Vapaa kuvaus

Aloituksia

138

Kommenttia

5403

  1. Täsmälleen. Yhteiskunnat rakentuvat ja pysyvät toimintakykyisinä työtä tekemällä, eivät rahaa painamalla ja joutilaisuustukia maksamalla.

    Suomessa mentiin hyvinvointivaltioajattelussa samaa tietä kuin monissa muissakin länsimaissa. Sen mukaan yhteiskunta tuottaa hyvinvointipalveluja, jotka aikaansaavat myös sellaista talouskasvua, jolla lisääntyneet julkisen sektorin menot katetaan. Näillä lisääntyneillä julkisen sektorin menoilla siis tuotettiin niin sanottuja hyvinvointipalveluja.

    Kenelläkään ei varmasti ole mitään sitä vastaan, ettei köyhien tarvitse nähdä nälkää, joutua kodittomina pakkaseen, jäädä sairaana vaille hoitoa, taikka jäädä ilman hoitopaikkaa niin lapsena kuin vanhuksenakaan.

    Näihin kaikkiin haasteisiin suomalainen yhteiskunta on vastannut eri tasoisella kattavuudella aina, joskin tapa, jolla yhteiskunta on apua tarjonnut, on vaihdellut käytettävissä olevien resurssien mukaan.

    Olisi kohtuutonta vaatia, että köyhistä huolehdittaisiin samalla tavalla kuin 100-200 vuotta sitten tehtiin, jolloin kunta huutokauppasi vanhusten ja orpojen hoidon vähiten tarjoavalle pitäjän asukkaalle, jolla köyhille taattiin se mitä elossapysyminen minimissään vaati.

    Kautta aikojen perheen, siis yhteiskunnan pienimmän yksikön, elatus ja hyvinvointi on ollut isän, miehen työkyvyn harteilla. Elanto ansaittiin työtä tekemällä ja työtä tietysti riitti aina. Ongelmia aiheutti juoppous ja mielenterveysongelmat, josta syystä molempien aikaansaannoksia ollaan pidetty moraalittomina, koska elatuksen taakka on siirtynyt muille.

    Hyvinvointivaltiota lähdettiin kehittämään voimakkaan sodanjälkeisen teollistumisen aikakaudella, jolloin väestö alkoi toden teolla siirtyä maaseudulta kaupunkeihin. Teollisuus on kuitenkin riippuvainen laajemmista kuin kansallisista markkinoista, joten kausiluonteinen kysynnän vaihtelu ja "suhdanteet" vaikuttivat teollisuusalojen kannattavuuteen ja sitä kautta työllistämistarpeeseen.

    Oli selvää, että työllisille tuli tarjota turvaa työttömyyden ajaksi, jonka vuoksi työttömyysturvajärjestelmä kehitettiin vähitellen, eikä 1970-luvun jälkeen enää painostettu pienempien paikkakuntien työttömiä lähtemään siirtotyömaille parakkeihin asumaan ja työskentelemään tierakennustyömailla minimipalkalla.

    Vähitellen suomalainen teknologiateollisuus oli kilpailukykyinen muun maailman kanssa ja vientituloja alkoi kertyä. Valuutan devalvoiminen oli usein käytetty keino kilpailukyvyn parantamiseen. Lisääntyneet verotulot käytettiin julkisen sektorin paisuttamiseen ja hyvinvointipalvelujen tuottamiseen.

    Työttömyyttä ei enää käsitelty väliaikaisena tapahtumana työllisen elämässä, vaan siitä saattoi pääasiallinen tapa elää. Oli yht'äkkiä mahdollista elää täyspäiväisesti lopun elämäänsä yhteiskunnan tukien varassa joita olivat mm. työttömuustuki, asumistuki ja toimeentulotuki. Tätä pidettiin kuitenkin puliukkojen ja eräiden vähemmistöjen tapana elää, joten jokainen kyvykäs pyrki työhön, jos vain mahdollista.

    Vienti Neuvostoliittoon oli tuonut tuloja, mutta se samalla vääristi Suomen teollisuutta tarjoamalla väylän tuottaa ja viedä tuotteita, jotka eivät olisi kelvanneet laadultaan ja hintatasoltaan millekään länsimaalle. Romahdus tapahtui Neuvostoliiton romahtamisen myötä.

    Työttömyydestä tuli pysyvä ilmiö pitkään jatkuneen laman myötä, eikä euron myötä markan devalvointi ollut enää mahdollista viennin kilpailukyvyn parantamiseksi. Yhteiskunnan tuet mahdollistivat asumisen ja helposti toimeentulevan elämän nuoresta pitäen, eikä työtä enää pidetty tärkeänä. Siitä tuli vain elämäntapa muiden elämäntapojen joukossa.

    On erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta ilman kapinaa, opettaa ihmistä tekemään työtä oman elantonta eteen, jos hän on pienestä pitäen, varttuneeksi aikuiseksi asti, oppinut saamaan kaiken tarvitsemansa ilman että edes ajattelisi työn tekemistä (poislukien haaveet rokkitähteydestä tms. "julkkis-esiintymistyöstä").

    Jostain tämä harhojen purkaminen on aloitettava.
  2. Jostain syystä prostituoitu, huora, ilotyttö, maksullinen nainen eivät ole unelma-ammattien joukossa. Ja harvassapa taitavat olla nuoret ihmiset, jotka haluavat edes ajatella sellaiselle alalle alkavansa. Rehellisyyden nimissä harva peruskoulun lopettava nuori näkee itsensä siivoojana taikka lakaisukoneen kuljettajana, kun pohtii pian alkavia opintojaan joko ammattikoulussa taikka lukiossa.

    En ole asiantuntija, mutta jos tienaa elantonsa tyydyttämällä perverssien asiakkaiden seksuaalisia fantasioita/toiveita, liikutaan silloin hyvin alhaisissa mielen viemäreissä. Harva seksityöläinen toteuttaa omia fantasioitaan, mikä onkin se ongelma. Siinä työssä toteutetaan muiden fantasioita, jotka ovat sille toteuttajalle vähintäänkin alistavia ja nöyryyttäviä. Näihin toisen ihmisen seksuaalisten fantasioiden toteuttamiseen ei myöskään liity mitään romanttista taikka sillä saralla rakentavaa, ainoastaan rahalla maksettu palkka ja kenties lisäksi vielä julkisuus, mikä suinkaan ei useimmille ole toivottua.

    Varmasti jokainen keskimääräistä paremman näköinen nuori nainen ajattelee alalle ryhtyessään, että paljastaa itsestään ja kehostaan vain sen verran kuin kokee kussakin tilanteessa turvalliseksi ja "hyvän maun mukaiseksi". Malleilla se saattaa toimiakin, mutta kuka viitsii kovinkaan kauaa maksaa naiselle, joka ei edes riisuudu, taikka kun hän on alkanut riisuuntumaan, pelkästään siitä. Markkinoilla riittää tarpeiden tyydyttäjiä muutoinkin.

    On tietysti olemassa exhibitionistit ja voueyristit joista ensiksi mainitut nauttivat saadessaan asettaa itsensä seksuaalisesti esille, ja jälkimmäiset, jotka nauttivat seksuaalisten aktien ja tilanteiden katsomisesta. Epäilemättä tietoverkon välityksellä tapahtuva aikuisviihde vaatii molempia ja molemmat siitä tavallaan nauttivat, mutta ainoastaan tiettyyn rajaan asti. Kuten jo tuli sanottua, teollisuudessa ei toteuteta työntekijöiden toiveita vaan kuluttajien.
  3. On yleinen opinkappale, että Suomessa on huutava työvoimapula.

    Työmarkkinat toimivat siten, että on olemassa työvoiman tarve ja sen tarjonta. Työvoiman tarpeessa ovat niin yksityinen kuin julkinenkin sektori. Työvoimaa puolestaan tarjoavat työntekijät ja erityisesti työttömät työnhakijat.

    Jostain syystä työvoiman tarjonnan ja sen kysynnän markkinat eivät kohtaa.

    Joko tarjolla on sellaista työvoimaa, joka ei joko taitojensa/koulutuksen, kuntonsa taikka asenteensa puolesta ole kysyttyä taikka sitten sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ei ole varsinaista kysyntää työvoimalle.

    Velvoittamalla työttömät lähettämään tietty määrä työhakemuksia kuukausittain lähennetään työvoiman kysynnän ja tarjonnan markkinoita toisiinsa nähden. Sekä yksityinen että julkinen sektorihan julkaisevat työpaikkailmoituksia säännöllisesti.

    Toiveena on, että kun markkinat saadaan näin kohtaamaan, markkinat toimivat paremmin.

    Ongelma on tietysti siinä, että yksityisellä sektorilla kysyntää on erityisesti työntekijöistä, jotka aikaansaavat yrityksen kasvua ja myyntiä, mutta sille kasvulle ja myynnille pitäisi myöskin olla markkinat.

    Julkisella sektorilla on kysyntää niin pitkän koulutuksen läpikäyneille ja kokeneille asiantuntijoille kuin myös suorittavan työn tekijöille, joille ei tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin yksityinen sektori heille maksaisi.

    Koulutusmarkkinat liittyvät oleellisesti työmarkkinoihin, sillä koulutusmarkkinoilla opiskelupaikoille pitäisi olla kysyntää erityisesti niillä aloilla, joilla työmarkkinoillakin on kysyntää työvoimalle.

    Koulutusmarkkinoiden alapuolella ovat kasvatusmarkkinat, joille jokainen nuori osallistuu oppivelvollisuuden myötä. On selvää, että vinoutuneet käsitykset ja opetukset kasvatusmarkkinoilla vinouttavat muutaman vuoden viiveellä niin koulutusmarkkinoita kuin työvoimamarkkinoitakin. Kaikista ei yksinkertaisesti voi tulla prinsessoja, rokkitähtiä taikka tupettajia.

    Olisi myös syytä huomata, että jos yrityksellä on ongelma tarpeellisien taitojen omaavasta työntekijästä, on yrityksellä myös mahdollisuus yhteiskunnan tuella kouluttaa sellainen.

    Kaikkien osapuolien pitäisi ymmärtää, että kaikki eivät voi saada sitä parasta mahdollista työpaikkaa taikka työntekijää. Joskus pitää tyytyä siihen, mitä on tarjolla.
  4. Jonkun haisemisesta jollekin on vaikea kiistellä, koska ihmiset haistavat asioita eri herkkyydellä. On monia ihmisiä, jotka eivät haistaisi edes hajupommia.

    Mutta koska asiasta keskustellaan aina, voitaisiin ensiksi määritellä jollain tavalla, että mitä haju ylipäätään on. Yleensä haju tulee siitä, että jostakin aineesta erittyy ilmaan molekyylejä, joihin ihmisen hajureseptorit nenässä reagoivat, ja joka saa aivot mieltämään reaktion tuoksuksi.

    Kuten jo tuli sanottua, kaikki ihmiset eivät haista asioita yhtä herkästi kuin jotkut, aivan samoin kuten kaikki eivät maista asioita yhtä herkästi.

    On olemassa erilaisia "tekoneniä", jotka mittaavat molekyylejä ilmasta, jolloin ne voivat kertoa, mikäli jokin "haju" on ilmassa. Tekonenätkään eivät kykene kertomaan, onko joku haju paha vaiko hyvä. Toki yleisiä rajoja voidaan vetää, kuten vaikkapa mädäntynyt liha tuskin tuoksuu yhdenkään haistamaan kykenevän ihmisen mielestä hyvälle. Rikki ja rikkiyhdisteet eivät nekään yleisesti ottaen tuoksu hyvälle, muistuttavat mätää kananmunaa, eivätkä myöskään ammoniakkia sisältävät yhdisteet, joille on ilmeistä voimakas virtsan tuoksu.

    Mitä tulee sperman taikka siemennesteen tuoksuun, on sillä epäilemättä sellainen. Sitä eivät kaikki tietysti kykene haistamaan, ja kaiken lisäksi oikeastaan jokaisen miehen siemennesteen tuoksu on yksilöllinen. Aivan samalla tavalla jokaisen ihmisen hien haju on yksilöllinen ja siihen hajuun vaikuttavat niin hygienia, syöty ravinto kuin terveydentilakin, mutta näiden lisäksi myös yksilölliset tekijät.

    Jopa äkkisältään niinkin tuttu tuoksu kuin ulosteen haju on jokseenkin joka ihmisellä yksilöllinen. Koira pystyisi erottamaan isäntänsä ulosteen tuhansien saman näköisten pökäleiden joukosta vaivattomasti.

    Siemenneste siis haisee, joskaan sitä hajua ei jokainen aina havaitse. Ja jos havaitsee, omat mieltymykset ratkaisevat, onko se tuoksua vaiko lemua.