natanael

Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

265

  1. Katsoin videopätkän Hetzogin toiminnasta Jyväskylässä. Voisin kiittää sen tänne laittajaa, mutta nimimerkki Hallelujaa pitää kyseistä menoa "Pyhän Hengen väkevänä toimintana" ja toteaa toisessa viestissään, että Jeesus tekee ihan mitä haluaa. Arvostelijoille hän huomauttaa, ettei kyse voi olla demonhengestä, sillä Jeesuksen veressä on kaikki suoja sellaista vastaan; arvostelijat ovat hänen mielestään nykyajan tuomitsevia fariseuksia. Petri Paavolan kirjoituksessa hän näkee Raamatun vastaisuutta. Onko tässä asiassa olemassa totuutta, johon voisimme luottaa?

    Aito Hallelujaa sanoo mielestäni aivan oikein, että Jeesus tekee kaiken Raamatun Sanaan perustuen. Jumalalla olisi eittämättä valta toimia niinkuin Hän toimii, joten miksi Hänen Pyhä Henkensä sitoutuisi Raamattuun - siksi, että me emme eksyisi, sillä Jumalan Sana on "jalkaimme lamppu ja valo meidän teillämme". Vain Sanassa pysyen vaellamme oikealla tiellä ja vain Sanan perusteella voimme erottaa oikean Pyhän Hengen toiminnan väärästä. Etsiessämme totuutta, vain Raamatun Sana Jumalan Sanana saa kelvata.

    En tiedä, mikä seurakunta miehen Suomeen kutsui ja missä yhteisössä Jyväskylässä filmattu pätkä tapahtui. Videopätkä on järkyttävää katsottavaa ja järkyttävää on huomata, että Hetzog voi saada kannatusta uskovienkin keskuudessa. Harhaan eivät suinkaan mene vain jotkut marginaali-ihmiset, vaan myös älykkäät, tasapainoiset ja korkeasti koulutetu. Eräs tuttavani on psykiatri, joka menneisyydessään oli täysin torontolaisuuden, menestysteologian, lumoissa. Hän sanoitui liikkeestä ja sen edustamista harhoista parannusta tehden irti ja kertoi, että "menestysteologia menee ihmisiin huomaamatta kuin häkä"

    Raamatun eräs väärin ymmärretyimmistä jakeista uskovien keskuudessa on mielestäni jae "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi". Sen tähden monet katsovat harhaopettajien toimintaa suvaitsevaisuuden ja rakkauden nimissä läpi sormiensa. Me ajattelemme, ettei Jumalakaan tuomitse syntisiä ihmisiä vaan synnin. Todellisuudessa kadotukseen ei joudu vain synti, vaan syntiset ihmiset, jotka eivät koskaan ole tehneet parannusta ja kääntyneet elämässään ristille naulitun ja ylösnousseen Jeesuksen puoleen. Jeesus tuomitsi syntiä suosivat ja samoin teki myös Paavalli ottaen monia esille nimeltä mainiten. Paavai varoitti ja kehotti karttamaan "varokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä". Korintin johdoon ja julistajiksi oli noussut seurakunnan siunaamia ihmisiä, joiden Paavali sanoo olevan valehtelijoita, valheveljiä ja että heidän loppunsa on kadotus. Kaiken lisäksi Kotinttin valhe-evankelistat korostivat voimaa ja valtaa.

    Petri Paavola on nähnyt valtavasti vaivaa kirjoittaessaan aikamme luopumuksesta ja ottaessaan esille joitakin siihen liittyviä ilmiöitä ja ihmisiä. Ajattelin, että Petri esittelee Suomessa marginaali-ilmiöksi jääviä tilanteita, mutta jos helluntailaisuudessa Hetzogin kaltainen harhainen toimija voi saada laajaakin kannatusta, olen ollut väärässä. Ei kai videopätkää vain oltu kuvattu helluntailaiseurakunnan tilaisuudesta, voisiko joku vapauttaa minut tästä mieleeni nousseesta epäilyksestä?

    Jeesuksen veressä meillä on kaikki turva pahoja ja vääriä henkiä vastaan - se turva on vain nilllä, jotka elämässään ojentautuvat Jumalan Sanan mukaan ja elävät Sanan suomassa Jeesuksen veren suojassa.
  2. Ota rauhallisesti hyvä veli!

    Viittasin kirjoituksessani täällä keskustelupalstalla usein esille tulleisiin ajatuksiin, jotka ovat erilaisia kuin mikkeliläisten esille tuomat teesit. Ne eivät ole minun mielipiteitäni. Itse olen Mikkelin teesien takana ja pidän niitä täysin Raamatun Sanan mukaisina. Minua kiinnostaa tietää, kuinka laajasti teesit hyväksytään, koska monet keskustelijat helluntailaisuus-osion monissa ketjuissa niitä näkyvästi myös torjuvat. Toivon sydämestäni, että teeseillä olisi laaja kannatus, vaikka ne laati vain yksi paikallinen Mikkelin helluntaiseurakunta.

    Olen esimerkiksi sitä mieltä, että pelastuksen suhteen Jumala todellakin tekee aloitteen ja herättää Sanalla hengellisesti kuolleen ihmisen ja vetää häntä luoksensa. Pelastuksessa Jumala on ensiksi aktiivinen toimija Pyhällä Hengellä, niin kuin mikkeliläisetkin asian ilmaisevat. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta, emme voi luonnollisessa tilassamme tehdä uskonratkaisua, emmekä myöskään säilyttää uskoamme Herraamme ja Vapahtajaamme. Jeesus on minulle myös Jumala. Tämän tästä se kielletään näissä ketjuissa ja torjutaan Jumalan kolminainen persoona: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Parhaillaan siitä täällä siitä väännetään – ja millä vimmalla!

    Kirjoituksesi oli vihamielinen ja loukkaava. Kuten näissä ketjuissa usein tapahtuu, kommentit ovat kiihkeitä, toisia syyttäviä ja henkilöitä vähätteleviä. Toivoin, että voisin keskustella keskustelupalstalla jonkun kanssa. Vastaaja olisi voinut kertoa omista näkemyksistään tai laajentaa jotain kohtaa kirjoituksessani. On hyvä, jos esille ottaa jonkin Raamatun kohdan, joka on itseä puhutellut ja antanut ymmärrystä. Ystävällisessä vuorovaikutuksessa voi aina kysyä toiselta tarkistusta tai kysyä, ymmärränkö oikein…., tarkoititko, että…jne.

    Ellei asiallinen keskustelu ole mahdollista, niin riitelevää seuraa voi toki myös välttää.
    2. Tim: ”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään”

    Onko täällä ja nyt tässä ketjussa esillä oleva vihamielinen tyyli se sama, jolla me keskustelemme ihmisten kanssa myös oikeassa elämässä?
  3. Nimimerkki Mohikaani avasi keskustelun Suomen helluntaiseurakunnan opillisesta linjasta ja nosti esimerkiksi Mikkelin helluntaisten antaman opin määritelmän. Kuinka laajasti helluntaiset ovat annetun opin takana ja onko helluntaisilla perusoppia, johon kaikki voivat puhtaalla omallatunnolla sitoutua? Helluntailaisuus-palstalla on ainakin sen seitsemänkirjavaa oppia ja mielipiteitä aivan keskeisistäkin Raamatun kysymyksistä. Ovatko mikkeliläiset toimineet ”omin päin”, vai ovatko he tuoneet oikein esille sen linjan, minkä takana valtakunnallisestikin ollaan?

    Jaan tässä muutamia kohtia annetusta linkistä.
    Usein Jumalan kolminaisuus torjutaan siksi, ettei sanaa ”kolminaisuusoppi” löydy Raamatusta. Samalla tavalla Raamatussa ei ole sanaa ”pelastusoppi”, mutta oppia pelastuksesta Sanasta kyllä löytyy. Löydämmekö Raamatusta oppia Jumalan kolminaisuudesta? Monet täällä kieltävät Jeesuksen jumaluuden, mutta linkissä Jeesus on Jumalan yksi persoona eli tosi Jumala:

    ”Jumala on yksi, iankaikkinen Jumala kolmessa persoonassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumala on taivaan ja maan luoja.”

    On tavallista sanoa, että ihmisellä on vapaa tahto ja hän voi tehdä ratkaisun, ottaako Jeesuksen vastaan vai ei. Mikkeliläiset kyseenalaistavat tämän väitteen, ja lähtevät ymmärtääkseni siitä, että ihminen on luonnollisessa tilassaan hengellisesti kuollut eikä voi oma-aloitteisesti tehdä parannusta. Jumalan on ensin tehtävä aloite ja herätettävä hänen omatuntonsa.

    ”Pyhä Henki herättää ihmisen hengellisesti, niin että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen, jolloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan.”

    Monet helluntailaiset näillä palstoilla torjuvat jyrkästi sellaisten kristittyjen pelastuksen, joita ei ole kastettu uskoon tultua upotuskasteella. He eivät pidä esimerkiksi luterilaisia Jeesuksen pelastavasta armosta todistavia uskovia rakkaina veljinään ja sisaruksinaan Kristuksessa. Mikkelin teesissä tällainen rajaaminen torjutaan. Usko Jeesukseen syntien sovittajana riittää:

    ”Kaikki uskovat kaikkialla ja kaikkina aikoina kuuluvat yhteen ja yhteiseen seurakuntaan, joka näkyvällä tavalla ilmenee paikallisseurakuntana. ”

    Mikkelissä pidetään raamatullisena totuutena sitä, että jokaisessa uskovassa on Pyhä Henki. Uskovalta ei tarvitse kysyä, onko hän saanut Pyhän Hengen sisimpäänsä, vaan ilman Pyhän Hengen asumista sydämessä ei voi uskoa Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajana.

    ”Pyhä Henki herättää ihmisen hengellisesti, niin että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen, jolloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan.”
  4. Avioliitto on todellakin kahden henkilön välinen asia – kuten myös seurustelu. Uskovan ihmisen elämän kaikilla osa-alueilla on mukana lisäksi myös Jumala, joka on luvannut johdattaa meitä, kun me kuljemme rukoillen. Rukoileva ihminen ei kiirehdi, vaan hän voi kärsivällisesti odottaa sisäisessä rauhassa asioiden etenemistä.

    Seurustelun aikana saamme tutustua toiseen ihmiseen niin, että voimme sitten aikanaan turvallisin mielin sitoutua hänen kanssaan koko elämänpituiseen avioliittoon. On surullista, jos uskova sitoutuu elämänsä tärkeimpään suhteeseen tuntien toista vain pintapuolisesti – kirjoitin: ”Siksi on murheellista kuulla, ettet sinä kuitenkaan ”tiennyt mitään hänen entisestä elämästään”.

    Meidän ihmisten ongelma on siinä, että me olemme helposti tunne-elämämme, halujemme ja viettiemme kuljettavina. Se johti ensimmäisen ihmisen lankeamiseen paratiisissa. Raamattu sanoo jopa, että maallisen ihmisen ymmärrys on pimentynyt – hän ei ymmärrä hengellisistä mitään ja hänen ratkaisujensa johtavana tekijänä ovat tunteet. Hän toimii sen mukaan, mitä hän haluaa, mitä hän pitää itselleen parhaimpana ja mistä hän uskoo saavansa eniten hyötyä. Viettien viemänä ihminen toimii itsekkäästi.

    Uskovalla järjestys on erilainen. Jumala on valaissut hänen ymmärryksensä ja uskova tahtoo ojentautua elämässään Jumalan Sanan mukaan. Avioparin keskinäinen ymmärrys, tutustumisen tuoma läheisyys ja samanlaisen arvomaailman tuoma turvallisuus ovat avioliitossa keskeisiä tukipilareita. Uskovien elämä kaikkinensa todistaa maailmalle - jos sanamne ovat ristiriidassa tekojemme kanssa, maailma uskoo enemmän tekojamme. Eronnut uskova kokee antavansa Herrastaan huonon todistuksen. "Hyljätty" halusi erilaisen avioliiton, yhteistä rukousta ja Jumalan siunausta - tuntematta tapausta tarkemmin, uskon avauksen kirjoittajan tunnustukseen siitä, että häntä riepoteltiin sekä avioliitossa, että seurakunnassa. On mahdollista, että aviomies oli Raamatun Sanaa käyttäen "valheveli". Kuvaus viittaa selvästi narsistiin. En halua antaa mitään ehdotonta tuomiota, mutta en voi vain seurata sivusta ottamatta mitään kantaa kärsivän ihmisen vuodatukseen.

    Kukaan ei ole kuitenkaan toiselle ihmiselle onnen antaja eikä sen takaaja, sillä toinen ihminen ei voi ottaa Jumalalle kuuluvaa asemaa elämässämme. Me rukoilemme tietoisina siitä, että perimmiltään kaikki hyvä tulee Jumalalta. Ensi-ihastuksen huumaavat tunteet menevät ennen pitkää ohi. Jos pari on tullut yhdeksi lihaksi kokonaisina persoonina (eivät vain kuohuvissa tunteissa), niin yhteistä matkaa voidaan jatkaa. Syntisyytemme tähden myös uskovien avioliitoissa on monenlaisia vaiheita ja vaikeitakin aikoja. Silloin sitoutuminen Jumalan Sanan antamiin ohjeisiin ja lupauksiin on kultaakin tärkeämpää. Voimme antaa toiselle armollista rakkautta.

    Nimimerkki ”hyljätty” ei syytä tilanteestaan ketään ulkopuolista, vaan kertoi sydäntä särkevästi omasta erostaan. Kerran minut kutsui huvilalleen uskova mies, joka oli juuri eronnut runsaan vuoden avioliiton jälkeen – miksi, omien sanojensa mukaan he eivät tunteneet toisiaan. Rakastuneella ihmisellä on suuri vaara hengellistää tunteitaan ja pitää sinänsä jo niitä merkkinä Jumalalta. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Pikaihastukset ovat tuottaneet monia avioeroja myös uskovien kohdalla – Raamattu sanookin, että haureuden henki on eksyttäväinen.

    Kun ihminen on haavoitettu, heikko ja itseään syyttävä, silloin hän tarvitsee läheisten ”neuvoja” – rohkaisevaa sanaa, rinnalla kulkemista, yhdessä itkemistä, rukousta ja toivon antamista sinne, missä toivoa ei sillä hetkellä ole. ”Hyljätyn” sydän on särkynyt, kukaan rakastava ihminen ei voi kulkea pysähtymättä hänen ohitseen. Niin, samarialainen oli ainoa, joka pysähtyi Jerikon tiellä ryöstetyn ja pieksetyn miehen luokse. Papit ja muut kulkivat ohitse. Kuinka seurakunta voi jättää hyljätyn yksin? Haavojen sitoja toimii kuulustelematta, kyselemättä ja etsimättä syyllisiä. Haavoitettu ihminen on rehellinen sille, joka hänen luokseen jää; hän on kaivannut niin kovasti, että edes joku häntä huomioisi ja kuuntelisi. Auttajan ja autettavan välillä voi toteutua kauniisi avoimuus ja rehellisyys – samat asiat, joiden pitäisi kuulua uskovien ominaisuuksiin myös seurustelussa ja avioliitossa.
  5. Hei nimimerkki hylätty, rakas sisareni Kristuksessa!
    Luettuani ensimmäisen viestisi olen ajatellut sinua paljon tämän päivän aikana.

    Olen puolestasi todella pahoillani. Olet joutunut kärsimään hyvin paljon, sydämesi on särkynyt ja tullut lisäksi niiden hylkäämäksi, joiden pitäisi sinua kaikin tavoin tukea ja lohduttaa. Haluan sanoa, ettet ole tieten tahtoen tehnyt mitään väärää ja synnillistä. Ajattelen, että sinä ihastuit ja rakastuit ja uskoit, että Jumala siunaa teidän liittonne. On hyvin tavallista, että ihastuneena näkee kumppanin ihanteellisena ja uskoo siihen, mitä sydän sanoo; samalla uskoo myös, että tunne ja parisuhde on Jumalan meille tuomaa siunausta. Seurustelun ainoa tarkoitus on selvittää, johtaako suhde kristilliseen avioliittoon vai ei. Seurusteluaikana tutustutaan toiseen, hänen menneisyyteensä, ajatuksiinsa, pelkoihinsa, haaveisiinsa ja suunnitelmiinsa. Siksi on murheellista kuulla, ettet sinä kuitenkaan ”tiennyt mitään hänen entisestä elämästään”.

    Minulla on runsaasti kokemusta ja tietoa ilmiöstä, johon mahdollisesti törmäsit: narsismista. Se on pysyvä persoonallisuuden häiriö, jossa siloiteltu pinta kätkee taakseen mielen häijyyden, suunnattoman itseihailun ja lämpimän empaattisuuden puutteen. Kaikki viittaa siihen, että ex- miehesi oli narsisti. Narsisteja liikkuu paljon myös kristillisissä seurakunnissa ja usein he nousevat seurakunnan johtoon ja merkittäviin tehtäviin – kristittyjen ”kiltteys ja nöyryys” estää tuomasta esille tosiasioita silloinkaan, kun narsistisen henkilön pahuus ja valheellisuus on jo ilmeistä.

    Uskomme, että Jeesus voi parantaa. Useat uskovat psykiatrit ovat kuitenkin tuoneet esille, että he eivät tunne yhtään narsistia, joka olisi eheytynyt persoonallisuushäiriöstään. Narsisti saattaa aivan helposti teeskennellä myös hengellisyyttä, mutta sydämen rukousta hänessä ei ole – itseään täynnä olevana hän ei näe virheitään eikä syntejään, joten hän ei mene Kristuksen ristin juurella, eikä koskaan tee todellista parannusta. Rakkaus on hänelle vain itseihailua, ei koskaan syvää vuorovaikutusta. Kristillisen kielenkäytön takana on aina halu saada muut pitämään häntä ”erityisen hengellisenä ja rakkautta täynnä olevana henkilönä”. Tämä tekee vaikutuksen ulkopuolisiin – eikä narsistin uhria usko kukaan.

    Minulla on myös sinun laillasi tiedon sanojen armolahja. Pyhä henki näytti sinulle, että miehelläsi on läsnä toinen nainen. Miehesi on se, joka petti, et sinä. Jeesuksen nimessä ja veressä sinä saat olla tässä asiassa vapaa, etkä ole mitenkään sidottu haureuden syntiin menneeseen entiseen mieheesi; ymmärsin niin, että miehesi on jo uudelleen pariutunutkin.

    Sydämessäni itkettää lukea: ”kuitenkin he saavat toimia seurakunnissa, kuin mitään ei olisikaan, uusien kanssa, ja se joka hyljättiin nuolee yksin kipeitä haavojaan yksin Herransa kanssa.” Milloin armon aurinko valaisee ja pehmittää meidän sydämemme niin, että sydämen haavoja ei tarvitsisi kenenkään uskovan itkeä yksin?
    Jes. 30:26 ”Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, oleva niinkuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat.”
  6. Kuten arvata saattaa, Raamatussa ei ole erityistä tekstijaksoa, jossa suoraan verrattaisiin Pyhän Hengen toimintaa alkuseurakunnassa ja nykyaikana 2000-luvulla. Raamattu kertoo kuitenkin Pyhän Hengen toiminnasta apostolien aikana ja vain profeetallisesti kuvailee kristillisyyttä lopun aikana ennen Jeesuksen toista tulemista. Jotain vertailua voimme sen perusteella tehdä. Aivan aluksi on torjuttava jyrkästi se ajatus, että Jumalan Pyhä Henki ei toimisi nykyään lainkaan voimallisesti ja myös raittiisti. Keskeisesti Jumalan voima on aina evankeliumissa ja siellä, missä nöyrrytään totuudellisesti Jumalan Sanan alle.

    Alkuseurakunnassa elettiin herätyksen aikaa, jolloin uskovien määrä kasvoi voimakkaasti, monet uskoon tulleet irtautuivat pakanuudesta sekä henkivaltojen palvonnasta, uskovien oli jo toimeentulonkin tähden pidettävä yhteys toisiinsa ja seurakunnan tiivistä perheenomaisuutta vahvisti sekin, että suurien vainojen tähden kokoonnuttiin kodeissa tai yhdessä sovituissa salaisissa paikoissa. Tuttaviin ei voinut luottaa, uskovia ilmiannettiin ja monet kokivat marttyyrikuoleman. Uutta Testamenttia ei oltu vielä koottu yhtenäiseksi kirjaksi ja vain hajanaisesti koottuja Jeesuksen sanojen katkelmia kiersi seurakunnissa. Kaiken tämän keskellä juuri Jumalan Pyhän Hengen voimallinen vaikutus antoi uskoville pelastusvarmuuden, valoi toivoa Taivaaseen pääsystä ja rohkeutta todistaa Jeesuksesta maksoi se sitten, mitä maksoi. ”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois.”

    Nykyajasta Raamattu puhuu vain profeetallisesti ja joudumme valitettavasti kuulemaan sanomaa laajasta luopumuksesta. 2Piet. 3:3 ”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan”. Jumalan pelko, jota Raamatussa myös Kristuksen peloksi sanotaan, on tänään lähes tulkoon unohdettu käsite. Pahimmillaan puhutaan ”yläkerran isännästä”. Monet saarnaajat puhuvat sosiaalisesta, yleisestä rakkaudesta ja heidän puheensa perustuvat enemmän humanismiin (usko ihmisen perimmäiseen hyvyyteen) kuin Raamattuun. 1Joh. 4:5: ”He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.”

    Kristityillä on suuri vaara maallistua ja tehdä päätöksiä maailmaa miellyttääkseen. Kun Jumala ei yksin ole enää kaiken hyvän antaja, niin ihmisistä tulee ahneita ja he omin voimin kasaavat itselleen maailmallisia aarteita. Room. 12:2 ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä”. 1Joh. 2:15 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” Jumalan Sanan vastainen elämä murehduttaa Pyhän Hengen, eikä meillä ole silloin edes lupa odottaa Pyhän Hengen voimaa.

    Sielunvihollinen on valehtelija ja eksyttäjä, joka toimii seurakunnissa ”valkeuden enkelinä”. Ellei S—tana pukeutuisi hengellisyyden valeasuun, sillä ei olisi mahdollisuutta toimia ja eksyttää kristikansaa. Vuorisaarnassaan Jeesus ottaa esille kadotukseen joutuvien ryhmän, jotka ovat luulleet pääsevänsä Taivaaseen – näyttöä voimasta ja ihmeistä heillä on. Matt. 7: ”Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!' Jeesuksen järkyttävien sanojen jälkeen meidän on tehtävä ainoa oikea johtopäätös: me emme etsi voimaa, vaan Jeesusta Kristusta ja Hänen Henkeänsä – siinä on meille kaikki voima ja lohdutus. Monet rukousvastaukset ja ihmeelliset johdatukset ovat meille siitä iloa antavia todisteita.
  7. Nimim. Tasapainolle.
    Lähtökohtasi on hyvä ja käsityksesi Pyhän Hengen työstä turvallinen.

    Kysymyksesi on sen sijaan erittäin vaikea. Toki Raamatun Sanalle uskollisia kristittyjä löytyy, mutta uskonelämään liittyy aina kilvoitteluja, taisteluja ja myrskyjä. Niin yksityiset kristityt kuin seurakunnatkin joutuvat aika ajoin kokemaan vaikeita koettelemuksia, joita voitaisiin kuvailla ”epätasapainon ajoiksi”. Haluamme kokea rauhaa ja rakkautta, mutta Jeesus sanoi, ettei Hän ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan. Joskus epätasapainoa tuo ulkopuolinen vihollinen, sielunvihollinen, mutta valitettavan usein meidän oma itsekkyytemme, ylpeytemme ja sisäinen rikkinäisyys laittaa keskinäisen rakkauden koetteelle. Mitä ajattelet, onko tänne kirjoittavien uskoaan tunnustavien välillä tasapaino?

    Joudumme tunnustamaan, ettei monien ihannoima alkuseurakuntakaan ollut kaikilta osin tasapainossa, vaan oikeastaan päinvastoin. Paavalin kirjeet ovat välillä varsin karua luettavaa. Paavalin usko ja julistus mitätöitiin Korintissa ja valheveljet sekä väärän evankeliumin julistajat saivat mainetta monissa seurakunnissa. Paavali ihmetteli Korintin uskovien väärää suvaitsevaisuutta ja suorastaan ruoskii heitä ironialla: ”Tehän suvaitsette mielellänne houkkamaisuutta, kun itse olette niin järkeviä. Te sallitte, että joku orjuuttaa teitä, että joku syö teidät puhtaiksi, että joku etuilee kustannuksellanne, että joku korottaa itsensä, että joku lyö teitä kasvoihin.”

    Jopa ilon kirjeeksi nimitetty Filippiläiskirje on varoituksia täynnä: "Varokaa noita pahoja työntekijöitä." Kysymys ei ollut vain työn huonosta hedelmästä, vaan heidän pahuutensa (kakós) oli moraalista. Ettei yhteys ja tasapaino järkkyisi, meillä on taipumus katsoa sormien läpi seurakunnissa vallitsevaa räikeääkin syntielämää ja Raamatun vastaista julistusta.

    Paavali löysi tasapainon vain rehellisessä itsensä tutkimisessa ja Jeesuksen läheisessä tuntemisessa. Hän tunnusti, että itsessään hän oli edelleen syntinen. Hän ei ollut tullut täydelliseksi tässä elämässä. "Ei niin, että olisin sen jo saavuttanut tai että olisin jo tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut". "Minä pidän sitä kaikkea todella tappiona tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, Herrani, tuntemisen rinnalla." Vaikeita aikoja kokeneen Paavalin kirjeissä huokuu hämmästyttävä sisäinen tasapaino. Paavali oli Kristuksessa vanhurskas eli Jumalalle kelpaava, puhdas, pyhä, ilman syntiä ja vajavaisuutta Isän edessä taivaassa.

    Hänen koko elämänsä oli rientämistä täydellisyyttä kohti. Hän kuvaa sitä esim. näin: "Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki." (2. Kor. 3:18.) Kysymys on kasvamisesta syvemmälle Sanaan ja armoon ja sen vaikutuksesta arjen elämään. Voimme löytää rauhan vain ristin juurella, jonka turvissa jaksamme rakastaa ja kärsiä toinen toistamme. Jeesuksen ristin työ on kokonainen, Hän on tasapainoinen, Hän on rakastava – me olemme kaikessa vain puolinaisia.
  8. Hei?????

    Kiitos jakamastasi kokemuksesta ja pahoitteluni siitä, että olet törmännyt kuvaamaasi ankeuteen ja jopa siihen, ettei sinua osata edes tervehtiä. Senhän pitäisi kuulua jo normaaleihin käytöstapoihin. Kunpa sinun kirjoituksesi pysäyttäisi meitä uskovia ajattelemaan omaa käytöstämme – sanoohan Sana Gal. 5 ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.”

    Useimmilla suomalaisilla ja myös uskovilla, menee taloudellisesti erittäin hyvin. Meidän on helppo antaa ylimäärästämme rahaa lähetystyöhön, sehän on raamatullinen kehotus ja tukiessamme evankeliumin eteenpäin menemistä saatamme kokea olevamme omantunnon mukaan eläviä ja toimivia kristittyjä. Samalla me sivuutamme ne siskot ja veljet Kristuksessa, jotka elämäntilanteensa vuoksi kipeästi tarvitsisivat taloudellista tai muuta konkreettista tukea.

    Jeesus kritisoi terävästi niitä, joka kyllä antavat Jumalan valtakunnalle uhrilahjan, mutta eivät näe eivätkä huolehdi lähimmäistensä tarpeista. Mark. 7:11 ”Mutta te opetatte toisin. Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, mitä sinun piti minulta saada, on nyt korban (heprean sana merkitsee 'temppelilahja'): olen luvannut sen uhrilahjaksi”

    Pysäyttävää on myös lukea Paavalin mainitsevan, että Timoteus oli ainoa samanmielinen, joka vilpittömästi huolehti filippiläisistä. Paavali kirjoitti seurakuntalaisille ja seurakunnan johdolle ja sanoi suoraan, että ”kaikki he etsivät omaansa”. Kaikki ajattelivat omaa parastaan, eivätkä lähimmäistensä parasta. Fil.2 ”Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on. Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.”

    Valitettavasti et ole kokemuksesi kanssa yksin. Uskovat halailevat toisiaan, hymyilevät ja ovat iloisia – valitettavasti se kohdistuu useimmiten niihin, joihin he ovat jo tutustuneet ja ystävystyneet. Maailman ihminenkin on kaverillinen kaverinsa kanssa. Paikan ankeus saattaa rasittaa mieltäsi juuri sen takia, ettet ole saanut seurakunnassa sitä rakkautta, mitä siellä pitäisi jakaa ja minkä ansaitsisit. Jos kohtaamme sydämellistä rakkautta, penkkien kunto on aivan toissijainen asia. Joudun näin nimimerkin takaa toivottamaan sinulle Taivaan Isän siunausta ja että Hän johdattaisi elämääsi sinusta oikeasti välittäviä uskonystäviä. Älä luovuta. Jumala vaikuttaa Pyhässä Hengessä tänäänkin uskovien välistä rakkautta – kyllä sinä sitäkin vielä tulet kokemaan!
  9. Avauksessa esitin joitakin teesejä, jotta voisimme keskustella PH:stä rakentavasti. Kuten odottaa sopi, läheskään kaikki eivät ole asettuneet niiden taakse ja ajoittain sananvaihto onkin ollut täällä riitaista. Onneksi vain yksi viestittäjä halusi suoraan loukata minua – mitäpä tuosta, on täällä paljon erään mainitsemaa ”piilokeljuiluakin” ja kyseenalaistettiinhan Paavalinkin usko Korintissa. Yllättävintä minulle on ollut se, että uskoon tuleminen ja uudestisyntyminen saatetaan ajatella kahtena erillisenä tapahtumana ja opetuslapsetkaan eivät joidenkin mielestä olleet uskovia ennen helluntaita. Pidän tätä hyvin erikoisena, sillä Jeesus itse vakuuttaa opetuslapsia heidän pelastumisestaan ja opetuslapset antavat monin tavoin oikean suun tunnustuksen.
    Ajatusten sinkoileminen ristiin rastiin itse pääaiheesta on odotettua. Pyhä Henki ja Hänen toimintansa on juuri se aihe, joka on koko seurakunnan historian aikana aiheuttanut eniten vastakkainasettelua. Toisena teemana esitin, että ”Jokaisella uskovalla on Pyhä Henki kokonaisena persoonana”, Room 8:9: ”Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.” Tässä merkityksessä jokainen on saanut Pyhän Hengen kasteen – Ef.4:5 ”Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste”. Tästä ei sen enempää, sillä aiheesta on avattu oma ketjunsa.

    Käytin sanaparia ”Pyhän Hengen täyteys”. Jotkut puhuvat Pyhän Hengen kosketuksesta ja täällä on ollut esille eniten käsite Pyhän Hengen kaste. Yhtä kaikki, ajatuksena on keskustella siitä, miten Pyhä Henki toimi alkuseurakunnassa hyvin voimakkaasti ja eroaako se siitä, miten Pyhä Henki toimii nykyään.
    Mitä tapahtui viikon ensimmäisen päivän iltana lukittujen ovien takana? Johannes 20: ”Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Pyhä Henki annettiin opetuslapsille – sana ”ottakaa” on alkukielessä aoristinen imperatiivi, joka ei koskaan voi viitata tulevaan, vaan on kertakaikkinen tapahtuma. Mitä tapahtui helluntaipäivänä? Apt.1:8 lupaus täyttyi: ”vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani….aina maan ääriin saakka”. Opetuslapset kokivat erityisen Pyhän Hengen kasteen rohkeaa todistamista varten (suurin osa heistä kuoli marttyyrikuoleman).

    Avauksen teesinä neljä esitin: 4. Voimme rukoilla ja nöyrtyä kuuliaisiksi Sanalle, mutta emme voi millään omalla teollamme saada Pyhää Henkeä toimimaan meissä erityisellä voimavaikutuksia tekevällä tavalla. Raamattu ei opeta kaksivaiheista Pyhän Hengen tulemista, mutta Herra voi antaa uskovalla erityisen Pyhän Hengen kasteen Herrastaan todistamista varten. Tähkäpää totesi: ”Tiesitkö M@k3 että monet luterilaisetkin tunnustavat erillisen Pyhän Hengen kasteen, koska ovat sen itsekin saaneet?” Luterilaisten kohdalle pitäisi laittaa ”monet eri seurakuntayhteyksiin kuuluvat” ja erilliseen Pyhän Hengen kasteeseen uskovat myös monet sellaiset, jotka eivät ole sitä henkilökohtaisesti kokeneet. Uskovat uskovat siihen, mitä Jumalan Sana puhuu. Room.9:16-17: ”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".

    Olen itse kokenut Pyhän Hengen kasteen, joka ihmeellisyydessään ja voimassaan oli käänteentekevä uskon elämässäni. Hyvät veljet ja sisaret Kristuksessa, älkää tieten tahtoen loukatko toisianne, vaan rukoilkaa ja rauhoittakaa mielenne Jeesuksen läsnäolossa ja rakkaudessa ennen kuin tunnekuohussa kirjoitatte mitään. Rohkaiskaa toisianne luottamaan Jeesuksen ristin sovituksen riittävyyteen kaikille katuville syntisille ja luottakaa siihen, että Jeesus ei ole jättänyt meitä yksin, vaan meillä on sisimmässämme johdattajana ja lohduttajana Pyhä Henki.
  10. Kysyt, miksi hengellisen työn tekijät luulevat kyynelien merkitsevän aina synnintuntoa. Jos olettamuksesi pitää paikkaansa, niin silloin on suuri vaara, että puhuja myös yrittää vaikuttaa kuulijoiden tunteisiin ja puhua kauniisti ja herkistävästi. Eikö kansankirkoissa nykyisin vallitseva sosiaalinen saarna ole juuri sitä, että kauniilla yleisen rakkauden puheella saadaan aikaan mukava ja herkistävä tunnelma aina kyyneliin saakka? Jumala on luonut meille tunteet, mutta kyyneleet eivät suinkaan aina ole merkki synnintunnosta eivätkä Pyhän Hengen vaikutuksesta.

    Ihminen kyynelehtii, kun hänen tunteensa nousevat pintaan. Usein itkemme surussamme, kaipuussamme, menetyksen ja pettymyksen hetkellä tai kun jokin hyvin kaunis ja koskettava liikuttaa meitä (puhe, musiikki, elokuva yms). Hengellisessä tilaisuudessa on paljon sellaista ainesta, joka voi oikeutetusti saada meidät kyyneliin. Vaikkapa taivaskaipuu voi nostaa kyyneleen silmiin laulaessamme jotain kaunista hengellistä laulua. Mainitsit yhdeksi syyksi myös empatian - tunne-elämältään terveen on vaikea katsoa lähimmäisen epäinhimillistä kärsimystä liikuttumatta. Kyyneleet puhdistavat sisintämme, ne ovat Jumalan lahja.

    Herkistyessämme useimmiten kysymys ei ole synnintunnosta. Tuskinpa julistajatkaan ajattelevat niin. Me emme itke synnintunnossamme siksi, koska hengellisissä tilaisuuksissa on nykyään hyvin vähän mitään sellaista, joka herättäisi synnintunnon. Se tulee lain Sanasta, mutta milloin viimeksi kuulit puhuttelevaa lain julistusta?

    Viime vuosisadan saarnaajaksi kutsuttu Martin Lloyd-Jones totesi, että julistajan on tärkeää tiedostaa, ettei hän saa yrittää vaikuttaa kuulijoiden tunteisiin, vaan hänen on luotettava, että oikein saarnattu Jumalan Sana on se, joka sellaisenaan vaikuttaa. Kirkkauteen äsken siirtynyt evankelista Hilja Aaltonen ihmetteli nykyisin seurakunnissa vallitsevaa meteliä ja naurua – ”herätyksen aikana kuunneltiin hiljaa Jumalan Sanaa ja itkettiin syntejä anteeksi”, hän muisteli.
  11. Tähkäpää: ”Mikä henki opetuslapsissa oli ennen, kuin täyttyivät Pyhällä Hengellä? Olen kysynyt tätä Knuutilta ja monelta muulta aiemminkin, mutta vielä koskaan en ole saanut siihen vastausta.”
    Opetuslapsissa toimi Pyhä Henki. Jeesus vahvisti puheillaan monin tavoin, että opetuslapset olivat Hänen omiaan ja matkalla Taivaaseen – paitsi Juudas Iskariot, kadotuksen lapsi. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta ei voi olla Jeesuksen oma: Room 8:9: ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Opetuslapset olivat yhtä lukuun ottamatta Jeesuksen omia ja Jeesus lupasi pitää heistä huolta loppuun asti. Ennen ristinkuolemaansa Jeesus vielä kerran halusi vahvistaa opetuslapsia Jumalan lapseudesta: Joh. 15:3 ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.”

    Jeesuksen puheissa toimiva Pyhä Henki (”puhtaat sen sanan tähden) oli vaikuttanut niin, että opetuslapsilla oli oikea usko ja oikea suun tunnustus, jonka Pietari pukee sanoiksi: Matt. 15: ”Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.”

    Jo paljon ennen helluntain tapahtumia opetuslapset saivat myös kokemuksen siitä voimasta, mikä Pyhässä Hengessä on. Eikä tätä kokemusta saanut vain 12 opetuslasta, vaan huomattavan suurempi ryhmä. On merkillepantavaa, että jo tuolloin Jeesus varoitti korostamasta näkyviä ihmeitä. Nykyäänhän hyvin usein myös harhaoppiset voimanäytöt yritetään laittaa Pyhän Hengen piikkiin. Luuk.9: ” Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä… Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle…ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'….Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden"….”Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

    Pyhä Henki toimi vanhan testamentin aikana näkyvästi monien profeettojen kautta. Uuden testamentin aikana Pyhä Henki saattoi puhutella hurskaiden sydämiä, mutta helluntain kaltaista Pyhän Hengen kastetta ei ollut mahdollista vielä saada. Luuk.2: ”Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennen kuin oli nähnyt Herran Voidellun.”

    Vielä tiivistetysti: Jeesuksen sanojen ja puheiden kautta Pyhä Henki toimi opetuslasten sydämissä. Jeesus antoi heille tiettynä hetkenä ja tiettyyn tilanteeseen myös kokemuksen Pyhän Hengen voimasta, mutta Pyhän Hengen kaste jäi odottamaan vielä aikaansa.
  12. Lukaisin vasta viestini kirjoitettuani Tapio522:n antaman linkin koskien Apostolien tekojen kyseistä kohtaa. Sielllä Tapio totesi: "Paavali saa asiat järjestykseen Efeson kristittyjen suhteen." Näin juuri tapahtui.

    Siunausta päivääsi!
  13. Mohikaani perusteli Apt 19:n tapahtumia seuraavasti: ”Eihän olisi voinutkaan vielä silloin saada Pyhän Hengen täyteyttä, koska Kristus ei ollut vielä kuollut ristillään, eikä näin ollen noussut ylös kuolleistakaan”.

    Paavali kohtasi Efesossa ihmisiä, jotka olivat jo tulleet uskoon, he olivat kuulleet ja uskoneet evankeliumin, ristin sanoman heidän syntiensä vuoksi kuolleesta ja ylösnousseesta Vapahtajasta: ”Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Golgatan ristin tapahtumat olivat jo takanapäin ja Paavali oli lähtenyt Kristuksen kohdattuaan viemään sanomaa ylösnousseesta Vapahtajasta.

    Kysymys oli uskovista kristityistä, jotka aikaisemmin olivat kuuluneet Johannes Kastajan oppilaisiin. Monista Johannes Kastajan oppilaista oli tullut Jeesuksen seuraajia. Efeson erityistilannetta käsittelin jo edellisessä vastauksessa, eikä minulla ole siihen mitään lisättävää. Uskoon oli siis tultu, mutta Pyhän Hengen täyteydestä ei ollut tietoakaan.
  14. On pakko myöntää, että alkuseurakunnassa Pyhän Henki toimi erityisen voimakkaasti ja ilmaisi itseään jopa tulisilla liekeillä. Ja todellakin, se johti vääränlaiseen ihmisen ihannointiin ja oli viemässä kuulijoita pahasti harhaan. Paavali ja Barnabas torjuivat voimakkaasti jalustalle nostamisen ja he tiedostivat olevansa yhtä vajavaisia kuin kuulijansa. He toivat myös esille sen, että heidän päätehtävänsä oli julistaa evankeliumia. On hyvä kysyä, mikä on keskeisintä mm. Hertzogin, Hinnin ja monen muun ihmeitä tekevän saarnaajan työssä – ja jos keskeisintä ei ole evankeliumi Jeesuksen ristin sovituksesta, missä voimassa silloin toimitaan.

    Apt.13 ”Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme". Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui. Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata. Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.”

    Kukaan meistä ei halua elämäänsä koettelemuksia ja kiusauksia. Toivomme ja rukoilemme Jumalan siunaavan meitä onnellisella elämällä, johon kuuluisivat mm. terveys, taloushuolia vailla oleva arki ja onnea tuottava perhe-elämä. Me haluamme Paavalin Jeesuksen, mutta emme halua sellaista vaikeaa ja äärimmäisiä koetuksia sisältävää elämää kuin mikä Paavalilla oli. Paavali koki, että Pyhä Henki oli hänen kanssaan ja iloitsi armosta, mutta sittenkin – Paavalin avoimet tunnustukset ahdistuksista, peloista ja masennuksesta koskettavat meitä syvästi. Kun meidän keskuuteen tulee joku, joka julistaa, että keskittymällä positiivisiin ajatuksiin, sanoutumalla irti kärsimyksestä ja vaivasta Jeesuksen nimessä saamme elää voitokasta ja yltäkylläistä elämää, niin puhe menee meihin salakavalasti kuin häkä. Me luonnostamme kaipaamme voimaa ja sen tuntoa, emmekä tavoittele Paavalin kokemusta siitä, että ”Herra on heikoissa väkevä” ja sitä, että Pyhän Hengen voima tulee näytetyksi toteen juuri meidän heikkoudessamme.

    Jeesuksen veren turvissa me saamme viedä aina kaikki asiamme rukouksessa Taivaallisen Isämme tietoon ja pyytää Häntä auttamaan ja siunaamaan meitä arkemme keskellä. Kuinka usein Jumala onkaan meitä näkyvästi auttanut! Elämäämme voi tulla sitten myös niitä koettelemusten aikoja, jolloin johdatus ei ole sellainen, kuin me olemme pyytäneet ja toivoneet. Siinä on tilaus niille julistajille, jota lupaavat meille näkyvän onnen ja menestyksen. Ulkoisella olemuksellaan ja taloudellisella vauraudellaan he näyttävät olevan itse eläviä esimerkkejä julistamansa sanoman menestyksestä.

    Meidän on esitettävä aina mielessämme kysymys: onko julistus Jumalan Sanan mukaista ja onko Jeesus ristillä sanoman ydin. Paavali kertoo julistaneensa heikkoudessa ja Korintissa hänet julistajana teilattiin.
    Gal. 4:13 ”Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia”.
    2.Kor.1:8-9 ” Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.”
    2.Kor.10:10 ”Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.”
  15. Tähkäpää: ”En voi ottaa mitään kantaa tuohon mainitsemaasi gap-teoriaan, sillä minä en tiedä, enkä ymmärrä siitä mitään.”
    Kalamos: ”Mutta tuo alussa luotu maa tuli sekasortoiseksi/kaoottiseksi/hävitetyksi. Pimeys, oli syvyyden päällä.”

    Me emme tutki ja pyri ymmärtämään mitään teorioita, vaan Raamattua – itsekään en ole kuullut kyseistä gap-mallista mitään. Jos on halua ja aikaa tutkia tiettyjä kohtia Raamatun alkukielillä, niin kysymys ei ole mistään briljeeraamisesta vaan polttavasta halusta saada vastaus johonkin sisintä polttavaan kysymykseen. Tämän ketjun otsikkoon Raamatun hepreankieliset sanat antavat ratkaisevaa lisävalaistusta. Olen iloinen, etten ole tässä kohtaa yksin, vaan Kalamos on myös etsinyt ymmärrystä samalla tavalla.

    Ilman mitään teorioita saamme Raamatusta lukea, että sielunvihollinen oli paratiisissa koko pahuudessaan ja syntisyydessään koettelemassa vielä täysin synnitöntä ja puhdasta ihmistä. Eeva sai synnittömänä kuulla sielunvihollisen käärmeen muodossa kyseenalaistavan Jumalan hyvyyden ja Hänen Sanansa.

    Meidän oma Raamattumme riittää vallan hyvin hengellisen elämämme ravinnoksi ja Raamatun ymmärtämiseen – voimme lukea, että pahuus oli käärmeen muodossa jo paratiisissa. Ilmestyskirja kertoo tarkemmin, kuinka Taivaassa ollut kapina ja vihollisten maanpiiriin syökseminen tapahtui. Hepreankielestä saamme valaistusta sitten siihen, kuinka kaikki tämä liittyi luomisen tapahtumiin. Usein saamme alkukielistä tarvittavaa lisäselvitystä. Tämä vertaus on kieltämättä huono, mutta menköön: rikos voidaan jo näyttää monin todistein toteennäytetyksi, mutta ennen lopullista tuomiota haetaan vielä lisäselvityksiä.

    Raamattu sanoo, että Jumala loi kaiken ”esikoisessaan” ja selittää tätä Uudessa Testamentissa Kolossalaiskirjeen 1. Luvussa: ”ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on…”

    Nimim. ”To” kuittaa Kolossalaiskirjeen vahvistaman totuuden toteamalla, että aluksi voi vaikka hypätä parvekkeelta ja suistua itsetuhoon – mukaan kuolemaan ei tarvitse viedä esikoista: ”Ihan ekaksi voi tehdä mitä vain, vaikka hypätä parvekkeelta johon asianomaisen aikajatkumo sitten saattaa loppuakin. Sekään teko, aluksikaan, ei millään lailla viittaa siihen että sen on tehnyt esikoisen kanssa tai on itse esikoinen.”

    Näinkö me selitämme pyhää Raamattua? Parvekkeelta hyppäämiselläkö torjumme Kolossalaiskirjeen hyvin selvän ja ymmärrettävän Jumalan Sanan?
  16. Koleerikko: ”Sanoppa Natanael miksi Apostolien teoissa uskoontulleilta kysyttiin: Saitteko Pyhän Hengen silloin kun uskoon tulitte? Sen jälkeen heidän puolestaan rukoiltiin ja he täyttyivät Pyhällä Hengellä puhuen kielillä. Olivatko he sinun mielestä uskossa jo, vai sen jälkeen kun saivat Pyhän Hengen täyteyden?”
    Kiitos kysymyksistä, vastaan sen ymmärryksen mukaan, mikä minulle on annettu – no, kuinkas muutenkaan!

    Viittamassasi Apostolien tekojen kohdassa Paavali kohtaa Johannes Kastajan opetuslapsia, jotka eivät olleet saaneet kristillistä kastetta. Hei sanovat, etteivät olleet edes kuulleet Pyhästä Hengestä, joten heidän tietonsa Jeesuksestakin oli todennäköisesti hyvin kapea. Kaikessa evankeliumin julistuksessa on mukana myös se tosiasia, että Jeesukseen uskovalla on Pyhä Henki vahvistamaan ja johdattamaan häntä eteenpäin. Jeesus ei ole jättänyt meitä yksin. Näyttää siltä, että Jumala ei halunnut liittää Pyhän Hengen kastetta Johannes Kastajalta saatuun parannuksen kasteeseen, vaan Efeson uskovien (=Johannes Kastajan opetuslapsia) oli ensin saatava myös kasteen kautta yhteys Jeesukseen Kristukseen.

    Oli tärkeää saada tieto ja kokemus siitä, että koko kristillinen usko on Jeesus-keskeistä. Johannes Kastajalla oli ollut suuri vaikutus kansaan – nyt kaikkien oli syytä nähdä, että uskon lahjan antamisessa ja Pyhän Hengen vaikuttamisessa Jeesus on ainoa vaikutusvaltainen toimija. Johannes Kastaja oli vain syntinen, joka itsekin tarvitsi Vapahtajaa. Paavali muistutti Efeson uskovia siitä, että Johannes Kastaja oli viitannet hänen jälkeensä tulevaan suurempaan, Jeesukseen.

    Apt.19: ”Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan". Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen". Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.”

    Efeson uskovat olivat jo uskossa Paavalin puhutellessa heitä. Paavali liittääkin kysymykseen sitä koskevan huomion: ”….kun te tulitte uskoon”. Efeson uskovat olivat siis uskovia, koska Jumalan Sana niin sanoo.
  17. Muutamia huomioita esitettyihin kommentteihin. Joku pohti, että ”bereshit (heprealaisen Raamatun ensimmäinen sana ”alussa”) ei ole substantiivi eikä voisi tarkoittaa esikoista”. Kysymys on ainoastaan käännöksestä. Suomenkielinen Raamattu on kääntänyt ensimmäisen sanan substantiivilla ja ottanut alku-sanan inessiivimuodon. Näin tehdään myös mm. ruotsalaisessa ja englanninkielisissä Raamatuissa: I begynnelsen ja in the beginning.
    Heprealainen sana ”bereshit” ei sen sijaan ole substantiivi, mutta sana tarkoittaa sekä aikajatkumon alkua, että sisarusparven alkua. Jälkimmäisessä merkityksessä sana viittaa nimenomaan esikoiseen.

    Raamattu itse vahvistaa kolossalaiskirjeessä tämän luomiseen liittyvän asian. Kolossalaiskirje 1: 5-17: ”ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” Raamattu ilmoittaa, että Jeesus on esikoinen ja Hänessä luotiin kaikki: kaikki luotiin siis esikoisessa. Kun Jumala ilmoittaa jonkin asian Raamatussa, voimme ottaa sen tosiasiana vastaan.

    Olen iloinen siitä, että nim. Kalamos on tullut omissa Raamatun tutkimuksissaan samanlaisiin lopputuloksiin kanssani. Kirjoituksissa on jo vastattu avaajan esittämiin kysymyksiin: ”Oliko paha olemassa jo ennen ihmisen luomista, missä vaiheessa siis tapahtui tämä enkelin lankeemus, josta "syntyi" paha”. Haluan esittää vielä muutaman mielipiteeni, vaikka paneuduinkin asiaan tarkemmin edellisessä vastauksessani.

    Tähkäpää: ”Eli synti oli erikseen paratiisissa, jossa se tuli ensiksi Eevan luokse houkutuksineen ja sitten vasta Aadamin kohdalle tuli tuo synnin houkutus, eikä vain? Näin ollen, syntihän ei tullut Aadamista maailmaan, vaan hänen kauttaan?” Synti oli paratiisissa jo silloin, kuin oli Aadam ja Eevakin, eikö vain?”

    Kyllä vain. Taivaassa tapahtuneen kapinan seurauksena synti ja pahuus oli tullut maanpiiriin jo ennen ihmisen luomista. Ihminen eli paratiisissa täysin synnittömässä tilassa täydellisessä yhteydessä Jumalaan, mutta synti eli ja asui maanpiiriin karkotetun Luciferin sisällä. Muussa tapauksessa sielunvihollinen ei olisi voinut koko pahuudessaan ja syntisyydessään koetella ihmistä. Eeva sai synnittömänä kuulla sielunvihollisen kyseenalaistavan Jumalan hyvyyden ja Hänen Sanansa. 1.Moos.3:1: ”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"

    Emmekö mekin kuule toistuvasti tuon saman kysymyksen täällä maan päällä eläessämme? Onko se todellakin Jumala, joka puhuu Raamatussa ja tarkoittaako Jumala todellakin sitä mitä Hän Sanassaan sanoo? Merkillepantavaa on, että paratiisissa syntiin langettuaan Eeva vieritti syyn vihollisen niskaan ”käärme petti minut” ja Aadam syytti Jumalaa ”Vaimo, jonka annoit (= SINÄ annoit) olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta”. Emmekö mekin niin helposti ja usein keksi kaikenlaisia verukkeita, kun meidän tulisi tunnustaa suoraan: minä söin, minä tein synnin?
  18. Ketjun otsikko on ”mistä käärme/paha tuli paratiisiin” ja samalla keskustellaan siitä, milloin paha tuli maailmaamme. Valitettavasti näyttää siltä, että suomenkielinen Raamattumme ei anna riittävästi ymmärrystä alun tapahtumiin ja Kalamos avasikin tuossa ymmärrystämme hepreankielisestä Sanasta. Ehdimme lukea vain Raamatun kaksi ensimmäistä jaetta ja kaikki suuren draaman ainekset ovat edessämme.

    Jae 1: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Alussa, lausutaan ”bereshiit”, tarkoittaa myös sisarusparven alkua eli esikoista. Voidaan siis myös sanoa, että ”Esikoisessaan Jumala loi taivaan ja maan”. Jeesus oli siis jo luomisessa mukana. Kol.1.15-16 sanoo Jeesuksesta: ”Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät…kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen…ja Hän on ennen kaikkea ja Hänessä pysyy kaikki voimassa”.
    Jakeiden yksi ja kaksi välissä on määrittelemätön aikakausi, jolloin maa ”tuli autioksi ja tyhjäksi” (aivan kuten Kalamos oikein huomautti). Miksi Jumalan luoma maa joutui sekasortoiseen tilaan, siihen antaa vastauksen Ilmestyskirja 12:9: ”Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota per-keleeksi ja saa-tanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.” Pahuus oli tullut maailmaan taivaissa tapahtuneen kapinan seurauksena jakeiden yksi ja kaksi välisenä määrittelemättömänä aikakautena. Sen jälkeen pääsemme tuttuun luomiskertomukseen, jonka aikana kaikki mitä Jumala luo on hyvää ja kaunista.

    Joillekin aiheuttaa hämmennystä se, että jos Jumala loi kaiken hyvin, niin kuinka Jumalan luoma käärme voi olla paha. Jumala todellakin loi kaikki matelijatkin, jae 24: ”Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan". Ja tapahtui niin.” Käärme ei ole sama kuin sielunvihollinen; jos näet luonnossa käärmeen, et kohtaa sielunvihollista vaan matelijakäärmeen. Käärme ei siis itsessään ole itse pahuus – kokonaan paha on vain sielun vihollinen, joka voi käyttää välineenään esimerkiksi käärmettä, jossa muodossa hän lähestyi paratiisissa ihmistä.
    Maanpiiriin ei heitetty Taivaasta vain per-ke-lettä, vaan ”ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa”. Kolmas luku alkaakin: ”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä…” Itse sielunvihollinen oli käärmeen muodon otettuaan kavalin, mutta muutakin (hänen enkelinsä) kavaluutta oli maanpiirissä.

    Yhä vielä sielunvihollinen voi hyökätä monen välillisen kautta kimppuumme. Pietari todistaa ihanasti Matt 16:26 ”Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. Mutta hyvin pian vihollinen puhuu Pietarin suulla ja Jeesus joutuu sanomaan Pietarille sanat, jotka kohdistuvat viime kädessä viholliseen; ”Matt. 16:23 ”Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".

    Nykyisenä luopumisen aikana näemme ympärillämme, kuinka vihollinen toimii myös eri kristillisissä yhteisöissä ja seurakunnissa. 2. Kor. 11:14 ”Eikä ihme; sillä itse saa…tana tekeytyy valkeuden enkeliksi.” Ei kaikki, mitä Jeesuksen nimessä sanotaan tai tehdään, ole Jumalasta. Saa-ta-na meni paratiisissa käärmeeseen, mutta se meni myöhemmin myös ihmiseen, eikä kehen tahansa vaan Jeesuksen opetuslapseen. Luuk. 22:3 ”Niin saata…na meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.” Paavali toteaa, että Korintissa seurakunnan johtoon ja julistajiksi oli noussut petollisia työntekijöitä ”valheveljiä”, jotka olivat valehtelijoita ja heidän loppunsa on kadotus. Raamatun Sanasta tiedämme, mistä paha tuli maanpiiriin ja tiedämme aikakauden milloin. Tärkeämpää on tietää, miten vihollinen toimii. Kaikkein tärkeintä on tietää, että pysyessämme Kristuksen ristin juurella ja Jeesuksen lähellä saamme elää turvallisesti Jumalan lapsina. Raamatun punainen lanka on alusta loppuun Jeesus Kristus, joka on syntiinlankeemuskertomuksen lupauksen mukaisesti polkenut ristillä rikki käärmeen pään.
  19. Masennus on vakava mielen tila, johon saatamme joskus joutua. Sitä voi pohtia sekä psykologisesti, että hengellisesti loputtomiin. Masentuneen rinnalla olijan on tärkeämpää samaistua masentuneen tilanteeseen, antaa hänelle lämpöä ja hyväksyntää yrittämättä liikaa selittää – ydinkysymys ei ole ”miksi”, vaan ”miten”, miten voin selviytyä tästä päivästä eteenpäin. Missä on teidän empatianne, jotka annatte tilanteestaan kertoneelle Masennus2:lle miinuksia? Älkää hyvät ihmiset vaatiko masentunutta ilmaisemaan itseään niin, että se teitä miellyttäisi. Kuunnelkaa sydäntä, älkää tarttuko masentuneen kykyyn ilmaista itseään: Job 6:26: ”Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.”

    Joskus kärsimme tekojemme seurauksista, se on selvää. Liikennerikkomuksista saamme sakkoja, pettämisestä seuraa luottamuspula jne. Joskus olosuhteemme ovat liian raskaat. Fgfgfh toteaakin: ”Joskus masennukselle on syy ihan siinä niissä kotiongelmissa. On aika luonnollista olla masentunut jos puoliso juo paljon ja on rikollisjengissä.” Itsekin kirjoitin samansuuntaisesti: ”Saan sen kuvan, että itse asiassa vaikea elämäntilanteesi kumppanisi kanssa on olennainen syy masennukseesi.” Jossain vaiheessa syntyneeseen tilanteeseen on tultava muutos, jotta masennus hellittäisi.

    Masentunut on kääntynyt mielessään sisäänpäin, hän elää itsesyytösten vallassa, näkee tilanteensa toivottomana ja pitää itseään huonona, mitättömänä ja toivottomana. Masentunut menettää lopulta voimansa ja tulee kyvyttömäksi toimimaan tilanteensa muuttamiseksi. Masennus ei mene ohi, tilanne jatkuu entisenlaisena, päivät valuvat hukkaan. Tarvitsemme sekä henkistä, että käytännöllistä tukea – lähimmäisiä, jotka näkevät niitä vaihtoehtoja, joita me emme osaa nähdä ja kulkevat rinnallamme ja tukevat meitä kulkiessamme uutta kohti. Alamme nähdä valoa siinä vaiheessa, kun saamme toivoa paremmasta. Yksin se ei syvään masennukseen joutuneelta onnistu. Jaan muutaman ajatuksen kommentista ..:::)): ”Ahdistuksella muka oma, salainen tehtävä....Tämä on sitä puppua jota hellarit syöttävät, salaiset tehtävät, sekä "kaikella on tarkoituksensa"

    Ahdistusten ja masennuksen edessä joudumme usein hiljentymään. Yrityksemme selittää ”miksi” jää tämän tästä ontoksi, syy jää salatuksi. Jobin ystävät tekivät sarjan virheitä yrittäessään selittää Jobin masennukseen johtaneita kärsimyksiä. Heidän yrityksensä lohduttaa kääntyi tämän vuoksi syyttelyksi. He inttivät, että Job on elänyt väärin, ei ole rukoillut tarpeeksi ja että Jobin pitäisi tehdä parannus, muuten ystävienkin rukouselämä vaikeutuisi! Job 22:21: ”Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.” Job 15:4:”Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.”

    Jumala nosti Jobin masennuksen kuopasta, mutta Hän ei koskaan kertonut, miksi Job joutui kärsimään ja niin paljon. Vaikka syy jää salaisuudeksi, niin siitä huolimatta kärsimys oli saanut jotain aikaiseksi Jobin sydämessä. Job totesikin masennuskautensa jälkeen: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.” Me elämme uskossa, emme näkemisessä. Ahdistukset ja masennus vääristävät helposti jumalakuvaamme, myös Jobin kohdalla niin tapahtui. Elämän karuudenkin keskellä me uskomme, että kaikella on jokin tarkoituksensa, Jumala on hyvä, armahtavainen ja auttavainen, joka rakastaa meitä ja kärsii meidän kanssamme. Tuskan terävin kärki putoaa pois, kun näemme kaiken tulevan lopulta Jumalalta, Hän ei ole hylännyt meitä silloinkaan, kun mielemme masennuksessa mustenee. Job 1:21: ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!” Lähimmäisen rakkaus vaatii meitä kulkemaan masentuneen rinnalla, suostumista kuuntelemaan hänen usein kauan samanlaisena toistuvaa ”levyään” ja jos mahdollista lievittämään masennusta käytännön toimenpiteillä.
  20. Olen pahoillani ”masennus2”, että masennuksella on taipumus kestää oman aikansa, eikä se mene noin vain pois. ”PadotAukeavat” kirjoitti erittäin viisaan kommentin: ”On patoja jotka on hyvä purkaa turvallisessa ympäristössä, ei ne aukea "kätten päälle panolla " pika ratkaisuna. Terve armon evankeliumi on hyvää lääkettä jossa ei ole ei sekasotku selittelyjä.”

    Ahdistuksella on varmasti oma, salattu tehtävänsä. On merkillistä, että Raamatussa juuri Herraa lähellä olevat, rukoilevat ja Jumalaan luottavat ihmiset kokivat paljon ahdistusta ja masennusta. Job oli Jumalan arvion mukaan vanhurskain ihminen maan päällä, mutta millaisen ahdistuksen ajan hän kokikaan. Paavali eli Jeesusta seuraten Pyhän Hengen täyteydessä, mutta masennus oli hänelle tuttu tunnetila. ”yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin (2 Kor 1:8). Epätoivo on aika raju ilmaus.

    Paavali tunsi pelkoa: ”Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, (olimme kaikin tavoin ahdistetut) ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot” (2 Kor 7:5). Hän tunsi myös masennusta: "Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla" (2 Kor 5:6). Paavali ei saanut mitään ”hengellistä pikaratkaisua”, vaan hänen luokseen tuli ystävä, joka häntä ymmärsi.

    Herra antaa meille oman osamme kärsimyksestä, mutta myös oman osamme lohdutuksesta: "Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne" (2 Kor 1:7). Jokaisella asialla elämässämme on määräosansa ja määräaikansa.

    Kirjoitit: ”Haluaisin myös tulla uskoon mutta mies ei hyväksy kokouksissa käymistä.” Ymmärrän kyllä, että olemme vahvasti sidoksissa niihin ihmisiin, joiden kanssa elämme. Ole rohkea, rukoilla voit aina, mutta lue myös Raamattua ja aloita vaikkapa Johanneksen evankeliumista. Meidän ei tarvitse yrittää ymmärtää kaikkea lukemaamme, sillä Pyhä Henki voi tehdä meille eläväksi jonkin Sanan kohdan, joka puhuttelee ja lohduttaa meitä. Miehesi voi vastustaa sinua, mutta kysymys on sinun iankaikkisuudestasi – Jeesus kyllä johdattaa ja varjelee sinua elämän tiellä, luota Häneen.

    Saan sen kuvan, että itse asiassa vaikea elämäntilanteesi kumppanisi kanssa on olennainen syy masennukseesi. Suhde ei ole antanut sinulle toivomaasi onnea. Jumalan Sanan totuus tekee meidät vapaaksi, turvaudu Jeesukseen, elämäntilanteesi muuttuu sitten ajallaan ja masennuksen ajatkin jäävät kerran vielä taakse.
    21. 13 / 14
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt