Mielestäni kotitöiden jakautuminen on hyvin pinnallinen tasa-arvon mittari! Kuten totesit, se tekee jolla on tilaisuus, joka osaa paremmin tai inhoaa vähemmän.

Kun vaimoni oli kokoaikaisesti kotona ja minä etsin, päätyöni lisäksi, marginaalimarkkoja pitkin eteläistä Suomea niin en tehnyt kotona mitään.
Kerrostaloneliö työsuhdeasuntona ei sekään kuormittanut. Myöhemmin ok:n kanssa oli eri juttu ja silloin, tarpeen vaatiessa ja minun poissa ollessa, vaimo haki apuun naapurin tai jonkun tuttavan.

Viimeiset 14 vuotta tilanne on ollut täysin toinen. Koskaan emme ole neuvotelleet töiden jakamisesta. Työnjako on muotoutunut itsestään.
Minä harrastan sellaista josta vaimoni ei piittaa pätkääkään. Vastaavasti, hän ei laske minua sotkeentumaan rätteihin missään mielessä ja vaiheessa.
Tärkeä osa työnjakoa on halu tehdä kumppanin elämä mahdollisuuksien mukaan miellyttäväksi.