- "Pahoinvointia on, ei kannata silmiä ihan kokonaan siltä sulkea, ettei kuulu minun elämääni, kun itselläni on kaikki niin täydellistä."
No tuskin kenenkään elämä niin täydellistä on, mutta aina välillä tekee mieli korostaa, että ns. normi elämää ja ihmissuhteitakin on olemassa. Ääripäiden väliin mahtuu monenlaista, asiat eivät ole pelkästään joko tai
Narsistiperheissäkin se "ei narsistinen henkilö" rakastaa lapsiaan ja sitä myöden auttaa tai tukee heitä omien voimavarojensa ja resurssiensa myötä
Helposti jos näitä juttuja täällä päivästä toiseen lukee, niin saattaa tulla elämästä ja ihmissuhteista liian negatiivinen kuva.
Oli ny lähinnä se pointtina tuos edellises postauksessani. - "Eli ei ollut kyse nyt siitä, että jotkut toiset arvostelivat toisten tapoja ja ottivat silmätikukseen ja supattivat selän takana, kuten suomalaiseen perinteeseen helposti kuuluu,"
Niin kuten jo mainitsin aiemmin, etten lukenut kaikkea niin tarkasti kun mun mielestä ny syntyi ns. "paljon melua tyhjästä", ikäänkuin olisi kyseessä suurikin asia
No palasin sitten lukemaan aivan alkuun ja tosiaan näytti siltä että siellä oli vanhempi kertomassa että hänen lapsensa olivat olleet monen ruokalajin päivällisillä ja kertoivat sitten vanhemmalleen että siellä oli henkilöitä jotka eivät osannet käyttää oikeita "sosimia" oikeassa järjestyksessä, josta sitten nousi äläkkä.
No, vaikea tietää mitenkä asia todellisuudessa oli, mutta merkille pantavaa on, että ko. vanhemmalle asia "ettei joku osaa käyttää aterimia oikeassa järjestyksessä" on niin tärkeä, että halusi tuoda ko. tilanteen tänne palstalle ja halusi ko. asialla korostaa omaa koulutustasoaan.
No itsekullakin ny on ne omat tärkeät asiat korostaa, että heillä on katettu sillain että on monet "sosimet" ja lasit että lapsetkin ovat jo pienestä pitäen oppineet, millä haarukalla milloinkin syödään ja mistä lasista juodaan ja ovat kiitollisia vanhemmaltaan saamastaan opista.
Tottakai lapset oppivat, kun asia usein toistuu ja se heille kerrotaan, mutta en ny lähtisi sillä mitään koulutustasoaan korostamaan, kun eihän se vaadi muuta kuin ns. muistisäännön , et yleensä uloimilla aterimilla aloitetaan ja jos on epävarma niin aina voi kysyä joko vieruskaverilta tai tarjoilijalta.
Mutta joo, tosiaan asia tuntui olevan sinulle niin merkittävä, että halusit sen tänne kertoa ja miten teillä osataan syödä ,mutta vähän jäin miettimään, et miten se liittyy varsinaiseen aiheeseen napanuoran katkaisuun.
Mutta no, ehkä se napanuora on teillä vielä sillain kiinni, et lapset kertovat vanhemmalleen, että hänkin saa päivitellä moista asiaa ja tulla tänne kertomaan, kuin jotkut ihmiset eivät osaa noudattaa aterimien suhteen etikettiä ja vanhempi sitten saa itselleen tyydytystä siittä, että hänellä onneksi on koulutustasoa sen verran, että on osannut tuon asian lapsilleen opettaa.
En tiedä, mut yhtäkisti en osaa ajatella, että mun lapset tulis moista asiaa mulle kertomaan/korostamaan omaa osaamistaan tai vaihtoehtoisesti sitäkään ettei joku osaa tuota asiaa.
Kotona meillä ei ole syöty monilla aterimilla/laseilla, mut joskus harvoin kyllä käyty ravintolassa jossa moiseen kattaukseen on törmätty ja siinä käyty lävitse, et yleensä ulommilla aterimilla aloitetaan.
