a.sihvola

Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

424

  1. Kyllä pennun kanssa aloitetaan aika lailla heti myös hihnakoulutus ja lenkillä käynti, ohitusten harjoitus, muiden ihmisten ja koirien kohtaaminen. Nuoria koiria ei vain juokusuteta asfaltilla/ kovalla alustalla, ei pitkiä matkoja, ei rankkaa rääkkiä vaan liikunnan tulisi olla lähinnä omaehtoista, sen verran mitä pentu jaksaa ja niveliä ajatellen, ja liikkumistakin voi rajoittaa ja opettaa pennusta pitäen ettei oteta ylikierroksia, niin että koira on yliväsymisen puolella. Rauhoittumisen harjoittelu varsinkin on tärkeää.

    Kohtuulliset hihnalenkit ovat paikallaan jotta pennulle voi opettaa yhteiskunnassa tarvittavia perustaitoja. Pentua ei saa eristää. Se voi nähdä muutamia tuttuja koiria, jotka tiedetään hyvinhoidetuiksi, jo ennen kuin kaikki 4kk rokotukset ovat voimassa: Juuri oltiin treenaamassa pentua jota ei oltu viety oikeastaan omaa pihanurmikko pidemmälle ensimmäisten 4 kk aikana, ja tuloksena oli ympäristöä säikkyvä arka pentu, jolle alkoi oli varsin vaikeaa samalla opetella hihnakäytöksen perusteita..
  2. Jos itsekriittisyys puuttuu, niin silloin jossain vaiheessa on sokea omille virheilleen. Odottelet vain kaikessa rauhassa, pidä vähän väliä ettet pilaa omia ja koirasi hermoja, tyypit kompastuvat omaan lyhytnäköisyyteensä; vahingonilo paras ilo, sanotaan. Noilla besserwissereillä yleensä kolahtaa jossain vaiheessa omaan nikkaan; pari tervettä koiraa ei tee tervettä rotua, pari hyvinkäyttäytyvää koiraa ei tee huippua koiran käsittelijää, seuraava koira saattaakin sitten lähteä kuin mopo joidenkin käsistä...
  3. Mikä logiikka, saa haukkua ja sitten pitäisi olla hiljaa, muttei olekaan ja se on joku ongelma...?

    Jos koiran on oltava hiljaa yksin ollessa, niin selvintä koiralle on ettei se saa lainkaan haukkua sisällä; ei sen tarvitse edes haukahtaa vahdiksi, kun omistaja on kotona. Eikä koira katso kellosta haukkuiko se 3 sekuntia vai 30 minuuttia. Yksin ollessa haukusta lähtee ajanvietteeksi helposti vähän pidempi tutkielma.

    Hyvin on laitettu ohjeita miten joku ongelma otetaan hallintaan kokonaisuudella, lisätään muuta koulutusta ja ulkoilutusta.
  4. Juu on joo oma asia, näkemys tai useimmiten sen puute, tiedostaminen ja useinmiten tiedostamattomuus. Kun ei missään erikseen kielletä niin siitä vain mistä aita on matalin. Näitä kukkahattuilijoita riittää, muuankin selitti kirkkain silmin miten kasvattaa Suomen parhaita -vieressä nilkuttaa joku ö-lonkkainen mukamas jalostuseläin, ja vielä väitetään ettei se haittaa eläintä, vaikka eläinlääkäri sanoo vieressä toista, ja sen näkee ihan tällainen tavallinen ihminenkin että haittaa koko ajan... Tai pitäisikö sanoa -kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

    70% koirista on vääränlaisilla omistajilla -ja se koskee myös ns. kasvattajia.
  5. Joidenkin mukaan saksanpaimenkoiraa ei pitäisi enää kutsua paimenkoiraksi, vaan ennemmin schäferiksi, koska sitä on 100 vuotta jo jalostettu palveluskoiraksi. Ei ole ylitsepääsemättömän mahdotonta kouluttaa siitä paimenta, mutta kukaan eläintenomistaja ei päästä kouluttamatonta/ hallitsematonta koiraa tuotantoeläinten kanssa samaan aitaukseen, joten tottelevaisuuskoulutus on joka tapauksessa ensimmäinen vaihe.
  6. Hyötyjä: kohtutulehduksen riski häviää, nuorena leikatulla pienentyy riski saada kasvaimia, vähemmän siivoamista sisällä, vieraat -ehkä arvaamattomatkin- urokset pysyvät poissa, samoin häviää riski saada käsittämättömiä sekoituksia olevia pentuja. jne. Enemmän plussia...

    Jos ette leikkauta, niin suosittelisin panssariverkosta tehtyä aitausta koiralle, noin 2m korkeata.

    Ja jos joku väittää että koira menee siitä pilalle, laiskistuu ja lihoo, niin se lihominen on kyllä ihan vain omistajista kiinni, mitä sille syöttää ja kuinka paljon.
  7. Omasta puolestani voin sanoa että asiallisissa ja asiattomissa flexin käyttäjissä suhde menee noin puolet ja puolet: Onhan se pikkasen naurettavan näköistä "koiranhallintaa", kun yhdellä taluttajalla on neljä ei-niin-koulutettua koiraa, joista 3 isompaa flexissä...
  8. Fleksin kanssa voi kulkea hämäävän samantyyppisesti kuin koira olisi irti; voi ohjata koiraa hihnasta nykimättä, muutaman metrin välillä. Huipputapa treenata ja ylläpitää kontaktia koiran kanssa, ja koira on lainmukaisesti kytkettynä.

    Vähemmän hyvä tapa on niillä, joidan koirat puokkoilee minne sattuu, hyppivät vastaantulijoiden päällekin, ja selitys on "mutta sehän on kiinni niinkuin pitääkin"...
  9. Borzoi, borderdollie, borderterrieri.... Pystykorvat ne vasta innokkaita ovatkin autojen perään, ja siitä on paimennus kaukana.
  10. Ensin ajattelin kysyä, mitä rotuja koirassa ehkä on, mutta samapa tuo, onko pentu paimentava vai vartioiva...: Oikeasti vasta 10 viikkoa? kuulostaa täydelliseltä työkoiralta tuolla energialla.
    Ehdottaisin väsytystaktiikkaa, mutta siinä saa olla tarkkana noin pienen pennun kanssa, ettei rasita sitä kuitenkaan liikaa... Kävele lenkki tiukkaa tahtia, älä namita vaan vaadi pentua seuraamaan, asiansa saa tehdä mutta huvikseen ei anneta nuuskia. Jos ei kuuntele, mene toinen lenkki. Ei se pentu rikki mene jos sen pari kertaa väsyttää. Vasta väsytyksen jälkeen käytösharjoittelua.
    Olet tuttu ja turvallinen, sinua on helppo paimentaa ja vahtia. Jääkausi voisi olla hyvä, mutta joo vähän vaikea toteuttaa kun toinen kiinni lihassa... Tuplaa, tokoleikit, vaadi rauhoittumista, paikallaoloa, laita pentu käyttämään nenäänsä ja piilota nameja: Riiviöpennun kanssa voi aloitella jo jotain harrastusta ja suunnata sen energiaa johonkin tiettyyn asiaan.
  11. No eipä nuo nyt mahdottomia määriä olleet; yksi sai vaikean virtsatulehduskierteen katkaistua kun aluksi antoi pienen kourallisen marjoja joka päivä keskikokoiselle koiralle, oman koiran eturauhasvaivat loppui kun laitoin sen kourallisen puolukoita pariin litraan koiranruokaa, myöhemmin vähensin määrää... Määrää voi jo sanoa homeopaattiseksi. Tosin näille koirille on annettu muitakin terveyttä tukevia ravintoaineita, puolukka ja karpalo ovat yksi tekijä ruokavaliossa, pääosassa kylläkin.
  12. Aloittaja, harmi että vilkaisin keskustelua nyt vasta: ihmettelin myös noita ohjeita, koska yleisin ohje pitkäaisempaan ripuliin on keitetty riisi ja kana. Tai Nutroa suosituksena, koska nutron ruuissa on monesti vehnää, eikä sovellu tilanteessa jossa pitäisi poissulkea suolisto-oireita aiheuttavia ruoka-aineita.

    Raakaa annetaan vasta sitten kun suolisto-oireet on hoidettu pois, ja sittenkin aloitetaan varovasti ja pienillä annoksilla, jos oireet ovat olleet pitkäaikaisia,koska suolistofloora on "rakennettava" uudelleen..

    Vitamiinigeeli hyvä toipilaalle.
    Terveyttä jatkoon!
  13. Riistavietistä vielä: sitä esiintyy lappalaislla, ja on rotujen vanhoja ominaisuuksia, kun koira on ollut monikäyttöinen työkoira. Nykyisin jotkut harrastajat käyttävät edelleen lappalaisia metsällä. Se että rotuja väkisin survotaan täysin paimenkoiramuottiin, tai lähes seurakoiriksi joidenkin kasvattajien taholta, ja sanotaan riistaviettiä virheeksi, on rotujen historian ja monimuotoisuuden kieltämistä.
  14. Lappalaiset ovat koulutettavuudeltaa hyviä, sosiaalisia koiria. Roduista löytyy varsin laaja skaala luonteita, niin pehmeitä kuin kovapäivisiä yksilöitä. Jos itsenäinen, energinen, periksiantamaton työkoiratyyppi sattuu tuollaisten osaamattomien käsiin, niin seurauksena on taatusti remmirähjä ja muuta vähemmän mukavaa. Voimakasluonteista urosta en suosittele noiden piirteiden takia ensikoiraksi.

    Yksi kouluttamaton koira osamattomissa käsissä ei tee huonoa rotua.

    Suurinta vahinkoa tehdään lapinkoiralle, kun kuvitellaan söpö hauveli sohvapuudeliksi. Se ei ole seurakoirarotu, vaan poropaimen joka tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen, paljon ulkoilua ja treeniä.
    Koulutettuna nämä rodut pärjäävät vaativissakin olosuhteissa erinomaisesti ja soveltuvat kovaankin käyttöön. Työhön liian pehmeät koirat ovat taas hyviä perhekoiria.

    Itsellä on yksi varsin itsenäinen lappalaisuros, joka juuri tuon kovahermoisuutensa ja koulutettavuutensa ansiosta on soveltunut erinomaisesti arkojen, arvaamattomien ja muiden käytösoireisten koirien treenikaveriksi. Eikä todellakaan hyöki päälle, oli sitten hihnassa tai ilman, vaikka puolen metrin päästä joku luoskuttaa ja roiskii kuolaa sen kuonolle.
  15. Lisää liikuntaa ja vastapainoksi rauhallisempaa harjoittelua: Olen tuon oman vanhan ja raihnaisen koiran kanssa ulkona kaksinkertaisen määrän päivässä, enää tosin ei mitata matkaa, korkeintaan aikaa. Aikaisemmin meni koiran kanssa 3-4tuntia päivässä, viikonloppuisin puolen päivän vaellus. Rankkoina sadepäivinä tyydyimme tuollaisiin aloittajan mainitsemiin pikkupissilenkkeihin.

    Tuo 1,5 tuntia päivässä soveltuu pienelle tai rauhalliselle koiralle. Nuo käytösoireethan juuri todistavat sen, etteivät aktiviteetin laatu, määrä ja koiran tarpeet kohtaa.

    Isovillakoiran kokoista voi viedä pyörällä, ja kannattaa, ellei itse satu harrastamaan puolimaratoneja. Se että koira poukkoilee vapaana miten sitä itseään huvittaa, ei kauheasti vaadi siltä mitään. Villakoirahan voi soveltua erinomaisesti lintumetsälle ja muuhun nuuskutteluun.
  16. Mukava peitto takapaksiin, viskaa herkkuluu tai possunkorva sinne, ja koirakin todennäköisesti menee perässä ilman eri käskyä. Tuollaisella kylmäharjoittelulla saa ehdollistettua takatilan positiiviseksi, ja on helppo toteuttaa vaikka joka päivä.

    Ptäisi olla pikkujuttu autoilemaan tottuneelle koiralle. Onko teillä ollut jotain sanomista asiasta koiran taholta?
  17. Onpa täällä päteviä selvännäkijöitä kun eläintä näkemättä tehdään aivan lopullisia diagnooseja ja koiran luusto on vuosikkaana myös lopullisesti kasvunsa päässä.

    Tiedän myös tapauksia joissa ei ole ymmärretty riittävän ruokinnan päälle,lonkkaluut törröttäen ihmetellään miten koira muka syö koko ajan. Käyttökoiralla on oltava lihaksia, eikä se voi olla langanlaiha, sillä muuten sen energia ei riitä pitkäkestoiseen suoritukseen. Tosin on myös paljon rotuja joista ei enää voi paljon puhua käyttökoirina niiden huonon nivelkunnon vuoksi, ja koiralle on turvallisinta pitää se laihana.

    Aloittaja: koiralle saa oikeat ohjeet vain niin että joku ammattilainen näkee ja tutkii sen.
  18. Joo, niin meilläkin on varsin sekalainen lauma, sitten varsinkin kun näemme lähisuvun kanssa joskus harvoin, niin koossa on sen seitsemän koiraa samassa keittiössä välillä, ja siellä on vain yksi sääntö: Ihminen määrää.

    Kukaan ei pölläytä yhtään ketään, varsinkaan vanhoja koiria ei tönitä edes. Siinä on sen dynamiikan juju. Ihan sama onko koira ollut jollain meistä 10v vai 1kk, kaikille on sama sääntö.

    Ajatella että jossain vanhojen koirien pitää sietää löylyttelyjä ja väistellä keskenkasvuisia. Joku rauha vanhuksille.
  19. Harvat eläinlääkärit osaavat käyttä ravintoa korjaamaan / tukemaan koiran kasvua. Joudut tekemään itse töitä löytääksesi sellaisen. Aiheesta on käyty keskustelua aikaisemminkin, mutten nyt muista missä keskustelussa: Kasvun aikaisia häiriöitä on korjattu lasketulla ruokavaliolla, eräässä tapauksessa koiralle oli pari eläinlääkäriä ehdottanut leikkausta saman tyyppiseen vaivaan, kolmas laski ruuan määrän, mikä tarkistettiin aika ajoin kasvun mukaan, ja tuolla korjattiin kasvu oikeaan suuntaan. Yksi tällainen lekuri voisi olla Vihdissä Finnin ratsutilalla, jos asut ruuhka-Suomessa.
  20. Joo, siinä vaiheessa kun ryhdytään selittelemään ja spekuloimaan kuka määrää ja mikä on järjestys, niin meni jo aikaa sitten mettään.
    21. 6 / 22
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt