yhteenlaskutoimitus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Kysymys kuuluukin: kuinka hyvin Sinä tunnistat narsistisuutesi?"

    Niin tuossa tuo EK:n aloituksessa heittämä kysymys ikäänkuin tämän ketjun aiheeksi, johon liittyy toki myös tämä palstakirjoittelu, kuten iewuska totesikin...

    "Mielestäni on edelleen kaikessa koomisuudessaan myös valtavan dramaattista, että narsistit voivat tällaisissa paikoissa käydä muiden kimppuun kirjallisin keinoin. Sanoa, kirjoittaa ja tehdä se, mistä he hyvän olon saavat ja samalla ehkä pahastikin satuttaa sitä, jonka uhrikseen täälläkin valitsevat, joka sellaiseksi valikoituu. "

    Johon liittyen heitetiin myös pohdittavaksi millaista tuskaa narsistit kokevat...ajattelisin sen tuskan liittyvän siihen että jos ei lähdettä (=huomiota) ole saatavissa hyvällä niin sitä haetaan sitten pahalla...jopa provosoisilla kirjoituksilla netin keskustelupalstoilla...

    Ajatukseni toki perustuvat jälleen kerran Vaknin teksteihin...

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/PuuteNL.html

    mutta ihan itseänikin ajatellen, kaiketi minäkin kokisin narsistisen loukkauksen jos ei ikinä kukaan huomioisi kirjoituksiani mitenkään...

    Noh, sellaista en ole joutunut täällä kokemaan, ihan riittämiin jopa liiallisesti tarinani/kirjoittamisesi on täällä huomioitu, useimmiten ns. negatiivisessa mielessä ja tosiaan kirjoittamiseeni täällä on liittynyt niitä koomisiakin piirteitä jos joku muistaa (ei + tyypille merkityt ketjut) ja ihan viime aikoina tosiaan tuo yritys esiintyä minulle ännäni nyksänä...

    Että kuten jo jossain kohtaa totesin, että siihen punaiseen autoon nousetessani ensimmäisen kerran en todellakaan voinut aavistaa millaiseen maailmaan "joudun" sen ännäksi kutsumani henkilön tutustumaan...

    Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, edelleen myös ymmärrys itseä kohtaan on lisääntynyt ja sitä kautta myös yleinen ymmärrys muita ihmisiä/ihmisyyttä kohtaan, että kuinka monenlaisia meitä ihmisiä saattaa ollakkaan niiden naamioiden takana...
  2. "Tästä pääsemme yhden osa-alueen tiedostavaan narsismiin itsestämme. Se ei ole kaltoinkohtelevaa (paisi tietysti niiden mielestä, joille emme ole enää hyödyke) narsismia, vaan sitä tervettä itsesuojelua, joka ei ole enää rakennettu piilotettujen salakavalien tunteiden varaan kehitettyihin defensseihin, vaan suoraan palautteeseen Minuudesta ja Minun tarpeisiin pohjautuvasta itsekkyydestä."

    Niin mitäpä tuohon lisättävää...

    Mutta sitä reenaamista se kyllä minun kaltaiselta ihmiseltä vaatii...

    ja jotenkin ajattelen tuon reenamisen olevan ikäänkuin kilvoittelua, vaikka päämäärästä ei olekkaan täyttä varmuutta...syystä, että elämä on muutosta ja me muutumme sen mukana, halusimme tai emme..

    Itselleni tuli täs kohtaa myös mieleen joskus muinoin ollut omanlaisensa viestiketju nimenomaan minuudesta, mutta en ny löytänyt sitä tähän "hätään" luettavaksi...
  3. "Mikä tässä on avainasemassa oleva asia, niin dissosiaatioon taipuvainen käytös herkästi siirtyy myös seuraavalle sukupolvelle, alttius perinnöllisyyteen ja omaksuttuun malliin on olemassa."

    Niin itselleni tuo dissosiaatio terminä tuntuu vieraalta jos ja kun siihen liitetään, pakkovaeltelua, sivupersoonia yms.

    Mutta tuon ylempänä olevan ..."Niille on ominaista se, etteivät tunteet, ajatukset, aistimukset ja teot toimi yhteistyössä keskenään."

    voin sovittaa jotenkin itseeni...jossain jo maininnutkin, että aikoinaan psykologikin havahdutti minut huomaamaan, että miksi yritin hymyillä vaikka kerroin ikävistä asioista...että hyvin sisäänrakennettu malli siitä, ettei "pahaa oloa" saa näyttää ulospäin...

    Mitä taas tuohon tulee...

    "Ja niin vaikea kuin asiasta voikin olla keskustella, niin mitään tekemistä sillä ei ole nyt syyllistämisen kanssa. Useampi, joka on tullut kaltoinkohdelluksi, haluaisi itse olla vaikuttamassa terveempään psyykkisempään kehitykseen
    jälkipolvillemme."

    Niin olen hyvin tyytyväinen, kun lapseni uskalsivat "olojen vakiinnuttua" kertoa tuntemuksistaan, myös uskaltaneet esittää kritiikkiä minua kohtaan, vaikka ei se niin kaunista kuultavaa ollut. Syyllistämiseksi en varsinaisesti ole sitä kokenut, kritiikki tuli enimmäkseen miksi kysymysten saattelemana, vaikka jotkut kysymykset/toteamukset toki osuivat ja upposivat kipeästikin...

    "Kun ajattelen sitä Minua, niin ikävempiä tajuntaan virtaavia seikkoja oli havaita mitätöinti"

    Niin mitätöidä voi hyvin monella tapaa...

    toisen puolesta tekeminen, ns. tietäminen mikä on toiselle hyväksi kun osaan/tiedän paremmin yms. ovat myös mitätöintiä...siinä kuin ns. vastuun vieminen omista teoista ja tekemättä jättämisistä aikuiselta ihmiseltä...Itse itseen kohdistettua mitätöintiä on myös omien toiveiden/tarpeiden sivuuttaminen toisen kustannuksella...
  4. "Mikä muutti kristittyjä vainonneen narsisti-Paulus.en hellämieliseksi Paavaliksi?"

    Niin muistan sinun maininneen tuosta Paulus/paavalista ennenkin...

    Tuo kohta on minulta jäänyt epämääräisemmäksi raamatun tarinoissa, mutta tällä mutu tuntumallani vastaisin, että muutos syntyi nöyrtymällä/nöyryyden kautta...nimenomaan itseen liittyen...

    Vaikka nöyrä sanalla hieman negatiivinen kaiku onkin...ja sen ajatellaan tarkoittavan toisen ihmisen nöyristelyä/mielistelyä...

    Mitä tulee tuohon traumatyöskentelyyn, niin sitähän tämä kaikki täälläkin on...myös kirjoittaminen on hyvä itseapu...

    "Kirjoita itseäsi varten, ei jollekin toiselle luettavaksi. Jos sinulta loppuu sanottava, toista se mitä juuri olit kirjoittanut. Kirjoittaessasi älä ole huolissasi kieliopista, oikeinkirjoituksesta tai lauserakenteesta. Keskity vain kirjoittamiseen. Kirjoittamisen jälkeen olo voi tuntua surulliselta tai masentuneelta jonkin aikaa. Jos niin käy, se on täysin normaalia. Useimmilla olo paranee noin tunnissa. "

    http://www.traumaterapiakeskus.com/7

    Itseeni/omaan elämääni liittyen, en ole koskaan/missään puhunut/pohtinut itseäni niin paljon itseäni kuin täällä...

    Sen olen huomannut ettei siitä/itsestä puhumisesta juurikaan täällä pidetä, mutta viis veisaan siitä, kuten olen monesti valittajille todennut, kirjoituksiani ei ole pakko lukea, saati niihin vastata...

    "Jokainen itseään rakastava voi keksiä keinoja lisää :)"

    Niin keinot keksii kun oppii rakastamaan itseään ja sen/itsensä rakastamisen kautta vasta oikeasti oppii tietämään mitä itse haluaa/ tarvitsee, että tavallaan keinotkin ovat hyvin henk. koht. kullekkin omanlaisiaan...

    Mutta joo...jatketaan harjoituksia tai reenaamista,
    kuten nimimerkki Lynet on asian usein palstalla ilmaissut...

    Täysin valmiiksi tuskin tullaan koskaan...kuin vasta kuolemassa...
    että joutuu reenaamaan/oppimaan itsestään lopun elämänsä enemmän tai vähemmän aina sen mukaan mitä elämä kulloinkin eteen tuo...
  5. "Kokemuksiani kävin läpi kunnolla vasta aikuisiällä. Kokemusten tunnistaminen ei silti johtanut mihinkään oivallukseen siitä, miten itselle ja toisille haitallisia toimintamalleja olin omaksunut"

    Niin itselle tuo tapahtui vasta aviolliittoni loppumainingeissa ja ikääkin oli jo 40 vuotta ja jonkinlaisia oivalluksia tuli noista itselle ja toiselle haitallista toimintamalleista kyllä jo silloin...

    Mutta yritin ratkaista asiaa ikäänkuin siten, että ajattelin, että en enää tarvitse/antaudu niin läheiseen ihmissuhteeseen, että joutuisin ikäänkuin testaamaan "oppejani", suomeksi sanottuna ajattelin vuosia etten ns. halua/tarvitse enää mitään rakkaus/parisuhdetta...

    Mutta tosin kävi, nimitettäköön sitä sitten vaikkapa viidenkympin villitykseksi, tuossa joku päivä kun selasin joitain vanhoja papereita niin löysin v 2007 tekemäni miksi sitä ny sanotaankin, otsikolla mitä toivon elämääni sisältyvän viiden vuoden kuluttua...ja kyllä siinä näytti yhtenä osana olevan se tietynlainen ihmissuhde...vaikka ihan silloin en ollut vielä tavannut yhtäkään miestä "siinä mielessä"...

    Noh, sitten tuli hän jota täällä Ännäksi olen nimittänyt ja tietynlaisella tunnetasolla pidin kyllä hänet siten etäällä, ettei sitä "suurta rakastumista" tapahtunut, vaikka suhteen alku melkoista huumaa olikin...

    mutta tosiaan sitten tapahtui jotain muuta...koin että naiseuteni/ihmisarvoni/ elämäni yritettiin mitätöidä sen jälkeen, kun hän ilmeisesti vain kyllästyi minuun...

    Asia joka minut toi narsismi aiheen piiriin ja löysin itseni sitten ohutnahkaisena narsistina...joka toki on selventänyt hyvin paljon itseeni liittyvää problematiikkaa...

    Noita ed. mainittuja papereita selatessani, löysin myös ammattiini liittyvän psykologisen soveltuvuuskoe osion palautteen...josta ny tähän liittyen mainitsen...että testin mukaan minulla on erittäin hyvä paineensietokyky...

    Noh, jostain ohutnahkaisen jutuista olen löytänyt myös lauseen, että ohutnahkaiset sietävät poikkeuksellisen paljon huonoa kohtelua...

    Että ehkä ne viatkin joissain kohtaa voi olla vahvuuksiakin...vaikka nykyään olen huomannut että tuo sietokyky ei ole enää niin hyvä...

    jotenkin on tullut enemmän tarve haluta ns. kaikkea "hyvää", tuolla hyvällä en ny tarkoita mitään konkreettista/lahjoja tms. vaan ihan semmosta että on lupa myös nauttia itsestä/elämästä...

    ehkä minä olen oppinut ajattelemaan, että minäkin ansaitsen itselleni, kykenen vastaanottamaan myös toisten taholta itselleni jotain hyvää...

    ikäänkuin vain lahjaksi, ilman että minun pitäisi ansaita se ensin...olemalla tietynlainen/tekemisellä/suorittamisella/kärsimyksen kautta...

    Että tavallaan itsekkäämmäksi olen tullut, että voisko sanoa että nahka alkoi olla niin/liian ohutta että se olisi kulunut olemattomiin ja jäljelle olisi jäänyt alati vereslihalla ihmisen raato...

    ettei ollut muuta vaihtoehtoa kun alkaa pikkusen paksuuntamaan sitä... kun kuitenkin haluan kiihkeästi elää...nimenomaa elää, enkä tarkoita sillä pitkää elämää van ikäänkuin olla elossa, enkä pystyyn kuollut..

    mutta ajattelisin ettei minun persoonani ny sinällään miksikään ole muuttunut...enkä usko, että minusta niin paksunahkaista narsistia koskaan tulee, etten uskaltaisi katsoa itseäni...
  6. "Onko narsistiasi kohdannut jokin onnettomuus, kun noin sanot, että naistensaanti on vaikeutunut..?"

    Noh, itse asiassa en tiedä Ännäni nyk. elämästä juuri muuta kuin että seurustelee sen "nuoruudenrakkautensa" kanssa, josta tiedän nimen, ammatin ja olen kerran nähnyt ännäni seurassa...

    Se mitä ännäni kertoi naisesta silloin, kun me vielä tapailimme, rakastui oitis palavasti kun seksi niin mahtavaa, vaikka tiesikin ännäni muista naisista yms. soopaa, jätän omaaan arvoonsa, otsikolla "Ännäni keksityt jutut"..samoin kuin sen kummallisen tuohon nyksäänkin liittyvän spostissa olevani viestiketjunkin...

    Että tuo ainakin ns. tavallisten naisten saannin vaikeutuminen on ny pelkkää omaa spekulaatiota, liittyen ännään ihmisenä ja hänen ikäänsä, vanhenemista voi varmaan nimitää narsistin kyseessä olessa onnettomuudeksi...eri asia sitten on jos käyttää niitä maksullisia, joille ny tuskin tarvii mitään satuja kertoilla tai yrittää heitä huijata...

    Sekin, että voisin ajatella ettei hän missään nimessä halua menettää nykyistä saalistaan, on toki ihan omaa pohdinaani...jota tarkoitan ettei kai narsisti ny niin tyhmä voi olla...varsinkin kun suhde on julkinen, että huono kohtelu/pettäminen yms. tulisi julkiseksi...

    että ihan noilla omilla ajatuksillani tässä matkassa olen, mihin perustan myös ikäänkuin toiveeni siitä, että hänkin joutuu ny enemmän kontroilloimaan itseään...tuskin hän mitätöimällä, kaltoinkohtelemalla ny kovin kauaa saa paistatella naisen katveessa...luulis sen ny järkikin sanovan...

    En oikein tiedä miksi noin toivon, ehkä taustalla ajatus, että muut naiset säästyvät ja tuo yksi nainen pitää ännäni tyytyväisenä...eikä ännä uskalla kohdella häntä kaltoin menettämisen pelossa, että siltä osin hänen vastenmieliselle toiminnalleen naisia kohtaan tulisi loppu...

    Ajattelisin, että narsistikin vanhetessaan väsyy...

    Mutta noh, tuota ännäni nyksää toki on minulle täällä palstalla ja spostin voimallakin yritetty syöttää ikäänkuin minuun yhteyttä ottavana ännäni uhrina...

    ettei aina tiedä itkiskö vai nauraisko näiden asioiden parissa mitä eteen on tullut tämän narsismi asian tiimoilta...mutta pitäydyn ny vaan itse tuossa omassa ajatuskuvoissani, että siellä todellisuudessa se ännä elelee onnellisena nyksänsä kanssa...kun en muusta tiedä...
  7. "pelkkien illuusioiden/kuvitteellisten tarinoiden rakentelemista, vailla todellisuuspohjaa..."

    Niin edelliseen lisäten...oma mutu tuntumani tosiaan on niin ännääni kuin narsisteihin liittyen, että he ovat patologisia valehtelijoita...

    Poimivat toisten elämästä asioita ja liittävät ne itseensä...

    en yhtään ihmettelisi jos kuulisin ännäni kertovan opiskeellensa yliopistossa, kun hänen eksänsä oli siellä töissä toimistossa tai hän kehuskelisi urheilusuorituksillaan kun hänen nyksänsä perhepiirissä ollaan urheilullisia...

    Että tietyn varauksin kannattaa aina suhtautua narsistien tarinoihin...niin todellisuudessa kuin täällä palstallakin...
  8. "Narisistin koko elämähän on petosta toisia kohtaan."

    Niin, tähän voisi lausua, että tää korutont on kertomaa...
    ja erittäin vaikea uskoa, että noin on...

    Ännääni liittyen tiedän, että hänen avioliittonsa oli suht lyhyt ja hän kertoi sen päättynen syystä, että vaimo petti häntä, mikä ilmeisesti ei ole totta...

    Mitä naisiin tulee, niin halveksunta naisia kohtaan oli kyllä aistittavissa, jonka virheellisesti luulin johtuvan tuosta ed. manitusta keksistystä syystä...

    Sitä en tiedä kävikö hän maksullisissa naisissa ja fyysisestä väkivaltaisuudestakaan en tiedä, toki muistan joskus kysyneeni häneltä, että onko hän lyönyt naista, mutta en muista mikä minut sai sellaista kysymymään...

    Sen tiedän, että petti silloista seurustelukumppaniaan minun lisäkseni ilmeisesti ainakin minun ja tulevan nyksän ja ilmeisesti ehkä parin muunkin kanssa...

    Oman kertomansa mukaan naissuhteita oli vaikka kuinka paljon, että tavallaan kyllä kehuskeli petoksillaan, mutta jotenkin ajattelisin hänen kohdallaan todellisuuden huomioon ottaen , että ne naiset/suhteet olivat enemmänkin hänen mielikuvituksessaan...

    Ja tosiaan puheet naisista, niin tyyliin kaikki naiset on "sellaisia", munaa saatuaan rakastuvat häneen ikiajoiksi...haluavat hänet...

    Mutta joo, meillä oli ny vaan sellainen tapailusuhde ja suhteen laatu oli mitä oli...en voi puhua seurustelusuhteesta, saati parisuhteesta...

    Että hänen parisuhteistaan tiedän vain sen, että petti edellistä ainakin minun ja nyksän kanssa, ja samalla petti tulevaa nyksää minun ja eksän kanssa...

    Mutta joo, mieluusti yritän ajatella niin hänen nykyisestä elämästään , että kun minä olen pois kuvioista ja ehkei eksänkään tapailu enää onnistu, kun julkisesti seurustelee nyksänsä kanssa...

    että olisiko hän kuitenkin tullut ns. tiensä päähän, uusia naisia ei niin vaan saa, ehkei uskalla edes riskeerata nyk. suhdettaan, nyksän status on sitä luokkaa...että tyhmempikin tajuaa että nyt viisain on pitää kiinni saamastaan...

    Mutta kuva jonka hän itsestään minulle antoi , vastaa kyllä tietyllä lailla tätä ja minua inhottaa, että olen ollut omaa tyhmyyttäni tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä...

    mutta jotenkin toivon, että ny ne lähteet/vieraat naiset olisivat todellisuudessa ehtyneet ottaen huomioon hänen omat resurssinsa/ikä ja tosiaan uskon hänen tajuavan itsekin , tämän nyk. naisen arvon itselleen sillä tavoin, että kohtelee naista säälliisesti...vaikka niitä tunteita hänen oman kertomansa mukaan ei olekkaan...

    Että petokset ainakin naisten ja seksin suhteen ny olisivat enää tuollaisia menneissä "loiston" päivissä elämistä, tyyliin onnistuimpas sitäkin naista käyttämään/senkin mielenrauhaa järkyttämään ja pelkkien illuusioiden/kuvitteellisten tarinoiden rakentelemista, vailla todellisuuspohjaa...
  9. "Vaan miten kantaa kortensa kekoon ihminen, joka on sitä mieltä, että on oma vika, jos joutuu henkisen väkivallan kohteeksi.".

    Niin, sinä ny pikkusen käänsit tuon ajatukseni liian mustavalkoiseksi, että joko tai...kun mielestäni vastasin tähän tapaan...

    "en voi pelkästään syyttää siitä sitä toista osapuolta...Koska mielestäni suhteessa on aina kaksi osapuolta, joista kumpikin on vastuussa itsestään/omista rajoistaan/omasta hyvinvoinnistaan...jos puhutaan ns. normi aikuisista ihmisistä..."

    Ja huom, mielipiteeni koskee vain itseäni, ei ole johdettavissa koskemaan kaikkia...edelleen kukin ihminen on itse itsensä ja oman elämänsä paras asiantuntija...

    Jo ennen ännä suhdetta komppasin Hellstenin ajatusta...jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, niin miksi makaat lattialla..."

    Ymmärsin että kyllä sitä itsekin voi jotain asiansa eteen tehdä ettei jää siihen uhrin osaan loppuelämäkseen...pelkästään syyttelemään muita...

    Että edellen tuohon ännä suhteeseen liittyen, valinta oli minun, ei hän minua suhteeseen pakottanut ..etten näin jälkeenpäin voi syyttää pelkästään siitä sitä toista osapuolta...

    mitä tulee tuohon oman kortensa kantamiseen...

    niin mielestäni voin kuitenkin tuosta "omasta viastani" huolimatta yrittää käyttätyä ja toimia siten toisia ihmisiä kohtaan etten osallistu tuollaisiin kiusaamisjuttuihin, mihin ny viittasit tähän tapaan..."Yhteiskunnassa pitäisi vallita arvoja ja asenteita, jotka olisivat kiusaamisen vastaisia yleensäkin."

    Tuokin kiusaamisaihe on henk. koht. tuttu parista tapauksesta vuosien takaa, toinen liittyi tyttäreeni ja toinen itseeni joskus 90 luvun puolivälissä ja molempiin tapauksiin puututtiin ja asiat tulivat selvitetyiksi, ette niistä ny sen kummempia traumoja jäänyt...

    Toki tämän narsismi aiheen myötä on minusta yritetty tehdä kiusaaja niin ännäni vihjailuissa kuin tällä palstallakin useasti...

    Mutta tuota ännän toimintaa en ny nimittäisi kiusaamiseksi sinällään vaan ajattelisin että tuollainen esineellistäminen, mitätöiminen ja naisen halveksunta kuuluu ihan siihen persoonallisuushäiriöön...
  10. Niin lukaisin linkkisi ja kopion tähän osan, jonka katson koskevan itseäni liittyen Ännä suhteeseeni...

    "Utriaisen mukaan henkisessä pahoinpitelyssä pyritään musertamaan uhrin ihmisarvo, itsekunnioitus tai omanarvontunto. "

    Tuotahan se minun kannaltani katsoen oli...

    Mutta pikkusen mietityttää nuo sinun mielipiteesi tuossa...
    ensin sanot, että

    "Ei taida vielä tänäpäivänä päästä puusta pitkään henkisen pahoinpitelyn nostamisessa oikeuskäsittelyyn, mutta toivossa on hyvä elää."

    mutta sitten ikäänkuin mitätöit koko asian tähän tapaan...

    "Yleensäkin vastustan ajattelua, että yhteiskunnan resurssit olisivat sillätavoin rajattomat, että niitä voitaisiin käyttää kaikkeen mahdolliseen soopan selvittelyyn."

    Mitä taas tuohon tulee...

    "Yhteiskunnassa pitäisi vallita arvoja ja asenteita, jotka olisivat kiusaamisen vastaisia yleensäkin."

    Niin jokainen toki voi omalta osaltaan kantaa kortensa tuohon kekoon...sillä yhteiskunta olemme me ihmiset...
  11. "Mielestäni kyse ei ole sellaisesta suhteesta, mitä parisuhteella tarkoitetaan, jos pitää olla rajavahdin uniformuun pukeutuneena yötäpäivää, ettei tulisi henkisesti pahoinpidellyksi... Tuollaisessa "suhteessa" ei voi olla ns. normi aikuisia ihmisiä. Suhteessa ovat väkivaltainen henkilö ja hänen uhrinsa.."

    Niin, että jos suhteessa on väkivaltainen puoliso ja hänen uhrinsa niin hekö ovat sitten tuomittuja olemaan siinä suhteessa lopun elämäänsä...

    Muuta vaihtoehtoako ei ole...

    Mitä tulee noihin raiskausasioihin niin mikä estää sinua tekemästä rikosilmoitusta...jos kerran tiedät, että ko. raiskaaja riehuu vapaana...

    "Ei myöskään ole kenenkään henkilökohtainen asia, että joku henkisesti väkivaltainen henkilö kulkee vahingoittamassa uhreja toisensa jälkeen."

    Tuo henkinen väkivalta sitten on mielestäni hieman kakspiippuinen juttu...emme voi oman kokemuksemme perusteella päättää toisen puolesta mikä hänestä tuntuu henkiseltä väkivallalta...onko hän vahingoittunut ja tunteeko hän itsensä uhriksi...

    Että noilta osin pitäydyn kunkin ihmisen omassa kokemuksessa...että vaikka oman kokemukseni perusteella tiedän esim. mitä mahdollisesti tarkoittaa..."olla alkoholistin puoliso"...

    niin en pelkästään oman mutu tuntumani perusteella lähtisi henk. koht. ketään neuvomaan, jos ko. ihminen ei itse asiaa kanssani puheeksi ota, vaikka mielessäni myötätuntoa häntä kohtaan tuntisinkin...

    Jotenkin ajattelisin, ettei kannettu vesi kaivossa pysy....tarvitaan sitä omaa oivallusta...ja nyt edelleen puhun aikuisista normi järjellä varustetuista ihmisistä...

    Tähän narsismi asiaan liittyen...en liioin koe tarpeelliseksi/moraaliseksi velvollisuudekseni varoitella naisia Ännästäni, että minun mielestäni hän on narsisti...

    Että senkin suhteen pitädyn ajatuksessa, että jos joku nainen kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin hänen taholtaan niin hänellä on ihan sama mahdollisuus päättää suhde kuin minullakin aikoinaan...
  12. "Tuo lause, jossa sanot, että et voi syyttää sitä toista osapuolta, saa minut voimaan huonosti. Todella huonosti. "

    Noh, jäi välistä pois sana...pelkästään... en voi pelkästään syyttää siitä sitä toista osapuolta...

    Koska mielestäni suhteessa on aina kaksi osapuolta, joista kumpikin on vastuussa itsestään/omista rajoistaan/omasta hyvinvoinnistaan...jos puhutaan ns. normi aikuisista ihmisistä...

    narsisti on narsisti...ei hän muuksi muutu, valinta on sinun ota tai jätä...vain itseesi ja omaan elämääsi voit omilla valinnoillasi vaikuttaa...

    Toki voimmehan me halutessamme syyttää loputtomiin muita ihmisiä, olosuhteita, yhteiskuntaa jne...mutta se vaan ei johda mihinkään/muuta mitään...

    mutta ny nukkumaan, hyvää yötä sinullekkin...
  13. "Jotta ymmärtäisimme miten paljon perusteeton haukkuminen voi ihmistä tuhota tässä linkki: "

    Niin, kiitos aiheen esille ottamisesta...aina tosiaan väkivalta ei ole fyysistä, myös henkisellä väkivallalla jatkuessaan hyvin pitkään voi olla tuhoista seuraukset sen kohteelle...
  14. "Eli henkinen väkivalta, joka pitää sisällään rumaa kielenkäyttöä ja seksuaalista toimintaa, jota uhri ei halua itselleen eikä näkökenttäänsä?"

    Niin, tuo on sitten taas oma juttunsa, kuten olen myöntänyt, niin tietyllä lailla olen kokenut, että minunkin seksuaaliset rajani tulivat ylitetyiksi...

    Mutta en voi siitäkään syyttää sitä toista osapuolta, koska olin suhteessa vapaa ehtoisesti, että olen joutunut itse pohtimaan asiaa siltä kannalta katsoen että miksi sallin niin käyvän...että omat rajat olivat liian venyvät...niin helppokos sinne oli yrittää tunkea jotain joka ei ihan omaa kuitenkaan ollut...

    toki se, että minulle tehtiin varsinkin sen jälkeen kun kieltädyin tapaamista Ännääni hyvin selväksi se ettei minulla muuta arvoa hänelle ollutkaan ihmisenä/naisena, kuin pelkästään se sukupuolimeni arvo...sai minut tuntemaan itseni ns. henkisesti raiskatuksi jos ny noin voisin silloisia tuntemuksiani kuvata...

    Mutta tosiaan nyt kun tuosta kaikesta on aikaa...niin senkin asian yli olen päässyt .kun minulla ny kuitenkin oli ennen ännä suhdettani takana parikymmentä vuotta kestänyt avioliitto jossa ihmisarvoani/naiseuttani ei sentäs mitätöity arvottomaksi vaan vaikeudet johtuivat muusta syystä...

    siihen väliin sitten mahtui vuodet ilman minkäänlaista suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen...että se muu läheisten ihmisten joukko muotoutui silloin,

    ja taas ännä suhteeni jälkeen tuli haettua ns. korvaavia kokemuksia/läheisyyttä/ tunnetta siitä että minusta välitetään ystäviltä, omasta perhepiiristä etten missään vaiheessa jäänyt kuitenkaan yksin...kokenut itseäni hylätyksi...

    Oma vaikutuksensa toki oli myös kohta elämääni tulleella uudella ystävyyssuhteella joka tässä ajan kuluessa on syventynyt seurustelusuhteeksi...

    Että tässä vaiheessa elämää, ajattelen, että kaiketi minä vielä tarvitsin sitten elämääni tuollaisen "likaisen" kokemuksen/ruman suhteen ...tiedostaakseni paremmin myös lähisuhteessa omat rajani...se mikä on minua ja mitä minä haluan....tai ainakin sen, mitä en halua...
  15. "vaan voi ymmärtää, että auttamisammatit vetävät narsisteja, koska niistä saa sitä KIITOSTA. Kun sitä narsistin tarvitsemaa kiitosta ei jokapaikasta saa"

    Niin joskus toki saa kiitostakin, mutta vähintäänkin yhtä usein saa kuulla arvostelua ja suoranaisia hävittömyyksiäkin lisättynä fyysisellä väkivallalla...

    että semmosta se tuppaa olemaan ns. auttamisammateissa nykyään...ja enevissä määrin terveyskekskuksiin, sairaalaan tarvitaan jopa turvamiehiä hoitohenkilökunnan takaamaan työrauhaa...

    sama meno tuntuu nykyään olevan koulumaailmassakin jos ei lapset käyttädy huonosti niin vanhemmat soittelevat ja haukkuvat opettajia...

    että pikkusen ny olisin erimieltä tuosta, että narsistit hakeutuisivat hoitotyöhön, kun siitä ny hyvin usein on glamouri kaukana...ja ne omat tunteensa/reaktionsa joutuu hillitsemään, ei voi vastata samalla mitalla vaikka mieli tekisi...
  16. Edelliseen liittyen...linkistä kopioitua tietoa...

    "Miten toimia välittömästi

    Älä peseydy tai vaihda vaatteita. Mene lääkäriin, vaikka näkyviä vammoja ei olisikaan. Älä jää yksin, vaan hae apua. Pyydä tueksesi joku läheinen henkilö, johon voit luottaa. Ota yhteyttä poliisiin ja tee rikosilmoitus. Halutessasi voit pyytää naispuolisen työntekijän hoitamaan asiaasi"
  17. "On raskauttavaa jatkaa väkivaltaa. Sillä ei ole tekemistä sen asian kanssa, onko uhri tehnyt rikosilmoituksen."

    Niin kuten sanoin vastasin hieman itselleni outoon aiheeseen...siten ettei henk. koht. kokemusta ole, saati että joku olisi kertonut minulle tulleensa raiskatuksi...

    mutta edellisen vastaukseni logikka perustuu siihen, että rikosilmoitus olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisestä raiskauksesta, ja jokaisesta seuraavasta erikseen...miten voi saada henkilön vastuuseen jos ei ee rikosilmoitusta...

    olettaisin että julkinen tuomio ja siihen liittyvät sanktiot olisivat hillineet sitä toimintaa....ja sarjaraiskaajat kaiketi joutuvat joskus vankilaankin...

    Mutta kuten sanoin, aihe on itselleni sillä tavoin vieras, että laitan linkin josta aiheesta voi lukea tietoa, miten menetellä jos tulee raiskatuksi...

    https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/uhrille
  18. "Mitä, jos joku olisi suhteessa mieheen, joka raiskaisi hänet silloin tällöin? Niin sanoisit vain, että pitää ensin pysyä erossa siitä miehestä, ja valittaa vasta sitten?"

    noh, ny liikutaan alueella josta on hirveän vaikea asiaa kokemattomana sanoa mitään, mutta yleisellä tasolla ajateltuna, periaatteessa rikosilmoitus olisi pitänyt tehdä silloin kun ensimmäinen raiskaus tapahtui...ja kyllä pitäisi pysytellä erossa ko. henkilöstä...hankkia lähestymiskielto, pyytää apua viranomaisilta...

    Mutta joo, on yleisessä tiedossa, että monetkin prostituutioon pakotetut naiset on raiskattu niin monta kertaa ensin, että he ovat muuttneet välinpitämättömiksi, tunteettomiksi itseään kohtaan ja ikäänkuin alistuneet kohtaloonsa, eivät näe/osaa hakea/löydä ulospääsyä vaikeasta elämäntilanteestaan vaan ovat parittajansa armoilla...

    Että heidän auttamisensa on sitten eri juttu, jos he eivät itse hae/halua apua...
  19. "Samoin rumat seksuaaliset puheet, joita uhri ei halua kuulla, ovat seksuaalista väkivaltaa. Teepä sitten tuosta rikosilmoitus...; [. "

    noh, eiköhän ny ensin kannata pysytellä erossa ko. henkilöstä, jos ei halua rumia puheita kuulla...
  20. "On vaikeaa löytää yhtään ihmistä livenä, joka jaksaisi sitä soppaa kuunnella. Tahtoo mennä uskottavuus, jos alkaa selittämään, mihin on joutunut"

    Noh, ehkä kannattaakin kertoa vasta siinä vaiheessa kun itsekin ymmärtää myös oman osuutensa/olleensa kiinni siinä samassa kauhan varressa...

    Varsinaisesti uskottavuusongelmaa en ole kokenut, enkä sen kummempaa paheksuuntakaan, enempi ihmettelyä ja yritystä ymmärtää, että tuollaisiakin asioita on olemassa...

    Mitä tulee tuohon maineen menetykseen...niin tottahan sitä hetki miettii, että joo, seksisuhde ns. varatun miehen kanssa ei kuullosta fiksulta...mutta noh, nykyään sekin on aikas yleistä ettei se maine ny kovasti siitä kärsi vaikka joku tietääkin...

    loppujen lopuksi ihmiset ny ei niin kauheasti edes ole kiinnostuneita toisten asioista kuin me luulemme...eikä ne omatkaan asiatkaan kun ne tuo julki, sanoo ääneen tunnu itsestäkään enää niin suurilta...

    salaisuudet ovat jännittäviä niin kauan kun ne pysyy salassa, julkitullessa ne menettävät hohtonsa niin hyvässä kuin pahassakin...

    muistan joskus lukeneeni sellaisenkin lauseen, että harvemmin maailmassa on sellaista pahaa, mitä ei joku olisi jo ennen meitä tehnyt /nähnyt /kokenut...

    että kun pikkusen kääntää välillä katseensa pois itsestään niin ne omatkin asiat asettuvat oikeaan kokoonsa...
    21. 215 / 223
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt