Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Kredo kirjoitti: «Adventisti taustaisena itseäni kiinnostaa, mitä ylipäätään on ne perustelut miksi et voi järkevästi uskoa? Onko lähipiirissä ollut enemänkin vain teoriaa uskosta ja uskonnosta, ei niinkään käytännössä näkynyttä ja toimivaa uskoa ja elämää?»

    Minusta ei-uskominen on lähtökohta ja uskominen pitää perustella. Rehellisyyden nimissä lähden siitä, mitä havaitsen ja mitä järkeni opastaa.

    Uskon perustelut ovat usein kummallisia. Ne palautuvat muotoon: "Uskon, koska uskon", tai "Kun se nyt vain on niin". Sellainen perustelu on silkkaa sekopäisyyttä.

    Ymmärrän sellaista uskoa, jonka taustalla on voimakas henkilökohtainen uskoa tukeva kokemus. Mutta kaikilla sellaisia kokemuksia ei ole. Ja joillakin on voimakkaita kokemuksia, jotka tukevat aivan erilaista näkemystä maailmasta ja usein aivan erilaista uskontoa.

    En löydä mitään perustetta Raamatun kohottamiselle sellaiseen asemaan kuin adventistit ja monet muutkin kristityt tekevät. Ja sen mukana ropisevat alas muutkin opinkohdat.
  2. Luultavasti "entinen adventisti" kirjoitti: «Tartun siis uskossa siihen, minkä ymmärrän, enkä siihen, mitä en ymmärrä.»

    Tuo on minusta terve ajatus. Ihmiset ymmärtävät erilaisia asioita ja erilaisilla tavoilla. Niinpä on luonnollista, että myös uskotaan eri tavoilla.

    «Raamattuun uskominenhan perustuu Raamattuun... siihen, että uskoo sen olevan Jumalan Sanaa, josta löytyy totuus.»

    Tuo näyttää minusta kehäpäätelmältä, joka ei perustele mitään. Se tiivistyy tähän tautologoiaan: "Uskon Raamattuun, koska uskon Raamattuun." Kehäpäätelmillä on juuri se ominaisuus, että yksinkertaisia logiikan sääntöjä soveltaen ne romahtavat tautologioiksi eli saman asian sanomiseksi useampaan kertaan.

    http://pseudoastro.files.wordpress.com/2009/11/circular-reasoning-in-creationism.jpg

    Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä uskominen ei minusta ole yhtään sen enempää valittavissa kuin sen uskominen, että Kuun tänne näkymättömällä puolella on salainen sotilastukikohta. Kerään tarjolla olevan tiedon ja tarkastelen sen valossa esitetyn väitteen tai ajatuksen uskottavuutta. Ja usein käy niin, että en voi ottaa tiukasti kantaa puoleen enkä toiseen, koska tietoa on tarjolla liian vähän.

    En ymmärrä sellaisen tyhjän päällä lepäävän uskonnolliseen oppiin uskomisen arvoa. Minusta iankaikkisen kohtalon kytkeminen sellaiseen uskomiseen on silkkaa hourailua. Ja kyllä, tiedän ne Paavalin hullutus-jakeet. Turha niitä on tässä toistaa.

    Vai onko kyse siitä, mitä sanoo? Onko pelastus siinä, että sanoo uskovansa Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä? Jos ei oikeasti usko, sehän on valehtelua.
  3. Stork kirjoitti: «Ehkä nuo termit "paha ja epäoikeudenmukainen" ei sinuun sovi, mutta kyllä vähän ihmetyttää, jos pidät itseäsi uskovaisena, etkä usko kolmiyhteiseen Jumalaan tai et halua kokea uudestisyntymisen ihmettä ja…»

    Olen yrittänyt kysellä uskovilta täällä, mikä ratkaisee sen, onko ihminen pelastettu. Vastaukset hiukan vaihtelevat, mutta enimmäkseen ne myötäilevät Lutherin tyylistä oppia uskosta ja armosta.

    Ja minä ole kysynyt, minkälaisesta uskomisesta tuossa on kyse. Mutta en ole saanut ymmärrettävää vastausta.

    Jos uskominen jotenkin liittyy sellaisiin oppeihin, jotka sisältyvät adventistien 28 opinkohtaan, voin vain todeta, että en minä pysty niihin uskomaan. En voi valita ainakaan terveenä pysyen sellaista uskomista, joka on vastoin havaintoani ja järkeäni.

    Täällä on ainakin yksi kirjoittaja suoraan muotoillut niin, että ihminen, joka ei usko joitakin tiettyjä uskonkappaleita, on paha ja epäoikeudenmukainen. Minä en löydä parhaalla tahdollanikaan mitään syy-yhteyttä noiden välillä. Siinä sanat paha ja epäoikeudenmukainen tarkoittavat jotakin ihan muuta kuin yleiskielessä. Tai sitten jotakin muuta aivan kaistapäistä.

    Minä en ole koskaan täällä väittänyt olevani uskovainen. En oikeastaan edes tiedä, millä sellainen ominaisuus tarkkaan ottaen rajataan. Mutta juureni ovat adventtiseurakunnassa ja siksi tunnen sen edelleen varsin hyvin. Ja tuossa adventistisessa uskossa on minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Lähinnä se on kytkentäni tähän keskustelupalstaan.

    Toki olen myös kiinnostunut adventtiseurakunna opetuksessa tapahtuvasta kehityksestä. Jos Kai Arasolan visio fundamentalismista irtautumisesta toteutuu, koko kirkkokunta on muuttunut varsin kauas siitä, jonka keskellä minä kasvoin.

    En varsinaisesti pyri harjoittamaan käännytystä mihinkään suuntaan. Mutta jos kirjoitukseni saa jonkun miettimään uudelleen suhdettaan uskontoon ja löytämään itselleen oikeamman ratkaisun, olen siitä ihan iloinen.