Vapaa kuvaus

Aloituksia

16

Kommenttia

1285

  1. jarmo, tästä on ollut jo niin monta kertaa puhetta, mutta väännetään vielä kerran:

    "Niin, miksiköhän uskosta osaton jatkuvasti yrittää vesittää uskon, mikäli ei ole pieni pelko siitä että usko on totisinta totta."
    Siksi, että teidän epätosista premisesseitänne lähtevä todistelu, johtaa epätosiin johtopäätöksiin. Tästä on jo historia esimerkkinä. On siis pidettävä huoli, ettei teokratinen hegemonia enää palaa.

    "Sydän ei annan rauhaa, joka todistaa koko ajan että se mitä uskovat puhuu, siinä on "villi perä". "
    Ei ole koskaan vedonnut minun tällainen emootioihin vetoava fraseologia. Heti ensimmäisestä kerrasta kun olin lukenut raamatun, oli aivan selvää jopa lapsesta, että se hölympölyä.

    "Tästä syystä uskosta osaton on levoton ja hänen täytyy todistaa itselleen jatkuvasti että se ei ole totta."
    Ei sunkaan, elämäni on ollut oikein mukavaa ja rauhaisaa. Minun ei tarvitse todistella itselleni mitään. Te uskovat olette vain mielenkiintoisia sosiologisia, psykologisia ja neurologisia "koe-eläimiä".

    "Toisin päin tämä sama ei toimi, joka puolestaan jälleen vaan on vahvistamassa sitä mistä olemme puhuneet, "anna sydämesi Jeesukselle ja saat rauhan". "
    MInä olen tavannut niin ahdistuneita ja levottomia uskovia, että heidän oikea paikkansa olisi ollut mielisairaalassa saamassa oikeaa hoitoa, eikä jossain rukouspiirissä. Keskustellanko taas neurologiasta? Eikö serkkusi ollutkin lääkäri (taisi olla kirurgi eikä neurologi tai psykiari)
    Uskonnollisen kokemuksilla on samanlaiset neuraaliset korreelaatit kuin ohimolohko-epilepsiasta kärsivillä.
  2. "Universumilla, elämällä ja tietoisuudella on luomisessa tuotu tarkoituksensa. Logiikan mukaan tämä vain täytyy tunnustaa todeksi kun muuta vaihtoehtoa EI OLE. "

    Elämän "luomisella" ei voi olla tarkoitusta, muuta kuin joissakin hömpissä uskonnollisissa teksteissä. Tarkoitus ei edellytä yhdessäkään loogisessa järjestelmässä jonkin entiteetin ontologista perustaa.
    Vaihtoehtoa voi olla muitakin; mahdollisia maailmoja voi olla muitakin. Raamatun kertoma mahdollinen tapa on nykytiedon valossa jotakuinkin mahdoton, eikä ole viitteitä, että se olisi tosi. Sama pätee muidenkin jumalien. luomisprosessiehin tms

    Evoluutioteoria on tosi tai ei ole.
    Luominen on tosi tai ei ole.

    "Kun toinen vaihtoehto tulee epätodeksi niin toinen jää todeksi eikä sitä sitten tarvitse erikseen tutkia onko se tosi vai ei. "
    Aaargh!!! Miten typerä päättely. Tästä ei ole kuin muutama päivä, kun Törppö-Torpan argumentaatiovirheet ja loogiset virheet olivat käsittelyssä.
    Tuossa sinun lauseloogisessa päättelyssä ei ollut premissejä lainkaan, joista nuo ei-ole tai on -johtopäätökset olisi voitu johtaa. Nyt ne ovat väitteitä.
    Ei jatkoon tämäkään.

    P.S. Millä mekanismilla ei-materiaalinen taikaukko taikoi alkeishiukkaset täydellisestä tyhjyydestä? Mikä on "luomisen" malli, jotta voisin tutkia fysikaalista mallia ihan itse ja myös testata sitä itse.
    Miten ei-materiaalinen substanssi (josta ei ole ensimmäistäkään) havaintoa vaikuttaa materiaan kausaalilakien puitteissa.
  3. "Evolutionistien ns objektiiviset havainnot luonnonilmiöistä eivät siten kelpaa todisteiksi, koska ne ovat silminnäkijöiden havaintoja."

    Miten on Jaakob? Aiemmin sinä (ja Jyri) väitit, että vain silminnäkijähavainnot kelpaavat todisteeksi. Nyt sitten silminnäkijähavainnot eivät kelpaakaan todisteeksi?
    Tästä seuraa se, että mikään ei kelpaa todisteeksi. Tai sitten joudut myöntämään, että objektiiviset todisteet evoluutiosta ovat niin ylivertaiset, ettei edes jumalasi silminnäkijätodistus kelpaa todisteeksi.
  4. Kristukselle ei näet ole luonteenomaista kuuluisuuden tavoittelu ja suurentelevat eleet; siinä ei ole mitään jättimäisiä urotekoja, ainoastaan nöyryyttä, että ihminen ei pitäisi itseään minkään arvoisena, vaan pysyisi halveksittuna ja antaisi Jumalan yksin olla kaikkena, tehdä kaiken ja saada kaikesta kunnian. Herodeksen periaatteisiin sen sijaan kuuluu suurtekojen tekeminen, kaikkeen pystyminen ja maineen saavuttaminen: eihän häneltä saa mitään puuttua!


    Kristityt näyttävät pitävän kultteja jotenkin häiritsevinä huomioimatta sitä, että Jeesus oli aikansa kulttijohtaja.
    Kulttijohtajien sanotaan olevan itsekeskeisiä, egoisteja, riippumatta siitä mikä heidän agendansa on. Kulttijohtajat vaativat totaalista tottelevaisuutta riippumatta agendansa oikeutuksesta. Nämä johtajat jakavat ihmisiä ryhmiin; yleensä kahteen ryhmään – kulttiin kuuluviin ja kultin ulkopuolisiin. Ne, jotka eivät hyväksy kulttijohtajan agendaa, julistetaan kultin viholliseksi usein täysin aiheetta.
    Kulttijohtajat pyrkivät erottamaan lapset vanhemmistaan luomalla eroja, joiden perusteella vanhempien vaikutus lapsiin pyritään eliminoimaan.
    Kulttijohtajat lupaavat palkinnon tai palkintoja niille, jotka ”uhraavat” itsensä kultinjohtajan määräämälle agendalle.

    Kristityt usein varoittavat kulttien muodostamasta ”pahasta” ympäristöstä huomioimatta, että heidän uskonsa perustuu parin tuhannen vuoden takaisen kulttijohtajan agendalle. Uskonnollisia kultteja voidaan pitää yleensä aivan aiheellisesti destruktiivisina Kultti(johtaja) pyrkii kontrolloimaan esimerkiksi emotionaalisesti tai taloudellisesti stressaantuneita ihmisiä. Kultissa muodostetaan negatiivisia käsityksiä kultin jäsenistä itsestään ja näitä käsityksiä vahvistetaan manipulaation ja painostuksen menetelmin. Uskonnollisissa kulteissa ”oikea” käsitys jumalasta on kulttijohtajan subjektiivinen käsitys.
    Kulttimentaliteetti johtaa pahimmillaan fanaattisiin hirveyksiin, jotka vahvistavat kulttijohtajan manipulatiivista kontrollointiin perustuvaa politiikkaa.

    Kulttitutkimus voi pääosin vahvistaa esimerkiksi edellä esitetyt väitteet niin uskovien kuin uskonnottomienkin kulttitukijoiden toimesta.
    ”Kristittyjen” kulttijohtaja oli ja on Jeesus Nasaretilainen. Uuden Testamentin Jeesuksessa ilmenee samat piirteet kuin nykyajan fanaattisissa kulttijohtajissa. Kristityt sulkevat silmänsä niiltä samoilta seikoilta, joista he kritisoivat kulttijohtajia.
    Tämä voidaan ymmärtää vain siten, että kaikki(?) uskonnot vaativat alistumista agendaan kyseenalaistamatta agendan perusteita. Jeesusta kulttijohtajana pyritään ”kirkastamaan”: kaikki kunnia jumalalle, Jeesukselle ja pyhälle hengelle.
    Kritiikitön alistuminen sisältää kuitenkin hyvin vähän substanssia. Uskoville kerrotaan ”jumalan tahto” ja tämän jumalan tahdon toteuttaminen vaatii kritiikitöntä alistumista huolimatta siitä, että alistumisen seuraukset ovat haitallisia.

    Päätelmät Jeesuksesta kulttijohtajana eivät jää pelkästään tähän. Uudesta Testamentista löytyy muitakin esimerkkejä, jotka kristityt usein jättävät huomiotta, koska se pilaa heidän idealisoidun kuvansa kulttijohtajasta. Kulttijohtajan sanoista siteerataan pääasiassa niitä, jotka vahvistavat kulttijohtajan auktoriteettia sekä vahvistavat kultin jäsenten identiteettiä kultin merkityksellisinä jäseninä.

    Jeesuksen merkitys rauhan ruhtinaana, joutuu kultin jo opaskirjanakin toimivan Raamatun perusteella kyseenalaiseksi. Jeesus kulttijohtajana pyrki saamaan aikaan disharmoniaa. Tämä kaikki perustui Jeesuksen pullistuneeseen egoon perustuvaan uuteen maailman järjestykseen.
  5. Jeesuksen aikalaiset – mm. hänen perheenjäsenensä – pitivät Jeesusta hulluna; jonkinlaisena raivoavana sekopäänä. Tällaista sekopäätä sanotaan ”hyväksi paimeneksi”. Jeesusta vastustettiin myös sen perusteella mitä hänen väitetään sanoneen (Joh. 10:19) omasta ylösnousemuksestaan. Tämä oli taas ainutkertaista sekopäistä kiihotusta. Edelleen Jeesus väitit (Matteus 7:22) ihmeiden olevan riittämätön todiste ihmisille ja silti hän vetosi järjettömimpään ihmiseen – ylösnousemukseen. Tosin tuon ajan kulttuurissa ylösnousemus ei ollut mikään tuntematon ilmiö. Sanoipa Jeesus mitä tahansa, niin kuka tahansa muukin olisi voinut esittää samat väitteet.

    Ihminen on kykenevä pääsääntöisesti rationaaliseen ajatteluun, mutta silti jotkut – aivan liian monet – ottavat Jeesuksen hullun miehen huuhaan aivan tosissaan. Jeesus väitti kaikkien muiden olevan väärässä, sillä hänellä, ja vain hänellä, oli oletettu jumalan valtuutus tuomita ihmisiä; tuomita heidät vaikka hulluiksi. Jeesukselta puuttui tässäkin tapauksessa terve itsekritiikki. Jeesuksen perhekin varmasti tunsi noloutta ellei peräti häpeää Jeesuksen hulluuden takia. Nykynäkökulmasta katsottuna Jeesuksen sanomiset ovat parhaimmillaankin vain noloja ja pahimmillaan destruktiivisia.

    Jeesuksen elinaikana käypä hulluuden syy oli demonien vaikutus (Joh. 10:20). Jeesusta ei aina nähty hulluna, jonka suusta valuu vaahtoa. Pehmentämällä Jeesuksen hulluutta päädytään vain melkoisen eksentriseen kuvaan Jeesuksen persoonasta. Tämä ei kuitenkaan poista Jeesuksen hulluutta olipa taustalla vaikka sitten väitetyt demonit. Vielä nykyaikanakin jotkut mielisairaat eivät reagoi hoitoon vaan laittavat kaiken demonien syyksi. Vielä nykyäänkin on pahojen henkien manaaja jopa Suomessa. Jotkut vielä ottavat manaukset aivan tosissaan. Huvittavaa on väite, että paholainen/saatana houkuttelee ihmisiä pois jumalasta, mitä sillä väitteellä ikinä tarkoitetaan. Tämä taas tuhoaa jumalan suunnitelman. Ei vaikuta kovinkaan kaikkivaltiaalta tämä jumala.

    Jeesus väitti, että suuri osa ihmisistä on paholaisen vallassa. Jeesuksella oli melko vainoharhainen kuva ihmiskunnasta. Jeesus sanoi loogisesti problemaattisen väitteen: jos paholainen ajaisi ulos paholaisen, niin tämä valtakunta romahtaisi. Ilmeisesti saatanallinen paholainen ei pystyisi toimimaan ilman ihmistä. Loogisesti useimmat ihmiset käyttäytyisivät tästä Jeesuksen väitteestä huolimatta normaalista ja he eivät edes huomaisi paholaisen vaikutusta itsessään.
    Miksi saatana ei vapauttaisi ihmistä paholaisen vallasta ja ottaisi haltuun ihmisen, joka sopisi hänen tarkoituksiinsa paremmin? Jeesus vastusti tällaista näkemystä, koska hän uskoi saatanan olevan kovin voimakas ja vaikutusvaltainen. Jeesus saattoi epäillä omaa järkeään epäillessään valtaosan ihmisistä olevan paholaisen vaikutuksen alainen; so. hän itse saattoi olla tässä tilassa. Matteus 12: n mukaan paholainen voitiin karkottaa, mutta paholainen saattoi palata viedä mukanaan seitsemän muuta, vaikka päättelyketjun alkuperäinen riivattu olisi saanut elämänsä kasaan ja eläisi hyveellistä elämää. Kun tällainen saattoi tapahtua terveelle ja kaikin puolin kunnialliselle ihmiselle, se ei jättänyt paljonkaan mahdollisuuksia muille. Jeesus väitti, että paholainen vierailisi juuri Jeesuksen sukupolven luona. Jeesus kuvaili tuota sukupolvea pahaksi sukupolveksi. Ketään muuta kuin jumalaa ei tulisi kutsua hyväksi (Markus 10:18). Jeesus esitti myös väitteen, jonka mukaan se joka erehtyi pienissä asioissa, ei ansaitsisi luottamusta isoissakaan asioissa (Luukas 16:10). Jo tässä kappaleessa esitetyt seikat yksistään riittävät kategorisoimaan Jeesuksen pähkähulluksi.