Oma koulutustasoni on ihan keskitasoa, mut on mulla kyllä käytynä 90- luvulla sellainenkin osio kuin perustarjoilijataidot, et aterimia ja laseja on tullu kiillotettua ja kattauksia tehtyä.
No tää oli tämmönen juttu, josta esimerkistäsi jäi jälkimauksi se, että halusit ikäänkuin korostaa itseäsi ja omaa osaamistasi/koulutustasoasi sillä, että lapsesi tietävät millä aterimilla milloinkin syödään.
No sen verran tekee mieli vielä sanoa, et minäkin tunnen joitain hyvinkin korkeastikoulutettuja ihmisiä ja heillä kotona saattaa olla kaikki hujan hajan ja ruokaa syödään milloin mistäkin astiasta, kun heille se ole niin tärkeää.
Sen verran vielä mainitsemastasi nimittelystä, niin en löytänyt kommenteista sanoja idiootti, älykääpiö, mutta itse ny käytin moukka sanaa joka liittyi päivällisillä olleisiin henkilöihin jotka nostivat asiasta äläkän
Mutta joo, toki joskus itsekin tuntee itsensä idiootiksi , kun täällä kaikenlaista juttua alkaa vääntämään. - "Melko kohtuutonta nimittelyä, jos täällä nimenomaisesti aikuiset kirjoittelevat"
No ihan jokaista kommenttia ei tullut luettua, mutta kommentoin juurkin kohtaa jossa mainitsit että jotkut henkilöt nostivat äläkän, kun joku nappasi väärät ruokailuvälineet.
Tiedä sitten tapahtuiko tuo etikettivirhe epähuomiossa vai oliko kyse tietämättömyydestä.
Mutta outoa ja kyllä hyvin moukkamaista minun mielestäni on nostaa äläkkä moisesta päivällispöydässä niin, että kaikki muutkin tulevat tietoiseksi ko. henkilön virheestä.
Mun mielestä hyvinkin tuohon asiaan sopii muinainen sananlasku, "hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään"
Mutta joo, vastaan tuosta käyttämästäni moukka sanasta siltä osin, että se lähinnä kuvaa henkilön käytöstä siinä tilantessa. Moukallahan tarkoitetaan sivistymätöntä ihmistä.
Sivistystäkin on monenlaista, joillekkin se mikä näkyy ulospäin/muotoseikat /vaikutelmat ovat tärkeitä, sitten taas on olemassa ns. sydämen sivistystä, johon empatiakin kuuluu - "Sattui samalla päivällisellä olemaan henkilöitä, jotka sitten nostivat äläkän, kun menivät nappaamaan väärästä kohtaa välineet. "
No sattui siellä päivällisillä sitten olla muutama moukkakin, fiksut /sivistyneet ihmiset eivät kiinnitä moiseen huomiota saati, että nostaisivat asiasta äläkän. - "Kuule ei tuo taida olla realityä."
Kyllä se vaan on realityä monessakin perheessä, kuten jo totesin ne läheisimmät joiden puoleen voi kääntyä löytyvät yleensä perhepiiristä tai hyvinkin pitkäaikaista ystävistä tai toisaalta vaikka kavereista jos jollakulla on samankaltainen tilanne.
Monet ydinperheen vanhemmat auttavat lastenhoidossa, jopa taloudellisestikin jos pystyvät ja monillakin se sisarukset ovat niitä parhaita ystäviä, koska he ovat kasvaneet yhdessä/tuntevat toisensa parhaiten.
Kysehän on enimmillään luottamuksesta ja rakkaudesta, ne rakkaimmat ovat niitä läheisimpiä ja jos sattuu lisänä on jokunen hyvä ystävä ja sitten ne kaverit ja muut ihmissuhteet.
Mutta joo, välttämättä narsistiperheissä se ei ole realityä,
syystä että se narsisti useinkin pyrkii siihen, ettei kumppanilla olisi ollenkaan muita ihmissuhteita. Narsistihan haluaa jakamattoman huomion ja saattaa olla mustasukkainen/kateellinen jopa perheen lasten saamasta huomiosta.
Liian paljon on tosiaan niitäkin tarinoita joissa on käynyt niin, että kumppani kieltää perheenjäsenten, ystävien ja muiden ihmisten tapaamisen. Sekin saattaa käydä niin vaivihkaa, narsisti uskottelee, että he ovat vaaraksi heidän suhteelleen, että uhri itsekin alkaa luulla niin.
Mitä tulee loppuusi, niin onhan se niinkin, että elämä joskus vie erilleen, mielestäni se ei ny välttämättä johdu noista mainitsemistasi rikastumisesta, koulutuksesta yms. seikoista vaan enemmänkin jostain sellaisesta ettei ole enää olemassa sitä yhteistä asiaa joka aikoinaan ihmisiä yhdisti
Kyllähän se perhe ja työkin vie leijonanosan ihmisen elämästä ja lasten myötä puheenaiheet muuttuu, että kanssakäymistä on sitten enemmän niiden kanssa joiden elämäntilanne on sama.
Mutta toisaalta taas ystävyys voi säilyä, jos on yhteinen kiinnostuksen kohde/harrastus , hieman samankaltainen ajatusmaailma tai kokee itse ystävyyden tärkeäksi ja haluaa ylläpitää sitä, olla yhteyksissä. Paljon nää asiat on myös itsestä kiinni - No kuullostaa oudolta, ei ne sitten taida olla läheisiä, jos ei ole aikaa.
Mun mielestä läheiset ovat niitä, joihin otetaan yhteyttä suuremmissa suruissa ja kuin myös iloissa.
Useinhan ne läheiset löytyvätkin perhepiiristä ja ovat kyllla valmiina kuuntelemaan jos ei sillä siunaamalla hetkellä, niin heti kun sopii
Ei se perheellisyyskään sitä tarkoita, etteikö ehtisi kuunnella muiden perheenjäsentensä/läheistensä kuulumisia
Kyllä monet vanhemmat ja sisarukset kuuntelevat, myös hyvälle ystävälle voi aina soittaa. Toki sekin on vastavuoroista ja itsekin on valmis kuuntelemaan
On hyvä pitää yhteyttä läheisiinsä säännöllisesti kun jonain päivänä saattaa itsekin tarvita apua, tukea ja kannustusta - "Tästä kirjoituksestako löysit sen väkivallan, josta nyt kovasti toitotat?"
Edellisessä jo kommentoin tähän tapaan "sanomani olen osoittanut heille, jotka kertovat pelkäävänsä kumppaniaan. "
Mutta joo, mikä ihme sua vaivaa, kun pitää joka kommentista vääntää.
Tosiaan kommenttini ei ollut sinulle tarkoitettu, eikä kenellekkään yksittäiselle kirjoittajalle, vaan toin väkivallan esille syystä että ketjun alussa tuotiin esille, että pelätään. - " On aivan pakko korjata luomaasi vääristymää jo sen suhteen, että liitossa ei ollut väkivaltaa edes pientä pisaraa."
En ole sinun suhdettasi kommentoinut millään tavalla vaan sanomani olen osoittanut heille, jotka kertovat pelkäävänsä kumppaniaan.
Sinä vaan ny tulit siihen väliin kertomaan itsellesi tärkeistä asioista.
Mitä tulee loppuusi
"Ja tuo sama on yhä kaiken jälkeen periaatteeni, jos on tahtoa, niin on myös halua ja ongelmat voi ratkaista luovasti molempia tyydyttävällä tavalla"
Niin noissa toisenlaisissa tapauksissa se ei vaan mene.
Väkivalta ei lopu itsekseen vaan useinkin raaistuu ajan saatossa. Apua pitäisi hakea niin tekijän kuin uhrinkin. Useinkaan sitä tahtoa, eikä halua ole sillä tekijällä.
Myös lapset joutuvat pelkäämään, vaikka väkivalta ei suoranaisesti heihin kohdistuisikaan. - "Kehoitat kaatamaan kulissit eli provosoit henkilöä vain lisäongelmiin ja kaaokseen."
Niin kehoitin henkilöä kaatamaan ns. kulissit ja kertomaan tilanteestaan jollekkin läheiselle ihmisille.
Syystä, että kommentti on ketjussa jossa puhutaan pelosta ja ko. kirjoittaja viittasi "karkeisiin tekoihin" ja siihen ettei kukaan tiedä mitä siellä kodin seinien sisällä tapahtuu.
En minäkään tiedä, mutta se, että pelkää kertoo jo jostain.
Mutta joo, itsekukin kommentoi täällä paljolta omien kokemustensa kautta. Minäkin olen joutunut pelkäämään avioliitossani.
Tiedän myös senkin ettei se eroamien niin helppoa ole. Itsekin aikoinaan lähdin ja palasin kahdesti vasta kolmas kerta toden sanoi. Ilmiö on hyvin yleinen, ilman omaa kokemusta on helppoa huudella, että erot käy tuost vaan.
"Irtaantumisen vaikeus
Parisuhdeväkivallasta on vaikea irtaantua, ja usein väkivaltaa parisuhteessaan kokevat saattavat elää suhteessa pitkään ennen avun hakemista tai eroa. Suhteesta saatetaan lähteä ja palata siihen monta kertaa ennen lopullista eroa.
Parisuhdeväkivallan uhrit kokevat usein syyllisyyttä ja häpeää tapahtumista sekä pelkäävät suhteesta lähtemisen seurauksia ja väkivallan uhkaa.
Vaikka suhteessa pysymiseen ei olisi taloudellista pakkoa, vaikeuttavat tunne- ja vastuusidokset suhteesta lähtemistä. Väkivallan uhri voi kokea olevansa vastuussa väkivallan tekijän hyvinvoinnista tai pyrkiä pysymään suhteessa lasten takia. Väkivallan näkemisellä ja väkivaltaisella ilmapiirillä voi kuitenkin olla erittäin kielteisiä vaikutuksia lapsiin ja heidän kehitykseensä"
https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/vakivallan-ehkaisy/lahisuhdevakivalta
Mutta joo, huomaan, että sinä edustat toisenlaista, puhumattomuuden linjaa, ettei peloistaan, huonosta kohtelusta, mahdollisesta väkivalllasta tai sen uhasta ei saisi puhua kenellekkään.
Minä taas kehoitan puhumaan ja tosiaan se ensiaskel voisi olla juurkin se että kertoo omasta tilanteestaan jollekkin läheiselleen vanhemmalleen, sisarukselleen, muulle sukulaiselle, hyvälle ystävälle yms.
Toki ehkä parempi vaihtoehto saattaisi olla yhteyden ottaminen, esim. naistelinjaan, niin ei ainakaan sitten tule "juoruiltua".
https://www.naistenlinja.fi/
Minä itse tosian aikoinaan jouduin loppuvaiheissa turvautumaan jopa naapuriapuun, silloin 90 luvulla ei ollut nettiäkään , eikä tietoa siten kuin tänään, ja poliisin soittamiseenkin oli korkea kynnys
Kommenttejani toki saa kommentoida, kunhan ei lähde niitä vääristelemään ja itsekukin puhuu itselleen tärkeistä asioista
Tämä nyt vaan tähän, että liin usein/liian kauan näitä asioita salataan, pidetään niitä kulisseja yllä, mikä vaikuttaa lapsiinkin. Suomessa lähisuhdeväkivalta on jostain syystä hyvin yleistä.
Vihkikaavassahan sanotaan , "kunnes kuolema erottaa" niinkin tapahtuu liian usein, ilman että kuolema olisi johtunut sairaudesta tai korkeasta iästä - "Erikoisesti tuo patologisuus ylätti, että
onko se niin yleistä ja kuuluvaa narsistelle.
Onko myös molemmille sukupuolille. "
No kannattaa lukea muualtakin, narsistithan hyvin helposti kyllästyvät kumppaneihinsa, tutkimusten mukaan monet ovat seksiaddikteja ja kyllä uskottomia.
Uskon, että koskee molempia osapuolia, täällä vain harvoin miehet kirjoittavat - "Ei minua harmita mikään, kaikkein vähiten kannanottosi"
No sinä olisit voinut esittää omat ajatuksesi ko. henkilön kommenttiin ihan ilman viittausta minun kommenttiini.
Nyt tuli vaikutelma että osoitit sanasi enemmänkin minulle kuin tuolle asianosaiselle jolle oman kommenttini esitin.
Muutenkin jos luit kommenttini, niin siinä ei lue että kehoittaisin eroamaan, ensi askeleellakin tarkoitin, että puhuisi tilanteestaan jonkun itselleen läheisen ihmisen kanssa.
Tarkalleen siinä lukee näin.
"Mutta mitä jos ottaisit sen ensimmäisen askeleen, kaataisit ne kulissit ja kertoisit jollekkin läheisellesi tilanteestasi. Jo pelkkä kertominenkin helpottaa, on joku joka tietää, joku johon voi turvautua hädän hetkellä. " - "Mikä on lopulta kulissi ja kuka sen määrittelee?"
No kulissilla tarkoitetaan, että esitetään jotain, mutta asiat ovat todellisuudessa jotain muuta.
Sana on tullut nykykieleen juurikin sellaisissa tapauksissa, joissa ulospäin päin näytellään, että kaikki on hyvin, vaikka ei olekkaan. Ajattelen että tuossa tapauksessa ehkä on niin, kun ei kerran kukaan tiedä.
Mitä tulee tuohon
"Miksi painostat toisia ottamaan sen ensimmäisen askeleen ja juuri sinun antamiesi neuvojen mukaan eli eroaskeleen? "
Niin tuskin nyt kukaan minun mielipiteitteni mukaan toimii.
Luotan siihen että ihmiset itse tietävät asiansa ja toimivat sen mukaan, minkä itselleen kokevat olevan hyväksi.
Toki kannustan siihen, että jos perheessä on esim. väkivaltaa, että kertoisi jollekkin ja muutenkin varmistasi että on joku paikka johon voi mennä ja josta saa apua jos sellainen tilanne tulee.
Kunhan nyt otan kantaa erinäisiin asioihin , mikä taas sinua, kuka lienetkin tuntuu jostain syystä kovasti harmittavan. - "Kiinnostava tulokulma tuo ajattelutapasi ylempi ja alempi arvoisista"
Niin, sinä se jaksat vääntää ja vääristellä. Kommentoin "Ettei nykyään enää ajatella, että naimisissa olevat olisivat jotenkin ylempiarvoisia"
Liitty ihan noihin aikaisempiin kommentteihin joissa asia(ylempiarvoisuus) tuotiin esiin kahdellakin kommentilla.
Ensin joku kommentoi että
"Joskushan oli niin että ihan virallisesti olivat ikäänkuin ylempiarvoisia ihmisiä kuin naimattomat kun oli päässyt naimisiin. Siinä sosioekonominen asema nousi."
Ja heti perään toinen komppasi
"Tälläkin vuosituhannella Suomessa on äitejä, jotka opastavat tyttäriään ”ei sillä koulun käynnillä merkitystä ole, tärkeintä on löytää hyvä aviomies”. Siitä voi päätellä, kuinka merkityksellinen asia avioliitto on sosioekonomisesti. "
Että kastijaon ny loi joku muu ja minä peräänkuuutin ettei ainakaan pelkästään avioliiton solmimimen nykyaikana kenenkään sosioekonomista statusta nosta.
Toki eri asia on jos toinen osapuoli on kovin koulutettu, varakas ja menestynyt työelämässä/yhteiskunnassa, niin se toinen voi paistatella siinä sivussa.
Mutta mitä nykyään tulee seurattua, niin eiköhän suurin osa elämässä menestyneistä kuitenkin halua kumppanikseen jonkun samankaltaisen.
Tuhkimotarinat on sitte asia erikseen. - "Niin tämän "alaketjun" aloite oli tällainen, jota minä sitten komppasin omassa kommentissani.."
Niin vastasit toiseen kommenttiin, jossa
"Niin yleensä narsisteina toimii naimisissa olevat ihmiset jotka kuvittelevat liittonsa kuuluvan kaikki muutkin. Eivät osaa eritellä yksityiselämäänsä ja käyttäytyvät kuin kaikki olisivat heidän puolisoitaan"
ja minä taas toiseen kommenttiin , jossa oltiin sitä mieltä, että avioliitto ikäänkuin määrittäisi sosioekonomisen aseman.
Tarkoituksena tuoda esiin, ettei nykyään avioliitto enää ole sellainen instituutio kuin ennen muinoin, eikä enää määritä ihmisen sosiokonomista asemaa, kuten ennen muinoin.
Että puhuttiin ny vaan eri asioista, sinä narsistien avioliitosta, millainen se on ja minä taas enemmänkin yleisluontoisesti avioliitoista nykyään.
Ettei nykyään enää ajatella, että naimisissa olevat olisivat jotenkin ylempiarvoisia. Toki narsistit voivat ajatella niin, mutta yleisesti ei enää niin ajatella.
Voihan narsisti ajatella niinkin, että hänen puolisonsa pitää olla kiitollinen, kun on päässyt niinkin ainutlaatuisen ja mahtavan henkilön puolisoksi, että hän on armollisesti huolinut sellaisen mitättömyyden puolisokseen. - "Seksityöläisiä, toisten orjia, on vaan valitettavasti vieläkin olemassa."
Niin nykyään puhutaan paljon ihmiskaupasta
Mitä tulee tuohon toiseen asiaan.
Niin on totta, että menestyneiden miesten vanavedessä pyörii paljon kauniita naisia ja varakkaat miehet ovat valmiita maksamaan siitä, että niitä on siinä kuin kalliita autoja ja muskeliveneitäkin.
Mutta yhtäkisti en osaa ajatella, että ne naiset ihan elätettäviä olisivat. Enemmänkin ehkä julkisuushakuisia, tykkäävät makeasta elämästä ja haluavat tulla esitellyiksi ns. paremmissa piireissä - "Mikä siis oli alun alku tälle avioliittopohdinnalle."
No eiköhän se ollu tässä,
"Tälläkin vuosituhannella Suomessa on äitejä, jotka opastavat tyttäriään ”ei sillä koulun käynnillä merkitystä ole, tärkeintä on löytää hyvä aviomies”. Siitä voi päätellä, kuinka merkityksellinen asia avioliitto on sosioekonomisesti. "
Jota nyt lähdin alunperin kommentoimaan, että Suomessa tyttöjen/naisten kouluttatuminen on huippuluokkaa, eikä avioliittokaan enää ole mikään itseis-saati ihmisarvon mittari. - "Kukaan ei edes huomaa tilannetta kodin sisällä. "
Niinhän sitä saattaa luulla, toki asia on hieman eri jos pidät kulisseja yllä, elät täysin maailmalta sulkeutuneena/lähestulkoon ilman muita ihmissuhteita ja kerrot kaikille läheisillesi että olet onnellinen ja sinulla on ihana puoliso
Mutta siltikin ihmiset saattavat aavistella jotain. Harvemmin kukaan jaksaa pitää naamiota yllä kaiken aikaa. Pakostakin se joskus rakoilee.
Joku saattaa panna merkille pelokkuuden, surun, väsymyksen, jännittyneisyyden. Sen, että teeskentelet että kaikki on hyvin. Myös lapset ovat hyvinkin herkkiä huomaamaan ettei perheessä ole kaikki hyvin.
Toisaalta taas narsisti hyvinkin saattaa nolata sinua myös vieraiden läsnäollessa, mutta sehän on vain huumoria, leikkiä, sinulla on hyvä huumorintaju, naurat mukana.
Mutta joku toinen saattaa huomata, ettei se sitä ole. Puolisosi pilkkaa sinua ja sinä mielistelet häntä. Onhan hän niin mukava seuramies/nainen niin kotona kuin maailmallakin.
Edelleen narsistithan ovat useinkin patologisesti uskottomia, että kyllä ulkopuolella saatetaan hyvin tietää monenlaista, vaikka sinä ajattelet ettei kukaan tiedä
Mutta joo, itsehän sen oman elämänsä joutuu elämään ja omilla valinnoillaan vaikuttaa millaista se on.
Sen verran tekee mieli sanoa, että useimmilla eronneilla on nuo kaikki samat asiat yhteinen talous, tavarat, velat ja lapset. Et ole mikään poikkeus siinä suhteessa.
Mutta mitä jos ottaisit sen ensimmäisen askeleen, kaataisit ne kulissit ja kertoisit jollekkin läheisellesi tilanteestasi. Jo pelkkä kertominenkin helpottaa, on joku joka tietää, joku johon voi turvautua hädän hetkellä. - No mun mielestä se tarkoittaa lapsen kohdalla sitä, että että itsenäistyy ja alkaa elää omaa elämäänsä. Vanhemman taas pitää ymmärtää päästää irti ja tukea että lapset aikuistuvat ja itsenäistyvät .
Mikä ei tarkoita etteikö vanhempiensa kanssa voi olla läheiset välit.
Mutta eiköhhän tuo napanuora tarkoita lähinnä lapsen tai vanhemman riippuvaisuutta toisistaan. Elämän alussahan tosiaan lapsi on täysin riippuvainen äidistään, kiinni äidissään napanuoralla.
Mutta kun lapsi kasvaa, niin jotkut vanhemmat eivät halua lapsensa itsenäistyvän ja toisaalta taas jotkut lapset eivät kykene syystä tai toisesta itsenäistymään.
Riippuvaisuus muusta ihmisestä on sitten taas toinen juttu - "riippuu paljon kodin ilmapiiristä ja koulutusmyönteisyydestä, miten em. onnistuu."
Niin, ainakin tyttöjen/naisten osalta on onnistuttu, mikä näkyy tilastoissa ihan Euoroppalaisella tasollakin.
Mitä tulee avioliittoon, niin sen perusta on uskonnoissa ja ehkä se alun alkaen on ajateltu naisen ja lapsen turvaksi aikana jolloin naisen asema oli huomattavan heikko, eikä ehkäisyä käytetty.
Onhan sillä tosiaan nykyäänkin oma statuksensa, mutta paljon on myös niitä jotka elävät avoliitossa suhteen alusta loppuun asti, millä nyt tarkoitan ns. elämän pituista avoliittoa, jossa eletään niinku avioparit ikään, vaikka suhdetta ei ole virallistettu.
Toki nykyään erotaan paljon, oli ny kyse kummasta liitosta tahansa.
Mutta avoparien kohdalla kannattaa huomioida se, ettei avopuoliso esim. peri ilman testamenttia, eikä hänellä ole oikeutta perhe eläkkeeseen. Eron tullessa myös voi tulla kiistaa omistussuhteista.
Maailma ny on vaan muuttunut, nykyäänhän ihmisten suhteet ovat kovasti monimuotoistuneet ja ihmiset ovat maallistuneet, kirkosta erotaan paljon, eikä edes lapsia enää kasteta. Mikä omalta osaltaan on romuttanut tuota perinteisen avioliiton arvostusta.
Ja tosiaan naisten asema Suomessa on paljon parantunut tuon koulutuksen myötä. Naiset eivät enää tarvitse itselleen elättäjää. Toki tehtäväsarkaa on vieläkin, esim. palkkojen suhteen. - "Sitten kun ei enää perheen vuoksi voi
paeta aloittaa karkeat tekonsa. "
Miksi ei voi lähteä ?