lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Pinto arabi? En ole koskaan nähnyt enkä edes kuullut kirjavista arabeista. Saatan olla väärässäkin, mutta epäilen hyvin vahvasti, että jos oikeasti on pinto väriltään, niin ei kyllä ole ainakaan täysiverinen arabi.
  2. Hauska kuulla että kissa voi paremmin!

    Tuli mieleeni, että kun ilmeisesti tykkäätte antaa sille herkkuaja normaalin ruuan mukana, mikä ei minusta ole väärin, niin ajattelin mainita, että jos haluaa, niin kissalle voi antaa ruuan sekaan ihan tavallista raakaa tai keitettyä, maustamatonta ja suolatonta kanan- tai naudanlihaa (kuten nimim. ei kinkkua sanoikin). Kana on kevyempää. Meillä kissa saa raakaa lihaa silloin kun sitä itsekin syömme; nautaa ei voi antaa kuin peukalonpään kokoisen nokareen silloin tällöin tai se oksentaa, mutta kanaa se saa lähes päivittäin, joskus melkein puoletkin ateriastaan. Sen kestää hyvin. Silloin tällöin annamme sille erikoisherkkuna maustamatonta katkarapua, joko muutaman pienen pyrstön tai yhden ison jos on jättikatkiksia.

    Katkarapuja en uskalla varauksetta suositella, en tiedä kestävätkö kaikki kissat äyriäisiä ja ovat ne aika kalliitakin kissanruuaksi, mutta hyvin vähäisessä määrin ja harvakseltaan annettuna ei ainakaan meillä ole ollut ongelmia.
  3. Pidän tuosta Pikkujekun hauskasta ehdotuksesta. Varmaan kokeilisin sitä ensimmäisenä jos minä olisin samassa tilanteessa kuin sinä.

    Ellei toimi, niin onko sinulla ketään luotettavaa tuttua jonka luokse voisit viedä koirasi hoitoon pariksi päiväksi ihan vaivihkaa tai jonka kanssa voisit vaihtaa kämpää hetkeksi? Kokeile huviksesi, tuleeko sitten vielä valituksia. Jos tulee, voit sanoa, että sehän nyt kumma koira on kun ääni kuuluu silloinkin kun se ei ole edes kotona.

    Ikäviä tuollaiset naapurit! Toivottavasti saat asiat selvitettyä.
  4. Itselläni ei ole koskaan ollut tuota ongelmaa, mutta äidillä oli aikoinaan collie joka kyllä nappaili maasta kaikenlaista, varsinkin purkkaa. Mitkään koulutustoimet eivät tehonneet. Lopulta hän alkoi laittaa hiukan pippuria pureskeltujen purkkapallojen sisään ja heitteli niitä maahan. Saatuaan muutaman kerran pippuria suuhunsa koira oli hyvin nopeasti oppinut ettei maasta kannata syödä mitään.

    Luulisin sen toimivan muidenkin ruokapalojen kanssa. On sitten mielipidekysymys onko sallittua "syöttää koiralle pippuria", mutta jos vaihtoehtoina on joko pieni pippurikuuri tai riski, että koira saa myrkkyä, turvautuisin epäröimättä pippuriin.

    Purkka saattaa tukkia suoliston joten se ei ehkä ole ihan paras vaihtoehto, mutta luulisin, että esim lihan pala toimisi yhtä hyvin jos sen sisään saisi jotakin ilman että pinnalle varisee yhtään.

    Siihen nähden nuo edelliset neuvot ovat parempia joten kokeilisin niitä ensin, ja jos ne eivät toimi, niin sitten tätä kovempaa kuuria.
  5. Keltainen nauha olisi kyllä kätevä merkki muille jättää rauhaan, mutta kuinkahan moni ihminen tietää mitä se tarkoittaa? Veikkaan ettei kovin moni... Olen 30v elämäni aikana nähnyt sellaisen vain yhden kerran, ja kuitenkin ihmisiä jotka haluavat lenkittää koiransa rauhassa, on paljon enemmän. Toisaalta jos niitä käytettäisiin enemmän mainitussa tarkoituksessa, ihmiset alkaisivat tajuta mitä se tarkoittaa..?

    Oma koirani ei yleensä edes kiinnostu muista koirista eikä metelöi tai kisko hihnassa vaikka kiinnostuisikin, mutta jos se osoittaa että haluaisi käydä tervehtimässä, kysyn omistajalta saanko päästää lähemmäksi. Mutta jos vastaantuleva koira riuhtoo ja mekastaa hihnassaan jo kaukaa tai omistaja osoittaa jo kaukaa ettei kaipaa kontaktia, komennan koirani seuraamaan ja ohitamme kaikessa rauhassa.

    Meillä päin ei ole koirapuistoja lähimaillakaan joten koirien väliset tapaamiset tapahtuvat väkisinkin lenkkien yhteydessä. Edellisessä asuinpaikassani niitä oli useampikin, mutta ei tuo niissä viihtynyt. Sen verran tuli kuitenkin käytyä, että minäkin huomasin joidenkin ihmisten tuohtuvan jos jonkun koira erehtyi siellä haukkumaan. Minusta se on älytöntä ja viittasin sille kintaalla kuten muutkin. Koirapuistothan ovat olemassa sitä varten, että koirat saavat siellä riekkua mielensä mukaan (tiettyyn rajaan asti)!
  6. Sitä ajattelinkin. :)

    Tuolla aiemmin mietit jaksatko käydä molemmissa paikoissa, mutta en usko että siinä asiassa tulee ongelmia jos hoidat niitä vuoropäivinä. Yksi hevonen päivässä kuten itsekin sanoit, olettaen, että nuoremman hevosen omistajalle sopii ettet käy joka päivä. Mutta jos hän haluaa päivittäisen vuokraajan hevoselleen, niin sitten taidat joutua valitsemaan jomman kumman.

    Ehkä voisit kokeilla pelata kahden kanssa? Jos alkaa tuntua hankalalta tavalla tai toisella, niin ainahan noita järjestelyjä voi muuttaa. Ja kuten sanoit, toinen olisi vuokrattavissa vain pari kuukautta, minkä jälkeen voisit keskittyä nuorempaan jos siltä tuntuu.
  7. Jos asiaa ajattelisi kylmän järkevästi, niin vaihtoehto 1 olisi parempi. Siinä olisi kaikki edut paitsi tuttu omistaja. Käytännössä voisit hoitaa ja ratsastaa sitä kuin omaasi.

    Tälle vanhemmalle hevoselle olisit "vain" hoitaja ja kuten totesit, matkaa on melko laillakin enemmän.

    Kummastakaan hevosesta sinun ei siis tarvitse maksaa mitään, mutta miten aika riittää? Jos hoidat molempia täysipainoisesti ja vielä ratsastat toista, voit laskea tallilla menevän 2-4h kummallekin hevoselle erikseen, eli yhteensä 4-8h/pv plus matkat. Riippuen toki ihan siitä, miten rivakasti hoidat hommasi ja mitä kaikkea sisällytät päivittäiseen hoitoon. Vanhemmalla hevosella oli tosin vain tietyt päivät milloin kävisit sitä hoitamassa, mutta niinä päivinä kun sinulla olisi molemmat...
  8. Aina saa kysyä! :)

    Tuo Kasiron pikakatsaus on hyvin tiivistetty joten otan siitä häpeilemättä mallia:

    Meillä on siis yksi 30v risteytysponi joka tosin lähtee tänä kesänä vihreämmille niityille huonojen hampaiden takia. Talosta löytyy koira, 10v collietyttö, ja vuoden vanha maine coon, myös tyttö (leikattu). Molemmille on järjestetty ulkoaitaus missä niillä on mahdollisuus kulkea sisään ja ulos mielensä mukaan silloinkin kun me emme ole kotona, minkä lisäksi kissa ulkoilee myös valjaissa, enimmäkseen pihan poikki viritetyssä juoksunarussa. Ja pyydystää kaikkea mikä liikkuu, heiluvista heinänkorsista lähtien. Koira on luonteeltaan rämäpää, mutta sai joitain vuosia sitten trauman sitruunaperhosista, ja se lähtee tänäpäivänäkin karkuun nähdessään keltaisen perhosen lähestyvän. Se on myös koulutettu. Ei kilpatasolle asti, mutta pidemmälle kuin mitä kotitarpeet vaativat.

    Vuosien varrella meillä on ollut hevosten, koirien ja kissojen lisäksi undulaatteja ja kaneja. Myös vuohet ja lampaat ovat tuttuja, mutta omia päkäpäitä meillä ei ole koskaan ollut.

    Lukion jälkeen toteutin lapsuudenhaaveeni ja lähdin merille. Olen kansimiehenä tankkilaivassa, mistä syystä katoan säännöllisin väliajoin n. puoleksitoista kuukaudeksi kerrallaan. Sitten olen taas lomilla yhtä pitkään. Laivan nettiyhteys toimii miten sattuu eikä salli osallistumista mm S24:n keskusteluihin. Silloin en pysty vastailemaan täällä vaikka haluaisinkin.
    Minun ollessani maailmalla äitini hoitaa kaikki elikot, niin ettei minun tarvitse olla niistä huolissani vaikka niitä kieltämättä aina kaipaankin. Mutta lomilla on aikaa kaksin verroin!

    Minulla on oma asunto, mutta oleilen paljon äitini luona, ja silloin hallitsen pientä mökkiä jonka otin käyttööni mummun kuoltua. Se on samassa pihapiirissä kuin äitini talo, joten emme kompastele toisiimme, mutta olemme silti lähellä toisiamme. Eli asuminen samaan tapaan kuin Kasirollakin ja samasta syystä.
  9. *punastuu*

    Eipä kestä! Hauska tietää, että olen osaltani voinut olla avuksi! :D
  10. Voit kyllä. Ei se niin tarkkaa ole.

    Noista poniroduista en nyt suoralta kädeltä muista minkä kokoisia mitkäkin ovat, mutta ainakin tinkerit ja connemarat ovat keskimäärin n. 140cm. Kannattaa katsella netistä tai kirjoista niin saat kattavamman luettelon sopivan kokoisista poniroduista. Samalla, jos haluat, saat vähän tietoa niiden muistakin piirteistä.
  11. Oh... Kiitos! Kiva kuulla! :)
  12. Sekä ponit että hevoset pärjäävät vallan mainiosti yksinkin! Tunnen hevosia ja poneja jotka ovat lähteneet karkuun hoitotallilta ja menneet kotiin jossa ei muita hevoseläimiä ole. Eikä liity mitenkään siihen, onko kasvanut muiden hevosten kanssa vai ei, sillä osa näistä oli tullut parin kolmenkymmenen hevosen talleista. Väite siitä ettei hevosta voi ottaa jos se olisi yksin, on vain fanaattisten laumaeläinihmisten lyhytnäköisyyttä, anteeksi vain, Katherine. Jos hevonen on yksin, se häiritsee enemmän ihmisiä kuin hevosia itseään. Läheskään kaikki hevoset eivät kaipaa seuraa eivätkä kaikki edes tule toimeen muiden kanssa, mutta mikä sitten on tyytyväinen oloonsa yksinkin ja mikä ei, sitä ei voi tietää muuten kuin kokeilemalla. Eipä silti, hyvähän se on jos hevoselle seuraa löytyisi, mutta se, että hevonen olisi yksin, ei todellakaan ole este sen ostamiselle.

    Aloittajan tapauksessa mietin, että jos lähellä on talli missä oma poni asuisi, niin miksi vuokraponikin ei voisi asua siellä? Siellä olisi kuitenkin seuraa, valmis talli ja paikat missä ratsastaa. Omassa paikassa ei useinkaan kenttää ole ja maastotkin joko ovat tai eivät ole hyviä. Jos taas vuokraponin ottaisi omaan talliin, sillä voisi kuitenkin käydä ratsastamassa tallin kentällä (olettaen että siihen saa luvan) jolloin poni näkisi muita hevosia jotakuinkin päivittäin.

    Lampaiden kanssa ei kannata tarhata vaikka tulisivatkin toimeen. Lampaat ja vuohet saattavat puskea paitsi suuttuessaan, myös leikkiessään, ja jos täysikasvuinen lammas tai vuohi pökkäisee ponia jalkaan täydellä voimallaan (sarvet päässä tai ilman), voi käydä todella huonosti. Tai jos poni siitä suuttuu ja potkaisee lammasta, lammas voi päätyä paistiksi. Eli jos poni tulee asumaan omaan talliin, sitä ei missään nimessä pidä laittaa samaan tarhaan sorkkaeläinten kanssa! Jos poni tai joku lampaista riehaantuu, mikä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, siitä on vain askel kyyneliin.

    Se tallilla pitäminen olisi siinäkin mielessä hyvä ajatus, että lähes jokaiselle tulee ongelmia ensimmäisen oman kanssa kokemuksen määrästä riippumatta. Ja tallilla voisit pyytää apua kokeneemmilta, toisin kuin omassa tallissa, missä joutuisit menemään tallille ja kyselemään neuvoja sieltä, ja sitten menemään kotiin niitä kokeilemaan. Tai pyytää jotakuta tulemaan teille avuksi. Minusta kokemuksesi kyllä riittäisi helpostikin, mutta jos vanhempasi eivät tiedä hevosista, se ratsastuskoulu olisi ainakin aluksi parempi vaihtoehto.

    Siitä olen samaa mieltä Katherinen kanssa, että älä tuijota rotuun, vaan muihin ominaisuuksiin. Jos omaa ajatellaan, niin sanoisin, että väh. 140cm poni, niin pystyt ratsastamaan sillä vielä aikuisenakin. Luonne ja koulutustaso on katsottava sen mukaan mitä haluat hevosen kanssa tehdä. Oletko valmis kouluttamaan sitä vai haluatko valmiin paketin? Kilparatsu vai tavallinen polle jonka kanssa voi käppäillä polkuja pitkin löysin ohjin kaikessa rauhassa? Kaikista roduista löytyy eläimiä laidasta laitaan, joten älä poissulje mitään sopivan kokoista ponia pelkän rodun takia, vaan tarkastele jokaista erikseen omien vaatimustesi perusteella.
  13. Ei ole mikään pakko, mutta olisi typerää jättää kokeilematta jos mahdollisuus siihen on. Ei sitä muuten voi tietää millainen hevonen on ratsastaa, esim kuinka tottelevainen ja/tai herkkä se on tai miltä sen askellajit tuntuvat. Itselleni ei tulisi mieleenkään ostaa hevosta ilman koeratsastusta.
  14. Kasiro antoi joskus hyvän nyrkkisäännön tuohon kysymykseen: Jos hevosen selkä on hartioidesi tasalla, se on sopivan kokoinen. Sinun tapauksessasi n. 150cm.

    Painosi puolesta voisit ratsastaa poneillakin kunhan eivät ihan shettiksiä ole, mutta pituutesi takia hevosen kokoiset ratsut sopivat ehdottomasti paremmin.
  15. Sanoisin samaa kuin edellisetkin. Ratsastusta varten kannattaisi ottaa isompi poni, mutta ellei se ole välttämätöntä... No, tuossa on tullut koko joukko vaihtoehtoja siitä mitä shetun kanssa voi tehdä. Lisään siihen vielä sen, että mille tahansa ponille tai hevoselle voi opettaa mm. seuraamista, luoksetuloa yms "koirien juttuja".

    Ja tuo Katherinen ajatus on hyvä: että vuokralle ratsastusponi ja lisäksi shettis hoitoponiksi.
  16. Siis samaa kinkkua mitä syötte itsekin? Sellainen on liian suolaista eläimille eikä sitä pidä antaa vaikka lemmikki siitä tykkäisikin. Jos nyt silloin tällöin harvakseltaan antaa sormenpään kokoisen palan niin on ok, mutta jos määriä lasketaan jo viipaleissa, niin se on ehdottomasti liikaa. Liika suola vahingoittaa munuaisia mikä voi ajan mittaan aiheuttaa pissaongelmia. Mitään suolaista tai sokeripitoista ei saisi antaa, joten jos teette niin, suosittelen, että ette antaisi enää.

    En ole ihan varma kissoista, mutta ainakin koirilla vilja-allergia on aika yleistä joten luullakseni vilja-allergia on hyvinkin mahdollinen. Ellei kaupasta löydy viljatonta sapuskaa, niin lemmikkiliikeistä kyllä löytyy.

    Toivottavasti kissanne vaivan syy selviää! :)
  17. Hyvä sitten!

    Sinun pitäisi silti saada vanhempasi vakuuttuneiksi siitä, että olet tarpeeksi vastuullinen pitämään huolta ponista. Ehdotan uudestaan, että yritä saada heidät suostumaan ylläpitoponiin. Luulen, että tässä vaiheessa, koska he ovat jääräpäisiä, heidät olisi helpompi suostuttaa yp-poniin kuin oman hankintaan. Se ei tietenkään ole sama asia kuin kokonaan oma, mutta kuitenkin askel oikeaan suuntaan.
  18. No siihen onkin sitten vaikeampi sanoa mitään... Vanhemmathan siitä kuitenkin päättävät koska heidän on maksettava kaikki kulut, vaikka se ei omassa tallissa montaa kymppiä kuukaudessa maksakaan. Toki kengitykset ja rokotukset yms maksaa oman osansa ja hevosen varusteet kertaostoksina, mutta perushuolto (kuivikkeet ja heinä) ei todellakaan vaadi suuria summia. En sitten tiedä paljonko vesi ja sähkö maksavat, kun meillä se menee samaan laskuun talon kanssa, mutta eivät ne summat sittenkään päätä huimaa.

    Ikäsi ei ole ongelma, minä olin täyttämässä vasta yhdeksän kun meille tuli oma poni, mutta toisaalta myös äitini ratsasti aktiivisesti joten poni tuli yhtäläillä hänelle.

    Sanoit alussa, että hoitaja ponille löytyisi tarvittaessa, mutta nyt annoit ymmärtää, ettet muutenkaan hoitaisi itse. Sinun pitäisi nyt miettiä tarkkaan, tarvitsetko hoitajaa satunnaisesti vai jatkuvasti. Ymmärrän nimittäin vanhempiesi näkemyksen hyvin, jos katsot tarvitsevasi pysyvää hoitajaa. Miksi he ostaisivat sinulle ponin omaan pihaan ellet voi itse huolehtia siitä? Tiedät varmasti, että hevosen omistajan elämä on muutakin kuin ratsastusta, ja sinun on selvittävä siitä "muustakin".

    Jos sinun onnistuu vakuuttaa vanhemmillesi, että olet valmis kantamaan vastuun ponista ja näkemään vaivaa sen eteen vielä sittenkin kun koulupäiväsi venyvät täyteen mittaansa ja läksyt vievät yhä enemmän aikaasi, ja että hoitajalle olisi tarvetta vain satunnaisesti (esim sairastumisien takia tms), niin sinulla voisi olla paremmat mahdollisuudet saada heidät suostumaan. Ja mikä tärkeintä, sinun on pidettävä kiinni siitä lupauksesta.

    Vanhemmat ovat sellainen yleisongelma jossa muut eivät pysty auttamaan, vaan jokaisen on selvittävä siitä itse. Voin vain toivottaa onnea yritykseen!

    Toinen, luullakseni parempi vaihtoehto olisi yrittää saada heidät suostumaan ensin ylläpitoponiin, sanotaan vuodeksi. Heidän ei tarvitsisi ostaa sinulle omaa, mutta kuitenkin saisit ponin jota hoitaisit ja ratsastaisit kuin omaasi. Te kaikki näkisitte ihan käytännössä, millaista elämä olisi jos tallissa olisi ympäri vuoden oma poni. Se olisi hyödyksi teille kaikille.

    Ja jos vanhempasi ovat sen vuoden kuluttua tyytyväisiä siihen miten olet toiminut ylläpitoponin kanssa, heidät voisi olla helpompi taivutella ostamaan oma.
  19. Täytyypä pitää mielessä tuo resepti! Tiedä vaikka sitä jonain päivänä tarvitsisi. Työlästä, kuten sanoit, mutta vaivansa arvoista jos hevoset sen avulla pysyvät kunnossa!
  20. Toivotaan ainakin! :)
    21. 41 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt