lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Jäi sanomatta, että toijalassa ei ole päivystävää, mutta arkisin saa muistaakseni kahdeksasta eteenpäin kiinni. Ajan saa yleensä jo samalle tai seuraavalle päivälle tilanteesta riippuen.

    Toivottavasti vaiva selviää.
  2. Kokeilepa soittaa toijalan eläinlääkäriin. Noin puoli tuntia tai vähän reilu ajaa tampereelta. Me käymme siellä ja aina on ollut todella hyvä palvelu ja osaavat lääkärit eikä hintatasokaan ole mitenkään päätähuimaava. Numeroo en nyt äkkiä muista mutta nollakakkosesta löytyy. Sinne saa suoran yhteyden kuten mihin tahansa normaaliin numeroon.
  3. Minkä tahansa eläimen hylkääminen on eläinsuojelurikos. On saman tekevää jätetäänkö se löytöeläinkodin portille vai lyhtypylvääseen bussiasemalla, se on silti hylätty ja jätetty oman onnensa nojaan, ja se on rikos. Ja varsinkin tähän aikaan vuodesta kun yöt ovat jo kylmiä ja sataa tämän tästä... Ajattelitko palelluttaa koira paran hengiltä tai aiheuttaa sille vielä keuhkokuumeenkin?

    Järki käteen hyvät ihmiset! Jos ette tiedä mitä tehdä, niin mitähän jos soittaisitte eläinlääkärille tai eläinsuojeluun ja pyytäisitte apua sieltä?

    Ja raadon jättäminen metsään... Kuvottaa jo ajatuskin! En todellakaan haluaisi törmätä jonkun lemmikin raatoon keräillessäni sieniä tai marjoja tai ollessani muuten vain kävelyllä metsässä. Ellei sinulla ole rahaa hävittää raatoa krematoriossa, kaiva sille edes tarpeeksi syvä kuoppa, vaikka sitten sinne metsään jos asut esim kerroistalossa, mutta älä jätä sitä noin vain jonkun puun tai pensaan juurelle! Kuten joku tuossa jo sanoikin, siitä voisi poliisi kiinnostua kovastikin, ja jos sitten selviää että se on viimeksi nähty sinun seurassasi...
  4. Olen äärimmäisen eläinrakas, mutta noin sairaan koiran veisin kyllä piikille. Kuten sanoit, johonkin on vedettävä raja siihen mitä kaikkea on järkevää tehdä lemmikkinsä eteen. Ei varmasti ole koirallekaan kivaa jos on jatkuvasti tulehduksia (aiheuttavat kipua), ja varmasti se haju ottaa koirankin nenään. Jos koiralla on sairaus tai pari, niiden kanssa tulee vielä toimeen, tai allergia tai pari ei myöskään ole iso ongelma, mutta kun mennään siihen pisteeseen että joutuu käymään läpi kaupungin kaikki kaupat että saisi koiralle soveltuvaa evästä ja maksamaan siitä hunajaa, ja eläinlääkäriin menee satoja euroja tämän tästä, olen sitä mieltä ettei viimeistä matkaa kannata viivyttää.

    Nylkytys on koiramaailmassa yhdenlaista dominointia, ja tarpeiden teko pihaan voi olla yksinkertaista reviirimerkintää (vaikka siinä yhteydessä yleensä nostetaan jalkaa), joten niistä ei pidä koiraa syyttää vaikka ärsyttäviä piirteitä ovatkin.

    Minusta koiran vieminen piikille olisi tässä tapauksessa oikea päätös.
  5. Moikka!
    En ole varma porderista, mutta ainakin "tavallisen" collien kanssa on oltava tarkkana kaikenlaisten loisten häätöön tarkoitettujen tököttien suhteen, koska collien aivoneste (tai mikä onkaan) on erilaista kuin muilla roduilla ja myrkyt saattavat olla koiralle vaarallisia. Kehottaisin tarkistamaan asian eläinlääkäriltä, niin saat ainakin varmaa tietoa suoraan ammattilaiselta.
  6. Alkoi harmittaa tuo huomautus korvista... Juuri tuollaisen välinpitämättömyyden takia collien korvat on suurimmaksi osaksi pilattu. Viimeksi kun luin rotumääritelmää, siinä luki että collien korvien tulee olla 1/3 kärjestä taipuneena. Jos koiran korvat nousevat luonnostaan pystyyn ja ne hoitamalla saadaan oikeaan asentoon, se on silti luonnostaan pystykorvainen eikä sellaisia koiria pitäisi käyttää jalostukseen (oma mielipiteeni) koska ne eivät todellisuudessa vastaa rotumääritelmää. Korvien pitäisi pysyä luonnostaan oikeassa asennossa, ilman painoja tai muita hoitotemppuja, vasta sitten se olisi oikeasti luonnonkorvainen. Tiedän kyllä että nykyään on olemassa todella vähän collieita joiden korvat ovat aidot luonnonkorvat, mutta se johtuu juuri siitä, että pystykorvaisia koiria käytetään jalostukseen mikä vain lisää pystykorvaisuutta. Eihän se korvien asento koiran luonnetta tai muita ominaisuuksia muuta, sikäli asia on todellakin yhdentekevä, mutta itse olen sitä mieltä, että collie näyttää aika hölmöltä jos korvat ovat pystyssä.

    Saatoin tosin tulkita kirjoittajan huomautuksen väärinkin, ehkä hän tarkoittikin juuri tätä. Siinä tapauksessa pyydän anteeksi kärkevää huomautustani!
  7. Tuosta olen samaa mieltä. Meillä käytetään suoraa, pehmeintä mahdollista kumikuolainta molemmilla ja toimivat paljon paremmin kuin millään metallikuolaimella. Luulen, että melkoisella määrällä hevosista käytetään kovempaa kuolainta kuin mitä ne tarvitsisivatkaan.
  8. Jäi tuossa mainitsematta, että villit hevoset eivät myöskään hypi esteiden yli jos ne vain mitenkään on mahdollista kiertää. Eivätkä laukkaa sievällä ympyrällä kuten vikellyksessä. Jos nyt pitäisi sanoa mikä sitten on kaikkein luonnollisin ratsastuksen muoto, niin tavallinen ratsastelu maastossa olisi melko vahvoilla. Ei esteitä eikä temppuilua, vaan vapaata kuljeskelua poluilla ja ehkä luonnon niityillä jos sellaisia sattuu olemaan. Ilman satulaa ja kuolaimia.
  9. Linkittäisin varmasti jos muistaisin mikä ohjelma oli kyseessä. Haluaisin itsekin nähdä sen uudestaan. Eikä tuossa aiemmin ollutkaan puhetta selässä olevasta painosta vaan liikkeistä. Kouluratsastusliikkeet ovat luonnollisia, ratsastajan kantaminen onkin sitten toinen juttu, siinä olet kieltämättä oikeassa.
    Tuo mainitsemasi piaffipiruetti esiintyi myös siinä ohjelmassa. Vain muutama askel oriiden uhkaillessa toisiaan, mutta kuitenkin.

    Tiikerit hyppivät, totta, mutta eivät tulen läpi kuten sirkuksissa usein näkee. Tai jos joku saaliseläin työntäisi päänsä niiden hampaiden väliin, ne takuulla rouskauttaisivat siitä itselleen aterian.

    Villejä delfiineitä olen (työni puolesta) nähnyt luonnossa useitakin kertoja. Ne kyllä hyppivät, mutta eivät niin korkealle kuin delfinaarioissa. Esteiden yli ne eivät luonnossa hypi, koska merissä ei tavallisesti ole esteitä, eikä ainakaan sellaisia mitä niiden ei olisi helpompi ja turvallisempi kiertää. Mikään luonnollinen tarve ei vaadi niiltä korkeita hyppyjä vaikka ne siihen pystyvätkin. Luonnossa niiden hyppykorkeus jää yleensä maks pariin metriin, joskus keskenään kisaillessaan voivat loikata korkeammallekin, mutta eivät muuten. Sameissa vesissä ne eivät hypi ollenkaan koska eivät ilmasta käsin tiedä mitä vastassa on kun sukeltavat uudestaan. Ne eivät myöskään kävele pyrstönsä varassa kuten delfinaarioiden eläimet.

    Mutta nyt alkaa mennä jo ihan kunnolla pieleen aiheesta... Alunperin oli puhetta kuolaimista, nyt on puhe kääntynyt delfiinien temppuiluun.
  10. Auttaisi myös, jos kertoisit minkä kokoisia olette. Ponin säkäkorkeus ja oma pituutesi ja painosi. Kauanko olet ratsastanut ja kauanko olet omistanut tämän ponin? Jos olet hiljattain sen ostanut, kysessä saattaa olla valtataistelu. Shettikset ovat itsepäisiä. Tai sillä voi olla kipuja kuten katherine sanoi, tai motivaation puutetta kuten kehuja totesi. Mahdollisuuksia on paljon. Kerro ponistasi ja itsestäsi enemmän niin katsotaan mitä selviää
  11. Anteeksi kun sekaannun keskusteluun ja vielä asian vierestä, mutta kiinnostaisi yksi juttu. Olen moneltakin taholta kuullut sanottavan että borderi vaatii aivojumppaa siinä missä aktiivista liikuntaakin, mutta en ole kenenkään kuullut kertovan, millaista tällainen koirille (borderille?) suunnattu aivojumppa oikeastaan on. Aktiviteetiksi mainitaan usein juuri agility, koska se on vauhdikasta ja koirat tuntuvat tykkäävän rodusta riippumatta, ja toko, koska tavallaan koulutusta sekin ja siten vaatii jonkin verran aivotoimintaa.

    Mutta kiinnostaisi tietää, mitä ihmiset käsittävät varsinaisella "aivojumpalla". Sitäkö, että laitetaan viisi kippoa lattialle ja yhden alle nami joka koiran pitäisi etsiä? Koiran hajuaisti huomioiden ei kuulosta kovin haastavalta. Jotakin aivotyötä vaativaa kaipailisin omallekin koiralleni, mutta olen hirveän huono keksimään mitään. Etsintäleikkiä olemme jonkin verran leikkineet, eli piilotan avaimeni jonnekin, joko talossa tai ulkona, ja koira etsii ne. Mutta mitä muuta voisin tehdä?

    Itse en borderia kovin hyvin tunne rotuna, mutta luulisi niistäkin löytyvän yksilöitä. On hölmöä sanoa ettei borderi sovi 15-vuotiaalle, sehän riippuu joka tapauksessa ihmisestä. 15-vuotias voi pärjätä vallan mainiosti aktiivisenkin koiran kanssa, ja jos opettaa koiran kulkemaan pyörän vierellä, sen lenkittäminen on helppoa ja koira saa halutessaan (ja mahdollisuuksien mukaan) juosta niin lujaa kuin pääsee, koska pyörällä ihminen pysyy koiran vauhdissa mukana. Oma pk-collieni ainakin nauttii niistä lenkeistä ja olen taipuvainen väittämään, että sellainen sopisi myös borderille.

    Kouluttaahan se täytyy kuten mikä tahansa koira, mutta sinänsä omistajan ikä ei ole este. 15-vuotiaalla on jo sen verran vastuuntuntoa että osaa ja haluaa pitää huolen koirastaan kunnolla eikä vain sinne päin, ja rohkeutta pyytää apua jos ei itse tiedä mitä tehdä ongelmien tullen. Ja varsinkin jos on apua saatavilla kokeneemmilta koiran omistajilta, en näe mitään syytä olla ottamatta koiraa. Myöskään borderia.
  12. Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Kaikki tuntemani colliet ovat aktiivisia ja toimeliaita, mutta vieraiden ihmisten suhteen hyvin varautuneita kuten omanikin. Se on rotuominaisuus joten kaverikoiraksi en suosittelisi.

    En sitten tiedä bordercolliesta. Sikäli kuin olen ymmärtänyt, ne ovat sosiaalisempia kuin "tavallinen" collie, mutta voin olla väärässäkin. Mitä sanovat border-ihmiset tähän?
  13. Aina vaan paranee... Pelkäsinkin, että tuo touhu on jo pidemmällä kuin miltä kuulosti. Voin kokemuksesta sanoa, että kun tuossa pisteessä ollaan, on vain ajan kysymys milloin oikeasti sattuu. Seuraavan kerran kun kiusaajasi tekee jotakin sellaista, eli lyö (joko kädellä tai jollakin esineellä), potkaisee tai kaataa kärrysi, mitä tahansa sen tapaista, niin menet oitis kertomaan asiasta jollekulle tallin aikuisista. Tuo on jo mennyt liian pitkälle ja sille on pantava piste nyt eikä sitten joskus sairaalasta käsin.

    Olette siinä iässä että tilanne luultavasti rauhoittuu parin vuoden kulkuessa kun järki kasvaa varttumisen myötä, mutta sitä ennen voi vielä tapahtua mitä tahansa. Oman turvallisuutesi vuoksi: älä jää odottamaan!
  14. Sori, olinpa tyhmä... En sit muistanu laittaa edelliseen osotettani. Eli mun sähköposti on [email protected]

    Se toimii kyllä, foorumille en aina pääse jostain syystä.
  15. Oletko varma, ettei ponin käyttäytyminen johtunut itsestäsi? Omani tekee helposti juuri noin jos sen ohjia käsittelee liian kovakouraisesti. Se on hyvin herkkä avuille ja kapinoi heti jos ratsastaja käyttää liian vahvoja apuja. Ja se osoittaa mieltään juuri hyppimällä pystyyn.

    Tosin silloin kun se alunperin meille tuli, silläkin oli tapana juuttua keskelle kenttää ilman mitään syytä. Se vain testasi ratsastajan taitoja ja päättäväisyyttä, enkä silloin yhdeksänvuotiaana todellakaan saanut sitä liikkeelle muuten kuin ravauttamalla raipalla ihan kunnolla. Niissäkin tilanteissa se hyppäsi helposti pystyyn. Ehkä sinulla on sama tilanne. Aika pian löysin kuitenkin pari todella hyvää ratsastuksen opettajaa, toinen kouluun ja toinen esteille. ja sen jälkeen yhteistyö ponin kanssa alkoi sujua. Opin uusia temppuja saada kentälle pysähtynyt hepo liikkeelle ilmankin raippaa eikä se sittemmin enää edes yrittänyt kasvattaa juuriaan maahan.

    Pari kertaa se stoppasi keskellä koulurataa kun piti pysähtyä ja sitten peruuttaa. Poni ei suostunut liikkumaan eteen eikä taaksepäin, ja lopulta jouduin läimäyttämään sitä ohjasperillä lavalle saadakseni sen liikkeelle. Onneksi tuomari, vaikka näkikin, ei siihen sen kummemmin puuttunut, arvosteluun vain tuli maininta "poni vastustelee". Varmasti tuomari näki, että se kertakaikkiaan kiukutteli, oli tottelematon, koska suoritus oli siihen asti sujunut hyvin.

    Mutta tuo peruuttaminen kuulostaa oudolta, ja sen takia kysyin miten käytät ohjia. Jos sinulla on herkkäsuinen hevonen, se ei pidä kireistä ohjista ja voi peruuttaa sen takia. Näin netin kautta on vaikea sanoa kun ei näe mitä tapahtuu. Jos olet kovakätinen herkälle ponille, se saattaa pelätä että taas alat repiä sitä suusta, ja se vain pahentaa tilannetta.

    Muistatko myödätä ohjilla pyytäessäsi sitä eteenpäin? Jos ohjat ovat kireällä kun annat pohkeita, se on hevoselle peruuttamiskäsky, ja jos se sitten tietämättään tekee väärin ja sinä suutut sille, se ei tiedä mitä haluat sen tekevän. Varmista, että annat sille oikeanlaiset avut.

    Mutta mitä tuohon raipan käyttöön tulee, neuvoisin sinua jättämään raipan pois. Silloin et voi käyttää sitä. Kokeile ainakin mitä tapahtuu. Tarkista myös onko istuntasi kunnossa. Siis tarkoitan että oletko tasapainossa. Tunnen parikin ponia jotka alkavat kiukutella jos ratsastajan paino heiluu puolelta toiselle, vaikka vain vähänkin. Ne eivät välitä siitä, onko ratsastajan paino oikealle vai vasemmalle, eteen vai taaksepäin, kunhan se on vakaa, mutta painon heilumista sinne tänne ne eivät siedä ollenkaan.

    Saanko udella, millä tasolla kisaat ja minkä ikäinen olet? Olisi hiukan helpompi arvioida tilannetta.

    Voitko muuten kirjottaa mun omaan sähköpostiini? Mun koneeni kiukuttelee eikä anna mun enää osallistua foorumin keskusteluihin. Olen nyt kirjaston tietokoneella mutten pääse tänne taas vähään aikaan.
  16. No vanhemmille nyt ei ihan kaikkee kannatakaan kertoo. Käy vielä niin että eivät enää päästä sua sille tallille. Oletko puhunu tallimestarille tai jollekin vastaavalle siellä tallilla? Joskus on helpompi puhua asioista jollekin muulle kuin omalle isälle tai äidille.

    Kehottaisin juttelemaan vaikka ratsastuksen opettajan kanssa siitä lyömisestä ja muusta mitä on tapahtunu. Et voi loputtomiin jatkaa tuolla tavalla. Jossain vaiheessa vanhempasi huomaavat että jotain on pahemminkin vialla kuin että sinua haukutaan, ja sitten siitä vasta onkin vaikea puhua, kun vanhempasi huolestuvat paitsi ruumiillisesta kiusaamisesta, myös siitä että et ole aikaisemmin uskaltanut puhua. Omille vanhemmillesi! Ja sitten saat selittää yhden asian sijasta kahta.

    Ja jos annat kiusaamisen jatkua, se voi vielä pahentua. Mitä tapahtuu, jos tämä kiusaajasi alkaa heitellä sinua esineillä sen sijaan että hieroo lantaa naamaasi? Kovia harjoja, hevosen kenkiä, puukkoja, saksia... Tallista löytyy kaikenlaista terävää ja kovaa johon kiusaajasi saattaa tarttua milloin tahansa. Minä en aikoinani puhunut siitä että minua kiusattiin koulussa, mutta kun minua alettiin heitellä isoilla saksilla, eräät luokkatoverini kertoivat opettajalle, ja sen jälkeen tilanne rauhoittui eikä minua enää kiusattu fyysisesti.

    Yritän vain sanoa, että tilanteesi voi muuttua oikeasti vaaralliseksi jos annat kiusaamisen jatkua. Tallillasi on varmasti joku aikuinen joka vastaa tallin toiminnasta, ja hänen velvollisuutensa on puuttua siihen mitä sinulle siellä tehdään. Ellei puhuttelu auta, kiusaajallesi pitäisi antaa porttikielto koko tallille.

    Olet pärjännyt hyvin jos nyt kisaat aluetasolla, ja olisi todella sääli jos joutuisit lopettamaan sen takia ettet jonain päivänä enää uskalla mennä tallille.

    Saanko uteliaisuuttani kysyä, minkä ikäinen olet?
  17. Hmm... Jos tiedät käyttäväsi liikaa raippaa, niin tulisi ensimmäisenä mieleen että älä ota raippaa kun ratsastat. Jos tekee mieli kiroilla, niin kiroile kaikin mokomin, mutta tee se niin hiljaa ettei kukaan kuule sitä. Huomaatko itse milloin suuttumus alkaa nousta? Ehditkö ajatella ennen kuin raivostut? Jos ehdit, mieti aina, onko sinulla oikeasti syytä suuttua, ja keskity rauhoittumiseen.
    Alatko repiä hevosta suusta? Jos ehdit miettiä, vakauta kätesi. Purista käsiäsi nyrkkiin vaikka rystyset valkoisina, mutta pidä ne paikoillaan. Alatko potkia hevosta pohkeillasi niin lujaa kuin pystyt? Keskity istumaan syvälle satulaan ja paina jalkojasi alaspäin. Vakauta pohkeesi.

    Eli mitä kaikkea teet ihan täsmällisesti ottaen näiden kiukunpuuskien aikana? Ilmeisesti olet painottunut estepuolelle kun puhuit raipan käytöstä. Koulukisoissa niitä ei pidetä.

    Jos asuisit tampereen lähellä, kutsuisin sinut ratsastamaan omalla ponillani. Se kyllä opettaisi itsehillintää missä tilanteessa tahansa...

    Entä tapahtuuko tuota hermostumista sinulle vain kisoissa, vai ihan tunneillakin? Onko opettajasi antanut mitään ohjeita sinulle? Jos sitä sattuu vain kisoissa, veikkaisin sen johtuvan jännityksestä, ja siinä tapauksessa jonkinlaiset rentoutusharjoitukset saattaisivat auttaa.
  18. Kyllä ne kuolaimet vaahtoon liittyvät mitä suurimmassa määrin. Kun kuolain liikkuu hevosen suussa, vaikka sitten miten pienillä ja kevyillä liikkeillä, hevosen sylki vaahtoutuu ja pursuaa ulos. Enpä ole vielä koskaan nähnyt hevosen suun vaahtoavan ilman kuolaimia, ja olen harrastanut hevosia noin 25 vuotta. On totta, että kuolaimilla voi satuttaa hevosta pahastikin, mutta kuten moni on jo sanonut, oikein käytettynä ne eivät tuota kipua. Jos hevoseen sattuu, se kyllä osoittaa sen.

    Olen silti tiettyyn rajaan yhtä mieltä siitä, ettei hevosta ratsasteta suitsilla ja satulalla, vaan muilla keinoilla. Omillani en tarvitse edes riimua, vaan hallitsen ne pelkillä paino- ja pohjeavuilla. Olenpa joskus käynyt jopa maastossa niin ettei hevosella ollut päässään yhtään mitään. Ei suitsia, ei riimua eikä edes kaulapantaa. Eivätkä omanikaan ole siitä helpoimmasta päästä.

    Mutta yritäpäs saada hevonen peräänantoon ilman suitsia. Turpahihna ja ohjat, kyllä onnistuu, mutta riimu ja naru? Saa olla jo melkoisen etevä jos riimulla aikoo saada hevosen kunnolliseen peräänantoon.

    Joku valitti, että on luonnotonta hevoselle olla kaula kaarella, mutta itse asiassa kaikki kouluratsastusliikkeet ovat hevoselle luonnollisia temppuja joita näkee tavallisissa luonto-ohjelmissa. Niissä oriit kulkevat kaula kaarella yhtenään kosiskellessaan tammoja, ja ne hevoset kulkevat sivuttain (=pohkeenväistöä) joko leikkiessään tai riitatilanteissa väistellessään toisiaan. Eräässä ohjelmassa esiteltiin kaikki liikkeet mitä kouluradoilta löytyy, aina piaffeen ja passageen asti, ja jokaisen liikkeen jälkeen näytettiin miten villit hevoset tekivät samat liikkeet omia aikojaan. Tietenkään ne eivät kulkeneet kaula kaarella tai sivuttain kauaa kuten ratsastettaessa, mutta ne tekivät sen kuitenkin. Ihminen on vain opettanut hevoset tekemään luonnollisia liikkeitään käskystä.

    Ja mitä tulee kireisiin ohjiin, jotkut ratsastajat todellakin pitävät ne kireällä, mutta usein ohjat ovat todellisuudessa vain kevyellä tuntumalla vaikka asiaan perehtymättömän silmin katsottuna ne näyttävätkin olevan kireällä.

    Huomauttaisin vielä asian vierestä, että jos haluatte tietää miten hevonen oikeasti liikkuu luonnottomasti, katsokaa ravihevosia. Yksikään villi hevonen ei ravaa sellasta vauhtia kuin ravurit. Hevoset ravaavat luonnossakin, kylllä, mutta kun vauhti kasvaa tarpeeksi, se vaihtaa laukaksi. Ainoastaan ravihevoset opetetaan toimimaan luonnottomalla tavalla ja pysymään ravissa vaikka olisi helpompaa laukata.
  19. Sulle, kiusattu tallilainen, sanon, että tuollaisesta pitäis ehdottomasti puhua jonkun kanssa. Onko tallilla jotakuta joka vastaa tallin toiminnasta, tallimestaria tai vastaavaa? Minua kiusattiin aikoinaan koulussa ylipainon takia, mutta sanalliseen kiusaamiseen voi aina antaa takasin. Mutta viimeistään sitten kun kiusaaminen menee fyysiseksi, on aikuisten velvollisuus puuttua siihen. Suomesta sentään löytyy laki alaikäisillekin. Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista kohtelua! Itse tosin vaihtaisin tallia. Kiusaajilla on usein taipumus äityä entistä pahemmiksi jos heistä kertoo aikuisille.

    Ja sinulle, Läski, oikeestiko (jos vielä seuraat tätä keskustelua näin pitkän ajan kuluttua), voin sanoa, että itselläni on 137cm vankkarakenteinen rist. poniruuna joka tosin on ollut eläkkeellä jo vuosia. Olen aina ollut ylipainoinen, n. 80kg, ja ponin ollessa nuorempi ratsastin sillä lähes päivittäin, kentän puuttumisen takia enimmäkseen maastossa mikä tiesi tavallisesti 2-3h lenkkejä kaikissa askellajeissa. Poni oli raskaassa käytössä eikä kärsinyt vähääkään painostani. Vieläkään, vaikka sillä on ikää jo melkein 30v, sen selkä ei edes notkahda kun joskus harvoin vielä kiipeän sen selkään tehdäkseni jonkun lyhyen kevyen lenkin sen kanssa. Innokkaasti kulkee eteenpäin kuin olisin painoton sen selässä. Ja painan edelleen sen n. 80kg. Pituutta minulla on 163cm joten olen todellakin ylipainoinen. Joten jos joku irvailee sinulle painostasi, voit huoletta toivottaa heidät niin pitkälle kuin pippuri kasvaa!
  20. No olipa ala-arvoista käytöstä tädiltä! Itse pidän kaikista koirista riippumatta siitä onko rotukoira vai ei. Itselläni on puhdasrotuinen collie, mutta tunnen monia seropeja jotka ovat todella hienoja koiria niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin, ja monissa on piirteitä joita kaipaisin omassa rotukoirassanikin. Kuten sosiaalisuus.

    Collieni lakkasi leikkimästä muiden koirien kanssa ensimmäisen kiimansa jälkeen kuin nappia painamalla. Se on hyvinkin leikkisä jos minä leikin sen kanssa, mutta jos joku koira yrittää houkutella sitä leikkimään, se vain katselee hyvin halveksivan näköisenä ja irvistelee jos toinen tulee liian lähelle. Se kävi myös todella varautuneeksi vieraita ihmisiä kohtaan. Sinänsä hyvä, ei sen tarvitsekaan hypätä jokaisen vastaantulijan syliin, mutta olen ihmetellyt tätä muutosta, koska sille ei ole koskaan tehty mitään pahaa sen paremmin koirien kuin ihmistenkään taholta. Sen sijaan kaikki tuntemani seropit ovat olleet "kaikkien kavereita" ja niiden ystävällisyys sulattaa sydämen joka kerta kun satun niihin törmäämään, ja niiden telmimistä on aina yhtä hauska seurata.

    Rakastan omaa rotukoiraani, mutta voin tunnustaa avoimesti, että joskus seropit ovat rotukoiria parempia!
    21. 69 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt