lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Tutkijoillakin on risteäviä mielipiteitä. Jos yksi vannoo jonkun asian oikeaksi, toinen tulee ja vakuuttaa sen vääräksi, ja loppujen lopuksi ilmenee, että kyse on pohjimmiltaan siitä, mistä näkökulmasta asioita tulkitsee.
  2. Useimmat koiraeläimet, kuten dingo jonka mainitsit, kuitenkin elävät laumoissa. On kai makuasia lasketaanko kulkukoirat villeihin vai villiintyneisiin koiriin, minusta ne ovat sama asia olivatpa pennut syntyneet sitten kaduilla tai keskellä viidakkoa, mutta olen usein nähnyt niitä reissatessani pitkin maailmaa, ja huomannut, että ne kyllä muodostavat laumoja. Olet tosin oikeassa siinä että kaikki koiraeläimet eivät elä laumoissa, ja uroksetkin liikkuvat yksin tai keräävät oman "haareminsa".

    Nyt on helppo sanoa, että kaupukiolosuhteissa asuminen juuri on symbioosia ihmisen kanssa, mutta koirien on todettu toimivan samoin vaikka ne eivät kaupungeissa asuisikaan. Myös tuon laumahierarkian olen nähnyt hyvin selkeästi jo omissakin koirissani, samoin niissä kulkukoiralaumoissa joita olen nähnyt. Mielestäni en siis inhimillistä turhan takia. Ei niillä tietenkään mitään säätyjakoa ole, se on ihmisten juttu, vaan ne noudattavat yksinkertaista vahvimman lakia. Ja tarkennuksen vuoksi mainittakoon, että kun puhun vahvimmasta, en välttämättä tarkoita fyysistä voimaa vaikka sillä merkittävä osa onkin. Vaikka lauman jäsen olisi kuinka vahva ruumiillisesti, muut jyräävät sen jalkoihinsa jos se on henkisesti heikko.

    Koira ei myöskään ole ainoa eläin joiden laumoissa vallitsee arvojärjestys. Sitä esiintyy myös mm hevosilla, norsuilla ja mangusteilla. Apinat ovat liian lähellä ihmistä että haluaisin niitä laskea tähän, mutta sama juttu silti niilläkin. Ja monilla muilla. En siis mielestäni inhimillistä turhaan.

    Kiitoksia tarkennuksesta metsästyskoirien suhteen. Tuo haukkuva koira olikin uusi juttu. :)
  3. Kutiaako korva? Siis siltä kaljulta alueelta? Jos kutiaa, ja jos kissasi saa kulkea vapaasti ulkona, sillä voi olla syyhypunkki (tai kapi, kuten vanha kansa taitaa sanoa). Se aiheuttaa nimensä mukaisesti kutinaa ja karvanlähtöä alueittain. Se on hoidettavissa, mutta millä lailla, sitä en oikein tiedä.

    Kannattaa käyttää lääkärissä kuten elukka sanoi.
  4. Meillä oli aiemmin sellanen iso siivilä, olisko ollut noin 30cm halkaisijaltaan. Ei mikään keittiösiivilä, vaan joku muu, en tiedä mihin tarkotukseen. Se oli kuin verkosta tehty piirakkalautanen, verkon silmäkoko puolen sentin luokkaa. Se mahtui sopivasti laatikon reunojen väliin, ja näitä laatikoita oli kaksi. Kun laatikko piti siivota, asetimme sen siivilän tyhjän laatikon reunojen väliin ja kaadoimme hiekat siihen niin että kököt jäivät siivilään ja puhdas hiekka valui läpi alla olevaan laatikkoon.

    Toimi todella hyvin, mutta sitten kun kissasta aika jätti ja seuraava tuli taloon, tämä uusi kissa on isompaa rotua ja jouduimme hankkimaan isomman laatikon. Hiekkaakin oli sitten käytettävä enemmän, ja laatikosta tuli niin painava että sitä alkoi olla hankala nostaa kaatamista varten. Joten luovuimme siivilästä ja tartuimme jälleen lapioon.
  5. Minkä kokoisia rakeita laatikossa on? Eräällä tuttavallani oli kissa (aikuinen jo) joka teki tuota samaa. Sitten joku kehotti häntä vaihtamaan laatikkoon hienojakoisempaa hiekkaa; tuttavani teki niin - ja se auttoi. Sen jälkeen ei lammikoita tai kikkareita enää löytynyt sopimattomista paikoista. Ehkä sinun kissallasi on sama juttu. Hiekka voi olla sen mielestä liian karkeaa, mistä syystä se mieluummin pitää vessaa muualla.

    Kokeile ainakin, ennen kuin alat kissaasi mihinkään sulkemaan tai kuristamaan... :D

    Jos vaihdat hiekan tai lisäät hienoisempaa entisen päälle, nosta pentu laatikkoon heti sen tehtyäsi, että se huomaa hiekan vaihtuneen.

    Toinen asia, että kuinka usein siivoat laatikon? Jotkut kissat ovat niin tarkkoja, että jos laatikko jää yhtenäkin päivänä siivoamatta, ne eivät enää käytä sitä.

    Kolmas mahdollisuus: kuinka iso laatikko sillä on ja paljonko siinä on hiekkaa? Tahtoo sanoo, että kuinka paksu kerros? Kissathan kaivavat kuopan tarpeilleen joten hiekkaa on oltava tarpeeksi. Ja kissalla on oltava tarpeeksi tilaa siellä touhuta, joten varmista, ettei laatikko ole sille ahdas. Jos tilaa on liian vähän, se ei halua sinne mennä.

    En tosin tiedä onko tämänhetkinen laatikko kannellinen, vai suunnittelitko puolivakavissasi hankkia sellaisen kissan sinne sulkemiseksi... Isompi kannellinen laatikko voisi auttaa, tai peräti avoin loota. Jos lootassa on nyt kansi, voisit ehkä kokeilla mitä tapahtuu jos otat sen pois. Ei se kansi kuitenkaan niin tiivis ole että se hajua mitenkään estäisi.
  6. Meillä lemmikkitasoinen maine coon tyttö maksoi 850e, mutta vanhemmat oli pärjänny näyttelyissä ja pennut oli rekisteröity, rokotettu, madotettu ja mikrosirutettu. Cooneja joita ei ole rekisteröity ja/tai mikrosirutettu, voi saada halvemmallakin, mutta laatu ei välttämättä ole parasta mahdollista. Voi ollakin, mutta itse en ottaisi rotukissaa ilman papereita. Mutta sehän on mielipidekysymys.

    Silloin kun niitä netistä katselin, niin rekisteröityjen coonien hinnat oli keskimäärin 800 ja 1000e välillä. Paperittomina joku myi jopa 400e:lla kun oli vahinkopentue (joskin kuulemma silti puhdasrotuinen).
  7. Meille otettiin rotukissa vajaa vuosi sitten. Katselin netistä kasvattajia ja löysin kaksi lupaavan tuntuista joilla oli sopivan ikäisiä pentuja. Päätin soittaa ja kysellä tarkemmin millaisia tämän rodun edustajat ovat. Ensimmäinen kasvattaja jolle soitin ja jolta kysyin, millaisia maine coonit ovat, vastasi hyvin lyhyesti "ihan kivoja kissoja". Ja siinä se. Yritin kysellä tarkemmin, mutta vastaukset olivat lyhyitä eivätkä oikeastaan kertoneet minulle mitä halusin tietää. Päätin, etten sieltä ota kissaa kun en vastauksia saanut.

    Soitin toiselle. Ja istuin tunnin verran puhelimessa sanomatta sanaakaan, kun kasvattaja ystävällisesti ja pirteästi kertoi rodun ominaisuuksista, sekä hyvistä että huonoista, ja siirtyi sitten tarjolla oleviin pentuihin ja kertoi niiden yksilöllisistä piirteistä. Vasta sen jälkeen aloin esittää kysymyksiä, ja vastaukset olivat aina välittömiä ja perusteellisia. Kasvattaja myös kyseli minusta ja siitä, mikä luonteista kissaa toivoin ja minkälaisiin olosuhteisiin, ja minä vastailin parhaani mukaan.

    Sitten sovimme, että kävisin katsomassa pentuja, ja muutamaa päivää myöhemmin tulin kissa kainalossa kotiin. Pentu oli valmiiksi rokotettu, madotettu ja mikrosirutettu ja paperit olivat viimeisen päälle kunnossa. Rekkari, sukutaulu, paksu kansio pennun hoitamisesta ja maine coon rodusta yleisesti sekä pari muuta pentuihin liittyvää kissakirjaa. Ja iso kassillinen kissanruokaa ja leluja.

    Ja on kyllä ollutkin niin ihana kissa etten olisi osannut ihanampaa toivoakaan. Kasvattajaa en edes etsinyt minkään rotuyhdistyksen sivuilta, vaan googlasin maine coonin ja selasin sivuja kunnes löysin kasvattajia. Voi olla että olisi turvallisempaa etsiä jonkun rotuyhdistyksen sivuilta kasvattajia, mutta minä en tehnyt niin ja olen silti enemmän kuin tyytyväinen kissaani! :)
  8. Meillä saa muuten olla kasvit rauhassa, mutta lihansyöjäkasvit (kärpäsloukut) sitä kiinnostavat kovasti. Ainoa keino millä saimme kasvit turvaan, oli laittaa ne häkkiin... Teimme niiden ympärille myyräverkosta laatikon ikkunan eteen niin että kissa ei pääse niihin käsiksi. Siitä on nyt muutama kuukausi, mutta edelleen se yrittää joskus murtautua kasvihäkkiin väkivalloin. Sen leikin olemme saanneet melkein loppumaan sen jälkeen, kun pari viikkoa sitten löysin vanhoista tavaroistani vesipistoolin.

    Muuan kissaihminen sanoi, että kissa jättäisi kasvihäkin rauhaan jos levittäisin verkkoon sitruunan mehua tai etikkaa. Niiden haju kuulemma karkottaa kissan. Emme ole vielä kokeilleet kun vesipistooli näyttää tehoavan, joskin viiveellä, enkä tiedä kestäisivätkö kasvit jos niihin sivelisi jompaa kumpaa mehua.

    Vesipistoolia ei voi yöllä käyttää ellet aio valvoa kasviesi vierellä kaiken yötä, joten jäljelle jää kasvien sulkeminen häkkiin. Toivottavasti joku keksii parempia ideoita, ne häkit näyttävät aika hölmöiltä, mutta ainakaan kissa ei pääse niihin käsiksi.
  9. Tätä keskustelua tulen seuraamaan suurella mielenkiinnolla, koska minulla on sama ongelma kuin aloittajallakin. Meillä on vajaan vuoden vanha maine coon tyttö; se on sisäkissa, mutta sillä on melko iso ulkohäkki jossa kaksi isoa kiipeilypuuta. Mutta tuo virikekysymys sisätiloissa on ollut harmina meilläkin. Neitiä eivät oikein mitkään lelut kiinnosta. Minullakin oli käsitys että kissanminttu olisi vastustamaton tarjous, joten ostin sille pienen kissanminttupussukan. Tulos oli lyhyt nuuskaisu ja kylmä hylkäys. Sen jälkeen se ei edes katsonut sinne päin. Pahvilaatikoissa se jaksoi rymistellä jonkin aikaa, mutta se kyllästyi niihin vajaassa kahdessa viikossa.

    Namilelut eivät toimi, koska talossa on myös koira joka syö mieluummin kissan eväitä kuin omiaan.

    Kiipeilemään se kyllä pääsee sisälläkin, ja hyppimään tasoille siellä täällä, mutta tuntuu kuin se kaipaisi jotakin muutakin, en vain tiedä mitä. Se tykkää kyllä jahdata esim naruja, jos joku vetää niitä pitkin lattiaa, mutta mitkään sellaiset lelut mitkä vaatisivat itsenäistä leikkimistä, eivät kelpaa, eikä minulla ole aikaa leikkiä sen kanssa koko päivää.

    Joten ideoita kaivattaisiin täälläkin.
  10. Eihän katherine missään vaiheessa sanonut, ettei hoitaisi hevostaan itse, vaan että on MAHDOLLISTA ottaa hevonen vaikka kokemusta ei juuri olisikaan. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että kokemusta pitäisi olla riittävästi ennen kuin ottaa oman hevosen. Mutta totta on sekin mitä katherine sanoi, että jos on tarpeeksi rahaa, voi palkata avukseen ihmisiä jotka sitten opettavat kokematonta omistajaa ratsastamaan ja hoitamaan hevostaan itsenäisesti.

    Alkuperäinen kysymys oli, että VOIKO niin tehdä. Kyllä voi. Mutta onko se järkevää? Ei.

    Sitä paitsi: on monia kokeneita ratsastajia joilla on hevonen täyshoitotallissa, joten heidän ei tarvitse tehdä tallitöitä ollenkaan. Hevosella on hoitaja, joka ruokkii sen, harjaa sen ja muutenkin pitää siitä huolta niin että omistaja ei välttämättä tee hevosen kanssa muuta kuin ratsastaa. Sanokaas, miten se hevosen kannalta eroaa tilanteesta, että kokematon ottaa hevosen ja palkkaa kokeneita ammattilaisia sitä hoitamaan? Kokenut osaa sentään ratsastaa itse, mutta jos kokematon käy lähes päivittäin esim yksityistunnilla missä opetus on intensiivistä, niin siinä todellakin oppii varsin nopeasti. Etenkin kun omalla voi ratsastaa enemmän kuin yhden tunnin päivässä.

    Minäkin hoidan hevoseni itse enkä suosittele hevosta kokemattomiin käsiin, mutta kuten sanottu, kysymys olikin, VOIKO niin tehdä. Ja siihen vastaus on kyllä, edellyttäen, että on varaa palkata ammattilaisia avukseen.
  11. Olen unohtanutkin enemmän kuin sinä olet vielä oppinutkaan. Minulla on kaksi ponia, toinen ollut jo pian 25 vuotta, toinen 15, plus että olen harrastanut hevosia yleisesti nelivuotiaasta lähtien. Ja täytän helmikuussa 30. Joten tiedän takuulla enemmän kuin sinä.

    No, oli sinulla sentään järkeä tehdä ruokintasuunnitelma sellaisten kanssa jotka oikeasti tietävät miten se tehdään kunnolla. Poni ei ainakaan kuole nälkään. Kun vielä löydät jonkun joka opettaa sinulle muita perusasioita...

    Toivotan onnea ponillesi, sitä se kyllä tarvitsee!

    Edelliseen viitaten: ihmettelen enemmän sitä, miten joku ANTAA poninsa noin osaamattomiin käsiin.
  12. Se onkin niitä harvoja hyviä puolia taajama-asumisessa. Siellä ei ole liipasinhulluja asesankareita jotka ampuvat kaikkea mikä liikkuu kun metsästyskausi alkaa.

    Mutta oikeastaan tarkoitin edellisellä viestillä sitä, että ihmiset noudattavat noita kahta lakia aika vapaan tulkinnan mukaan. Olen kuullut kaupunkilaisten vetoavan metsästyslakiin pitäessään koiriaan irti taajamissa, ja taas muutaman vetoavan järjestyslakiin maaseudulla.

    Käsitykseni mukaan edellämainittu on voimassa taajamissa ja jälkimmäinen niiden ulkopuolella, mutta aivan varma en tästä ole, eikä kovin pahasti jaksa kiinnostaakaan. Omat koirani ovat ja pysyvät irti mahdollisuuksien mukaan niin maalla kuin kaupungissakin.
  13. Aloittajalle: tuo edellinen viesti meni ohi minultakin. Joten sen suhteen meitä on tässä ainakin kaksi hölmöä...

    Molossille: Totta, aivojen käyttö tekee hyvää niin eläimille kuin ihmisillekin, mukaanlukien allekirjoittanut... Piti oikein tarkistaa mitä oli tullut kirjoitettua, ja lukea tarkemmin mitä sinä olit kirjoittanut.

    No juu, joillekin poikkkeustapauksille voi tosiaan olla hyväksi pitää pieni reenisessio juuri ennen ruokailua. Mutta oletin, että siinä puhuttiin "normaalista koirasta" joka siis ei sähellä ruuan vuoksi. Rauhallisen ja hyvin käyttäytyvän koiran kohdalla en vieläkään ymmärrä miksi siltä pitäisi vaatia seuraamista yms (oli kyseessä sitten koulutus/kasvatus tai vanhan kertaus) ennen kuin sille annetaan ruoka eteen - enkä todennäköisesti tule ymmärtämäänkään vaikka sitä miten selittäisi.

    Tuo vertaus villeihin koiriin on ehkä hieman ontuva sikäli, että villit koirat ottavat ateriansa kiinni (jos se on karkuun juoksevassa muodossa niiden havaitessa sen). Kun ateria tai tuleva sellainen on kuollut, lauman arvojärjestys kertoo kuka syö ensin. Ylempiarvoiset syövät ensin, ja alempiarvoiset odottavat vuoroaan. Jos ne tulevat osingoille liian aikaisin, niitä purraan. Ne siis tekevät työtä lauman hyväksi ja odottavat sitten vuoroaan. Joten jos villien koirien toimintaa haluaa käyttää esimerkkinä, sen vastineeksi sopisi paremmin se, että metsästyskoira ottaa kiinni jäniksen ja odottaa sitten, että metsästäjä saa saaliin syötävään muotoon. Kotikoira ei tee työtä lauman hyväksi, vaan se tekee juttuja, koska laumanjohtaja käskee. No niin, voihan senkin tietysti laskea työksi, mutta minusta ne eivät oikein ole verrattavissa. Jälleen yksi mielipidekysymys, arvelen.

    Tarkennan myös aiempaa huomautustani siitä, että "makupaloja käytetään jotta koira oppisi nopeammin ja paremmin". Tällä siis en tarkoittanut, että näin olisi, vaan sitä minkä huolimattomuuttani jätin sanomatta, eli että ihmiset USKOVAT että niin on. Olen todellakin huomannut, että koirat oppivat aivan yhtä tehokkaasti ilmankin makupaloja. Missään vaiheessa en sanonut, että olisin kouluttanut koiria kokonaan ilman motivointia, vaan että makupalojen sijasta käytin siihen tarkoitukseen leluja. Ja samoin on niiden tokovalioiden laita. Nekin koulutettiin lelujen avulla, eli niitä kyllä motivoitiin, mutta ainuttakaan makupalaa ne eivät siinä tarkoituksessa saaneet.

    Niin että ei niitä nameja välttämättä tarvita vaativienkaan suoritusten kouluttamiseen.

    Kuten sanoit, palkka sen mukaan mikä kenelläkin parhaiten toimii, mutta toisaalta yleensä ihmiset käyttävät automaattisesti nameja, edes kokeilematta muita keinoja, koska he USKOVAT että koira ei muuten opi, ainakaan niin hyvin.

    Piti oikein tuumia asiaa, mutta ei kyllä tule mieleen yhtä ainutta koiraa joka olisi koulutettu täysin ilman motivointia, eli ilman nameja TAI leluja. Pelkkien kehujen ja/tai pakotteiden avulla koulutettuja koiria ei ainakaan minun tuttavapiiriini kuulu enkä ole toisaalta sellaisista kuullutkaan. Taitavat tosiaan olla harvassa...

    Alkoi kiinnostaa tuo metsästyskoiran käsite. Itselleni se tuo ensimmäisenä mieleen ajavat koirat (joiden luulisin olevan niitä hankalammin koulutettavia juurikin sen ajoviettinsä takia), mutta eikö ne (metsästyskoirat) jaeta kolmeen ryhmään; ajaviin, noutaviin ja- niin, onko se yksi ryhmä "seisovat" vai "osoittavat" vai mitä sanaa siitä käytetään? Siis siitä ryhmästä, mikä jähmettyy paikalleen tuijottamaan sinne suuntaan missä ne ovat saaliin havainneet? Ja onko käsitykseni oikein sinne päinkään vai olenko ihan hakoteillä?
  14. Jatkakaa te sitten niiden suolistoloisten kasvattamista, me muut pyrimme sitä välttämään.
  15. HUH!!! Löytyiskö mitään vähemmän löyhkäävää vaihtoehtoo? Ei paljon auta että ötökät pökertyy siihen hirveään lemuun, jos siihen pökertyy itse ensin.
  16. Ei mitään, jos puhutaan kastemadoista. Loiset ovat juttu erikseen.
  17. Tiedä sitten miten tämä pitäisi tulkita: Järjestyslaki sanoo yksiselitteisesti, että taajamassa koirien on oltava kytkettyinä ja piste. Mutta metsästyslaki sanoo, että kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä (maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana, jos oikein muistan), muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
  18. Meillä tuohon haukkumiseen on riittänyt kun on sanottu "hiljaa!", tai tarvittaessa terävämmin "kita kiinni!", niin että varsinaista ongelmaa siitä ei ole ollut enkä niin ollen pysty antamaan omakohtaisia neuvoja.

    Mutta Victoria pääsi hyviin tuloksiin viemällä koiran hetkeksi pois huoneesta heti kun se alkoi haukkua. Jotkut koirat oppivat muutamasta kerrasta, parin tapauksen kanssa siinä voimisteltiin pitkälti toista tuntia. Tämä siis silloin jos ihmiset olivat jo tulleet sisään koiran alkaessa haukkua.

    Jos taas haukku alkoi ovikellon äänestä, hän laittoi koiralle jonkinlaisen maton tms mihin koira komennettiin istumaan ovikellon soidessa. Ovi avattiin vasta kun koira pysyi rauhallisesti ja hiljaa paikallaan, ja vieraat päästettiin sisään.
    Cat 1982 taisi viitata juuri tähän vastauksessaan.

    Tuohon viimeiseen kysymykseesi en osaa sanoa mitään rakentavaa. Mahdollisuudet ovat 50-50. Luna saattaisi rauhoittua pennun läsnäolosta, tai sitten voi käydä kuten Cat sanoi, eli että tilanne vain pahenee jos koirat lyöttäytyvät yksiin ja villitsevät toisiaan. Olen samaa mieltä siitä, että olisi parempi korjata ensin Lunan ongelma ja vasta sitten ottaa toinen rinnalle. Muuten sinulla voi olla kaksi ongelmaa yhden sijasta.

    Nyt kun oikein ajattelen asiaa, niin olen hyvinkin vahvalti sitä mieltä. Luna on itsekin vielä niin nuori, että löisin vetoa mieluummin voimakaksikon kuin rauhoittumisen puolesta.
  19. Kaikki nartut eivät näytä kiimaansa, siinä voi olla yksi syy. Itselläni on kaksi narttua, ja toinen on sellainen, että kiiman huomaa vasta sitten kun juoksu on pahimmillaan. Sitä ennen se ei nuole itseään yhtään enempää kuin tavallisestikaan eikä sen käytös muutu millään tavalla. Huomaan sen kiiman alkaneen vasta sitten kun urokset alkavat osoittaa kiinnostustaan. Sen jälkeen välttelen muita koiria muutaman viikon, kunnes olen varma siitä, että juoksu on ohi, ja pesen koiran huolellisesti. Samoin kiiman aikana kun kuljen niiden kanssa ihan kadulla ja vastaan tulee koira, varoitan omistajaa siitä että koirani on kiimassa.

    Tiedän kyllä että kaikki eivät tee niin, mutta minusta se on kohteliasta urosten omistajia kohtaan.

    Olen kanssanne samaa mieltä siitä, ettei kiimaisen nartun kanssa pitäisi kentille lähteä, mutta pyytäisin silti, että ette oitis lyttäisi narttujen omistajia. He eivät välttämättä tiedä koiransa juoksun alkamisesta ennen kuin on liian myöhäistä.

    Tiedän, tiedän, naisista on vain harmia...

    Ja nyt yksi uteliaisuuteen pohjautuva kysymys.

    Kuviteltu tilanne: kentällä on uroksia. Paikalle tulee kiimainen narttu joka saa poikien päät sekaisin. Sitten narttu lähtee pois.
    Kysymys: rauhottuvatko urokset nartun mentyä, vai jääkö kiiman haju niiden nenään niin että ne ovat hermostuneita vielä ties kuinka kauan?

    Kysyn sen takia, että mulla on aina ollut narttuja enkä sen takia tiedä kuinka pitkä vaikutus sillä kiiman hajulla uroksiin loppujen lopuksi on.
  20. Koirani katselee minua hieman omituisesti, kun hihittelen täällä itsekseni keskellä yötä... Muistelen vain niitä muutamia kertoja kun tuo odota-käsky on tosiaan pysäyttänyt myös ihmisiä. Onneksi nämä hämmentyneet kansalaiset ovat osanneet ottaa tilanteen huumorilla!

    Hienoa että edistytte! Harjoitus tekee mestarin, kuten sanotaan. :)
    21. 66 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt