Nykyäänkin esimerkiksi bushmannit metsästävät antilooppeja väsyttämällä ne juoksulla, koska kuumissa olosuhteissa antilooppien talirauhaset eivät juurikan eritä hikeä ja ne kärsii ylilämmöstä ja väsähtävät. Ihminen taas säätelee lämpöä paljon tehokkaammin hikirauhasten kautta ja jaksaa kauemmin.

Elintavoistani johtuen en tietenkään itse jaksaisi väsyttää antilooppia savannilla juostessa.
Alkumaapallon olosuhteissakin on voinut syntynyt luonnonprosessein aminohappoja ja muita elämän kannalta tärkeitä molekyyleja, mutta avaruudesta tulleet meteoriitit ratkaisivat ongelman liittyen elämän käyttämään L-muotoon aminohapoissa, koska meteoriittien sisällä olleen veden paine- ja lämpötilavaihtelut muuttavat tuota kiraalisuuden suhdetta.

Niin ikään meteoriittien mukana on tullut dipeptidejä, jotka ovat voineet katalysoida proteiinien, entsyymien, sokerien ja muiden monimutkaisten molekyyliyhdistelmien muodostumista. Muodostuneet entsyymit ovat tehneet mahdolliseksi molekyylien ketjuuntumisen aina vain suuremmiksi ja monimutkaisemmiksi yhdisteiksi hajoamatta.

Nukleotideja on myös voinut muodostua näillä samoilla mekanismeilla ja juuri tutkijat osoittivat, kuinka RNA:ta yksinkertaisempi xenonukleiinihappo TNA:n kaltainen nukleiinihappo, olisi voinut toimia ensimmäisenä geneettistä informaatiota kopioivana säilytysmolekyylina, joka kykenee transkriptioon ja käänteistranskriptaasiin.

Esimmäiset protosolut eivät todennäköisesti ole edes tarvinneet vielä toimivaa proteiinikoneistoa eikä soluseinää kopioitumiseen tai jakaantumiseen http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130228124138.htm , mutta solun sisältöä on hyvin voinut suojata luonnon vesikkelit ja myöhemmin nukleiinihapon tuottamat replikaasiproteiinit, jotka ovat voineet muodostaa pussimaisen suojarakenteen protosolun sisällölle.

Lyhkäisyydessään näin on voinut abiogeneesi tapahtua, mutta sitä tuskin tullaan koskaan selvittämään tarkalleen oikein. Abiogeneesin mahdollisuus luonnonprosessein näyttäisi kuitenkin kasvavan vähitellen.