Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Kertokaas, te jotka perhosista oikeasti tiedätte, millaiset ovat ruostesiiven koteloitumisen vaiheet? Tuossa muutama päivä sitten löysin hangelta tumman karvaisen toukan, joka googlen mukaan olisi ruostesiipi. Laitoin sen lasikulhoon ja talouspaperia pohjalle. Kukkaruukusta löysin heinänkorren joka ei toukalle kelvannut. Laitoin myös pari tippaa vettä siltä varalta että se tarvitsisi kosteutta.

    Pari päivää se piileskeli paperin laskoksissa, sitten eilen se kiipesi puoliväliin kulhon seinämää ja jäi siihen. Tänään huomasin hetki sitten, että se oli kehrännyt ympärileen harsomaisen kotelon joka on ovaalin muotoinen ja väriltään tummahko ruskeanharmaa. Pituutta sillä on suunnilleen parin sentin luokkaa ja leveyttä ehkä kolmannes vähemmän. Luulin ensin että toukka on kuollut ja homehtunut, mutta tuo ei ole hometta. Se on selkeän kuitumaista, ja joitakin kuituja on kotelon alapuolellakin varisseena melkein kuin toukka olisi käyttänyt omia karvojaan sen kutomiseen. Kotelo on tällä hetkellä lähes läpinäkyvä eikä lähelläkään sitä muotoa miltä perhosten kotelot yleensä näyttävät. Tämä toukka on liimannut kotelonsa reunat kulhoa vasten joka puolelta eikä muoto muutenkaan mukaile toukan muotoa. Se on toukkaan nähden sen verran iso, että sinne kyllä mahtuisi toinenkin.

    Eli tekeekö ruostesiipi noin koteloituessaan, vai väsääkö se jotakin väliaikaista suojaa odotellakseen parempia olosuhteita koteloitumiseen? Toukka on siellä pää alaspäin. Takapää pysyy paikallaan yläreunassa, mutta etuosaa se välillä kääntelee, kai askarrellessaan jotakin siellä sisäpuolella.
  2. Just...
  3. Maa voi olla liukas kesälläkin, varsinkin sateen jälkeen ja vähänkään mäkisemmässä maastossa. Meillä on kantahokit kesälläkin juuri sen takia, kun muuten liukastelee metsäpoluilla vaikka muuten on hyvin varmajalkanen.

    Mutta kaipa sellasia hokkiputseja voi kesälläkin käyttää.

    Loppujen lopuksi parhaiten se selviää kokeilemalla. Ei sitä muuten voi tietää mikä toimii parhaiten milläkin hevosella. Minä en kyllä ottaisi riskiä liukastelun tai kavioiden lohkeilun suhteen. Jos hevonen liukastuu ja loukkaa itsensä, tai kavio lohkeaa pahasti, voi mennä kuukausia ennen kuin sillä voi jälleen ratsastaa. Jos voi...
  4. Vielä ikävämpää on luopua omasta hevosesta jos siihen ehtii kiintyä. Vuokrahevosesta tietää kuitenkin koko ajan, että se ei ole oma ja suhtautuminen siihen on jossain määrin erilaista. Ainakin itselläni oli... Kai se riippuu ihmisestä. Millä varoitusajalla vuokrahevosen voi palauttaa (vai voiko ollenkaan ennen kuin sopimus päättyy), siitä voi sopia omistajan kanssa.

    Eikä se oman hevosen myyminenkään noin vain käy. Ei se välttämättä hetkessä kaupaksi mene.

    Jos vuokraa hevosen vain ratsastamista varten, voisi yhtä hyvin tyytyä tuntihevosiin, Minä en näe niillä kahdella mitään eroa. Jos vuokrahevosen laittaa kuntoon ennen ja jälkeen ratsastuksen, se ei opeta yhtään mitään hevosen muusta hoidosta. Joten se ei kerro mitään siitä mitä elämä on oman hevosen kanssa. Siinä kun ei ole hevosesta vastuussa kuin hetken verran kerrallaan, ei koko aikaa kuten yp:n tai oman kanssa. Jos jonakin päivänä ei innostakaan tallille lähteä, ei tarvitsekaan jos hevosta vuokraa vain ratsastusta varten. Mutta yp:n ja oman kanssa ei voi sanoa, että just nyt ei huvita kun räntää sataa ja tuulee.

    Siinäkään tapauksessa, että jollakulla on vakituinen hoitohevonen jota hoitaa kuin omaansa ja ratsastaa sillä "vapaasti", se ei vielä vastaa omaa hevosta likimainkaan. Sen huomasin hyvin selvästi kun ensimmäinen oma aikoinaan tuli kuvioihin mukaan. Vaikka kaipa sekin riippuu siitä keneltä kysytään.

    Saatat kuitenkin olla oikeassa kaikenlaisista kauhutarinoista, siihen en ota kantaa, kun itselläni on ollut vain hyviä kokemuksia, samoin niillä tutuillani jotka ovat yp hevosen ottaneet.

    Joka tapauksessa se "syvemmän tason" oppiminen alkaa vasta sitten kun on se yp tai oma tallissa.

    Hoitajan ottamisesta hevoselle olen samaa mieltä. Useimmat niin tekevätkin mainitsemistasi syistä; harvat taitavat nykypäivänä hoitaa hevosensa alusta loppuun itse.

    Eipä silti, tarkoitukseni ei ole sanoa, että yp olisi välttämätön ennen kuin hankkii oman. Olen vain sen hyväksi havainnut ja sen takia sitä suosittelen. Moni kuitenkin siirtyy tuntihevosista suoraan omaan ja pärjää vallan mainiosti, mutta se paljonko oma hevonen sitoo elämää ja kuinka paljon opittavaa niistä vielä onkaan, tulee sitten usein yllätyksenä.