demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7611

  1. Hyvä kun kerroit tuon, isoäiti_80+, ilman kertomaasi olisin voinut langeta ylpeyden syntiin..))

    Jouduin eilen ottamaan reippaan spurtin, kun bussi jätti tulematta ja minulla oli hammaslääkäriaika varattuna. Naapurin rouva odotteli samaa bussia ja haastoin hänet mukaani kun oli pakko siirtyä toisen linjan pysäkille, vajaan kilometrin päähän. Naapurini on minua neljä vuotta nuorempi ja liikunnallinen, mutta hän uupui kesken matkan, hikoili ja puuskutti, minulla ei tuntunut missään..))

    Rehellisyyden nimissä on kuitenkin pakko kertoa, etten ole juossut enkä hölkännyt kuin satunnaisesti joskus, mutta kävelynopeuteni on sellainen, ettei kukaan pysy perässä, sanovat..))
    Ja talven liukkauden aikaan tein "lenkkejä" juoksumatolla - kai silläkin jotakin vaikutusta on.

    Asfaltilla kävely ei ole minun juttuni ja odottelen perinteisiä metsälenkkejäni, ne hoitavat sekä fysiikkaa että psyykeä...
  2. Minäkään en enää uusinut ajokorttia, 75 täytettyäni. Jälkeenpäin olen kyllä vähän harmitellut sitä, kun on pitänyt opetella tähän autottomuuteen ja olemaan muista riippuvainen asiointireissuilla. Syy tuosta ajokortista luopumiseen oli osin taloudellinen ja osin vastuullinen. Kun näki itsessään reaktionopeuden hidastumisen ja tajusi sen riskit liikenteessä, oli minusta aika luopua autosta ja ajokortista. Tiedän kyllä, ja olen nähnytkin, että paljon huonommin varustautuneita kuskeja näkee liikenteessä, mutta varman päälle on hyvä pelata, mielestäni.
    Olen kyllä käyttänyt taksia aika huolettomasti, mutta talous asettaa reunaehdot sillekin.

    Tuo aloitus, jota minäkin pidin ansiokkaana ja realistisena kuvauksena siitä mitä tulossa on, poiki minustakin hyviä vastauksia. Kuvioon tietysti kuului se pakollinen tylytyskin, josta jäi sellainen vaikutelma, että noinkin realistinen kuvaus kuin aloitus oli, koettiin ikävänä valituslauluna, ainakin joku sen koki..))
    Ellei kahdeksankymppinen ihminen saa valittaa vaivojaan täällä, vertaisten joukossa, niin missä
    sitten ? Etenkin kun tiedetään, että vertaistuki on todettu hyvin toimivaksi tukimuodoksi kaiken ikäisten keskuudessa. Meiltäkö se nyt sitten pitäisi evätä ?

    Tuosta aloituksen aiheesta juttelimmekin juuri pitkäaikaisen tuttuni kanssa, peilasimme omaa elämäämme, mitä se oli ennen ja mitä se on nyt. Apeaksi veti mielen, vaikka me molemmat olemme vielä "terveitä", kuluneita vain. Elämän mielekkyys oli se, mitä punnitsimme, onko meidän elämällä enää merkitystä muille, onko meillä mitään virkaa ?

    Vastausta vaille tuo pohdinta jäi ja päätimme (?) tyytyä siihen, mitä elämä antaa, olla vain kuulolla ja poimia talteen ne pienet ilon aiheet, mitä itse kunkin kohdalle aina tulee - jos ne näkee ja ottaa vastaan. Toinen kirjoittaja, Ano 21.46, niitä jo listasikin..))
  3. Petra Rautiainen, en ole kuullutkaan, mutta jos Lappiin sijoittuu, niin se on minulle aina hyvä
    suositus. Ja jos rakennekin on perinteinen, se tietysti lisää kiinnostavuutta.

    Mulla onkin taas tilauksessa aika monta kirjaa ja seuraavaksi pitää keskittyä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjaan "Huipputuloiset" - Suomen rikkain promille.

    EVVK (= Ei v....u vois vähempää kiinnostaa) ! Vaikka toisaalta tuntuu kuin luokkatietoisuus olisi noussut uudella tavalla tietoisuuteen, puheenaiheeksi, ainakin tuon lukutaitokeskustelun yhteydessä.
  4. Suon villi laulu oli minullekin todellinen lukuelämys, Ano 13.51. Siitä on kuulemma tehty elokuvakin, en ole nähnyt, mutta olisi jännä nähdä, mistä on löydetty "kirjaan sopiva" miljöö. Ehkä niitä on paljonkin.

    Mainitsit Lapin. Sinne minulla on ikuinen ikävä. Pari kesää olen siellä viettänyt ja pari kertaa käynyt sen jälkeen. Nämä Lapin kirjailijat osaavat kyllä loihtia maisemat eläviksi ja ilmapiirin tutuksi. Viimeksi Rosa Liksomin Väylä, murteella kirjoittettu, nosti kyllä muistot pintaan...
  5. Aivan, tuosta linkistä avautuikin esittely toiseen kirjaan, jota taas minä en ole lukenut..))
    Työmaata riittää..))
  6. Voihan olla, että huippu-urheilijalta on jäänyt osa nuoruutta elämättä, niin kutsutusti, ja nyt on sitten tuon itsensä etsimismatkan aika.
    Uskon myös, että fanittajiakin löytyy. Julkisuus taitaa edelleen kiehtoa nuoria, päätellen tuon blogikirjoittelunkin suosiosta. Onhan siinä jotakin hälyttävää, minunkin mielestäni.
  7. Kiira Korpi oli tänään maikkarilla haastateltavana. Yhtä kaunis ja raikas ilmestys kuin aktiiviurallaan huippu-urhelijana.
    Ihan kivasti hän tuntui tuon kirjakritiikin ottaneen ja mikä ettei, kun kirja on myynyt hyvin ja kuulemma siitä on tullut hyvää lukijapalautettakin. Tuskin kukaan kehtaa haukkuakaan päin naamaa..)) Ja kuten sanottu, tietty kohderyhmä voi siitä saada paljonkin irti. Uusi kirjakin on kuulemma tekeillä.
    Tietysti hän puhui tutusti omasta sisäisestä matkastaan - niinhän kaikki nuoret..)) - eikä ajatuksissakaan mitään uutta ollut - ainakaan näin vanhalle..))

    Voimakirjaksi hän kirjaansa kutsui - ja eikös siinä ainakin näitä "voimasanoja" ollut..))
  8. Jaa, kiva kun sanot noin, ano 16.55, kun Rajala on taidettu haukkua tässäkin ketjussa moneen kertaan..)) Joten eivät kaikki naiset sentään (ole heikkona Panuun)...

    Kyllä hän on ollut ahkera kirjallisestikin ja ammattimies ainakin elämäkertojen kirjoittajana, Runeberg, Sillanpää, Yrjö Jylhä ja varmasti muitakin, muusta tuotannosta puhumattakaan.
  9. Anna-Leena Härkönen on minunkin suosikkejani, Ramoona. Juuri noista seikoista minäkin pidän hänen kirjoissaan. Rikospaikka jäi minullekin vieraaksi. Ehkä hän on parhaimmillaan kirjoittaessaan itselleen likeisistä aiheista - ja rikos ei taida kuulua niihin..))
  10. Kiva kuulla, että joku muukin on lukenut kirjan, Ano 14.26. Onneksi pienet pojat saivat "uuden äidin" juuri ennen kouluikäänsä.
    Helposti pitää heitäkin kultalusikka suussa syntyneenä. Kuitenkin molemmat pojat tekivivät töitä, siis ihan "kunnon duunia" nuoresta saakka ja Hunter, joka meni nuorena naimisiin asui alkuun ahtaasti, joutui turvautumaan asuntolainaan ja opintolainaan - ihan niinkuin tavallisetkin nuoret.
    Ja näitä tragedioita saattaa sattua kenelle tahansa. Koko maailma tuntee "Kennedyjen kirouksen". Joe Bidenilla ei tosin taida olla edes luurankoja kaapissa: raitis, "uskova", ei mikään naissankari (tiettävästi).
  11. Jaa, Paloma, Ramoona osasi taas selventää tarkoitukseni ja epäili, että samaa sinäkin tarkoitit..))
    Toki tarinaa tarvitaan ja onhan sanottu, että nyt olisi tilausta sille "isolle tarinalle" ja kyllä se minustakin syntyy pitkälti tapahtumien ja toiminnan kautta. Oma painotukseni tulee varmasti siitä, että ihmismieli on ollut minulle pysyvä kiinnostuksen kohde.
    Siihen liityen löysin kirjastoautolta Susanna Alakosken Lähimmäisen huhtikuu-nimisen päiväkirjakirjan..))
    Sisäistä pohdintaa siinäkin tuntuisi olevan: yksityisestä yleiseen - sitä kauttahan se tarinallisuuskin voi syntyä...

    Muistin väärin, minulla ei ollut Kerstin Ekmanin kirjaa, enkä ole hänen kirjojaan lukenut.
    Tuon kirjasta "Tapahtui veden äärellä" tehdyn TV-sarjan katsoin Areenalta ja pidin sitä hyvänä: tiivistunnelmainen, melkein ahdistava ja ihmiskuvaus oli vertaansa vailla, "pohjoinen" puhui siinä...
  12. Elina Hirvonen on minusta hyvä kirjailija. Tuskin hän turhaan olisi vaivautunut. Pitää varmasti Katria kiinnostavana ja kirjan arvoisena.
    Jos kirja "tulee vastaan" voin sen hyvin lukeakin, vaikka kyllähän Katri-Helenan elämänkuviot ovat jossain määrin tiedossakin - sen verran kauan on julkisuudessa ollut.

    Luin kyllä Panu Rajalan kirjan Lavatähti ja kirjamies, mutta se häkellytti ainoastaan pintapuolisuutensa vuoksi ja kyllähän siitä polemiikkia tuli jälkeenpäin.
  13. Juuri noin ajattelen itsekin, Ano 8.48 ja haenkin kirjallisuudesta ensi sijassa noita sisältöjä: tunteiden kuvausta, ajattelua, ja tietysti mahdollisuutta peilata omiani niihin.

    Sama "livessäkin": toisten tekemiset ja menemiset eivät aina kiinnosta, sisäinen tapahtuminen, se mitä toinen ajattelee ja tuntee, kiinnostaa enemmän.
  14. Huh, huh ! Monilukutaito taitaa jäädä ainakin minulta oppimatta...)) (Ano 11.42).

    Onneksi olen omavarainen kirjojen suhteen. Niitä minulla on riittävästi tulevia vuosia ajatellen ja tuskin perinteiset kirjat kirjastoistakaan kokonaan häviävät.

    Nyky-yhteiskunnassa, digipalveluiden käytössä, saattaa tietysti tulla ongelmia, mutta täytyy sitten oppia pyytämään apua omaan selvitymiseen.

    Ketjua lukiessa oli kuitenkin kiva huomata, että lukemisen merkitys tunnistetaan ja - toivon
    mukaan - ehditään ajoissa puuttua tähän vallitsevaan suuntaukseen, joka näkyy lukutaidon heikkenemisenä lasten/nuorten kohdalla.
    Minäkin kuulin tuosta koulun ja kirjastolaitoksen yhteistyöstä. Itsekin tapaan usein kirjastoautolla näitä pieniä asiakkaita ...))

    Omiin lukutottumuksiini lukuviikko ei taida paljon vaikuttaa. Parhaillaan minulla on menossa Hunter Bidenin kirja "Kauniita asioita". Se oli valittu kirjapiirin kuukauden kirjaksi enkä ollut siitä kovin kiinnostunut.
    Hunter Biden on siis Joe Bidenin nuorempi poika, joka loukkaantui auto-onnettomuudessa, jossa hänen äitinsä ja pikkusisarensa menehtyivät. Myös isoveli Beau selvisi onnettomuudesta, mutta kuoli aivosyöpään 2015.
    Hunterin päihdeongelma nousi otsikoihin lähinnä Trumpin esiin nostamana.
    Kirja oli rehellinen ja koskettava ja ainakin minulta se riisui paljon ennakkoluuloja, joita minulla on aina ollut amerikkalaista perheyhteyttä ja sen ilmentymiä kohtaan.

    Tämä kirja oli paitsi kuvaus Bidenien vahvasta perheyhteydestä myös siitä, miten mahdottomastakin voi selvitä toisten ihmisten avulla. "Kun talo palaa, sinne mahtuu koko maailma", sanotaan meilläkin ja Bidenin perheen kohdalla se tuli todistetuksi.
    Myös Joe Bideniä katselen nyt toisin silmin: avarasydäminen, syvästi tunteva ihminen ja hyvä isä, valtiomiestaidot punnitaan varmasti vasta myöhemmin.

    Luin kirjan puoleen väliin yhdeltä istumalta. Jatkan sitä tänään..))
    Hyvää lukuviikkoa !
  15. Kyllä minäkin kaipaan tuota aikaa, Ano 13.56, ja mukana olleita kirjoittajia, enkä parhaalla tahdollanikaan voi ymmärtää, mikä oli se suuri rikos, mihin nojatuolilaiset syyllistyivät kun heitä piti alkaa maalittamaan niin, että joukko saatiin hajotetuksi, nojatuoliformaatti hävitetyksi.
    Onhan täällä paljon uutta yrittämistä ja hyvää keskustelua, mutta ei sitä jatkuvuutta, mitä nojatuoli kuitenkin ainoana palstalla edusti.
    Pakkohan se on nähdä, että jos palsta nyt palvelee enemmistön tarpeita ja useimmat ovat tähän tyytyväisiä, itse on vain ollut omine mieltymyksineen vääränlainen tänne.

    En tietenkään halua asettaa nykymenoa kyseenalaiseksi ja luen mielelläni hyviä, sopuisia kirjoituksia, paljon täältä edelleen saa virikettä ja uutta tietoa, mutta arjen rutiineihini palstalla käynti ei enää sisälly.

    Aika aikaa kutakin, niihän sanotaan, eikä koskaan pidä sanoa ei koskaan. Oma mieli, oma elämäntilanne asettaa omat reunaehtonsa itse kunkin elämänvalintoihin ja avoin mieli auttaa löytämään uutta kadotetun tilalle, näin tahdon uskoa.

    Aurinkoista viikonloppua kaikille !
  16. Odottelinkin jo Ramoonan viestiä aiheesta ja infoa tuosta Kotoksen kannasta. Bonuksena tulivat nuo homonyymit (niinhän se oli ?)..))
    Minua nämä sanaleikit naurattavat aina vimmatusti, jopa silloin kun ovat kaksimielisiä. Silloinkin ne ovat leikillisiä, eivät koskaan karkeita.
    Mieleeni on myös jäänyt Lauri Viidan arvio omasta vaikuttavuudestaan:
    "Minusta ei puhuta vielä, mutta minusta puhutaan vielä". Tai Juicen kuolinilmoituksissakin käytetty "uskontunnustus": "Jumala on, vaikkei uskoisi".

    Esimerkki ruman sanan käytöstä huumorin välineenä on minusta Erno Paasilinnan novelli kirjassa Alamaisen elämää. Novellin nimi oli Vittu ja se kertoi kirjailijasta, joka päätti laittaa kirjansa nimeksi tuon mainitun sanan. Vesissä sllmin sitä novellia piti lukea: Paasilinnan notkea, terävä äly sai ihmeitä aikaan...

    Kiitoksia niille Anoille, jotka puolustivat meitä kahta rekattua, jotka ilkesimme tulla tähänkin ketjuun häiriköimään..))
    Yleensä nämä palautteet pystyy ohittamaan tai ottamaan huumorin kannalta, mutta jos on totisemmalla tuulella miettii kyllä, eivätkö nämä tylyttäjät koskaan mene itseensä, edes sen vertaa, että kysyttäessä tahtoisivat kertoa, mihin nämä reippaat kannanotot toisista kirjoittajista perustuvat tai mitä niillä itse kokee saavuttavansa.
    Aikuisia, tasavertaisia kirjoittajia kuitenkin ollaan, eikö silloin tulisi seistä sanojensa takana ja noudattaa edes alkeellisia kanssakäymisen sääntöjä ?
  17. Aivan, ja minä olen aina ollut siinä tosi surkea: ajan optimoinnissa. Olen selittänyt sitä sillä, että olen tälläinen sisältä käsin ohjautuva..))
  18. Kai se lainmuutos koettiin tarpeelliseksi, Ano 18.26, ja sen katsottiin parantavan homoseksuaalien asemaa, vaikka siitä sitten seurasikin tämä asian voimallinen esilletuominen Pride-kulkueineen...
  19. Ei maailmalle vaan kansainvälisiin tehtäviin, Ano 18.26, ulkopolitiikan hoitoon.
  20. Varmasti nyt tulee rasisismi syytös, mutta kun olen lukenut Trevor Noahin (s.1984) tähänastisen elämäkerran "Laiton lapsi", ei voi kuin ajatella, että ainakin Etelä-Afrikassa ihmistä voidaan syyttää melkein mistä vain ilman näyttöä.
    Ja löytyyhän tätä homofobiaa lähempääkin, eikös heitä tule meille myös Venäjältä turvapaikkaa hakemaan ?
    21. 64 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt