella, että ne auttavat kunnolliseen elämään yhteiskunnassa.

    Adventistejakin pitää kohdella lähtökohtaisesti tasa-arvoisina ihmisinä, vaikka he levittävätkin outoja ja joiltakin osin haitallisia oppeja.
  18. Koko kehon pH-arvoihin perustuva dieettioppi on huuhaata alusta loppuun.

    Terve keho osaa säätää happamuusarvonsa erittäin hyvin varsin monenlaisesta ravinnosta.

    Miten sitten voi erottaa hölynpölyn tieteestä? Tässä muutamia keinoja siihen:
    http://www.skepsis.fi/jutut/tiede-pseudotiede.html
  19. «…lisää voi lukea kirjasta: Elsa Ervamaa, Elävä ravinto»

    Jotakin tämän tapaista arvelinkin. Elävän ravinnon porukka on yhden sortin hurahtanut kultti sekin. Väitteille ei löydy mitään näyttöä.

    Kirjasta löytyvät kahvia koskevat väitteet ovat aivan yhtä hihasta ravistettuja kuin muutkin elävän ravinnon uskonnon väitteet. Äkkiäkös meistä kuka tahansa keksii jonkin väitteen ja kirjoittaa sen. Se, että jokin väite lukee kirjassa, ei todista sitä todeksi. Tämä voi tulla hiukan järkytyksenä, mutta näin vain asia on. Tarvitaan kriittisen lukemisen taitoa.

    Itse asiassa on pystytty varsin vakuuttavasti osoittamaan, että ruoan tulella kypsentäminen on vanhempi juttu kuin ihmislaji. Homo erectus kokkaili jo nuotiolla. Itse asiassa on varsin mahdollista, että juuri tuo tapa mahdollisti ihmislajin kehittymisen.
  20. vikipetia kirjoitti: «Etko sinä itse osaa etsiä mitään tietoa? Vai onko kahvi tuhonnut aivosi?»

    Minuakin kiinnostaa, mistä löytyy tuo väite, että kahvi tuhoaa aivot. Yritin kyllä etsiä, mutta en löytänyt.

    Jos ei tieteellistä lähdettä tälle väitteelle löydy, katsonemme sen luultavasti virheelliseksi, varsinkin kun päinvastaista näyttöä löytyy.
    21. 240 / 267
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt