Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Ai niin, anteeksi, Mörri... Piti vastata sinullekin, mutta ilahduin tuosta Kasiron kihlauksesta niin että unohdin!

    Hahaa, tuo on kohtalaisen tavallinen reaktio, joskin ihmiset yleensä havahtuvat viimeistään siinä vaiheessa kun tosiaan heiluttaa kättä nenän edessä. Olisi kyllä ollut hauska nähdä niiden kavereiden ilmeet! Takuulla näkemisen arvoiset!

    Hyvin tehty! Katsotaan vieläkö yrittävät vinoilla vai ottivatko kerrasta opikseen! :)
  2. Puomityöskentely voisi tehdä hyvää teille molemmille, mutta se kannattaisi kyllä tehdä valmentajan opastuksella. Hän näkisi paremmin miten hevonen ja ratsastaja toimivat missäkin tilanteessa ja vaikeessa, ja osaisi neuvoa paremmin.

    Joka tapauksessa puomityöskentely voisi tehdä hyvää sekä sinulle että hevoselle. Ilmeisesti vika on siinä, että sinä et osaa arvioida lähestymistä oikein, ja hevonen hyppää mieluummin liian kaukaa kuin liian läheltä estettä. Ellei sinulla ole mahdollisuutta valmentajaan, edes satunnaisesti, kokeile aloittaa aivan alusta maapuomeista lähtien. Laita kentälle laukkapuomit, kaksi tai kolme puomia, niin että hevonen menee puomin yli joka askeleella. Jos se sujuu hyvin, nosta viimeinen puomi pieneksi esteeksi. Silloin hevonen ajautuu väkisinkin lähemmäksi estettä ja sinun on helpompi arvioida milloin se lähtee hyppyyn.

    Jos kokeilet kahdella puomilla ja hevonen on sitä tyyppiä että se tosiaan hyppää aivan liian kaukaa lähestymisestä riippumatta, varaudu siihen, että se saattaa tulkita esteen edessä olevan puomin toisinkin ja hypätä molempien yli kerralla, siinäkin tapauskessa että niiden väliin mahtuisi kokonainen laukka-askel. Omani teki aikoinaan sen muutamankin kerran ennen kuin oivalsi, että sen on tarkoitus astua puomin ja esteen väliin sen sijaan että se käyttäisi niitä pituushyppyesteenä.

    Mutta suosittelen estevalmennustuntia, edes kerran, ja mieluiten yksityistuntina. Saisit tunnista irti paljon enemmän ja voisit myöhemmin harjoitella itsenäisesti.
  3. Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi ihmiset hinkkaavat ja värkkäävät tuntitolkulla autojaan? Miten auton hoito loppujen lopuksi eroaa hevosen hoidosta?

    Jos auto on yltä päältä roskissa tai talvisin lumessa, se harjataan puhtaaksi ihan niin kuin hevonenkin.

    Jos on kylmä ilma, sekä autolle että hevoselle laitetaan (joskus) loimi päälle. Ainakin osa auton omistajista heittää jonkinlaisen viltin autonsa päälle jotta se ei aivan tykkänään jäätyisi. Samoin tekevät hevosen omistajat. Jotkut loimittavat hevosensa, toiset eivät.

    Niin auto kuin hevonenkin viedään yleensä säänsuojaan talliin.

    Jos hevonen likastuu, se pestään, samoin on auton laita. Varsinkin miehet pesevät ja kuuraavat autojaan tämän tästä.

    Auto tarvitsee ajoittain siivoamista myös sisäpuolelta, hevonen ei.

    Auto ei tule toimeen ilman ruokaa kuten ei hevonenkaan, tosin auton ruokkimista kutsutaan tankkaamiseksi.

    Jos auto sairastuu eli siihen tulee vikaa, se viedään huoltoon tai korjaamolle, hevoselle kutsutaan eläinlääkäri.

    Autoon hankitaan uudet renkaat säännöllisesti, hevonen täytyy kengittää.

    Hevosen "tuulilasia" ei tarvitse kylmälläkään talvikelillä raaputtaa vapaaksi jäästä, sen sijaan autojen tuulilaseja raaputellaan yhtä mittaa auki milloin milläkin vempaimella.

    Talvisin autoihin vaihdetaan nastarenkaat alle, hevoselle hokkikengät. Hokit, yleensä 4kpl/kenkä, maksavat euron tai pari kappaleelta. Paljonkos maksavat talvirenkaat autoon?

    Ja ne molemmat tarvitsevat liikuntaa. Jos auto seisoo liian kauan paikallaan tekemättä mitään, se ei välttämättä lähde edes käyntiin, ja osia on saattanut jämähtää jumiin käytön puutteessa. Aivan samoin on hevosenkin laita.

    Johtopäätös: autoa ja hevosta hoidetaan samalla tavalla. Miksi ihmiset saavat vapaasti hääriä autojensa kimpussa tuntikausia, mutta hevosten kanssa ei? Hevonen on kuitenkin lämmin, elävä olento, auto on pelkkää kylmää, elotonta peltiä.

    Ja toisin kuin autot, hevoset eivät koskaan ruostu!
  4. Liinatyöskentelyn opetat sillä, että pidät sen aluksi esim parimetrisessä liinassa ja kuljet itse isoa ympyrää (normaali 20m) hevosen kanssa. Pidä pitkä raippa (esim juoksutusraippa) hevosen takana niin että tarvittaessa voit napauttaa sitä saadaksesi sen liikkumaan eteenpäin ellei äänikomento tehoa. Jos hevonen pyrkii tulemaan lähellesi, voit koskettaa tai napauttaa sitä lavalle niin että se väistyy kauemmaksi. Sitä mukaa kun homma alkaa sujua, voit pidentää liinaa vähän kerrassaan.

    Jos hevonen ei osaa vielä kunnioittaa raippaa eikä väistä sitä, niin sitten yksinkertaisesti menet ja käsin työnnät hevosen kauemmaksi. Tässä vaiheessa saatat tarvita sitä Kasiron mainitsemaa avustajaa, mutta usein onnistuu yksinkin. Riippuu hevosesta.

    Aloita liikkeellelähdöistä ja pysähdyksistä ja käytä äänikomentoja, ne ovat luultavasti tuttuja jos sillä on jo ajettu kuten sanoit. Jos hevonen ei käskettäessä pysähdy/hidasta vauhtiaan, siirrä raippa hevosen eteen ja tarvittaessa napauta ryntäille sen verran että hevonen sen havaitsee. Tässä vaiheessa koulutusta on tarkoitus opettaa hevonen pysähtymään ja lähtemään liikkeelle pelkästä käskystä ja pysymään sopivalla etäisyydellä.

    Näin alkuvaiheessa älä pidä liinassa kauaa, n. vartin verran riittää, pari kertaa viikossa, äläkä vaadi vielä laukkaa. Vain käyntiä ja vähän ravia, koska hevonen vasta opettelee liinatyöskentelyn alkeita. Muista myös vaihtaa välillä suuntaa.
  5. Siinä tapauksessa asialle on valitettavasti hyvin vaikea tehdä mitään. Poni on oppinut, että kun joku tulee karsinaan, se joutuu töihin. Tai sitten se haluaa vain olla rauhassa silloin kun se on karsinassaan eikä toivota "tunkeilijoita" tervetulleeksi. Älä käsittele sitä enempää kun on pakko. Jos sinä ruokit sen, vie sille ruokaa ja anna sen sitten olla.
    Jos minua olisi jatkuvasti joku lääppimässä, niin varmasti alkaisi jossain vaiheessa tehdä mieli potkaista pihalle kaikki jotka pyrkivät ovesta sisään.

    Toisaalta, jos saat luvan, voisit ehkä kokeilla auttaisiko yhtään, jos alkaisit käydä sen luona useammin, ei siksi että aina veisit sen töihin, vaan ihan muuten vain. Ota porkkanaa tai näkkileipää mukaasi ja rouskuta kuuluvasti niin että se huomaa että syöt jotakin, siis jo ennen kuin avaat karsinan oven. Kun avaat oven, pudota poin kuppiin pieni makupala jos se katsoo sinua korvat pystyssä, ja mene sitten pois ja sulje ovi. Jos se luimistaa, rouskaise kunnolla, ja jos sen korvat nousevat pystyyn, nami kuppiin ja pois karsinasta. Älä anna kädestä mitään ettei se ala näykkiä kerjätäkseen. Äläkä yritä koskea poniin. Vie vain sille herkkupala ruokakuppiin ja jätä se rauhaan. Katso sitten alkaako poni ajan mittaan suhtautua sinuun ystävällisemmin.

    En tiedä onko tästä apua ratsastuskoulun tuntihevosen kanssa, ne ovat usein väsyneitä ja stressaantuneita mikä helposti johtaa mainitunlaiseen käytökseen, mutta itse ainakin kokeilisin jos saisin luvan.