- Ketjun avaajan viestistä kaksi siteerausta:
”Usein Jeesus kuvataan täydellisenä ja synnittömänä, mutta vastaako tämä sitä, minä Jeesus itseään piti?
VASTAUS: Se vastaa juuri sitä, millaisena Jeesus piti itseään. Toistuvasti, kymmeniä kertoja Raamatussa, Jeesus toi julki, ettei hän ole syntynyt tavallisesta, langenneesta ihmiskunnasta, jolloin hän olisi perinyt syntisen luonteen. Jeesus on ollut jo aikojen alusta kirkkaudessa Isän Jumalan luona. Isä Jumala on pyhä ja vanhurskas ja Jeesus oli täysin yhtä hänen kanssaan pyhyydessä ja synnittömyydessä.
Hebr. 1:2 ”on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”
Koko jumaluus on Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Jeesus saattoi Jumalan Poikana sanoa, että Hän on täysin yhtä pyhän ja synnittömän Jumalan kanssa:
Joh. 10:30 ”Minä ja Isä olemme yhtä.”
Jeesuksen täydellinen synnittömyys tulee lukuisia kertoja kirkkaasti ilmi Raamatusta. Koko kristinusko, usko Jeesuksen syntisten ystävänä ja pelastajana, perustuu siihen, että Jumala lähetti Taivaasta rakkaan Poikansa Jeesuksen tänne maailmaan kuolemaan kaikkien meidän syntiemme tähden. Joka tunnustaa syntinsä ja uskoo ristin Vapahtajaan, Jeesuksen, saa syntinsä anteeksi ja kerran iankaikkisen elämän Taivaassa. Synnin sovittaminen oli mahdollista vain niin, että täysin puhdas ja synnitön kuoli ristillä kaikkien syntien tähden.
2.Kor. 5:18-21 ”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”
Ihmisen osassa Jeesus koki nälkää, janoa, tarvetta olla sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa, fyysisesti Hän väsyi ja kaipasi lepoa – maallisen elämänsä aikana on koki läheisesti ihmisen osan tässä maailmassa ja sääli meidän heikkouksiamme. Täydellisen synnittömyyden ja ihmiseksi syntyneenä Jumalana Jeesusta voidaan oikeutetusti nimittää jumalihmiseksi, sillä Hän oli maan päälle yhtä aikaa sekä Jumala että ihminen. Sanaa jumalihminen ei Raamatussa mainita, mutta käsitteenä se on kuitenkin tosi.
Hebr. 4:14 ”Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.”
Avaaan viestistä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?» Jeesus vastasi hänelle: »Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu." (Markus 10:17-18)
Kyseinen kohta on tilanteesta, jossa rikas nuorukainen tulee Jeesuksen luo sielunhädässään. Jeesus puhuttelee nuorta miestä ja asettaa nuorukaisen totuuden peilin eteen. Ensiksikin, nuorella miehellä on lainopettajien iskostama käsitys, että me voisimme ansaita iankaikkisen elämän omilla teoillaan – ”mitä minun pitää tekemän”. Toiseksi hän puhuttelee Jeesusta vain hyvänä opettajana, joka voisi kenties antaa paremman neuvon kuin hyvinä opettajina maassa tunnetut lainopettajat ja fariseukset. On huomattava, että monet vapautuksen synneistään saaneet puhuttelivat Jeesusta ”Herrana”, joka viittaa jumalaan. Nuori mies ei lainkaan tiedostanut, kenet hän oli kohdannut.
Oikea vastaus kysymykseen ”miksi sanot minua hyväksi?” oli ollut: ”Minä sanon sinua hyväksi, koska sinä olet Jumalan Poika, yhtä Jumalan kanssa ja koska Jumala on hyvä, niin sinäkin olet silloin hyvä”.
Mark. 10:17-18 Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.” - Isä Meidän -rukouksena tunnettu rukous on Jeesuksen vastaus opetuslapsille heidän pyyntöönsä Luukkaan evankeliumin 11. luvussa: : "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa." Samaa tilannetta kuvaa myös Matteuksen evankeliumin 6. luku vaikkakin hieman eri sanoin.
Rukous on tarkoitettu Jeesuksen opetuslapsille, kaikille niille, joille Jumala on taivaallinen Isä. Uskosta osattomilla ei ole lapsen luottavaista suhdetta Isään Jumalaan ja toisaalta, miksi he rukoilisivatkaan Jumalaa ja Jeesusta, jos he eivät edes usko heihin? Rukouksen alkusanat "Isä meidän..." kertoo kaiken. Yksinäinen rukoilija saa lohtua ensiksikin siitä, että Jumala on todellakin hänestä huolta pitävä Isä ja toisaalta siitä, että rukoilijan lisäksi on muitakin Jumalan lapsia, hänen veljiään ja sisariaan Kristuksessa, jotka myös kääntyvät Taivaallisen Isän puoleen.
Rukous jatkuu koko ajan niin, että kantavana ajatuksena on elävän Jumalan kohtaaminen. Onko Jumalan nimi sinulle pyhä, kaipaatko, että Hänen tahtonsa tapahtuisi kaikissa sinun asioissasi? Erityisesti näinä aikoina maailma suorastaan pilkkaa Jumalaa ja Hänen pyhyyttään ja haluaa elää itsekäästi ilman, että heidän Luojansa mitenkään puuttuisi heidän elämäänsä.
Matt. 6:9-10: "Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;...."
Kuullostaa erikoiselta, että ketjun otsikkona on "Mauno Mattila Isä meidän vain uudestisyntyneiolle". Ei tähän mitään Mauno Mattilaa tarvita - kyllä kaikki uskovat tietävät, että Jeesus opetti kyseisen rukouksen Häneen uskoville opetuslapsille, myös meidän aikamme uskoville. Avaaja kirjoitti: "Jumala ei hänestä kuulu kaikille isänä." Eipä tietenkään kuulu! Lapsella ja Isällä on erityinen, läheinen suhde toisiinsa - tämä suhde syntyy uudestisyntymisessä kääntyessämme synnit tunnustaen ja parannusta tehden ristillä syntimme sovittaneen Vapahtajamme puoleen.
Uudestisyntyminen on kuvaava sana. Aivan samoin on luonnollisessakin biologisessa syntymisessä; vain tietyille lapsille tietty mies on oikea isä. - Siviilivihkiminen on täysin laillinen vihkimistapa ja pari on näin ollen todellinen aviopari myös kirkon silmissä. Moni varmaan muistaa, että aikaisempina vuosina sarjassa vihkimisen suoritti yhtenä asiantuntijana toiminut kirkon pappi Kari Kanala, joka itse on kärsinyt omassa elämässään jo kaksi avioeroa ja on nyt kolmatta kertaa naimisissa. Mielenkiintoista on, että juuri Kanala toimi Ensitreffit alttarilla vihkijänä, jossa avioliittoon mennään poikkeuksellisen kevein perustein - vain toivoen sattumanvaraista täysosumaa.
Kyseisessä TV-formaatissa vihille astelevat parit vihitään kyllä avioliittoon, mutta jo alkuun kerrotaan, että kyseessä on TV-ohjelmassa toteutettu "koe": jakson jälkeen voi sitten päättää jatkaako liittoa vai eroaako. On vaikea kuvitella, että kukaan ohjelmaan mukaan lähtevistä pareista tiedostaisi mielessään, että avioliittoon mennään ihmisten ja "Jumalan kasvojen edessä". Nuo sanathan pappi on perinteisesti lausunut seurakunnalle vihkitoimitusta aloittaessaan. Kristillistä vihkikaavaa eikä siihen liittyvää papillista, kristillistä puhetta ole mukana.
Koska valtaosa ihmisistä ei usko Jeesukseen ja Jumalaan, niin avioliitto ei ole valtaväestölle Jumalan asettama, koko eliniäksi tarkoitettu miehen ja naisen liitto. Avioliittoon mennään ja siitä erotaan nykyään hyvin kevein perustein. Valitettavasti näin tapahtuu usein myös uskovien keskuudessa.
Olen ihmettelysi kanssa samoilla linjoilla. Yhden asian haluan sinulle kuitenkin korjata, sillä kirjoitit: "Jumalan sanahan ei "uudelleen avioitumista" tunne eikä hyväksy."
Jumala tuntee uudelleen avioitumisen sekä Vanhassa, että Uudessa Testamentissa. Vanhan liiton aikana avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen langenneelle kuului kuolemantuomio kivittämällä ja yksin jääneellä, syyttömällä osapuolella oli oikeus avioitua uudelleen. Uuden liiton aikana Jumalan armo toimii niin, että haureuden synnin tehnyttä ei surmata, mutta muuttumaton Jumala on edelleen samaa mieltä asiasta: syytöntä osapuolta ei asiassa saa taakoittaa.
Jeesus liittyy VT:n ilmoitukseen ja tuo Matteuden evankeliumissa esille sen jumalallisen totuuden, että vaimonsa MUUN KUIN HUORUUDEN TÄHDEN hylkäävä tekee huorin. Jos joku hylkäsi vaimonsa huoruuden tähden, niin tällöin hylkäävä ei syyllistynyt huorintekemisen syntiin. Syyttömänä osapuolena hänellä on myös oikeus avioitua uudelleen. Tosin hänellä on sekin mahdollisuus, että hän antaa puolisolleen anteeksi ja pari jatkaa yhteistä matkaa. Jumala on muuttumaton, sama eilen, tänän ja iankaikkisesti. Jeesus liittyy seuraavilla sanoillaan VT:n ilmoitukseen:
Matteuksen evankeliumi:
5:32 "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin." - Sage8 on muodollisesti aivan oikeassa. Saattaa kuitenkin olla, että monet vetävät siitä vääriä johtopäätöksiä ja siksi tuon esille muutamia näkökohtia pohdittavaksi. Mieleemme saattaa esimerkiksi nousta kysymys: Jumalahan on olemukseltaan rakkaus ja Jumala rakastaa, niin miksi ihmeessä Jeesus ei sitten puhu Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan?a
Toivottavasti meillä on yhteinen lähtökohta asian tarkastelulle, joka on tämä: Jeesus on itse Jumala – kolmiyhteisen Jumalan yksi persoonallisuus. Samalla on pidettävä mielessä sekin, että Pyhä Henkikään ei ole ”vähemmän Jumala” kuin Isä tai Poika. Kaikki se, minkä Jeesus sanoi, ilmaisi ja todisti tunnusteoillaan itsestään ja Hänen armostaan ja rakkaudestaan on samalla puhetta Jumalan rakkaudesta.
Näin Jeesus sanoo itsestään: Joh. 10:30 ”Minä ja Isä olemme yhtä.” Joh. 14:9 ”Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?”
Nikaian uskontunnustus laadittiin, kun seurakunnissa ilmeni tarve ilmaista käsitteellisesti kristillisten seurakuntien yhteinen usko näiden järjestäytyessä vuonna 325 pidetyssä Nikaian ensimmäisessä kirkolliskokouksessa. Näin kirkon alkuaikoina usko Jeesuksen jumaluuteen tunnustettiin:
”….ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä….”
Tyypillisesti sen ajan tapaan Jeesus puhui paljon vertauksilla ja usein nuo vertaukset kertoivat suuresta Jumalan rakkaudesta. Kaikkein vahvimmin Jeesus esitti asiansa fariseusten ihmetellessä, miksi ihmeessä Jeesus ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan. Jeesuksen kolmiosainen suuri vertaus on suora vastaus: koska Minä rakastan syntisiä ja tahdon pelastaa heidät. Kolmiosaisessa vertauksessa Jeesusta ja samalla tietenkin Jumalaa kuvaavat yhden eksyneen lampaan perään lähtevä paimen, sitten hopearahan kadottanut nainen ja lopuksi kahden pojan isä, jonka nuorempi poika astelee ”maailman teille” (tuhlaajapoika). Erityisesti isää esimerkkinä käyttävän vertauksen alkuperäiset kuulijat käsittivät isän tarkoittavan Jumalaa.
Jeesus puhui ja teki tunnustekoja todistaen, että Jumala rakastaa meitä ja haluaa pelastaa meidät Taivaan kotiin. Koska Jeesus on omien sanojensa mukaan täsmälleen samaa olemusta kuin Isä, niin hän todisti sekä itsessään että Isässä olevasta rakkaudesta = Jumalan rakkaus.
Syntinsä tunnustava, katuva syntinen kohtaa ristin sanomassa Jumalan äärettömän rakkauden. Risti on syntisen ihmisen ja rakastavan Jumalan kohtaamispaikka. Ilman sitä Jumalan rakkaus jää kohdettaan vaille ja ihminen vaeltaa kohti lopullista Jumalan tuomiota. Jumalan rakkaudesta puhuminen ilman, että saarnassa puhutaan myös synnistä ja kadotuksesta jää yleisinhimilliseksi ”rakkauskertomukseksi”. Jos emme käänny Jumalan puoleen siinä tilassa, missä me todellisesti olemme – kadotettuja syntisiä - niin jäämme vain jonkinlaiseen rakkausilluusioon, joka on aivan jotain muuta kuin Jumalan rakkaus. Evankeliumin julistamisen tulee aina olla totuudellista lain ja armon saarnaa, mitä saarnat nykyaikana valitettavan harvoin ovat. Ilman totuudellista Sanaa, hengellisen tilaisuuden puhe voi jäädä vain inhimilliseksi yleisen rakkauden höpinäksi. Meidän on ensin herättävä paatumuksemme unesta.
Room. 2:5 ”Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi.”
Ketjussa sivuttiin tunteen, tahdon ja järjen vuorovaikutusta. Jumalan rakkaus ei ole ensisijaisesti tunteen asia, mutta ei se ole tahdonkaan asia. Myös tahtomme on langenneessa tilassa. Vihkikaavassa vakuutettu ”tahdon” ei useinkaan kovin kauaksi kanna, vaikka vakuutus tulisi sillä hetkellä rakastuneesta sydämestä. Jokainen rehellinen uskova tietää kokemuksesta, että vaikka tahtoisimme rakastaa lähimmäistämme, jäämme hyvin kauaksi täydellisestä rakkaudesta. Paavali päättää alla olevan katkelman toteamukseen, että uudestisyntyneenä hän haluaa osoittaa rakkautta, mutta vieras elementti, synti, asustaa hänessä edelleen.
Room. 7:15-20 ”Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” Joh. 3:16 ei ole suoraa siteerausta Jeesuksen sanoista, mutta Jumalan ja Jeesuksen rakkaudesta meitä kohtaan se on. - Eerikatässämoi kirjoittaa muutamia asioita, joita haluan pohtia. Mm. näitä hän kyseli:
Kysymys 1
”Minusta on vähän outoa, että täällä kysellään onko se tai se syntiä. Eikö uskova kohdallaan tiedä, mikä on syntiä ja mikä ei ja kuinka uskon elämäänsä elää? Mehän emme pelastusta saavuta toistemme uskolla ja teoilla. ”
Meidän omatuntomme on luonnostaan kuin kuminauha, se venyy ja paukkuu sen mukaan, mitä omaantuntoon syötetään. Sanaa tutkiessamme ja Jumalan puhetta Raamatun äärellä tai raitista opetusta tilaisuuksissa kuunnellessamme omatuntomme virittyy vähitellen Raamatun antamaan mittaan. Ymmärryksemme Jumalan rakkaudesta ja Hänen tahdostaan lisääntyy. Automaattista tämä ei ole; on suurta nöyryyttä olla yhtä mieltä sen kanssa, mitä Jumala Sanassaan sanoo.
Puhuttelevaa oli kuulla tunnetun laulaja-evankelista Viktor Klimenkon todistusta uskoon tulostaan. Hän eli seksuaalisuhteessa naisen kanssa ja jatkoi suhdetta uskoontulon jälkeenkin. Kovin kauaa ei kuitenkaan mennyt siihen, että Klimenko sai Raamatusta ymmärryksen, että Jumalan tahto on se, että seksuaalisuhteet kuuluvat avioliittoon, sillä ”….haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella aviomiehensä”. Niinpä Klimenko kosi ja meni avokumppaninsa kanssa naimisiin.
Armosta lahjoitettu usko muuttaa meidän asenteitamme ja sydäntämme, sillä Pyhä Henki asuu uskovan sisimmässä. Tätä muutosprosessia kutsutaan pyhitykseksi ja se kestää koko elinaikamme; sisäisen muutoksen saa aikaan aina ja ainoastaan Kristuksen Henki. Me emme saavuta pelastusta toisten uskolla ja teoilla, kuten mainitsit – mutta emme ”omalla” uskollammekaan tai omilla teoillamme. Uskomme kohde ratkaisee ja sen on oltava ristillä syntimme sovittaneessa Jeesuksessa Kristuksessa. Raamatun järkyttävimpiä kohtia ovat Jeesuksen sanat, joilla hän tuo julki sen, etteivät kaikki Jeesuksen nimeä tunnustavat tai Jeesuksen nimessä jopa voimallisia tekoja tehneet ole koskaan edes tunteneet Jeesusta Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan.
Matt. 7:21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät”
Valitettavasti näillä palstoilla on hyvin monia uskovan nimeä kantavia, jotka mm. syntikysymyksissä ovat täysin harhapoluilla. He puhuvat niin kuin maailma puhuu. Jeesuksen oma haluaa kuulla vain Hyvän Paimenen äänen.
1 Joh. 4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. …. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sen tähden he puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.”
Kysymys 2
”Onko ajatus syntiä?”
En ole aivan varma, onko tuo kysymys sinulle todellisesti ajankohtainen. Nimimerkki kysynpävain vastasikin sinun kysymykseesi oikein ja asiallisesti. Syntisyytemme ja heikkoutemme tähden me rikomme Jumalaa vastaan sanoin, teoin, ajatuksin ja laiminlyönnein. Syntinen ajatus on syntiä, sillä Jumala näkee sydämeemme – vaikka emme esim. menisi käytännössä toteuttamaan seksuaalisia fantasioitamme, niin pelkästään himoitseva ajatus on jo syntiä. Jeesus tuo tämän selvästi esille.
Matteuksen evankeliumi 5:28 ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.”
Usein tapahtuu myös niin, että lain alla oleva tai lakihenkinen kristitty tekee sellaisia syntilistoja, jotka ovat vain hänen oman tiukkapipoisen päänsä tuotteita. Vain se, minkä Raamattu sanoo synniksi, on syntiä. Viittaan vielä aikaisempaan sanomiseeni: nöyryys on sitä, että olemme yhtä mieltä Jumalan Sanan kanssa. Synnintunto, parannuksen teko, kaikki käynnistyy Jumalan Sanan puhuttelusta – mutta kiitos Jumalalle, armo, ilo Kristuksessa ja voima kilvoitteluumme tulee myös Jumalan Sanasta! - Aloittaja kirjoitti samankaltaisia mietintöjään jo 17.9. avaamaansa ketjuun ”Mikä on Jumalan tahdon vastaista?” Erityisen hyvin hänelle vastasi nimim. EvLut tuoden selkeästi Raamatun Sanalla julki, kuinka harhassa Dogmatikos ajatuksissaan onkaan.
Siteeraan tähän tuosta vanhemmasta ketjusta kohdan, jossa olevaa väittämäänsä Dogmatikos nyt toistaa – näin EvLut oikaisi entiseksi papiksi ilmoittautuneen kirjoittajan käsittämättömät väitteet.
Näin EvLut vastasi:
”DOGMATIKOS SANOO: "Seksiasiat ovat syntiä vain mikäli ne vahingoittavat toista."
