- Niin hieman odolta kyllä kuullosti jo pelkkä otsikko"
"Miten pitkäaikasiuhrit selviytyvät valokeilassa?"
Itse nyt käsitän ton valokeilassa olemisen, että ikäänkuin pyrkii näkyvälle, haluaa tulla huomatuksi. Esim. julkkikset ja heidän siipeilijänsä, jotka myös haluavat päästä paistattelemaan siellä julkisuuden valokeilassa
Vielä tuli mieleen lapsuudestakin sellainen juttu, kun meillä oli joku taulu, jossa oli pulleaposkinen tyttö kissa sylissään. Niin isoveljelläni oli tapana taskulampulla valaista taulun tytön naama ja lällätellä, että xxx (minun nimeni) julkisuuden valokeilassa.
En ymmärrä miten tuo valokeilassa liittyy pitkäaikaisiin narsistienuhrihin. Että sinulle tuo valokeilassa oleminen ehkä tarkoittaa jotain muuta.
En käsittänyt tuotakaan, et miten niin tuleee melkein julkisuuden henkilöitä ja yhä ylöspäin pyrkivä narsistikin kuullostaa oudolta.
On totta, että jotkut narsistit ovat tekijöitä ja tosiaan julkisuuden henkilöitäkin, mutta useimmat kaiketi ovat ihan tavallisia henkilöitä ja heidän saavutuksensa ovat lähinnä heidän oman mielikuvitksensa tuotetta.
Kuten tuossa laittamassasi luettelossakin nph;n kriitereissä mainitaan.
Toisin sanoen, että vaikka narsisti omissa kuvitelmissaan pitää itseään niin mahtavana, huomattavana ja ainutlaatuisena niin se ei tarkoita että niin olisi todellisuudessa.
Asia sitten toki on eri jos kyseessä on oikeasti todellisuudessa merkittävä henkilö, niin toki jotain glooriaa voi uhrikin siittä siitten saada itselleen ja päästä sinne valokeilaan. - Niin aloitus on kyllä outo, vaikea ottaa kantaa, kun ei ymmärrä mitä tarkoitetaan.
- No toisille ihmisille häpeä on tuttu tunne ja viriää helpommin kun taas moisesta tunteesta eivät kärsi, me ihmiset ollaan erilaisia.
Häpeähän on lamaannuttava tunne ja varsinkin narsistisuhteissa vielä se toinen kaataa oman häpeänsä toisen niskaan. Syyttää omista teoistaan toista.
Mikä useinkin on taustalla, ettei pysty edes kertomaan kenellekkään mitä siellä suhteessa tapahtuu. Tilanne kun kestää vuosia, niin siittä on vaikea nousta. Monestihan se häpeä saattaa olla lähtöisin jo lapsuudesta ja nuoruudesta.
Häpeä myös ilmenee narsisteilla useinkin täysin päinvastaisesti.
Toisin sanoen hän pelkää häpeää niin paljon, että luo sen valheellisen mielikuvan itsestään, missä hän on kaikkitietävä, älykäs, kaunis jne.
Pitääkseen tuota ylläkuvaa itsestään hän tarvitsee sen ihalijajouokon, kuin myös sen toisen, johon kaataa häpeänsä, ts. häpeää ei tunnisteta vaan se piilottltu häpeä saattaa näyttätyä muilla tavoilla.
Häpeä kuuluu oleellisena osana tosiaan myös narsistiseen persoonallisuushäiriöön, siksi se aina silloin tällöin täälläkin on puheen aiheeksi tullut.
Sandy Hotchkiss:n mukaan nämä ovat:
1. Häpeämättömyys
-Narsistille häpeä on niin sietämätön tunne, että hän on kehittänyt keinot olla kokematta sitä lainkaan. Psykologit kutsuvat tätä häpeän ohittamiseksi. Ulospäin se vaikuttaa häpeämättömyydeltä tai omantunnon puuttumiselta ja käytkeytyy kieltämisen, kylmyyden, syyttelyn tai raivon suojamuurin taakse.
2. Maaginen ajattelu
-Tarve välttää häpeää hinnalla millä hyvänsä tuottaa jatkuvia ongelmia narsistille, koska elämässä tulee tämän tästä eteen nöyryyttäviä kokemuksia, joita ei voi kohdata tyynesti. Aina joku on parempi, älykkäämpi, kauniimpi, menestyvämpi, mitä milloinkin. Narsistia ei kuitenkaan lohduta se, ettei kukaan ole täydellinen, koska hän näkee itsensä poikkeuksena tästä luonnonlaista. Hänen täytyy löytää keino pönkittää itsetuntoaan pitääkseen karut tosiasiat loitolla. Tähän tarvitaan usein aimo annos vääristelyä ja ja harhakuvitelmia, ts. maagista ajattelua.
3.Ylimielisyys
-Ylimielisyyden naamion taakse kätkeytyy kuitenkin hauras itsetunto, joka ei koskaan tyydy olemaan hyvä tai edes erittäin hyvä – jos narsisti ei ole parempi kuin, hän on arvoton. Jos jonkun toisen osakkeet nousevat, narsistille se merkitsee aina sitä, että hänen osakkeensa laskevat. Ja kääntäen, jos hänen itsetuntonsa horjuu, hän voi vahvistaa sitä vähättelemällä, halventamalla tai nöyryyttämällä jotakuta toista.
https://narsismia.wordpress.com/2007/05/08/narsismin-seitseman-syntia/
Harva varmaan tulee ajatelleeksi, et sen loputtoman itsekehun ja öykkäröinnin taustalla saattaakin olla häpeä tunne. - Niin, elämässä sattuu ja tapahtuu ja toisinaan tulee tehtyä valintoja ns. mututuntumalla, joskus hetken mielijohteesta, ilman sen perusteellisempia etukäteispohdintoja, jolloin tapahtumat alkavat vyörymään ja yksi asia johtaa toiseen jne...
Toisinaan sitten valinnat vasta ajan kanssa sitten osoitttuvat vääriksi, joskus jopa vaarallisiksi, hyvänä esimerkkinä esim. et joku tapaa ravintolassa ihmisen jonka kanssa tuntuu viihtyvän pidempäänkin, kutsuu kotiinsa ja sitten luetaan lehdistä kuin on käyny. Tunteillakin on merkittävä rooli näissä asoissa, monet tapotkin tehdään pikaistuksissa.
Sellaistahan sattuu elämässä niin isommissa kuin pienimmissäkin asioissa ja sen seuraukset ny joutuu sitte kantamaan. Tehtyä ei saa enää tekemättömäksi.
Uskoisin, että useimmat narsistitkin uhritkin toivovat etteivät olisi koskaan ko. ihmiseen edes tutustuneetkaan. Mutta kun ei alun alkaen tiennyt moisesta sen kummemmin, niin ei ne kuuluisat hälytyskellot varoittaneetkaan. Toki voi olla heitäkin jotka tietoisesti hakeutuvat narsistien seuraan syystä tai toisesta.
Mutta pääsääntöisesti elämä ny vaan on sellaista epävarmaa, alati muuttuvaa, mutta uskoisin, että näissä narsisti jutuissa varsinkin, moni kokee tehneensä sen väärän valinnan ja kyllä monet häpeävät sitä narsistiaan, sen käytöstä, epäsopivia puheita yms.
Omalta osaltaan peittelevät mustia silmiään aurinkolaseillaan, valehtelevat, selittelevät, laittavat omaan piikkiin, kun olen niin kömpelö, eivät tuo julki mitä siellä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu. Toivotaan, ettei vaan kukaan vaan saisi tietää millaisessa alennustilassa ihminen joutuu elämään.
Jotenkaan, en usko sellaiseen etukäteispohtimiseen/suunitelmaan varsinkaan jos asiaan liittyy tinen/muita ihmisiä. Pitäisi sitten vähintäänkin olla se kuluisa kristallipallo jolla näkisi tulevaisuuden tai vaihtoehtoisesti löytää ihminen joka toimisi prikullleen toisen laatiman käsikirjoituksen mukaan.
Toki me ihmiset teemme suunnitelmia elämämme suhteen, mutta on eri asia toteutuvatko ne . Elämä kun itsessään on kovin arvaamaton, muuttuvia tekijöitä on paljon, kun ei se elämä, eikä muut ihmiset toimi aina minun suunnitelmieni , saati tahtoni mukaan. - Niin, hyvää pohdintaa sinulla.
Itse ajattelisin, ettei naristista sanan varsinaisessa merkityksessä ole kyse, jos parisenkymmentä vuotta on takana normaalia perhe/parisuhde elämää
Kyllä se mahdollisuus olis ilmentynyt jo aiemmin.
Mitä sitten tulee vaihdevuosiin, ikäkriisiin yms. niin kyllähän monikin siinä vaiheessa alkaa pohtimaan, että onko se elämä tässä vai voisiko olla vielä jotain muuta. Joku vaihtaa työpaikkaa,/opiskelee uuden ammatin, joku ottaa avioeron tai lähtee muuten vaan testailemaan "markkina arvoaan". Toisaalta myös tää nykyinen elämänmeno jotenkin tuntuu "kannustavan" siihen.
Mieleen tuli takavuosilta Suomeenkin rantautunut Victoria Milan pettämis sivusto, joka on tarkoitettu lähinnä parisuhteessa eläville. Varattuja keski ikäisiä miehiä, ehkä naisiakin on muutkin deittisivustot täynnään. Toki jos ikää jo alkaa olla niin toki se sairauden mahdollisuuskin on otettava huomioon.
Alzheimer/dementia voi alkaa oireilla jo työikäisenäkin, ihan on kuuskymppisiäkin on laitoshoidossa ko. sairauden johdosta. Parisuhteisiin liittyen, se usein aiheuttaa lisääntyvää mustasukkaisuutta ja epäluuloja, myös kiroilu, seksuaalissävyiset puheet, estoton käytös kuuluvat oirekuvastoon. Masennus on myös yksi tekijä ja monetkin sairaudet, kivut voivat aiheutta myös ärtymystä ja psyykkisiä oireita.
Mitä tulee sitten varsinaiseen ikäkriisiin ja voiko tilanne palautua entiselleen. Niin uskoisin kyllä että niin useinkin käy jos ei ihan kaikkia siltoja ole takanaan polttanut.
Aikoinaan kun minäkin 10 vuotta sitten noilla treffipalstoilla olin, niin mieleen on jäänyt eräänkin miehen tarina viidenkympin villityksestään. Hän kertoi sen villityksen tulleen itselleen kalliiksi, kun siinä meni vaimo ja koti ja koko elämäntyö. Tilalle tuli työttömyys, velkaantuminen ja masennus.
Mutta on tosiaan niitä toisenlaisiakin tarinoita, villityksen jälkeen on rauhoituttu ja anteeksipyydetty ja anteeksiannettu. Elämä on jatkunut - Niin siltähän se vaikuttaa, mutta todettakoon kuitenkin ettei kaikki narsistit ole poiun kaltaisia, että hän tai hänen hahmonsa on kyllä ihan spesiaali tapaus.
Että kyllä hänellä on "päässään" varmasti kosolti muutakin häikkää.
Mitä taas tulee tähän palstaan ja ylipäätään tähän nettielämään, sekin varmaan osaltaan vaikuttaa ja lisää oireistoa ja haitallista käytöstä.
Niinkinhän se tuppaa olla, et kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Et ns. trollaaminen/kiusanteko alkaa ensin jostain tylsyyden hetkestä ja siitä se lähtee, kasvaa kasvamistaan, kunnes siittä tulee elämäntapa.
Täällähän ny kuka tahansa voi esittää olevansa mitä tahansa ja välillä vaikka vaihtaa rooliakin, kun itse kysyy ja itse vastaa saa parhaimmat vastaukset.
Mutta outo tapaushan hän kyllä on, en ole moiseen ennen törmännyt. Empatiankin hän on kääntänyt joksikin sellaiseksi, että se kohdistuu vain häneen itseensä
Vieläkin ajoittain mieli arpoo välillä, et oikeestiko on tuollainen, vaiko tekeytyykö vaan tuollaiseksi, että onko kyse pelkästään vaan vallanhalusta/tän palstan sabotoinnista
Mut oli ny kuin oli, niin normaalia hänen toimintansa ei ole ja kaikesta päätellen hänellä ei juuri muutakaan elämää ja ihmissuhteita ole.
Mikä sitten tuo pohdittavaksi senkin, et kun kyseessä ny on vaan tämmönen palsta, et kenen elämää se sit niin haittaa jos joku poiu kaiken valveillaolo aikansa täällä viettää höpötellen omiaan, kunnei hänellä ilm. muutakaan elämää syystä tai toisesta juurikaan ole.
Ymmärrän kyllä, et ärsyttää, itseänikin aikoinaan, mut sit tosiaan aloin miettiä, et onko tää palsta ny niin tärkeä. Toisaalta taas jos haluaa pysytellä tässä suomi 24 kanavassa ja aiheessa, niin onhan tuossa toinenkin kanava, jossa voi persoonallisuushäiriöistä keskustella.
Edelleen täällä suomi 24;ssä on aihealueita joka lähtöön, et keskustelualustaa piisaa muuallakin, kun muutenkin jos silmäilee nykyisten aloitusten aiheita niin monissakin aloituksissa haluttaisiin keskustella vallan jostain muusta kuin tän palstan aiheesta.
Sitäkin voi miettiä omalta kohdaltaan, et onko sekään niin fiksua lähteä loputtomiin vänkäämään ihmisen kanssa, joka itse ei ymmärrä että hänessä ja hänen toiminnassaan on jotain vikaa.
Jotenkin turhaahan se sellainekin on, et ikäänkuin oletettasiin sairaan kykenevän toimimaan terveen tavalla, kunhan vaan tarpeeksi kauan hänen vikojaan osoitellaan.
Vielä hullummaksi asia menee, jos vaatimus kohdistuu ihmiseen joka ei edes ymmärrä, että hänessä/hänen toiminnassaan olisi jotain vialla. - Samantekevää, ehkä joku teki aloituksen puolestasi, ainakin hyvin ansiokkaasti aloit sitä täyttämään, että ilm. koit että oli ainakin sinulle tarkoitettu aloitus
Muussa tapauksessa käyttädyt huonosti ja itsekkäästi jos samantien jonkun toisen aloitusta alat täyttämään loputtomalla höpinälläsi. - "Narsistithan ovat vanhempia myös siinä kuin muutkin ihmiset. Mihin heidän lapsensa joutuvat jos näiden olemassaoloon ei uskota?"
No osa lapsista kaiketi elelee niiden narsistivanhempiensa, kunnes aikuistuvat ja muuttavat omilleen, jotkut saavat etäisyyttä jo varhemmin jos ja kun toinen vanhempi on terveempi ja mahdollisesti vielä eroaa jolloin se narsisti ei ole länä päivittäi.
Joissain tapauksissa narsistin lapsia on huostaanotettu, mutta silloin on kyse esim. lapseen kohdistuvasta väkivallasta tai hoidon laiminlyömisestä.
Kysyt mihin narstin lapset joutuvat. No elämä menee eteenpäin, lapsuuskin on vain yksi vaihe ihmisen elämässä, sitä seuraa nuoruus ja aikuistuminen.
Että voisko sanoa että narsistien lapsetkin joutuvat läpikäymään tietynlaiset ikäkausien kehitystehtävänsä, mutta ilm. joidenkin kohdalla sitten käy niin, ettei sitä ns. normaalia aikuistumista tapahdukkaan
Syynä siihen, on että narsisti sairastuttaa lapsensa
"Vakavin sairastumisvaara lapsilla on, jos heillä ei ole ketään muuta läheistä ja turvallista aikuista, vaan persoonallisuushäiriöinen ihminen on heidän elämänsä (ja ennenkaikkea kotinsa) ainoa aikuinen.
Narsismi ei ole geneettisesti periytyvää vaan enemmänkin psyykkisesti: narsisti-vanhemman kasvatuksessa ei lapsi terveeksi kasva vaikka olisi syntynyt kuinka täyspäisenä.
Persoonallisuushäiriöinen ihminen on jonkun toisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen – siis käytännössä omien vanhempiensa – uhri, joka ei parane sillä, että päättää muuttaa käyttäytymistään.
https://narsismi.info/narsismi-ja-lapset/
Kyllä tällä palstallakin uskotaan, että narsistivanhempia on olemassa. Aiheesta on keskusteltukin jos silloin kun sinä et ollut höpöttämässä omaa juttuasi
Sinä vain laatusi mukaan yrität vääristellä asioita omaan malliisi - "Ehkä luonnollista reagoida häpeämällä, erityisesti silloin, jos tulee kaikkien yleiseen tietoon"
Kyllä joo syyllisyys ja häpeä kuuluvat ns. normaaliin ihmisen tunnerepertuaarin varsinkin silloin ku itse kokee tehneensä jotain tyhmää/hävettävää. Ei siihen muita ihmisiä, saati julkisuutta tarvita, vaan tunne syntyy spontaanisti omien tekojen kautta.
Mitä taas tulee narsisteihin niin hehän eivät juurikaan syyllisyyttä/häpeää tunne vaan pyrkivät vähintäänkin siirtämään toisen hartioille.
Minun mielestäni juurkin tämä on narsistin keino
"Häpeätutkimuksessa on havaittu kaksi tyypillistä tapaa reagoida häpeään. Häpeä joko hylätään eli yritetään paeta ja piiloutua tai käännetään pöytä nurin ja nöyryytetään toisia. Korpela toteaa, että hylkäämisstrategia on tehokas vain osittain, sillä juosta voi, mutta ei paeta. Toisten nöyryyttäminen voi toimia egoa suojaavana funktiona, mutta se ei poista häpeää."
http://www.anittaoertel.net/toimittaja/reportaasit/3-haepeaen-voi-kaeaentaeae-voimavaraksi
Mutta kuten jo jossain kohtaa äsken lukemassani oli puhetta niin onneksi on olemassa sellainenkin asia kuin anteeksianto ja häpeän voi kääntää voimavaraksi, ettei se ole pelkästään paha tunne, kun siihen tutustuu
Mun elämässäni toisiaan on "paljon vettä virrannut" tuon suhteen jälkeen, et sillain olen sujut tuon asian suhteen. Ei enää hävetä, mennyt on mennyttä.
Tuos kun tätä ketjua lueskelin niin jotenkaan en osaa ajatella, että narsistin uhrina oleminen olisi mikään loppuelämän kestävä tila. En tiedä ehkä se joillekkin sitten on, mut jotenkin ajattelisin, et silloin se elämä menee hukkaan.
Mutta no, mulla on kaikesta syntisyydestäsi huolimatta kristillinen maailmankatsomus, sanassakin sanotaan, " anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet" Toisilla sitten taas on oma maailmankatsomuksensa, jossa ehkei anteeksianto ole mahdollista.
Valitettavasti se saattaa johtaa katkeruuteen, mikä on ehkä vielä ikävämpi tunne kuin häpeä, kun se vaikuttaa muihin ihmisiinkin, kun taas häpeä on ihmisen oma hiljainen tunne ja siitä kärsii vain ihminen itse.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/katkeruus-syo-ihmista-nain-kay-jos-et-osaa-antaa-anteeksi/3193992 - Joo huomasin kyllä ja muistan tän tapauksenkin.
Silloin joskus akoinaan tuli kommentoituakin, mut jossain vaihees sit alkoi tulla aavistus, ettei ko. kirjoittajassakaan kaikki ny ollu ihan normaalia ettei enää huvittanut
Mä kun oon se ilkeä ihminen, joka useinkin sanoo, et kantsis välillä pohtia sitä itseään ja omaa toimintaansa/omia valintojaan.
Eihän täällä semmosesta tykätä,
Lähinnä tää "ei ollut normaali" oli kaikun spesiaali tapaus - Niin pakostakin sitä miettii, etteikö ihmiset huomaa et nää jotkut ns. nostetut ketjut ja tarinat on vuosien takaisia.
Katoin et aloitus oli vuodelta-15 ja näköjään itsekin olen vielä tuolloin kelannut noita asioita, että aikansa sitä piisaasi . Nykyään ei enää sellaista tarvetta ole, kun suhteen päättymisestäkin on kohta kymmenen vuotta.
No nää tarinat on täällä, että ehkä joku kokee itselleen tärkeäksi pohtia noita toisten ihmisten vuosien takaisia juttujakin, että miten ne toisten asiat/suhteet meni niinku omasta mielestä. Jotenkin omituiselta se kuitenkin tuntuu.
Mut onneksi kuitenkin asianosaisten elämä on mennyt eteenpäin. - Niin Suomi on pieni maa, väestöpohja on pieni, myös kielialueeltaankin, suomenkieliset narsismivideot tuskin tavoittaisivat kovin suuria joukkoja, kuten noi englanninkieliset.
Mutta jotain kaiketi sentäs, sillä täälläkin vierailleella Nevanlinnalla ainakin on videoita, samoin jonkun Tommy Hellstenin videon jossa hän puhuu narsismista olen joskus katsonut.
Mutta mikä estää tekemästä itse noita suomenkielisiä videoita, jos kiinnostusta riittää.
Itse en tykkää videoista, luen mielummin artikkkeleita, kirjoja yms. ja tosiaan mieluusti suomen kielelle käännettynä, englannin taitoni ei ole niin sujuvaa. Joskus saatan jotain englannin kielisiä kirjoitusia vilkaistaja kyllä minä pääpiirteittän ymmärrän mitä niissä sanotaan.
Mitä tulee muuten erilaisiin ilmiöihin, niin narsismiin, erityisherkkyyteen yms. liittyen niin kaikki ne ovat ns. tuontitavaraa. Suomi ei mikään edelläkävijä maa näissä asioissa, enkä hevin usko, että täällä moiseen kovin paljon rahoja tuhlattasiin, varsinkin kun tieto on jo olemassa ja helposti saatavilla.
Ei täällä Suomessa muutenkaan ole ollut juurikaan sellaista kultuuria, että avauduttaisiin ongelmista. Mutta toki asenteet muuttuu täälläkin pikku hiljaa, yhä enevissä määrin tullaan ulos kaapista ja paljastetaan ettei kaikki olekkaan niin hyvin miltä se ulospäin näyttää.
Voisin ajatella jotenkin niin, ettei suomalaiseen luonteenlaatuun niinkään kuulu edes pohtia ihmisten, edes sitä omaakaan luonteenlaatua eikä kovin helposti edes apuja haeta omaan psyykkiseen pahaan oloon.
Toisaalta taas hyvinkin vieroksutaan heitä jotka syystä tai toisesta uupuvat ja kehtaavat vielä hakea apua, käyttää yhteiskunnan varoja moiseen "haihatteluun"
Täällä vielä paljon ajatellaan niinkin, että parasta lääkettä ihmiselle on työ. Kyky rakastaa ja kyky tehdä työtä onkin jonkinlainen mielenterveyden kriteeri sekin. Kyllä vieläkin täällä ajatellaan, että ne masennukset ja muut ihmissuhde/psyykkiset vaivat siellä halkopinolla paranevat.
Kun taas Amerikoissa kaikki vähänkin kynnelle kykenevät käyvät terapiassa ja ihmisten normaaleitakin ominaisuuksia diagnosoidaan ja kohta niihin kehitellään lääkkeitäkin. Sieltä ne "uudet tuulet" sitten rantatuvat meillekin.
Rahastahan näissä myös monesti on kysymys, kannattaako piskuisen Suomen lähtemään tutkimaan näitä asioita sen kummemmin kun muut ovat sen jo tehneet. On olemassa sellainen sanonta kuin "kannattaako pyörää, enää uudestaan yrittää keksiä, kun se tehty jo"
Tosiaan nykyään tietoa tulvii monenlaisista asioista ja ihmisille syötetään kaikenlaista, joka saa ihmiset epäilemään ja tarkkailemaan itseään ja toisiaan . Testejä pukkaa ja niitä tehdään. Onko minulla tuo oire/ominaisuus, olenko minä sitä ja tätä, entäs tuo toinen kyllä siinäkin jotain häikkää on.
Harva kuitenkaan mihinkään tutkimuksiin lähtee, et luetun perusteella tosiaan tehdään niitä diagnooseja niin itsestä kuin toisesta.
Mutta oli ny kuin oli, niin elettävä on tässä muuttuvassa maailmassa. Itseään kannattaa myös suojata liialliselta tiedolta. Sitäkin voi miettiä, että kun meillä on vaan tää yksi ainoa elämä, että miten haluasimme sen elää.
Oletko sinä poiu koskaan ajatellut, miten suuren osan sinun elämästäsi vie tämä palsta plus niiden videoiden katselu ja englanninkieliset keskustelupalstat.
Voisiko sinun elämässäsi olla jotain muutakin?
Mitä jos hakisit apua itsellesi ? - Niin pitänee sitten yrittää asettua tuon aloituksen mainitun henkilönkin asemaan.
En tiedä, vaikeaa sekin on, kun oma mieli vielä vähän arpoo, oikeestiko on tuollainen vaiko tahallista sabotointia.
Ehkä kallistun kuitenkin tuohon eka vaihtoehtoon, ei kai kukaan vähänkään normaali ny sentäs ilkeyksissäänkään jaksaisi tuota samaa päivästä toiseen.
Mutta tiedä sitte, ehkä hän on tyytyväinen tän palstan nykymenoon ja kokee olevansa tarpeeksi älykkäässä seurassa.
Itse voisin ajatella, että suotakoon se hänelle, kun hänellä ilmeisesti muutakaan ole - Niin, kuten sanoin ihmisiä on monenlaisia ja laitoshoidossa oleva ei kykene asiaan kantaa ottamaan.
Esimerkkini ihmiset ovat jo ikäihmisiä, ettei mistään huipulla olosta ole kyse, tuskin seksistäkään, vaan jostain sellaisesta, ettei ole hyvä olla yksin, vaan hakevat tukea toinen toiseltaan. Syntyyhän niitä suhteita vielä vanhainkodeissakin - "Yltti on nyt rivien välistä luettuna ehkä tehnyt minusta narsistisen ja uskottoman naisen, jonka mies on aisankannattaja."
Voisiko nyt kuitenkin olla niin, että puhun tässä ketjussa naispuolisista naristeista yleisluontoisesti. Varsinkin ku sillä teemalla tähän keskustelluun lähdin, sinä vain ny tulit tähän ketjuun, omien sanojesi mukaan teit poiut ja halusit alkaa puhumaan tässäkin ketjussa, niin yltistä, lortoista kuin kakkosistakin.
En ole niin kiinnostunut sinusta/sinun tarinastasi ,kun tuli jo selväksi nuo lorttojutut, jotka ny haittaavat avioliittoasi.
Uskottomuutta en ny näe, sen enempää sinussa kuin puolisossasikaan jos tuo naisten naurattaminen tapahtuu ihan julkisesti, sinun läsnäollessasi. - "Onko kyseessä sairaus, joka haittaa seksuaalista elämää vai milloin puoliso tulee soveltumattomaksi sairautensa perusteella? "
No tarkoitin jotain sellaista tilannetta jolloin se toinen on ja on ollut laitoshoidossa pysyvästi vuosikausia. Tuo esimerkkini liittyy sellaiseen tapaukseen, mutta toki siitä on oltu montaa mieltä ja paheksujiakin toki on, siinä kuin ymmärtäjiäkin.
Laitoshoidossa olevaa kyllä käytiin katsomassa säännöllisesti. - En ny jaksa lähtemään noita sen syvällisemmin, mut aisankannattajahan on nyt mies jonka vaimo on uskoton, ei kai siittä ny kellään oo epäselvää. Joissain tapauksissa myös se uskoton vaimo voi olla narsisti, jolloin aisankannattajuus liitty myös narsimiin.
Oli tuo nainen ny narsisti tai ei niin jos tuo uskoton vaimo jää kiinni uskottomuudesta , niin kyllä sieltä se h-alkuinen sana lävähtää. Että jos lortto on sama kuin h-alkuinen niin, uskoton vaimo on myös lortto.
Joissain liitoissa nainen voi tuon nimityksen saada vaikka ei olisi ollut uskotonkaan, nimityksen voi saada vaikka siitä kun on viipynyt liian kauan kaupassa.
On olemassa miehiä joiden mielestä kaikki naiset/se oma vaimo mukaan lukien ovat "sellaisia" ja on olemassa naisiakin joiden mielestä kaikki muut naiset ovat lorttoja. Useimmiten nää ihmiset on niitä jotka vihaavat naisia syystä tai toisesta.
Mitä tulee muuten yleisluontoisesti näihin asioihin, niin ihmisiä ja tarinoita on joka lähtöön. Paljon on niitäkin joissa kummatkin ovat tahoillaan naimissa, kohtaavat jossain ja rakastuvat ja tapailevat sitten salaa toisiaan.
Noissa radiokanavien "saa toivoamusiikkia/lähettää terveisiä" lähetetään hyvin usein musiikkia salarakkaille . Joskus vaan miettiny et ovat niin epämääräisiä, ett siellä monikin saattaa luulla et tuli just mulle.
Sitten on niitä miehiä ja myös naisiakin, jotka hakevat seuraa erilaisilta deitti- lehtien senssipalstoilta jne. Hyvin usein niissä puhutaan kylmästä liitosta.
Joissain tapauksissa tosiaan voi oikeastikin olla niin, on omaisuutta ja yhteisiä bisneksiä yms. Ollaan virallisesti naimissa mutta kumpikin elää oma elämäänsä, seurustelevansa tahoillaan.
On myös tarinoita joissa aviolitton toinen osapuoli on niin sairas, joutunut vuosikausiksi laitoshoitoon, eikä paranemismahdollisuutta ole, jolloin hän enää voi toimia puolisona, mutta avierokaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta syystä tai toisesta. Tiedän tämmösenkin tapauksen, siellä naapurit riiustelevat keskenään, toinen ns. leski ja toinen elävän leski.
Ihan en ny lähtisi näitä asioita minkään yksittäisen tarinan/ihmisen tekojen pohjalta pohtimaan, kun ei tiedä tapausta, saati ihmisten elämäntilannetta.
Ennemmin voisi pohtia niin, että miksi se yksi ihminen/oma parisuhde ei riitä? - No mulla kun on tää rekattu, systeemi ilmoittaa kun joku on vastannut kommenttiini, niin noi poistetutkin näkyy osittain, näkyy nimimerkki aika ja ensimmäinen rivi.
Systeemi ei antanu sitä tuolta tähän kopoida, mutta tosiaan nimimerkkinä oli voivoipientä ja kirjoitettu 23,38 vastineeksi tuohon minun, että kommentti alkoi tähän tapaan,
"Eli nyt onkin syyllinen vaimo, eikä lortto. Tämä selvä. Sieltä se totuus paljastui. jatkona sitten wikipidean linkki.
En sitten tiedä oliko jatkona muuta, enkä tiedä miksi on poistettu, mutta tuo voivoin kommentti ny oli jotensakin outo/asiaankuulumaton, kun kyseessä ny vaan oli ns. yleinen toteamus, liittyen naisnaristeihin.
"Mutta joo, siltä osin olet oikeassa, että liittyy kyllä narsismiinkin, narsistinaisethan tekevät usein miehestään ns. aisankannattajan, ovat uskottomia siinä kuin miespuoliset narsistitkin."
Joka oli vastauksena tuohon jonkun pohdintaan "Mitä jos lorttous liittyykin narsismiin ja. Ehkä kyse jonkun sortin narsismista tuossakin." - Niin kannattaa tosiaan harkita ja miettiä onko asialleen tarpeeksi todisteita ettei joudu itse raastupaan syytteenä kunnianloukkaus.
https://yle.fi/uutiset/3-10441689 - "Tarkennan siis uskoton naimisissa oleva nainen eli siis vaimo, joka yltin mukaan on narsistinainen, tekee miehestään aisankannattajan."
Kylläpäs ny väännetään pilkkua, että väännetään ny sit rautalangasta.
Yltin mukaan naimisissa oleva nainen, joka on uskoton ei ny välttämättä ole narsisti, mutta sen mitä miesten tarinoita olen lukenut, niin narsistinainen on usein uskoton.
Mikä sana useinkin, ei tarkoita samaa kuin jokaikinen. Eikä tosiaan sitäkään että kaikki naimisissa olevat naiset jotka pettää olisivat narsisteja, pelkkä uskottomuus ei tee kenestäkään narsistia.
Että joissain tapauksissa se on faktaa, että narsistinen nainen on uskoton ja ja fiktiota on se, ettei narsistinen nainen olisi koskaan uskoton.