lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Meillä oli jossain määrin samaa trallilla jossa ponini oli ennen kuin muutimme maalle. Meille naljailtiin, kun toimme hevosen siälle päivän kuumimmaksi ajaksi kesällä, mutta ne naureskelut loppuivat, kun muut hevoset alkoivat saada lämpöhalvauksia laitumella. Jos joku hevosista pääsi irti ja meni syömään lähintä heinäpuskaa, muut omistajat ja hoitajat rankaisivat hevosta karkaamisesta ja kiskoivat ruohotupsut hevosen suustakin, koska hevonen oli tehnyt väärin. Kun me saimme omamme kiinni, annoimme sen syödä vielä hetken ennen kuin veimme sen pois - kiitokseksi siitä että se oli antanut ottaa itsensä kiinni. Muiden mielestä me teimme väärin, siitäkion huolimatta, että meidän ponimme oli koko tallissa ainoa jota ei tarvinnut ajaa takaa sen päästyä irti. Se pysyi paikallaan ja yleensä tuli jopa vastaan kun kutsuimme sitä.

    Tässä pari esimerkkiä eräältä yksityistallilta...
  2. Ei se ikä sinänsä ole mikään este. Minä olin täyttämässä vasta 9 kun sain oman ponin, ja olin siihen mennessä ratsastanut 5v. Minusta olisit hyvinkin valmis omaan hevoseen, varsinkin kun äitisi on kokenut ja pystyy sinua opettamaan jos tarvitsee.

    En tiedä paljonko olette juelleet siitä minkälainen heppa olisi suunnitelmissa, mutta neuvoisin hankkimaan tarpeeksi isokokoisen, jotta äitisikin pystyy sillä ratsastamaan. Silloin pystyt todennäköisesti ratsastamaan sillä vielä aikuisenakin, ja toisaalta jos heppa käy hankalaksi ja omat taitosi pettävät, voi äitisi ratsastaa sillä ja palauttaa sen järjestykseen. Toisin sanoen mitään shettistä ei kannata edes harkita. Katselkaa väh. 140cm ponia, tai jos olette kovin pitkiä, kannattaa katsella suoraan jotakin hevosen kokoista.

    Onnea!
  3. Hetkinen! Mitä tarkoittaa "saanut hetki sitten varsan"? Kerropa siitä vähän tarkemmin. Jos se menetti varsansa juuri ennen kuin tuli teille - joko normaalin vieroituksen yhteydessä tai muusta syystä, poni voi olla vielä levoton senkin takia.

    Haluaisin myös tietää, pysyykö poni rauhallisena, jos suokki lähtee muualle mutta lähelle jää muita hevosia, vai hermostuuko se siitäkin? Onko suokki ainoa hevonen joka pitää sen rauhallisena, vai rauhoittaako minkä tahansa hevosen läsnäolo sitä?

    Yksinoloon... No, haluatko pikaratkaisun vai hellävaraisemman hitaamman?

    Nopein ratkaisu on yksinkertaisesti viedä poni yksin talliin ja antaa sen huutaa. Yleensä kiljuminen loppuu parissa päivässä. Sitä ei ole kiva kuunnella, mutta se tehoaa nopeimmin. Jos se potkii porttia, läjäytä raipalla porttiin, tarpeeksi lujaa, että kuuluu kunnon pamahdus joka saa ponin havahtumaan siihen ettei paikkoja sovi hajottaa vaikka olisikin ikävä muita. Jos se ei tehoa, niin sitten kylmästi rappaise ponia. Ei tietenkään kovin lujaa, mutta edelleen sen verran tuntuvasti että poni noteeraa sen. Jos mahdollista, on parempi että tallissa ei ole eikä tule muita hevosia ennen kuin poni on edes hetken hiljaa. Ettei se opi siihen, että huutamalla saa kaverit paikalle. Nythän pyritään juuri päinvastaiseen. Meillä poni oppi parissa päivässä tällä menetelmällä. Kolmantena päivänä se ei enää piitannut vaikka jäikin yksin talliin.

    Hitaampi keino on kuljettaa ponia sisään ja ulos sillä lailla, että poni tuodaan yksin sisälle, ja kun se aloittaa metelöinnin, odota kunnes se vaikenee edes hetkeksi, ja vie se takaisin ulos. Odota viisitoista minuuttia ja tee sama uudestaan. Toista tätä niin monta kertaa päivässä kuin viitsit ja ehdit. Ja ponin on tosiaan oltava hiljaa päästäkseen ulos! Vaikka vain muutama sekunti.

    Tämä tapa on todella hidas! Päiviä vai viikkoja, riippuu hevosesta.

    Lihasjumeihin kannattaa kysyä ohjeita mieluummin siltä hierojalta tai tarvittaessa eläilääkäriltä, kuin minulta. Jos kyse on pelkästä rasituksessa tulleesta jumista (lihakset ovat maitohapoilla), siihen yleensä auttaa juurikin hieronta ja voimistelu ja lämpö, mutta jos jumi on niin paha että on ehtinyt aiheuttaa tulehdustakin, liikunnasta - vaikka vain kevyestäkin - ja hieronnasta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

    Myöhemmin, kun lihasjännitys on saatu laukeamaan, kannattaa voimistella päivittäin, toki lepopäivää lukuunottamatta. Taivuttelua, kavaletteja, ehkä pieniä jumppasarjoja - sen sellaista. Mutta kannattaa kysyä siitäkin siltä hierojalta.
  4. Olen joskus miettinyt, että kuinkahan suuri osa kaikista koirien hyökkäyksistä edes tulee tietoon? Tarkoitan kaikkia rotuja, en ainoastaan näitä ns. tappajakoiria. Tuumailen vain sitä, että jos joku iso, vahvahampainen koira, nyt vaikka se pitbull, käy päälle ja raatelee tai tappaa jonkun, se menee välittömästi tilastoihin ja mediaan. Mutta jos chihu tai joku muu taskukokoinen pikkufifi hyökkää, koko juttu lakaistaan maton alle koska mitään vakavia vammoja ei tullut. Jos tietoon tulisivat aivan kaikki hyökkäykset mitä koirat tekevät, tilastot saattaisivat näyttää toisenlaisilta. Eipä silti, mitä isompi ja vahvempi koira, sen pahempaa jälkeä se pystyy tekemään hyökätessään ja sehän kai se onkin yleisin vaarallisuuden käsite. Mutta jos joka ainoa, minkä tahansa rodun tekemä hyökkäys ja satunnainen purema tulisi ilmi, saattaisi käydä niinkin, että joku suloinen karvapallo, esim villakoira, osoittautuisi hyökkäävän useammin kuin se "verikoira" pitbull. Kumpi siinä tapauksessa olisi se agressiivisempi rotu? Se, joka hyökkää useammin mutta josta selviää laastarilla, vai se joka hyökkää harvemmin mutta tekee pahempaa jälkeä?
  5. Meillä oli turve. Imee hajun ja kosteuden kaikkein parhaiten, pehmustaa hyvin ja se on helppo siivota.
  6. Selssille kiitokseni suosituksesta! Oli yllätys että kyseinen temppu on ylipäänsä jäänyt kenellekään mieleen; siitähän on vaikka kuinka kauan kun asiasta silloin joskus mainitsin! Ilahduttavaa silti! :)

    Leppis II, kyllä se "hanskaratsastus" on ainakin toistaiseksi toiminut. Nopeaoppisimmat oppivat kerrasta tai parista, useimmilta se vaatii 5 -15 ratsastustuntia, eli aika laaja haarukka.

    Narun pituudella ei oikeastaan ole väliä, kunhan se ei kannattele hanskoja mitenkään silloin kun ne ovat paikoillaan kyynärpään välissä. Itse olen pitänyt nyrkkisääntönä sitä, että jos naru roikkuu vapaasti ratsastajan kaulalla, hanskat ovat hänen polvensa korkeudella. Sillä narunpituudella ne pääsevät putoamaan jos käsivarsi suoristuu liikaa, mutta polven korkeudelta ne on helppo poimia takaisin paikoilleen.

