Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7611

  1. Kuittaan viestisi, Ano 15.00/eilen..)) Noin minäkin asioiden kulun tulkitsin ja olen edelleen kiitollinen siitä tuesta, jonka aikanaan Anoilta (!) sain. Heikkohan minä..)) Ikuinen itse-epäilijä ainakin.
    Kateutta usein tarjotaan kun jotakin väärinymmärrystä/väärintulkintaa esiintyy. Sitä en oikein osaa itseeni sovittaa. Jos kateutta esiintyy, se kohdistuu mielestäni enempi siihen ilmiöön joka syntyy, kun kohdataan toinen ihminen, asetutaan hänen asemaansa, ymmärretään häntä. