- Ainakin minulle rintojen koko on täysin merkityksetön asia, kuten myös takapuolen koko.
Ehdottomasti tärkeintä on, että nainen itse on vartalonsa kanssa sovussa. Sellainen nainen pystyy nauttimaan omasta vartalostaan ja sen samasta huomiosta ja se tekee naisesta seksikkään ja muutenkin henkisesti hyvinvoivan. - Uskon tietäväni, miltä sinusta tuntuu.
Aivan samalta minusta tuntuu oman vaimoni käytös ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen.
Meillä onneksi lapset on jo pois kotoa, joten kärsijänä olen vain minä ja parisuhde.
Nyt kun sen kirjoitit, niin ilmeisesti joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää, että riippuvuus ja toive huomiosta on aivan eri asioita.
Kun olen joskus tästä samasta aiheesta kirjoittanut, niin aina muutama kommentoija sekoittaa keskenään juuri tuon riippuvuuden ja toiveen huomioimisesta.
Itse olen muutosta toivonut jo vuosia, mutta eipä sitä ole tullut, joten se on jotenkin jo lakannut kiinnostamasta ja häiritsemästä. - Lisään vielä eiliseen kommenttiini.
Tuo vieraisiin meneminen on monesta asiasta kiinni.
Itselläni suurin este on ollut omatuntoni. Tiedän että olisin oikeutettu menemään vieraisiin, mutta silti omatuntoni kieltää sen, koska tiedän että se loukkaisi vaimoani, vaikka suhteemme on käytännössä kämppäkaveruus.
Tietenkin on ollut useita hetkiä, jolloin olisin halunnut naisen läheisyyttä, mutta silloin sopivaa naista ei ole ollut saatsvilla.
On ollut hetkiä, jolloin nainen olisi saatavilla, mutta silloin omatuntoni on ollut vahvempi.
Eli sopiva mielentila ja mahdollisuus ei ole kohdanneet.
Siinä jonkinlainen selitys vuosia jatkuneelle selibaatille. - Minä olen avioliitossa ollut ilman seksiä yli kuusi (6) vuotta.
Sitten vaimoni suostui seksiin muutaman kerran ja nyt edellisestä kerrasta on yli kaksi vuotta. - Ihan hauska sattuma, koska aivan samalla tavalla munkin itsetunnon rippeistä on vielä jotain jäljellä.
Tutustuin kauniiseen naiseen, joka olisi halunnut suhteen kanssani. Hän kertoi mun olevan oikea ihannemies ja lähes joka naisen toiveiden täyttymys.
Silloin ainakin jollain tavalla ymmärsin, etten minä ainakaan kokonaan ole syyllinen vaimoni tunne-elämän viallisuuteen.
Mutta en mennyt kokeilemaan "ruohon vihreyttä", koska jostain syystä omatuntoni soti sitä vastaan. Mahdollisuus siihen olisi ollut.
Mutta nyt sinuun.
Mikä siis on ollut ratkaisusi?
Oletko jo eronnut, vai onko se paras ratkaisu edelleen hautumassa? - Mitä teit, että sait "sen" takaisin?
- Tiedän tuon tunteen, kuinka pahalta tuntuu tulla torjutuksi, kerta toisensa jälkeen.
Meillä se vaan oli vaimoni, joka torjui minut.
Illalla kun menimme sänkyyn, vaimoni kääriytyi peittoon ja vetäytyi sängyn omalle puolelleen. Jos yritin raottaa peittoa, että saisin koskea vaimooni, vastauksena oli äkäinen äännähdys ja vetäytyminen kauemmaksi.
Ensin seksikerrat harveni muutamaan kertaan vuodessa ja sitten loppui kokonaan. Sängyssä en saanut koskea vaimooni enää ollenkaan, en edes peiton päältä, koska sekin ahdisti.
Sitä jatkui useamman vuoden.
Joka ilta toivoin pientä ihmettä, että vaimoni viimeinkin hyväksyisi haluni antaa hellyyttä ja läheisyyttä, mutta joka ilta jouduin pettymään,kun vaimoni vain vetäytyi omalle puolelleen, käänsi selkänsä ja alkoi nukkumaan.
Yritin kysellä syytä, mutta mitään selvää syytä ei ollut, ei vaan huvita.
Ja sama jatkuu edelleen, mutta pientä helpotusta on tuonut se, että nykyään nukun eri huoneessa.
Nyt ei tarvitse pettyä niin pahasti iltaisin, kun en enää edes odota, että vaimoni halut muhun syttyisi uudestaan.
Tiedän siis varmasti, miltä aloittajasta tuntuu, mutta ikäväkseni on sanottava, etten pysty mitenkää auttamaan, paitsi tuntemalla samanlaista itsetunnon tuhoavaa epätoivoa.
En mitenkään voi ymmärtää, miten kukaan mies voi kieltäytyä, kun nainen osoittaa haluavansa seksiä, hellyyttä ja läheisyyttä. - Onpa omituinen testi. Itselläni nuoruuden aikaiset kokemustenkeräämiset, sekä lukumääräisesti, että nuorena aloitettu, jollain tavalla painoi liikaa, verrattuna avioliiton aikaiseen seksittömyyteen.
Olihan siinä sentään joitain kysymyksiä viimeisestä kahdesta vuodesta, jonka olen (vaimoni haluttomuudesta johtuen) ollut kokonaan ilman seksiä. - Kyllä käytän, koska mulle se on symboli jostain sellaisesta, joka avioliitostani on puuttunut jo vuosia.
Siis merkki sitoutumisesta puolisoon, rakkaudesta, hellyydestä, seksistä yms.
Ehkä vaimoni ei tunne samoin, eikä siksi käytä sormuksiaan? - Meillä vaimoni on jättänyt sormuksensa pois. Yhdessä olemme olleet yli 25 vuotta, joista viimevuodet lähinnä kämppäkavereina, vaimoni toiveesta.
Joskus kysyin syytä sormuksien pois jättämiselle, niin sanoi jättäneensä ne erään sairaalareissun takia (totta), mutta ei mitään syytä, miksi ei laittanut niitä takaisin. - Hieno kappale, on yksi lempivalsseistani.
- Uskoisin että tehokkaampi keino on näyttää pankkitilin kuusinumeroista saldoa.
- En oikein pysty sanomaan kenenkään muun puolesta juuta enkä jaata. Oman tilanteeni, kuinka mikäkin asia oli ja mikä vaikutti milläkin tavalla voisin kertoa Sinulle spostilla suoraan. Tänne en oikein voi sitä laittaa, kun syyt joka asiaan on kuitenkin niin henkilökohtaisia.
Mun sähköposti on helposti arvattavissa, nimimerkkini juuri tuossa muodossa, ät suomi24 ja perään fi.
Laita viestiä, niin kerron tarkemmin. - Mutta miksi Sinä olet tällä sivustolla?
Haluaisitko kertoa jotain itsestäsi? - On useita syitä, miksi tähän suhteeseen olen jäänyt. Ne on aika hankalia kertoa sellaisella yleisellä tasolla, jonka voin kertoa tässä palstalla.
Mutta lyhyesti, harrastukset, tapa elää, helppous, suunnittelemani tulevaisuus.
Ja tuota läheisyydenpuutetta lukuunottamatta, tulemme hyvin toimeen keskenämme.
Tutustuin yhteen ihastuttavaan naiseen, mutta hän vaati liikaa, liian pian. Jouduin lopettamaan sen, ennen kun ehdin tutustua paremmin.
Se ei edennyt tanssimista pidemmälle.
Ja yleensäkin mun on aika vaikea tavata ketään, koska en käy baareissa, enkä juuri muissakaan sellaisissa paikoissa, joissa yleensä.tutustutaan uusiin ihmisiin. - Ihan mielelläni kuulisin ajatuksiasi ja voisin myös jakaa omiani.
Tosin kaikkia ajatuksiani en mielellään näin julkisesti haluaisi kertoa.
Sähköpostini on helppo: nimimerkkini ät suomi24 ja fi. - Ei ole toiminut ainakaan meillä.
Vaikka itse nautin tanssimisesta (olen harrastanut kilpatanssia) ja useat naiset tanssivat oikein mielellään kanssani, ei se herätä vaimossani minkäänlaisia havaittavia vaikutuksia.
Vaimoni kieltäytyy edelleen kaikesta läheisyydestä, kuten on tehnyt jo usean vuoden ajan.
Tanssi, on ollut läheisin kontakti häneen jo vuosia. - Olen elänyt siinä uskossa, että olen siitä naapurista :)
- Tietenkin se pelottaa, mutta mitä voit hävitä?
Haluatko elää loppuelämäsi noin?
Ja voisin uskoa, että miehesikin vain odottaa, että joku laukaisee keskustelun alkuun. - Oletko samaa mieltä, jos mies (minä) on halukas ja nainen (vaimoni) on haluton?
Haluttomuuteen ei ole muuta syytä, kuin että "ei vaan huvita".