RAAMATTU SANOO: "Älä tee huorin. " (2.Moos. 20:14) "Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. " (1.Kor. 6:9-10)”
Nyt nimim. Kaksikysymystä kysyi: ”Dogmatikos, ovatko homoseksuaaliset teot syntiä? Entäs onko avioliiton ulkopuolinen seksi syntiä?” ja tähän Dogmatikos vastaa tarjoten oman mielipiteensä, eikä sitä mitä Jumala kyseisistä asioista Raamatussa sanoo – näin Dogmatikos: ”Jos näillä teoilla vahingoitetaan toista, ovat syntiä. Muuten ei. Seksitekoihin pätee aivan sama kuin kaikkiin muihinkin tekoihin. Siunausta sinulle!”
On erittäin surullista ja valitettavaa, että mahdollisesti etsijöille tai vasta vähän Jumalan Sanaan perehtyneille vastaa entinen pappi, jolla ei ole opettamisen armolahjaa eikä hän näytä etsivän asioista Jumalan Sanan totuuksia. Vakuuttaessaan ketjun alussa, ettei kristitty missään tapauksessa saa tehdä syntiä, hän toisaalta antaa luvan seksuaalisissa asioissa sellaisten syntien tekemiseen, jotka ovat Jumalalle kauhistus.
Jumalan tahto on, että seksuaalisuhde yhdyntöineen kuuluu avioliittoon. Se tulee julki jo luomiskertomuksessa ja asia vahvistuu Raamatussa lukemattomia kertoja. Haureuden syntejä ei vältetä harrastamalla esiaviollisia suhteita vaan etsimällä rukoillen omaa puolisoa ja menemällä hänen kanssaan naimisiin.
1.Kor.7:2-3 ”mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.”
Annettuaan maalisen, lihallisia synnin tekoja puolustavan vastauksensa entinen pappi toivottaa ”Siunausta sinulle”! Synnin tie ei ole koskaan siunauksen tie. On olemassa maallisia ihmisiä, jotka ovat tietoisesti valinneet ns. vapaan avioliiton mallin, jossa molemmilla aviopuolisoilla on yhteisestä sopimuksesta oikeus harrastaa seksiä myös avioliiton ulkopuolella – sen kun ei osapuolten mukaan vahingoita ketään. Homoseksuaalisuus on sinänsä syvä henkilökohtainen tragedia, eikä kyseinen taipumus johda ketään kadotukseen. Sen sijaan homoseksuaaliset seksisuhteet ovat selkeästi syntiä aivan samalla tavalla kuin heteroseksuaalisten vapaat suhteet. Erityisen vaarallista on se, että Dogmatikoksen lihalliset ajatukset verhoutuvat hengelliseen kaapuun ja sanontoihin - sellainen on eksyttävä ansa.
Jeesukseen turvaava uskova on Jeesuksen vuorisaarnan mukaisesti täysin hengellisessä mielessä Jeesuksesta riippuvainen ”hengessään köyhä” ja sellaisenaan Jumalan hyväksymä, jos hän tunnustaa syntinsä ja elää parannuksessa. Langenneisuuden ja heikkoutemme tähden me teemme syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein – juuri siksi meillä on usein asiaa ristillä syntimme sovittaneelle Herrallemme. Pyhän Hengen vaikutuksesta uskova ei suosi syntiä elämässään; hän vihaa syntiä ja rakastaa Jeesusta ja Hänen Sanaansa. Armosta elävälle elämän tie Jeesuksen seurassa on ihana tie. - Emme voi välttyä tulkitsemiselta – Raamattuakin on tulkittava ja se tulisi tehdä niin, että itse Jumalan Sana selittää Sanaa. Mikä on yksittäisen jakeen asiayhteys ja mitkä muut Raamatun kohdat antavat ymmärrystä kyseiseen kohtaan? Olisi vielä hyvä, jos meillä olisi Raamattuun perehtyneitä opettajia, joiden tulkinnat saattavat lisätä ymmärrystämme.
Myös toisten ihmisten sanomisia on tulkittava samaan tapaan. Missä asiayhteydessä henkilö asiansa lausuu ja mitkä muut lausumat vahvistavat tai heikentävät yhden lausahduksen merkitystä? Ehkä joku henkilön tuntema osaa kertoa meille jotain sellaista, mikä selventää tilannetta: ”Sillä on vain tapana sanoa niin, ei se mitään pahaa sillä tarkoittanut”.
Tällä foorumilla vastaillaan jatkuvasti toisten viesteihin tavalla, joka ei tee oikeutta alkuperäisen viestin lähettäjälle eikä rakenna keskustelua millään lailla. Äsken luin eräästä ketjusta seuraavanlaisen vastauksen yhteen viestiin: ”Sinä katsot asiaa siten, että omasta poterostasi nähden olet oikeassa ja kaikki muut väärässä.”
Kirjoittaja ei ollut millään tavalla teilannut kaikki muita väärässä oleviksi, päinvastoin – hän toi esille sen, että erään kirjoittajan kanssa hän oli tismalleen samaa mieltä. Sanonta ”omasta poterostasi käsin” ei tunnu erityisen ystävälliseltä – mitä tuo kuvaannollinen sanonta sitten täsmällisesti tarkoittaakaan. Lukija ei lue vain sanoja, vaan myös merkityksiä: voisin itse lukea vastauksen seuraavasti: olet kapea-alainen, etkä huomioi muiden mielipiteitä (oma potero) luullen olevasi oikeassa etkä voi hyväksyä sitä mahdollisuutta, että joku toinen olisikin tässä asiassa oikeassa.
Raamatussa on hyvin paljon kuvaannollista kieltä johtuen siitä, että sellainen oli yleinen tapa asioiden käsittelyssä Jeesuksen aikoihin. Jos nähdään, mitä jokin Sanan kohta tarkoitti alkuperäisessä kontekstissa ja alkuperäisille kuulijoille, päästään jyvälle siitä, mitä kyseissä kohdassa tarkoitetaan.
Joku vastasi täällä kerran erään kirjoittajan viestiin tähän tapaan: ”Siinäpä nyt on tosi Raamatun selittäjä!” Suoraan ymmärrettynä vastaaja kehuu kirjoittajaa Jumalan Sanan ymmärtämisestä. Viestin kokonaissävy paljastaa kuitenkin, että kyseessä on ironiaa ja vastaaja pilkkaa kirjoittajaa. Ainakaan viesti ei saanut palautetta tyyliin ”kiitos kehuista!”. Ilmeemme ja käytöksemme voivat viestiä aivan muuta kuin mitä me suullamme sanomme. Seurakunta, jossa puhutaan paljon rakkaudesta, voi olla sisäisesti kova ja ankara – rakkaudesta saatetaan puhua pelkästään sen vuoksi, että rakkaus yksinkertaisesti on kristillisyydessä suuri hyve.
Viisaasti on sanottu, että jos sanasi ja tekosi ovat ristiriidassa keskenään, niin tekosi puhuvat vahvemmin kuin sanasi. Tämä on suuri haaste kaikille kristityille henkilöille ja kokonaisille seurakunnille.
On myös totta, että kaikilla ei ole kehittynyttä kykyä ilmaista ajatuksiaan selkeästi ja helposti ymmärrettävästi. Tulkinnalle jää tuolloin entistä enemmän tilaa. Meillä ei ole kuitenkaan lupaa tieten tahtoen vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Paavalin ilmaisu on usein koukeroista, mutta Pietari varoittaa vääristä tulkinnoista. 2.Pietarin kirje 3:16 ”niin kuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.”
Raamatun edessä omavaltaisten tulkintojen takana saattaa olla Sanan totuuden totaalista kieltämistä tai sitten halua mollata ja pilkata niitä, jotka pitävät Raamattua ylimpänä auktoriteettinaan. - Nimim. SuoraKysymys esitti kysymyksen nimiermille EvLut:
"Oletko sinä lähimmäisillesi parhaaksi?"
Saan sen vaikutelman, että kysymyksen taustalla ovat EvLutin antamat suorat siteeraukset Raamatusta sekä se, että niiden pohjalta hän torjuu Dogmatikoksen esittämät täysin Jumalan Sanan vastaiset mielipiteet. Dogmatikos, näin arvelen, kokee mahdollisesti, että EvLutin antama palaute loukkasi häntä eikä se näin ollen ollut hänen parhaakseen.
Jumalan Sana, sekä lakina, että evankeliumina on aina meidän parhaaksi - silloinkin, kun se meihin sattuu ja me haluamme sen torjua. Kristitty, Jeesuksen oma, ihminen turvaa Jumalaan ja pitää Hänen Sanaansa korkeimpana auktoriteettinaan. Hän ottaa sen vastaan ensiksi itselleen ojentautuen omassa elämässään Sanan mukaan, tehden parannusta ja iloiten siitä armosta, mikä antaa hänelle voimaa jatkaa Jeesuksen seurassa elämän tiellä. Toiseksi uskova tarjoaa samaa Jumalan Sanaa myös muille rukoillen ja toivoen, että sen valo poistaisi uskottoman sydämessä olevan pimeyden, antaisi hänelle synnintunnon ja veisi parannukseen ristin sovituksen edessä.
On hämmästyttävää, kuin Dogmatikos aloittaa ikään kuin hienosti ja hurskaasti: "Mutta käsitys ei olekaan pohjautunutkaan alkuperäiseen Jeesuksen opetukseen vaan kulttuurin tuomiin tulkintoihin. " Samassa viestissä hän tuo esille ehdottomina pitämiään väitteitä, jotka EIVÄT pohjaudu Jeesuksen opetukseen vaan OMIIN tulkintoihinsa. Lue EvLutin sinulle kirjoittama kirjoitus ja ota se vastaan, sillä suora lainaus Raamatusta on Jumalan puhetta sinulle.
Lähimmäisen paras on perimmiltään sitä, että me teemme ja toimimme lähimmäisen iankaikkista parasta ajatellen. Huorintekeminen on syntiä, koska Jumala niin sanoo riippumatta siitä, että osapuolet selittelisivät, ettei tämä kahdenkeskinen seksi nyt ketään vahingoita. Ihmisen tai kirkon ajatus siitä, mikä on lähimmäiselle parasta ei todellakaan ole eikä saa olla Jumalan lapsen korkein ohjenuora. Meidän ainoa auktoriteettimme on Raamatussa ilmaistu Jumalan Sana. - Ketjun avaaja: "Mieheni pistää vastaan. Hän ei halua operaatiota vaikka se on mitätön merkitykseensä verraten. Oletteko muut ympärileikkautuneet Israelissa? Tämä olisi pohja irtautumiselle pakanallisesta Suomesta".
Ketjun avaaja näyttää olevan Israeliin vuodeksi muuttavan pariskunnan vaimo. Korjasin hieman aloitustekstiä siinä olleiden virheiden vuoksi - toivottavasti korjaus tekee oikeutta alkuperäiselle ajatukselle. Kuulutte molemmat helluntaiseurakuntaan, joten seurakuntanne pastorin täytyy olle tietoinen ympärileikkauksesta ja kenelle Jumala sen aikoinaan tarkoitti. Nimimerkki "eilakiliitolle" kirjoitti vastauksessaan oikein ja suoraan Raamatusta:
"Jos ympärileikkautatte itsenne, Kristus ei ole teille miksikään hyödyksi"!!
Minua hämmästyttää perheen rouvan toteamus, ettei kyseinen operaatio ole mitään merkitykseensä verrattuna - mihin ihmeen merkitykseensä? Ympärileikkauksella ei ole meille mitään merkitystä. Ainoa, millä on merkitystä Jumalan silmissä on se, että olet uudestisyntynyt Jeesukseen uskova kristitty. Jumala toteaa Sanassaan, että ympärileikkausta vaativat ovat oman lihallisen mielensä vallassa. Paavalin aikana jotkut vaativat ympärileikkausta sulautuakseen juutalaisiin ja sillä tavalla välttääkseen kristittyjen osaksi tulevasta vainosta.
Gal 5:26:12-15 "Kaikki, jotka pyrkivät lihassa olemaan mieliksi, ne pakottavat teitä ympärileikkauttamaan itsenne vain siksi, ettei heitä Kristuksen ristin tähden vainottaisi. Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia, vaan he tahtovat teitä ympärileikkauttamaan itsenne saadakseen kerskata teidän lihastanne. Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus."
Nimimerkki "sydämen.leikkaus" kirjoitti asiallisesti ja oikein - vain sydämen ympärileikkaus eli uudesti syntyminen Hengessä on Jumalalle mieleen.
Joku arveli, että avaus olisi jotenkin keksitty kysymys. Niin ei välttämättä kuitenkaan ole. Olen asunut Israelissa aikoinani useita vuosia ja tämän tästä törmäsin kristittyihin, joiden juutalaisuuden fanitus oli tuottanut monenlaista epäraittiutta. Me rakastamme Israelia ja juutalaisia Jumalan omaisuuskansana, mutta meidän tulee nähdä nykyinen Israel kovin maallistuneena ja valtaosin Messiastaan vielä vastustavana.
Avaaja kirjoitti vielä: "Varmaan toimimme messiaanisten kanssa. Haluaisin noudattaa juutalaisia perinnöistapoja." Voi sinua! - jos olet Kristuksen oma, niin pitäydy Kristukseen ja Hänen armoonsa. Juutalaisten perinnäistavoista löydät vain näännyttävän lain tien, joka vie ohi Kristuksen ristin.
Kolossalaiskirje 2:8 "Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." - Lukiessamme Uutta Testamenttia kohtaamme jatkuvasti varoituksen sanoja. UT:n kirjoissa on vain yksi kirja, joka ei varoita harhaopeista tai vääristä julistajista ja tämä kirja on kirje Filemonille. Kaikkina aikoina alkuseurakunnasta lähtien uskovat ovat joutuneet taistelemaan monenkirjavia harhaoppeja vastaan – koska näinä aikoina elämme mielestäni laajaa Sanasta luopumisen aikaa, niin varoituksen Sana on entistä enemmän paikallaan.
Tuntuisi hienolta, jos asia olisi niin, että Pyhän Hengen saaneina uskovilla on aina näkökykyä huomaamaan harhaopit oikeasta, raittiista opista. Jos asia olisi niin, niin silloin Jeesuksen ei tarvitsisi varoittaa omiaan – väärät opit tulevat kuitenkin salakavalasti seurakuntiin, uskovien on niitä sen tähden tarkattava ja varottava. Sekä ulkoiselta käytökseltään, että pinnallisilla lauseillaan harhaopettajat ovat kuin ketkä tahansa – jos he eivät puhuisi lainkaan uskosta ja Jeesuksesta, asia olisi ilmeinen. Nyt heitä on varottava, sillä he näyttävät monin tavoin Jeesuksen lammaslaumaan kuuluvilta lampailta ja lisäksi he elävät seurakunnissa seurakunnan hyväksyminä uskovina jäseninä.
Matt. 7:15 ”Kavahtakaa vääriä profeettoja (=julistajia), jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.”
Apt 20:30 ”ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”
Tärkeä on kysyä, miksi varoituksia niin harvoin sanotaan ääneen. Esitän tässä muutamia arvioita esittämääni kysymykseen.
1. Joukkopaine, pelko rakkaudettomaksi julistamisesta ja oma huonommuuden tunne sulkevat suumme. Arvioija joutuu koko yhteisön silmätikuksi tilanteessa, jossa muut pitävät harhaopettajaa erityisen vahvana julistajana. Arvioija voi tiedostaa kipeästi oman heikkoutensa, jonka vastapuolella on mahtipontisesti voimasta ja voitoista puhuva, suosiota saanut julistaja. Ystävinä pidettyjen seurakuntalaisten torjumaksi joutuminen on raskas taakka, jonka arvioija saattaa joutua kohtaamaan.
2. Ymmärrämme väärin Jeesuksen sanan ”Älkää tuomitko…”. Sanalla viitataan väärämieliseen panetteluun ja suoranaiseen ilkeyteen. Oikeaan, rehelliseen tuomion antamiseen uskovia sen sijaan kehotetaan. Kaikki on koeteltava ja paha on torjuttava.
Joh 7:24 ”Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."
3. Usein kuulta lause: ”älä koske Herran voideltuun”. Kyseinen lause on otettu 1.Sam 24:11 kohdasta, jossa Daavid sanoo kuningas Saulista: ”Minä en satuta kättäni herraani, sillä hän on Herran voideltu”. Asiayhteydestä voimme lukea, että Daavidilla oli mahdollisuus surmata Saul, mutta sellaiseen tekoon Daavid ei ryhtynyt.
4. Arvioijaa varoitetaan Pyhän Hengen pilkasta. Tätä käytetään hyvin usein – jos arvioit ja torjut jonkun julistajan, toimit Pyhää Henkeä vastaan. Väärän julistuksen torjuminen on Herramme suora kehotus ja Pyhä Henki varustaa jotkut erityisellä henkien erottamisen armolahjalla. Sen sijaan jos emme ota vastaan Pyhän Hengen, armon Hengen todistusta, joka todistaa Jumalan armosta Kristuksessa, pilkkaamme Pyhää Henkeä ja ilman parannusta kuolemme lopulta synteihimme. Väärässä hengessä toimivien suosiminen ei taatusti anna kunniaa Jumalan Pyhälle Hengelle.
5. Ymmärrämme väärin Gamalielin neuvon – Apt. 5:38 ”Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan.”
Sanojen takana on fariseus Gamaliel, ei Jumala. Jeesus itse huomautti fariseusten syyttävän Jeesusta itseään siitä, että Hän toimisi sielunvihollisen voimassa. Fariseukset ovat täysin sokeita nähdäkseen missä ja kenen kautta Jumala tosiasiallisesti toimi.
Luuk.11:18 ”Jos nyt saatanakin on riitautunut itsensä kanssa, kuinka hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte minun Beelsebulin voimalla ajavan ulos riivaajia.”
Menestys ei ole mikään merkki Jumalan toimimisesta. Jeesuksen mukaan vain harvat pelastuvat ja Hän nimittää uskovien ryhmää piskuiseksi laumaksi. Islamin, Jevohan todistajien tai mormonien menestys ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että ne kaikki ovat ei-kristillisiä kultteja.
6. Kokouksen ilmapiiri vie meidät mukaansa, emmekä osaa kyseenalaista mitään. Kovaääninen musiikki, tanssiminen, julistajan edestakaisin kävelyt, puhujan ylistyssanojen huutamiset vievät helposti tarkkailukyvyn siitä, mitä julistaja tosiasiassa sanoo. Onko kaiken keskuksena ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus vai itse esiintyjät – ”Tulkaa ja viihtykää, täällä on Kristus”.
Matt.24:23 ”Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.” - Kaikille lienee selvää, että meidän tietomme koostuvat pääasiassa luetusta tai opetetusta materiaalista. Tiedonhankintaa varten netti on ylivertainen muihin tietolähteisiin verrattuna – lukija joutuu näkemään kuintenkin vaivaa oikean tiedon etsimiseen ja eri tietolähteiden vertaamiseen. Vakaumuksellisen kristityn - (sen paremmin kuin ateistinkaan), - jollainen esimerkiksi minä olen, ei tule väittää sellaisia teorioita todistetuiksi ja tieteellisiksi faktoiksi, joiden takana ei ole aukotonta kokeellista aineistoa. Niinpä esim. alkuräjähdys on vain yksi teoria, jota ei ole voitu tieteellisesti miksikään lopulliseksi totuudeksi todistaa.
Tiede on koko ajan muuttuvainen – eilispäivän teoriat ovat pian vanhentuneita, eikä ikuinen Jumala ole tieteen tutkittavana. Tieteellä ei myöskään voilla välineitä tutkia Jumalan työtä luomisessa; erityisesti siksi, että tiedemiesten yleinen lähtökohta on Jumalan olemassaolon kieltäminen. Toki vakaumuksellia kristittyjä, uskova tiedemiehiäkin on olemassa. Usko Jumalan kaiken luomiseen on ns. uskon kysymys – ilman Sanasta syntyvää ja Pyhän Hengen vaikuttamaa uskoa on mahdotonta ihastella kaikkea ympärillämme Jumalan suurena tekona.
Heb 11:6 ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.”
Voitaneen sanoa, että Jumalasta tiedetään riittävästi, että Häneen voi uskoa, mutta toisaalta sen verran vähän, että Häneen voi olla uskomattakin. Usko ei kuitenkaan synny pelkällä ihmisen päättelyllä ja pohdinnoilla, vaan Jumala itse vaikuttaa ihmisen sydämessä sen, että ihminen voi ottaa vastaan pelastussanoman Jeesuksesta Kristuksesta.
Joillakin kristityillä on edellytyksiä tehdä laajoja tutkimuksia ja niiden pohjalta kirjoittaa kirjoja ja muuta materiaalia lähtökohtanaan se vakaa uskoa, että Jumala on kaiken takana. Esimerkiksi lääkäri Pekka Reinikainen oli kova ateisti, kunnes hän tuli monien pohdintojensa kautta siihen tilaan, että hän sydämensä pohjasta huusi rukouksensa Jumalan puoleen. Nyttemmin Pekka Reinikainen on kirjoittanut useita kirjoja ja pitänyt satoja luentoja Jumalan luomistyön puolesta. Samalla tavalla professori Tapio Puolimatka on uskova professori ja hänkin on kirjoittanut sarjan kirjoja luomisesta ja Jumalan ihmeellisestä järjestyksessä koko luomakunnassa.
Mitä tulee evoluutioteorian ”isään” Charles Darwiniin, niin hänkin joutui tutkimuksissaan ihmettelemään ja näkemään, että jokin korkeampi voima on kaikkea ohjannut. Tunnettu on mm. hänen toteamuksensa silmän ja koko näkökyvyn suhteen, jota ei voinut millään selittää luonnon valinnat. Näin Charles Darwin totesi (käännös englannista): ”Olettamus, että silmä kaikkine sen jäljittelemättömine piirteineen, joiden avulla tarkentuvat eri etäisyydet, valojen eri määrien kontrolloiminen, pallomaisten ja kromaattisten poikkeamisten korjaamisineen olisi voinut muodostua luonnollisella valinnalla, on absurdi kaikkein korkeimmalla asteella”.
Joku totesi, enkö ole koskaan lukenut painovoimasta, kyllä toki. Ihmettelyä riittää siinä, että kaikki elollinen ja elämän mahdollistavat asiat todellakin toimivat ihmeellisessä yhteydessä toisiinsa. Luulen, etteivät Jumalan kieltävät halua tutustua tarkemmin sen paremmin Pekka Reinikaisen teoksiin kuin Tapio Puolimatkaan julkaisuihin – puhumattakaan, että he avaisivat Raamatun.
Charles Darwin itse ei ollut Jumalan kieltäjä vaan agnostikko. Elisabeth Hope on kirjoittanut vierailustaan Charles Darwinin kanssa siinä vaiheessa, kun Darwin lepäili jo hyvin huonokuntoisena vuoteessaan – hänellä oli Raamattu käsissään ja hän oli tutkinut Hebrealaiskirjettä. Näin Darwin sanoi lady Hopen mukaan suurista tutkimuksistaan:
"Olin nuori mies, jolla oli epämuodollisia ideoita. Heitin kysymyksiä, ehdotuksia, joita mietin jatkuvasti kaiken aikaa; ja minun hämmästyksekseni nuo ideat levisivät kuin tulipalo. Ihmiset tekivät niistä itselleen uskonnon. "
P.S. Aivan oikein Markku - usko on lahja, joka lopulta riittää. - Auroraborealis: "Natanael...mitä siis tapahtui kun maapallo luotiin, jos se kerta ei ollut mielestäsi räjähdys? Luotiinko maapallo siivuittain, vai pikkuhijaa ja miten?"
Kiitos kysymästä Auroraborealis! Minulla ei ole tyhjentävää vastausta siihen, kuinka ihmeellisesti maailman luominen yksityiskohtaisesti tapahtui. Uskon itse Jumalaan ja Hänen luomistyöhönsä - kaikki, aivan kaikki luomakunnassa viittaa valtavaan älylliseen suunnitteluun ja tarkoituksenmukaisuuteen. Kaiken takana on oltava Luoja, Jumala, joka on ollut kaikessa mukana. Mainitsemasi alkuräjähdys ei ole tieteen tutkimustulos, vaan todellakin tiedemiesten keskeinen ajatus ilman mitään tutkimustuloksia.
Maailmankaikkeuden syntyä koskeva alkuräjähdys on nykyisen evoluutio-opetuksen pohjana. Alkuräjähdys ja sen kautta alkanut evoluutio ovat molemmat fiktiota eivätkä faktoja. Evoluutioteoria on vanha filosofinen uskomus, Anaximander Miletolaisen (610 – 547 eKr) mukaan elämä alkoi vedessä, josta kalat kiipesivät kuivalle maalle ja kehittyivät eläimiksi sekä vähitellen myös ihmisiksi.
Darwin ei ollut ensimmäinen, joka edusti tällaista pseudotiedettä eli näennäistiedettä, joka ei täytä tieteelle asetettuja kriteereitä. Tällaisella kehityksellä ei ole myöskään yhteyttä Jumalan luomistekojen kanssa ja se on ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa. Evoluutio-opetus vie ihmisiltä pohjan uskoa Jumalaan kaiken Luojana. Evoluutio-opin perustana on yleensä näkemys, että Jumalaa ei ole olemassa.
Darwinistisen näkemyksen mukaan elämä on syntynyt ilman Jumalaa monien satunnaisten prosessien kautta yksinkertaisista elämänmuodoista monimutkaisemmiksi miljoonien vuosien kuluessa. Ei ole olemassa sellaisia argumentteja, joiden perusteella evoluutioteoria voitaisiin todistaa oikeaksi.
Vaikka maailman syntyhistoriaa ei voida todistaa tieteellisesti oikeaksi, tästä huolimatta siitäkin on tehty oletuksien pohjalta oppi, jota pidetään tieteellisenä ja ainoana oikeana maailman syntymisen selityksenä. Sama koskee myös evoluutiota. Sattumia ja olettamuksia ei pitäisi sovittaa tieteeseen, mutta kehitysoppi onkin oma uskontonsa ja täydellinen vastakohta Raamatun ilmoitukselle.
Evoluutio-oppi ei pysty selittämään koskaan eliöiden fysiologista toimintaa ohjaavaa geneettistä koodia ja sitä, miten se on muodostunut. Tämä on kaiken elollisen toiminnan jatkuvuuden ja lajien lisääntymisen kannalta asia, jota tiede ei pysty koskaan selittämään. Kaiken elollisen geneettiseen perimään on kirjoitettu sen elintoiminnat lisääntymistä ja käyttäytymistä myöten. Tämä kaikki on vaatinut tarkan järjellisen suunnittelun. Kaikki nämä ovat jatkuvasti meidän nähtävissämme ympärillämme olevassa luonnossa, kuten Room. 1:20 on sanottu: ”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä.”
Kuten alussa totesin, en osaa selittää Jumalan luomistyötä, koska en ollut paikalla. Jumalan ihmeellinen suunnittelu tuntuu minusta järkevältä. Ajattele vaikkapa ympäröivää avaruutta, kuinka kaikki liikkuu suhteessa toisiinsa aihauttamatta täydellistä kaaosta. Kuinka maapallon elämä jäätyisi, jos maapallo olisi hituenkin kauempana auringosta ja elämä sulaisi kuumuuteen, jos olisimme hieman lähempänä aurinkoa. Kuintekin - olemme juuri oikeassa suhteessa aurinkoon, että voimme täällä elää ja hengittää! Ajattele maapallon pyörimistä ja kiertorataa - kaikki täällä olevat vedet ja elämä pysyy paikoillaan ja toimii aina vain: mitä on ihminen tunteineen ja ajatuksineen, sattumaako - kun käyn kävelemässä luonnnon keskellä minusta on rauhoittavaa ja samalla ihmeteltävää ajatella, että Jumala on kaiken tämän takana. - Hei Auroraborealis!
Alkuräjähdyksestä puhutaan usein ja onpa se päässyt koulukirjohinkin saakka. Se on vain selitysmalli, mutta tiede ei ole löytänyt siitä mitään kiistämättömiä todisteita. Alkuräjähdys ei siis ole minkään tieteellisen tutkimuksen tulos.
Sain silmäillä vähän Physics B Letters -tiedelehteä, josta tässä vähän aineistoa:
"Alkuräjähdystä ennen kaiken on ajateltu sijaitsevan yhdessä äärettömän tiheässä pisteessä.
Ongelmana on, että tästä singulariteetiksi kutsutusta tilasta ei tiedetä juuri mitään. Varmoja todisteita sen olemassaolosta ei ole, ja joidenkin fyysikoiden mukaan se saattaa olla pikemminkin suhteellisuusteorian puutteellisuuden seuraus kuin todellinen luonnonilmiö."
Me tukeudumme helposti järkeemme, tieteeseen, vaikka se ei antaisikaan mitään loogista selitystä maailmankaikkeuden syntyyn. Professori Richard Lewontin: ”Me olemme tieteen puolella siitä huolimatta, että jotkut sen ajatusrakennelmat ovat selvästi järjettömiä, siitä huolimatta, että se on epäonnistunut täyttämään monia sen liioiteltuja lupauksia terveydestä ja elämästä, siitä huolimatta, että tiedeyhteisö sietää toteen näyttämättömiä ‘se nyt vaan on niin’ -tarinoita, koska meillä on ennakkositoutuminen, sitoutuminen materialismiin.
Professori Richar Levontin kirjoittaa tekijöistä, joiden vuoksi ihminen pyrkii selittämään kaiken tieteellä - jo ennakkoon ilman vahvoja todisteitakin: "Kyse ei ole siitä, että tieteen menetelmät tai vakiintuneet tavat jotenkin pakottavat meidät hyväksymään aineellisen selityksen ilmiömaailmasta, vaan päinvastoin me olemme jo ennakkoon aineellisiin syihin sitoutumisemme johdosta pakotettuja luomaan tutkimuskoneiston ja käsitekokonaisuuksia, jotka tuottavat aineellisia selityksiä, siitä huolimatta miten vasta-intuitiivisia, siitä huolimatta miten hämmentäviä maallikoille. Sitä paitsi materialismi on ehdoton, sillä emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin.”
Ihminen siis keksii tieteen nimissä erilaisia selitysmalleja, koska ei halua ottaa vastaan sitä Raamatun totuutta, että Jumala on kaiken Luoja.
Länsimaisessa yhteiskunnassa on vallalla käsitys että tiede on yhtäkuin tosiasia. Länsimaisessa yhteiskunnassa on myös vallalla yleinen virheellinen käsitys että "tiede" on yhtäkuin materialismi (kaikki on vain materiaa ja energiaa ei tarvita Jumalaa). Tämä väärä käsitys johtuu siitä että materialistit eli naturalistit (evolutionistit=darvinistit) ovat omineet tieteen itselleensä. He sanovat isoon ääneen ettei Jumalaa saa tuoda tieteeseen sillä "uskomukset" eivät kuulu tieteeseen. Kuitenkin he samalla itse tuovat omat "uskomuksensa" tieteeseen. Evolutionisteilla on ennakkositoutuminen materialismiin.Juuri tästä professori Richard Lewontin on puhunut.
Meillä kristityillä on usko Raamatun Jumalaan ja Sanan totuuteen. On hyvä tietää, että ensimmäiseksi alkuräjähdys mainittiin tiedemiesten keskuudessa tilanteessa, jossa joku tiedemies vain keksi sen, kun mitään muutakaan teoriaa ei ollut. "Jospa kauan aikaa sitten tapahtui jokin alkuräjähdys?" Se oli siis tiedemiesten välistä huulenheittoa. - ......Voimme olla eri mieltä asioista, mutta koska Jumala on kaiken Luoja ja ylläpitäjä, niin taiteessa ei voi olla salattuna jotain syvempää totuutta. Luojan luomisvoimaa on ihmisessä, siinä kaikki – voimme ihastella ja ihmetellä taideteoksia, mutta kaiken suuren kunnian ansaitsee aina yksin Luoja itse. Ihailemme taidetta juuri siksi, että sen kautta ihmisellä on mahdollisuus kuvata ihmisyyteen liittyviä asioita ainutlaatuisella, koskettavalla tavalla. Uskonoppi, oppi Jumalasta, kohdistuu ensi sijassa meidän ymmärrykseemme, taide enemmän tunne-elämäämme.
Totta kai Jeesuksen elämään ja sanomisiin liittyy paljon sellaista, mitä ei ole kirjoitettu Raamattuun. Luonnollista on mm. se, että Hän keskusteli opetuslastensa kanssa jatkuvasti vaeltaessaan heidän seurassaan. Raamattu itsekin sanoo:
Johannes 21:25 ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.”
Sen sijaan ajatuksessa Jeesuksen avioliitosta on kysymys yrityksestä tehdä Jeesuksesta samanlainen ihminen kuin mitä me olemme. Jeesus oli kuitenkin ihmiseksi synnyttyäänkin edelleen myös Jumala, täysin pyhä, joka oli tietoinen tehtävästään sovittaa ristinpuulla koko maailman synnit. Sen verran tiedämme, että Jeesus eli niukkuudessa, Hänellä ei ollut pysyvää kotia ja koko toimintansa ajan hän keskittyi pienen opetuslasten ryhmän tukemiseen evankeliumin sanoman eteenpäin viemiseksi. Jeesus tuli tänne Isänsä luota Taivaasta ja Hän säilytti koko ajan taivaallisen jumalallisen luontonsa. Näyttää siltä, että avioituneesta Jeesuksesta puhuvat sellaiset ihmiset, jotka eivät usko Jeesuksen täydelliseen synnittömyyteen tai siihen, että Jeesus odotettu Messias, koko maailman Vapahtaja.
Raamattu puhuu Jeesuksen maallisista vanhemmista, hänen velipuolistaan ja sisarpuolistaan ja ystävistään. Raamattu kertoo pääasiat Jeesuksen maallisesta elämästä, joten avioliiton totaalisen sivuuttamisen syy täytyy olla siinä, että Jeesuksen koko elämän keskipiste oli maailman syntien sovittamisessa eikä Hänen maalliseen elämäänsä Jumalana voinut kuulua meidän syntisen ihmisten lohdutukseksi annettu avioliitto. Monet ihmiset torjuvat uskon siihen, että Jeesus oli lihaksi tullut Jumala erityistehtävineen, joten he liittävät Jeesukseen sellaisia myyttejä kuten avioliitto, omista lapsistaan ja elämisestä aivan tavallisen elämän kuten muutkin ihmiset. - Kiitos sinulle, Olli, keskustelun jatkumisesta asiallisena – se ei ole tavallista tällä keskustelufoorumilla. Yritän keskittyä erityisesti niihin asiakohtiin, joissa pyydät vastausta eli esität jonkin kysymyksen.
Miten nuoria pitäisi lohduttaa? Lähdetään tästä liikkeelle. Kuten kaikki tiedämme, niin ihmisen seksuaalisuus herää paljon aikaisemmin ennen kuin nuori on henkisesti valmis parisuhteeseen, saatikka vastuulliseen, toista huomioivaan, kunnioittavaan ja vuorovaikutteiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ihmisen eläessä lapsuuden ja nuoruuden rajamailla, niin terveinä rajoitteina toimivat ujous, epävarmuus omasta identiteetistä, tunne-elämän heittelevyys sekä kasvava tietoisuus moraalisesta vastuusta sekä itseä että lähimmäisiä kohtaan. Seksuaalista patoutumaa nuori purkaa itsetyydytyksellä, joka ei toiminnallisesti ole synnillistä eikä itsessään paheellistakaan. Tämä kaikki siitä huolimatta, että jotkut uskonnolliset piirit ovat leimanneet itsetyydytyksen turmiolliseksi. Valitettavasti ankaran rajoitteellisessa uskonnollisessa ilmapiirissä ihmisestä kehittyy helposti seksuaalikielteinen, estoinen ja myöhemmin avioliitossaankin seksistä vain vähän nauttiva. Vain se, minkä Jumala Sanassaan sanoo synniksi, se on syntiä.
Nuori itsekin näkee ja kokee, että hän on vasta kehittymässä aikuiseksi, joka ottaa kerran täyden vastuun sekä omasta, että lähimmäistensä elämästä. Hänen on lohdullista tietää, että samalla hän saa kehittyä sekä henkisesti, että seksuaaliseksi täyteen aikuisuuteen. Käytännössä kaikki nuoret kokevat ohimeneviä ihastuksia, joita hän ei myöhemmin tahdo nähdä eikä kuulla heidän kuulumisiaan. Sydänsurut ovat usein tuskallisia ja joudumme kantamaan taakse jääneiden ihmissuhteiden arvet. Jos tähän kaikkeen lisätään vielä sellainen elämälle vieras elementti, että seksin harrastaminen satunnaisissa suhteissa olisi luonnollinen asia emmekä millään lailla tule satutetuksi irrallisissa suhteissa, niin vastuulliseen parisuhteeseen kasvaminen estyy. Käytännössä jokainen nuori haaveilee onnellisesta, pysyvästä avioliitosta, omasta kodista, perheestä, antoisasta työstä ja hyvistä ystävistä. Lohduttava tieto nuorille on siinä, että olet kasvamassa aikuisuuteen, ja löydät oman paikkasi tässä kovassa maailmassa ajan kanssa – mitään kiirettä ei ole. Jumala ymmärtää hyvin seksuaalisen voiman, mutta sen käytännön toteutus on parhaimmillaan pysyvässä, rakkaudellisessa parisuhteessa = avioliitossa.
1.Kor 7:9 ”mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.”
”Miten sitten eronneilla?”
Valitettavasti tämä kysymys on lyhyesti vastattavaksi liian laaja. Avioerot ovat hyvin erilaisia: selvää, että ihastumisen tähden vaikkapa nuorempaan vaihtaminen on väärin, mutta toisaalta Jumala ei pakota ketään elämään avioliitossa, jossa on toistuvaa julmaa henkistä/fyysistä väkivaltaa. ”Älä tapa” –käsky koskee myös sitä, ettemme saa antaa kenenkään tappaa itseämme, edes henkisesti. Juuri eronneella tulisi olla paljon tärkeämpiä asioita mielessään kuin seksisuhde. Miksi ero tapahtui, missä asioissa toimin mahdollisesti väärin, mitä seurauksia erolla on vaikkapa yhteisiin lapsiimme, entiseen puolisooni ja minun itseni henkiselle jaksamiselle ja suhteeseeni Jumalaan? Koska oma elämäni tältä osin romahti, niin olisiko minun syytä etsiä lohtua ja ohjausta Sanasta ja neuvonpidosta Taivaallisen Isäni kanssa? Oikein sanoit, Jumala ei ketään pakota juoksemaan mihinkään suuntaan, mutta ehkä suunnanmuutos, parannuksen tekeminen, elämässä Jumalan edessä olisi aika ajoin hyvä asia.
Yritin sanoa jo aikaisemmin, että Raamatussa ei ole kaikkea elämiseen liittyviä, yksityiskohtaisia totuuksia. Sen sijaan siellä on riittävästi aineistoa, jonka pohjalta voimme ojentautua elämässämme etsiessämme Jumalan siunaamaa elämän mallia. Kaikki riittävä tieto suodattuu mieliimme vain Jumalan tuntemisen kautta – suurin osa ihmisistähän pysyttelee kaukana Luojastaan. Viittasit mm. Pietariin, näin hän itse asiasta kirjoitti:
2.Pietarin kirje 1:3 ”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellä.” - ......Sen sijaan johtopäätöksesi, ettei Raamatussa ole kaikkea rakkauden ja avioliiton suhteen tuntuu hieman hätäiseltä. Avioliiton suhteen Raamatussa on kaikki se, minkä me ihmiset tässä ajassa tarvitsemme. Sen huipentumana on kuva siitä, että miehen ja naisen suhde avioliitossa on samankaltainen kuin Jeesuksen suhde seurakuntaan (uskovien yhteisöön). Nykyaikana ihmiset polkevat Jumalan Sanaa maahan yrittämällä mm. asettaa samaa sukupuolta olevien parisuhteet samanveroisiksi miehen ja naisen avioliiton kanssa. Mitä meidän avioliittoihimme tulee, Raamatussa on kaikki tarvittava tieto – Jumala on tahtonut sen meille ilmoittaa. Avioliiton kalliopohjana on avioliiton asettaja, Jumala, ja avioparien keskinäisissä suhteissa toistensa kunnioittaminen ja rakastaminen samalla kun mies on perheen pää.
Rakkauden suhteen Raamattu kylläkin kertoo monin tavoin, mitä on rakkaus ja käsittelee rakkauden erilaisia muotoja kuten esim. Jumalan rakkautta meihin, vanhempien rakkautta lapsiinsa, ystävien rakkautta, eroottista rakkautta, uskovien välistä rakkautta jne. Koska ”Jumala on rakkaus”, niin Raamattu ei mitenkään voi kattavasti kuvata mitä tuo Jumalassa oleva kaiken kattava rakkaus on. Raamattu sanoo jopa itsekin, ettemme voi sitä täysin käsittää. Meidän ymmärryksellemme riittää se, mitä Jumala rakkaudesta Sanassaan sanoo. Siinä meillä on jo riittävästi ihmettelemistä ja pohtimista. - Hei taas Olli!
Palasin Lapista hiihtelemästä ja huomasin, että meidän on syytä jatkaa keskustelua, hyvä niin. Kirjoitit: ”….että taiteessa on syvempi totuus, Raamatun lisäksi - tulkittuna Pyhän Hengen johdatuksella eikä kirkkojen perinnäissääntöjen mukaan”.
Se on totta, että taiteellisuuden ja kaiken luovuuden alkulähde on Jumalassa. Hänhän on luonut kaiken Sanallaan ja kaiken lisäksi hän loi ihmisen ”omaksi kuvakseen”. Meissä kaikissa ihmisissä on siis jotain jumalallista, Hänestä peräisin olevaa. Raamattu lähtee liikkeelle luomiskertomuksesta, kun Jumala loi kaiken. Meissä ihmisissä on myös runsaasti luovuutta, joka näkyy arjenkin keskellä, mutta erityisesti eri taiteissa. Taiteet voivat koskettaa meidän sisintämme erittäin voimakkaasti.
Sen sijaan taiteista emme voi löytää mitään ns. syvempää totuutta. Jumalaan uskovana lähden siitä, että Jumalassa ja Hänen Sanassaan voimme löytää objektiivisen totuuden, mutta taiteissa kohtaamme yksittäisten ihmisten välittämän subjektiivisen totuuden, ilmauksen henkilön sisäisestä maailmasta. Historiassa voimme nähdä useita moraalittomuuden aikakausia, jolloin myös taiteet ovat eläneet samaa rappion aikaa. Jumalan Pyhä Henki voi ilman muuta olla luomassa ihmisten kautta taidetta: esimerkiksi Bachin sävellyksiä kutsutaan jopa viidenneksi evankeliumiksi. Toinen puoli on kuitenkin se, että taiteiden kautta ihminen voi myös pilkata Jumalaa ja antaa uskosta täysin irvokkaan ja vääristyneen kuvan. Langenneen ihmisen käsissä ja mielessä myös taide on langennutta.
Kirkkojen perinnäissääntöjen vastakohtana on elävä Jumalan Sana ja sen mukainen luova, lähimmäisiämme kunnioittava ja rakastava elämäntapa. Oikea kristillinen elämä ei voi olla kaavoihin kangistunutta, vaan se on luovassa vuorovaikutuksessa kulloisenkin ajan ilmiöihin, ihmisiin ja Jumalaan. Kirkko on turvautunut perinnäissääntöihin ja liturgisiin kaavoihin, kun sen pitäisi turvautua elävään ja luovaan Jumalan Sanaan.
Kysyt: ”Asetammeko nuoret ja eronneet liian vaativaan paikkaan?” Ihmisen elämässä on oma rytmiksi ja aikakautensa: lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus – leikki-ikä, kasvuikä, työ ja pariutumisaikakaudet sekä kypsymisen ja luopumien ajat. Jumala tahtoo suojella kasvavaa ihmistä niin, että hän saisi elää turvallisen lapsuuden, löytäisi nuorena oman identiteettinsä ja terveen itsetunnon ja sitoutuisi jossain vaiheessa yhteen avioliittoon ja oman perheensä kasvattamiseen. Tämän maailman moraalittomuus, kiristyvä työelämä ja ulkoiset mukautumisvaatimukset asettavat nuoret liian vaativaan paikkaan. Yksilö tahtoo hukkua ja ihminen kadottaa yhteytensä sekä itseensä, että Jumalaan. Eronneiden tilanne on yksilöllinen, eikä tätä ihmisryhmää voi käsitellä yhtenä pakettina – asiaa täytyy lähestyä sekä Jumalan Sanalla, että samalla luovalla rakkaudella. Paljon tästä olisi kirjoitettavaa, mutta sanon tässä yhteydessä vain se, että Jumalan Sana käsittelee avioeroa paljon tarkemmin ja monipuolisemmin kuin useimmat ovat huomanneetkaan.
Huomautat Jeesuksen sanoista: ”Kun Jeesus puhui avioliitosta, Hän sanoi myös: Ei tämä kaikkia koske. ” Yritän tässä yhteydessä vastata lyhyesti. Kyseisessä Matteuksen evankeliumin kohdassa Jeesus puhuu erilaisista ihmisistä, jotka ovat avioliittoon kelpaamattomia. Jeesus esittää asian hyvin lempeästi, sillä kuulija voi itse pysähtyä miettimään, voiko hän soveltaa itseensä sen, että hän voisi elää yksineläjänä menemättä naimisiin. Mitään pakkoa avioliittoasiassa ei ole – kukin voi sitä itseensä sovittaa. Useimmilla meistä Jumala on tarkoittanut avioliiton.
Matt. 19:11 ”Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."
Toinen kohta kirjoituksessasi: ”ja kun Pietari kysyi Jeesukselta, miten Johannekselle käy, niin Jeesus vastasi: Mitä se sinulle kuuluu vaikka hän eläisi siihen asti kun tulen takaisin. Voidaan päätellä että Pietari, kirkko, ei tiedä kaikkea eikä Raamatussa ole kaikkea rakkauden ja avioliiton suhteen.”
Jeesus vastasi Pietarille näin, Joh. 21:22 ”Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
On tietenkin selvää, että sen paremmin Pietari, kirkko kuin kuka tahansa ihminen tietää vain rahtusen verran maailmankaikkeudesta ja sen monista ihmeistä. Pietarille tärkein tieto oli se, että hänen tulee seurata Jeesusta ja se tie on yksilöllinen, eikä suoraan verrannollinen siihen, kuinka Johanneksen käy. Uskovan tiessä on paljon yhteistä, mutta se on luova tie, eikä mikään tietyn kaavan mukaan kulkeva. Riittää, että miten kunkin meistä käy, me keskitymme seuraamaan Jeesusta Kristusta kaikissa elämämme tilanteissa.
Sen sijaan johtopäätöksesi, ettei Raamatu - Hei, Olli! Olet jo muutaman päivän odotellut vastakaikua mielessäsi liikkuviin ajatuksiin, mutta et ole vielä saanut. Lähden kulkemaan kanssasi nyt pienen matkan ajatusmaailmassasi. Lähdet liikkeelle kristillisten pappien ja kirkkojen vaatimuksista. Parempi lähtökohta henkilökohtaisiin ongelmiin on etsiä ainoasta todellisesta auktoriteetista, Raamatusta, todellisia ja pysyviä vastauksia. Se ei ole aivan helppoa, sillä se vaatii sekä vaivaa, että tietoista omantunnon sitouttamista Jumalan Sanaan.
Kysyt ensiksi "Pitäisikö kokonaan pidättäytyä kunnes menee naimisiin?" Jumala on lahjoittanut ihmiselle seksuaalisuuden, joka saa meidät etsiytymään vastakkaisen sukupuolen seuraan, tutustumaan häneen, rakastumaan ja lopulta mahdollisesti myös sitoutumaan hänen kanssaan pysyvään parisuhteeseen, avioliittoon. Toteat aivan oikein, että nykyaikana seksuaalisuutta tyrkytetään vähän joka tuutista - runsaat seksuaaliset kokeilut ja monet seksuaalisuhteet eivät palvele ajatustamme rakkaudesta; särkyneiden suhteiden jälkeen toinen osapuoli tulee aina hylätyksi ja toinen toimii hylkääjänä. Hylkääminen satuttaa ja särkee.
Jumalan antama ihanne on se, että me sitoudumme avioliittoon, jossa saamme jakaa kaiken, myös seksuaalisuutemme. Jumala kyllä tietää meidät luoneina, että yksineläjinä saatamme helposti langeta vääränlaiseen elämään:
1.Kor 7:2 "mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä."
Jumala on olemukseltaan rakkaus eikä rakkauteen kuulu hylkäämiset ja toisen herkän tunne-elämän särkeminen. Pysyvä aviollinen suhde on aina ihanteenamme: Malakia:
Malakia 2:16 "Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat."
Seurustelit kerran metodisetikirkkoon kuuluneen naisen kanssa ja piditte seurustelun salaisuutena. Ymmärränkö oikein, että elitte seksuaalisuhteessa ja salasitte sen, etteivät papit teistä siitä tuomitsisi? Kerrot, että elämä sujui mukavasti - missä tuo rakastamasi nainen on nyt, eikö hän metodistina ja mahdollisesti uskovana halunnut sitoutua ja saada sinusta aviomiehen, samoin sinä, eikö tuo nainen ollut toivomasi tuleva vaimosi - kai sinä häntä rakastit, kun suhde näytti edenneen kovin pitkälle?
Mennyt on mennyttä, mutta sitä on hyvä katsoa rehellisesti silmiin ja ottaa oppia mahdollisista omista virheistä. Me kaikki olemme heikkoja ja saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi, kun me ne vain Herrallemme tunnustamme ja hylkäämme syntielämän. Tilanteesi on nyt aivan uusi, koska kerroit eläväsi Jeesuksen antaman opetuksen rohkaisemana "sinkkuna" ja kuitenkin "vaimoa odotellen". Ymmärrän sinua, seksuaalisuus ei ole kadonnut mihinkään ja Luojahan se on antanut meille kaipuun pysyvään parisuhteeseen. Odottele vain rauhassa.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että pappien (kuten meidän muidenkin) tulee ensisijaisesti kohdata ihminen, tutustua hänen tilanteeseensa ja osoittaa empatiaa lähimmäistä kuuntelemalla ja neuvomalla ja rohkaisemalla. Yksi syy sisäisiin ristiriitoihin näyttää olevan siinä, että toisaalta haluat elää Kristuksen viitoittamalla tiellä toimien oikein ja toisaalta sinua kiehtoo kirjallisuuden antama vääristynyt kuva rakkauden ja seksin suhteesta; ne eivät toimi meitä palvellen erillään vaan yhdessä. Ranskalaiset eivät suinkaan ole irrallisista seksisuhteista "täysin vakuuttuneita"; siellä elämä on vain mennyt entistä moraalittomaksi aivan samoin kuin täällä Suomessakin.
Lopuksi vastaan vielä viimeisen viestisi kysymyksiin. Asia on todellakin niin, että Jumala on tarkoittanut seksisuhteen avioliittoon eikä sen ulkopuolelle. Tarkoitus on, että seksi vahvistaa avioparin rakkautta ja rakkaus lisää seksuaalista nautintoa. Ilman aviollista sitoutmista seksuaalisuhteet eivät anna sitä turvallisuutta ja jatkuvuutta, mikä on ihmiselle parasta. Niinpä- ketään ei voi vaatia juoksemaan kovempaa kuin pystyy - mitä, jos pysähtyisit ottamaan vähän henkeä ja miettimään asioita kaikessa rauhassa? Kysyt vielä: "Voidaanko se uskollisuus siirtää omalle rakastetulle omasta puolisosta kristillisessäkin mielessä?"
Ei voida - oma puoliso on se, jonka kanssa seksuaalisuhde eletään. Sitä ei voi siirtää rakastajattareen, johon saatamme satunnaisesti ihastua tai ruveta elättelemään toiveita entistä paremmasta suhteesta. Toivon, että Jeesuksen sanat ja Raamatun totuudet juurtuisivat entistä syvemmin sydämeesi, jotta niistä tulisi elämäsi ankkuri ja moraalinen selkäranka. - Näillä palstoilla ja jostain syystä erityisesti ”helluntailaisuus”-osiossa on lähes mahdotonta keskustella rakentavasti ja rakkauden hengessä. Surullista on se, että vihaviestejä lähettävät sellaiset henkilöt, jotka väittävät uskovansa Jumalaan. Mistä heidän vihansa, syytöksensä ja usein selvät törkeytensä kumpuavat?
1.Joh 2:9 ”Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.”
Sekä Kalamos, että Mikko A ovat rakkaita veljiä niille, jotka kuuluvat Jeesukselle Kristukselle. Erimielisyys jossain tietyssä opin kohdassa on ymmärrettävää, onhan meille opillisesti monissa kohdissa eroavia kristillisiä seurakuntiakin. Yhteinen usko Jeesukseen ja rakkaus toisiamme kohtaan on kuitenkin yhteinen nimittäjä. Ovat seuraavien viestien lähettäjät rukoilleet ja toimineet siinä rakkaudessa, minkä Pyhä Henki vaikuttaa?
Nimim. Voikalamos kirjoitti Kalamokselle: ”Taasko tulet tänne kalastelemaan uskovia sivustollesi eksytettäviksi!”
Nimim. Sarveton kirjoitti heti Mikko A:n kommentin jälkeen: ”Kyllä sä bella sellainen sarvipää olet että tie helvettiin on sulle varmaa,pahin iljetys olet sätin historiassa.”
On aivan eri asia olla eri mieltä jostain kysymyksestä, kuin mennä selvään harhaoppiin, joka vie ohi Golgatan ristin ja Jeesuksen sovitustyön. Meidän tulee tutkia Sanaa rukoillen ja sen pohjalta voimme jakaa mielipiteitämme tiedostaen samalla se, ettei kenelläkään meistä ole kaikissa kysymyksissä aina sitä ainoaa oikeaa oppinäkemystä. Vain Jumala tietää kaiken.
1.Kor 8:2 ”Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee”
Lopulta kaikki uskovat ovat hengellisesti köyhiä, joiden tulee saada kaikki Jeesuksen armosta. Ilman Jeesusta me emme hengellisesti ole koskaan mitään ja tämä riippuvuus näkyy haluna ja kaipuuna saada kaikki Taivaan Isän kädestä. Paavali muistutti toistuvasti, kuinka Herra on heikoissa väkevä ja kuinka armo on se, joka meille riittää. Toisten yläpuolelle asettuva ei ole suostunut näkemään omaa heikkouttaan ja puutteitaan.
Gal 6:3 ”Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä.”
Vihaviestin lähettäjä ei ajattele toisen ihmisen parasta eikä hänen tunteitaan. Jos lähestyisimme lähimmäistämme alhaalta päin emmekä ylhäältä ylimielisesti, niin toisen vähättelyyn ei jäisi tilaa.
Filip 2:3 ”ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne.”
Meidän kaikkien tulee tehdä parannus, ottaa vastaan evankeliumin ilosanoma, tunnustaa syntimme ja uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lankeemukset eivät erota meitä Jumalan rakkaudesta – eivätkä erota tämän ketjun avaajaakaan. Jumala ei omiaan hylkää eikä meistä luovu. Tietoiseen syntielämään jääminen murehduttaa Pyhän Hengen niin kuin Kalamos aivan oikein kirjoitti. Meillä on Jumalan lapsina oikeus saada synnit anteeksi ja kilvoitella elämässämme eteenpäin puhtaalla omallatunnolla Jeesusta seuraten. Armosta saamme voimaa uudenlaiseen elämään. Meidän uusi asemamme on elää Jeesuksessa Kristuksesa eikä synnin orjina
Room:
6:11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. - Näyttää siltä, että tämä ketju on paketissa. Kun avaaja viimeisessä viestissä jätti jäähyväiset ja kiitteli vielä kaikkia, niin en näe enää mitään syytä hänen tilanteensa käsittelemiseen. Avaaja avautui omista kiusauksistaan, väkivaltaisessa avioliitossa elämisestä ja mikä parasta kilvoittelusta uskovana, jottei hän lankeaisi teoissaan haureellisuuteen. Ajatukset tulevat ja menevät, niille me emme voi mitään. Ajatuksen ei ole pakko johtaa tekoon. Martti Luther onkin hyvin sanonut:
”Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sen tekemästä pesää pääsi päälle”.
Tätä ketjua voi verrata äskettäin täällä olleeseen ketjuun, jossa uskova, vielä työelämässä oleva, alkoholisti jakoi elämäänsä kiusausten keskellä. Ei aikaakaan, kun häntä sanoilla lyötiin ja kokonaan turhennettiin hänen tunnustautumisensa Jeesuksen seuraajaksi. Muistan, kun tuo mies ilmoitti sitten hämmästyneensä viestien kirjoittajien kovuutta ja sydämettömyyttä. Samoin on käynyt tässäkin ketjussa, jossa avaaja hakee tukea kilvoittelussaan. Nimim. Miten kehtaat näyttää järkyttävällä tavalla, kuinka sanoilla lyödään:
”Mikäs sinä luulet olevasi, yrität sääliä kerjätä ulisemalla jonninjoutavista kiusauksistasi!! Vai vielä teitä avionrikkojia pitäisi ymmärtää. Ja uskova vielä kehuu olevansa!!!!!”
Avaaja ei ole avionrikkoja siinä merkityksessä, että hän olisi mennyt avioliiton ulkopuoliseen seksuaaliseen suhteeseen. Hän vain halusi keventää mielensä taakkaa kertoen olevansa ahdistunut ajatuksissa pyörivistä kiusauksista. Ajatuksen tasolle me kaikki olemme Jeesuksen sanojen mukaan avionrikkojia – sama koskee molempia sukupuolia, vaikka Jeesus tässä puhuukin miehistä.
Matt 5:28 ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.”
Jokaisessa meissä on syntiä ja me rikomme Jumalaa vastaan ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Tässäkin ketjussa monien sanoissa on syntistä vihaa lähimmäistä kohtaan. He ovat sokeutuneet oman sisimpänsä todellisuudelle yrittäen tarrautua sellaiseen illuusioon, että uskonsa tunnustavina synti olisi kuin kadonnut heidän elämästään. Jumalan Sana on toista mieltä:
1.Joh 1:8 ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.”
Toinen tärkeä asia suhteessa syntiin on se, että uskova ei voi elää synnissä, harrastaen sitä, suosien sitä, puolustellen sitä tai tekemättä siitä parannusta. Tällaisesta jatkuvasta synnin tekemisestä Raamattu sanoo:
1. Joh 3:9 ”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.”
Käsi sydämellä, kuinka moni tähän ketjuun kirjoittanut rukoili avaajan puolesta pyytäen Jumalaa antamaan vastaukseen oikeita sanoja?
Joh 13:34 ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.”