    Hanskojen materiaalillakaan ei ole varsinaisesti väliä, mutta mitä sileämpi materiaali, sen helpommin ne putoavat, eli kannattaa ottaa joku karheampi laatu. Paksut villalapaset ovat useimmille hyvä alkuun. Paksummat hanskat tuntuvat selvemmin vaatteiden läpi, mikä helpottaa keskittymistä kyynärpäihin. Sitten kun niiden kanssa alkaa sujua, ne voi vaihtaa ohuempiin, tavallisiin puuvillakäsineisiin tms.

    Ja vielä yksi juttu. Parempi varautua siihen, että ensin alkuun menee hermot kun hansikkaat putoilevat yhtenään ja koko homma tuntuu turhauttavalta sen takia. Mutta yleensä vaikutus alkaa näkyä aika pian, ja sen jälkeen eteneminen on nopeaa. Joten kärsivällisyyttä kehiin!
  7. Zipper on oikeassa. Omalla ponillani oli matala hammasloma eikä se saanut suutaan kunnolla kiinni jos sille laittoi paksun kuolaimen. Mutta sillä ei mikään metallikuolain toiminut kovin hyvin. Pehmein mahdollinen muovikuolain osoittautui parhaaksi.
  8. Yhdyn edellisiin.
    Korjatkaa navetan katto vedenpitäväksi, ja mielellään seinät niin ettei niistä ihan tuuli puhalla läpi. Hevoset pärjäävät kyllä tuulessa ja sateessa jos on pakko, mutta jos niillä on varaa valita, ne hakeutuvat suojaan, joten kannattaa tehdä niille kunnollinen säänsuoja. Tärkeintä on kuitenkin se mitä Kesäheppa sanoikin, eli että siellä ei ole törröttäviä nauloja tai muuta mihin hevoset voisivat loukata itsensä.

    Laitumestakin olen samaa mieltä hänen kanssaan. Metsälaidun käy mainiosti kunhan senkin turvallisuus on varmistettu. Eli ei ole sellaisia kivenkoloja tms mihin hevonen voi astua ja loukata itsensä. Metsälaitumessa on sekin hyvä puoli, että hevosilla on varjoa kuumina kesäpäivinä.

    Meillä meni hevosen kuluihin muutama kymppi kuussa + kengitykset (n. 100e/krt), mutta meillä poni oli pelkällä heinäruokinnalla, joten kaurasta tms ei tullut lisäkuluja. Jos hankitte hevosille kuiviketta, mikä minusta olisi hyvä, ettei hevosten tarvitsisi maata paljaalla maapohjalla, sen hinta riippuu kuivikkeesta, paikallisista hinnoista ja siitä, haetteko sitä itse vai tilaatteko sitä rahtina. Moni käyttää olkea pihattotyyppisissä eläinsuojissa, mutta sen hinnoista en tiedä.

    Laidunaidasta sen verran, että paimentikut maksavat muutaman euron kappaleelta ja niitä on hyvä laittaa n. 5m välein tai jopa useammin jos maa sattuu olemaan pehmeää. Eli maksaa hyvän verran jos ne joutuu ostamaan kerralla, plus paimenlangan hinta lisäksi. Plus että ainakin meillä peurat ja hirvet pätkivät tikkuja jatkuvasti ja aitoja sai olla korjailemassa tämän tästä. Onneksi ponilla ei ollut taipumusta karkailuun... Sitten on itse sähköpaimenen hankinta, mutta sen hintoja en nyt muista.

