1234567... kirjoitti: «Eivät he sapattia vietä tänään, vaan pyhäinpäivää.»

Murskaava enemmistö viettää yksinkertaisesti vapaapäivää. Ja osa heistä jupisee siitä, etteivät kaupat ole auki. Kun unohtui eilen ostaa jotakin tarpeellista.

Ja sitten on näitä amerikkalaistyylisiä "karkki tai kepponen"-mukuloita. Ja varmaan jotkut veistelevät kurpitsasta irvilyhtyjä pihalleen. Kulttuuria. Mutta ei sillä mitään tekemistä kristinuskon kanssa ole.
Luultavasti "entinen adventisti" kirjoitti: «Tartun siis uskossa siihen, minkä ymmärrän, enkä siihen, mitä en ymmärrä.»

Tuo on minusta terve ajatus. Ihmiset ymmärtävät erilaisia asioita ja erilaisilla tavoilla. Niinpä on luonnollista, että myös uskotaan eri tavoilla.

«Raamattuun uskominenhan perustuu Raamattuun... siihen, että uskoo sen olevan Jumalan Sanaa, josta löytyy totuus.»

Tuo näyttää minusta kehäpäätelmältä, joka ei perustele mitään. Se tiivistyy tähän tautologoiaan: "Uskon Raamattuun, koska uskon Raamattuun." Kehäpäätelmillä on juuri se ominaisuus, että yksinkertaisia logiikan sääntöjä soveltaen ne romahtavat tautologioiksi eli saman asian sanomiseksi useampaan kertaan.

http://pseudoastro.files.wordpress.com/2009/11/circular-reasoning-in-creationism.jpg

Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä uskominen ei minusta ole yhtään sen enempää valittavissa kuin sen uskominen, että Kuun tänne näkymättömällä puolella on salainen sotilastukikohta. Kerään tarjolla olevan tiedon ja tarkastelen sen valossa esitetyn väitteen tai ajatuksen uskottavuutta. Ja usein käy niin, että en voi ottaa tiukasti kantaa puoleen enkä toiseen, koska tietoa on tarjolla liian vähän.

En ymmärrä sellaisen tyhjän päällä lepäävän uskonnolliseen oppiin uskomisen arvoa. Minusta iankaikkisen kohtalon kytkeminen sellaiseen uskomiseen on silkkaa hourailua. Ja kyllä, tiedän ne Paavalin hullutus-jakeet. Turha niitä on tässä toistaa.

Vai onko kyse siitä, mitä sanoo? Onko pelastus siinä, että sanoo uskovansa Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä? Jos ei oikeasti usko, sehän on valehtelua.
Stork kirjoitti: «Ehkä nuo termit "paha ja epäoikeudenmukainen" ei sinuun sovi, mutta kyllä vähän ihmetyttää, jos pidät itseäsi uskovaisena, etkä usko kolmiyhteiseen Jumalaan tai et halua kokea uudestisyntymisen ihmettä ja…»

Olen yrittänyt kysellä uskovilta täällä, mikä ratkaisee sen, onko ihminen pelastettu. Vastaukset hiukan vaihtelevat, mutta enimmäkseen ne myötäilevät Lutherin tyylistä oppia uskosta ja armosta.

Ja minä ole kysynyt, minkälaisesta uskomisesta tuossa on kyse. Mutta en ole saanut ymmärrettävää vastausta.

Jos uskominen jotenkin liittyy sellaisiin oppeihin, jotka sisältyvät adventistien 28 opinkohtaan, voin vain todeta, että en minä pysty niihin uskomaan. En voi valita ainakaan terveenä pysyen sellaista uskomista, joka on vastoin havaintoani ja järkeäni.

Täällä on ainakin yksi kirjoittaja suoraan muotoillut niin, että ihminen, joka ei usko joitakin tiettyjä uskonkappaleita, on paha ja epäoikeudenmukainen. Minä en löydä parhaalla tahdollanikaan mitään syy-yhteyttä noiden välillä. Siinä sanat paha ja epäoikeudenmukainen tarkoittavat jotakin ihan muuta kuin yleiskielessä. Tai sitten jotakin muuta aivan kaistapäistä.

Minä en ole koskaan täällä väittänyt olevani uskovainen. En oikeastaan edes tiedä, millä sellainen ominaisuus tarkkaan ottaen rajataan. Mutta juureni ovat adventtiseurakunnassa ja siksi tunnen sen edelleen varsin hyvin. Ja tuossa adventistisessa uskossa on minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Lähinnä se on kytkentäni tähän keskustelupalstaan.

Toki olen myös kiinnostunut adventtiseurakunna opetuksessa tapahtuvasta kehityksestä. Jos Kai Arasolan visio fundamentalismista irtautumisesta toteutuu, koko kirkkokunta on muuttunut varsin kauas siitä, jonka keskellä minä kasvoin.

En varsinaisesti pyri harjoittamaan käännytystä mihinkään suuntaan. Mutta jos kirjoitukseni saa jonkun miettimään uudelleen suhdettaan uskontoon ja löytämään itselleen oikeamman ratkaisun, olen siitä ihan iloinen.
storkille:

Jos tuo pykälä 12 olisi ihan vain sellainen kuin kirjoitit, voisin sen ymmärtää ja hyväksyä ihan ihmisen sosiaalisena ja ryhmään kuulumisen tarpeena.

Mutta kun lukee tämän:

http://kirjasto.adventist.fi/28-opinkohtaa-seurakunta

siellä on niin paljon posketonta liirumlaarumia, ettei sitä voi vakavissaan kuitata uskovansa.

Noissa opinkohtien selityksissä minua hämmästyttää tekstin pituus. Eikö asiaa ihan oikeasti olisi voinut hiukan tiivistää? Tuntuu siltä, että tekstimassalla yritetään väsyttää lukija ja saattaa hänet siten vastaanottavaan tilaan. Tekniikka on yleisesti tunnettu ja käytössä niin myyntityössä kuin politiikassakin.

Mutta kysynpä vielä, jos jaksoit lukea tänne asti: Olenko minä mielestäsi paha ja epäoikeudenmukainen ihminen sen perusteella, että en pysty rehellisyyden nimessä uskomaan ainuttakaan 28 opinkohdasta?