Surkeimmat heppakokemukset

No ehkä mun pahin kokemus oli se, kun kaaduin hevosen kanssa laukassa ja mursin ranteeni..

Ratastuskoululla, jolla kävin ennen, tallitytöt ja -työntekijät kiusaavat hevosia; lyövät riimuilla, riuhtovat riimunnaruista, lähes lyövät hevosia päähän, potkivat karsinoiden ovia kovaa ja huutavat.

Erään ison kaupungin ratsastuskoululla tytöt nälvivät uusia ratsastajia, osasivat uudet ratsastaa tai ei. " Täytyykö sunkin tänne tulla ratsastaan ettei hevonen saa levätä."
Jos pyytää apua satuloinnissa niin " Mitäs täällä teet jos et osaa edes satuloida." Hevosia tökitään raipoilla että niistä saadaan vihaisia ettei ihmiset haluaisi mennä niillä. Se taas tietää niiden teurastamista, kuka edes ostaisi vihaista hevosta.
jne...

Taidanpa tietää, mitä tallia tarkoitat, Tutsina. Ainakin puheet ovat aivan samaa laatua. Pari vuotta sitten kävin siellä irtotunnilla, tutustuakseni paikkaan, ja se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Tallityttöjen käytös oli todella törkeää!

Tosi kurjaa toi kiusaaminen... Eniten sitä varmaan tapahtuu just noilla isoilla ratsastuskouluilla, mutta valitettavasti samanlaista ilkeilyä näkyy myös yksäripuolella... Tsemppiä teille, kuunnelkaa aina vain ammattilaisia ja jättäkää keljut tallitytöt omaan arvoonsa!

Itselläni oli ylläpidossa hevonen kolmisen vuotta, ja osan siitä ajasta sain kuulla naljailua erään yksityistallin tallitytöiltä, ennen kuin tuli mahdollisuus vaihtaa tallia.

Olen itse vähän sellainen puskaratsastaja ja vanhan linjan hevosenkäsittelijä, ja jotkut tapani tuntuivat olevan pöyristyttäviä tallityttöjen mielestä. Hevosen varusteet olivat ehjiä ja toimivia, mutta vanhoja. Harjat eivät olleet "sävy sävyyn", ja nahkariimu oli kulunut. Riimunnaruna oli pala köyttä, johon lukko oli kiinnitetty. He supattelivat keskenään, että se johtuu siitä kun olen niin köyhä enkä välitä hevosesta yhtään, vaikka tosiasiassa en vain näe mitään järkeä siinä että hevosen varusteiden pitäisi aina olla hyvännäköisiä. Tai edes hevosen, laitumella saa rypeä mudassa vaikka päivät pitkät, jouhia en leikkaa ikinä enkä myöskään klippaa ilman syytä. Meillä on ainoastaan ne varusteet mitä tarvitaan, ei ylimääräisiä hienouksia "näön vuoksi", ja nekin saavat olla rähjäisen näköisiä.

En treenannut esteitä ollenkaan ja kouluakin vain sen verran, että hevonen pysyi joustavana ja miellyttävänä ratsastaa, mistä he sitten päättelivät että olen aivan surkea ratsastaja. Siitä jaksettiin myös naljailla jatkuvasti. Pitkät (mutta kevyet!) maastoretket huonolla säällä olivat myös heistä huonoksi hevoselle. Laitumelle laitto ilman lointa oli heidän mielestään eläinrääkkäystä, vaikka pakkasta oli vain 10 astetta, tuulta lähemmäs nolla ja hevosella paksu talvikarva. Ilman satulaa ratsastaminen oli myös ilmeisesti jonkinlaista idioottimaisuutta, vaikka minulla on hyvä istunta ja hevosella terve selkä.

Päin naamaa he sanoivat sanottavansa harvemmin, mutta lähes joka päivä kuulin sattumalta hirvittävää paskanjauhantaa. Kerran myös yllätin 3 tytön porukan hevoseni karsinalta syöttämästä sille kauraa (väkirehua se ei saanut siihen aikaan ollenkaan, koska oli kevyemmällä käytöllä jalkaongelmien vuoksi ja sillä oli taipumusta ryhtyä todella hankalaksi heti jos se sai vähänkin liikaa energiaa). Siellä he syöttivät hevoselle kauraa täydestä viiden litran saavista ja samalla puhelivat että "voi voi kun sua käy niin sääliksi, kun sulla on sellanen ratsastaja...".

Meillä oli jossain määrin samaa trallilla jossa ponini oli ennen kuin muutimme maalle. Meille naljailtiin, kun toimme hevosen siälle päivän kuumimmaksi ajaksi kesällä, mutta ne naureskelut loppuivat, kun muut hevoset alkoivat saada lämpöhalvauksia laitumella. Jos joku hevosista pääsi irti ja meni syömään lähintä heinäpuskaa, muut omistajat ja hoitajat rankaisivat hevosta karkaamisesta ja kiskoivat ruohotupsut hevosen suustakin, koska hevonen oli tehnyt väärin. Kun me saimme omamme kiinni, annoimme sen syödä vielä hetken ennen kuin veimme sen pois - kiitokseksi siitä että se oli antanut ottaa itsensä kiinni. Muiden mielestä me teimme väärin, siitäkion huolimatta, että meidän ponimme oli koko tallissa ainoa jota ei tarvinnut ajaa takaa sen päästyä irti. Se pysyi paikallaan ja yleensä tuli jopa vastaan kun kutsuimme sitä.

Tässä pari esimerkkiä eräältä yksityistallilta...

Inhottavaa lukea, että niin monessa paikassa eläimiä kohdellaan huonosti vain sen takia kun joillain ihmisillä on tarve pelailla jotain hierarkiapeljään. Todella masentavaa ja suututtavaa. Toivoisi että ihmiset olisivat vähän fiksumpia.