    Puuaidoissa on pienemmät kustannukset jos puomit saa omasta metsästä, mutta pystyttäminen on työläämpää. Tosin peurat ja hirvet eivät riko niitä niin helposti. Puuaita näyttää sen verran tukevammalta, että elukat hyppäävät niistä yli, toisin kuin sähkölangoista. Eikä tarvitse olla huolissaan rikkaruohoista tai puiden oksista jotka kasvavat kiinni lankoihin. Näin ainakin meillä.

    Ja vielä yksi vihje: En tiedä minkä pituisia olette, mutta jos olette esim 160cm pitkiä, etsikää väh. 140cm ponia jos haluatte sopivan kokoisen ponin. Russit ovat aika pieniä, joten jos olette kovin pitkiä, kannattaa katsella isompaa ponia.
  9. Minustakin se puoli tuntia kuulostaa aikas vähältä. Jos siihen on laskettu mukaan alku- ja loppukäynnit, siinä ei ehdi ratsastaa "kunnolla" kuin 10-15 min. Ja taas jos siihen laskee lisäksi alku- ja loppuveryttelyt, siihen kuluu väkisinkin lähemmäs tunti. Minä ratsastin omallani keskimäärin kahta tuntia päivässä, enemmän, jos poni tuntui menohaluiselta. Joskus kevyesti, joskus hyvinkin raskaasti. Tosin omani oli siitä energisemmästä päästä ja tarvitsi paljon liikuntaa pysyäkseen täysijärkisenä... Rauhallisempi heppa ei niin paljon tarvitse, mutta vaikka olisi kuinka patalaiska otus kyseessä, se puoli tuntia ei ole paljon.
  10. Jos sillä on tähän asti ollut kengät, kannattaa olla varovainen. Jos se on tottunut kenkiin, sen kaviot saattavat alkaa halkeilla ja kulua liikaa jos kengät ottaa pois. Paljolti riippuu kavion laadustakin. Kovat kaviot kestävät kulutusta paremmin. Jos päätät kokeilla, pisä hyvin tarkasti silmällä sen kavioita, että huomaat ajoissa jos se ei pärjääkään ilman kenkiä.
  11. Riippuu lämppäristä. Jos se on koulutettu esteille, se voi olla erittäinkin hyvä, mutta ellei ole...

    Muista kuitenkin, että ratsuhevonenkaan ei ole automaattisesti hyvä esteratsu, vaan sekin pitää kouluttaa siihen.

    Toistan: käy katsomassa hevosta ja kokeile sitä. Omistaja osaa varmasti kertoa sen taidoista enemmän ja voit itse kysellä vielä lisää.
  12. Riippuu paljolti ponista kuinka lunkisti ottaa asian. Jotkut eivät ole millänsäkään, toiset ovat aluksi hiukan kiihdyksissään uudesta paikasta, varsinkin jos on ensin ollut yksin pitkään ja sitten se viedään paikkaan jossa on muitakin. Samaan tarhaan ei mielestäni kannata laittaa, kun ei tiedetä miten ne tulevat toimeen keskenään. Minäkin kävin joskus ponillani kaverini luona ja hän kävi poninsa kanssa meillä, eikä kumpikaan poni piitannut asiasta sen enempää. Kannattaa ainakin kokeilla, saahan ponin tuotua sieltä pois jos näyttää siltä ettei homma toimi.
  13. Olen samaa mieltä kuin Minna Oulusta. Mahdollisuuksia on paljon miksi omistaja käytti tuollaista ilmausta. Mutta vaikka hevonen olisikin ex-ravuri, se ei välttämättä tarkoita sitä ettei se osaisi mitään. Se voi olla osaavakin ja hieno harrastehevonen, mutta monilla ihmisillä on suuria ennakkoluuloja ex-ravureista eivätkä kaikki sen takia sellaista halua. Käy ainakin katsomassa hevosta ja päätä sitten. Ei kannata hylätä tarjousta vain yhden tulkinnanvaraisen ilmauksen vuoksi.
  14. Onko tässä puhetta ex-ravurista vai varsasta jota nyt opetetaan ratsutehtävien alkeisiin? Ja miten "ei tehoa tarpeeksi"? Siis ryöstääkö hevonen vai mitä se tekee?

    Kuten yllä sanottiinkin, kovempi kuolain yleensä vain pahentaa ongelmaa, joten jospa kertoisit tilanteesta enemmän, niin olisi helpompi arvioida tilannetta.
  15. Olen aika pitkälti samaa mieltä edellisen kanssa. Minusta on kuitenkin parempi, jos ponille (tai mille tahansa hevoseläimelle) antaisi illalla suurimman heinäannoksen. Sillä on kuitenkin pitkä yö edessään ja jos sille antaa vain pienen heinämäärän, sille ehtii tulla kiljuva nälkä ennen aamua. Ja koska aamulla on takana se pitkä yö, niin aamullakin on hyvä antaa hieman enemmän. Jos ponille alkaa kertyä heinämahaa, niin sitten lisätään liikuntaa.

    Kauraa en minäkään suosittele, useimmat ponit eivät sitä tarvitse. Sen sijaan suolakivi on oltava koko ajan tarjolla, oli heppa levossa tai ei. Hevonen tietää itse parhaiten paljonko se tarvitsee suolaa ja se kuluttaa suolakiveä sen mukaan. Ruokaan ei koskaan pitäisi lisätä suolaa ilman todella painavaa syytä.
  16. "...valitsi huonoimman mahdollisen karsinan"? Tallissa olisi siis mahdollista siirtää poni isompaan karsinaan? Jos niin on, kannattaa ihmeessä tehdä niin! Ei tosiaankaan ole ihme että poni ahdistuu, jos on pihatossa ikänsä asunut ja sitten tungetaan pieneen koppiin josta se ei näe mitään. Yritä nyt ihmeessä saada se ulos sieltä säilykepurkista johonkin avonaisempaan karsinaan. En todellakaan tiedä onko siitä mitään apua, mutta huonomminkaan ei voi enää olla. Vetoa vaikka ponin mielenterveyteen tai jotain.

    Poni muuten kannattaa opettaa olemaan yksinkin. Ihan senkin takia, että jos toinen sattuu vaikka sairastumaan niin ettei sitä voi viedä ulos. Tervettä hevosta ei voi tuomita sisälle vain siksi että ulkoilu on kielletty toiselta. Vaikka hevonen onkin laumaeläin, sen on silti osattava olla rauhallisesti vaikka muita ei olisikaan näköpiirissä.

    En tarkoita että yksinoloharjoitukset pitäisi välttämättä aloittaa nyt heti - eiköhän ponilla ole tässä vaiheessa ihan tarpeeksi sulateltavaa talliin sopeutumisessa - mutta yleisemmässä mielessä kannattaa jossain vaiheessa aloittaa sekin koulutus.

    Ai joo, en tiedä mikä sinulla on tapana, mutta kannattaa myös jutella ponille samalla kun käsittelet sitä. Käsittääkseni se kutoo vain välillä, kun harjailet sitä tms, ei taukoamatta. Tökkää sitä kylkeen kun se keinahtaa, ja kehu sitä kun se seisoo tasapainossa. Juttelu voi muutenkin rauhoittaa sitä, ja jos vielä välillä pidät pieniä taukoja ja keskityt vain silittelemään ja rapsuttelemaan sitä, se saattaa tuntea olonsa paremmaksi. Arvailua tämäkin, mutta itse ainakin kokeilisin. Tosin minä nyt juttelen muutenkin elukoille kaiken aikaa, mutta varsinkin silloin kun haluan elukan huomion itseeni.

    Mutta ennen kaikkea yritä saada poni ulos sieltä umpikopista!
  17. Pikaisen googlauksen kautta löysin tällaisen tiedon:

    "Noin 75 prosentilla yli 15-vuotiaista kimoista hevosista esiintyy melanoomaa eli tummasolusyöpää, jota hevosilla kutsutaan kimosyöväksi. Todennäköisimmin sairastuvat pohjaväriltään mustat sekä kimotekijän suhteen homotsygootit yksilöt.

    Melanooma kehittyy ihon värisolujen lisääntyessä rajusti. Pieni, möykkymäinen kasvain kehittyy usein häntään tai sen alle. Melanoomakasvaimet eivät ole sinänsä haitallisia, mutta ne voivat muodostaa etäpesäkkeitä esimerkiksi sisäelimiin. Tällöin sairaus voi jopa uhata eläimen henkeä. Useimmiten kimo kuitenkin ehtii kuolla muusta syystä. Joskus kimo joudutaan kuitenkin lopettamaan jo hyvinkin nuorella iällä melanooman takia."

    Itse en kuitenkaan ole koskaan tavannut yhtäkään kimosyöpätapausta vaikka olen useita, reilustikin yli 15-vuotiaita kimoja tuntenut.
  18. Totta tuokin, mutta ihmiset kyllä tietävät ne hyvät puolet - senhän takia he hevosia haluavatkin. Mutta monikaan ei tule ajatelleeksi hevostelun nurjaa puolta, ja siksi niistäkin asioista on joskus hyvä muistuttaa. Tuo ylläoleva tarina on siitä skenaarion pahemmasta päästä, mutta tuo on joskus täyttä todellisuutta. Puhumattakaan siitä, jos hevonen ei kiukuttelekaan vain satunnaisesti huonoina päivinä vaan alkaa osoittaa oireita siitä, että se alkaa oikeasti muuttua vihaiseksi kuten meille kävi ensin. Enimmäkseen hevosharrastus onkin hauskaa ja kaikki sujuu hyvin, mutta siihen vähemmän mukavaankin puoleen on syytä varautua. Moni huomaa ne varjopuolet vasta sitten kun on liian myöhäistä, ja se johtaa poikkeuksetta ongelmiin.
  19. Kutooko poni silloinkin kun esim harjaat sitä tallissa tai muuten käsitelet sitä, vai ainoastaan vapaana ollessaan? Kutooko koskaan ulkona ollessaan?

    Jos se heiluu ainoastaan sisätiloissa, voit kokeilla mitä tapahtuu, jos tönäiset sitä aina kun se keinahtaa sinua kohti. Sen verran kovaa, että se tavallaan joutuu tasapainosta. Ei tosin kuulosta kovin hyvältä jos edes ruoka ei saa sitä loppumaan... Jos huonosti käy, kutominen on sillä niin syvään juurtunut tapa ettei sitä saa loppumaan millään. Mutta jos se johtuu pelkästä stressistä, se voi loppua omia aikojaan kunhan poni ehtii sopeutua tallissa asumiseen.

    Nyt menee arvailuksi, mutta itse kokeilisin totuttaa sitä talliin vähän kerrassaan. Veisin sen talliin esim harjattavaksi, ja sitten takaisin ulos. Sitten sisälle syömään ja takaisin ulos. Sen sellaista. Nyt kun ilmat ovat vielä lämpimiä, sen voisi pitäää yötä ulkona jos sille on mahdolista saada jonkinlainen koppi suojaksi sateelta ja tuulelta. Meilläkin poni tykkäsi olla yötä ulkona siihen asti että lämpötila laski laski nollan tuntumaan. Sitten vasta se alkoi hakeutua itse talliin.

    Äiti muuten huomautti juuri, että kutominen on tarttuva tapa. Jos oikein huonosti käy, poni voi opettaa hevosenkin kutomaan.
  20. Olen samaa mieltä. Jos koira satuttaa kissaa, se saa kyllä käpälän täydeltä kynsiä nokalleen. Niin kauan kuin kissa ei käytä kynsiä, kaikki on hyvin. Mutta jos muuten hermostut riehumiseen, voit kaikin mokomin puuttua siihen ja rauhoittaa tilanteen. Meillä siihen riittää määrätietoinen "nyt loppuu!"-komento. Portti on hyvä keino kuten Peten koiratarvike sanoi.
    21. 27 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt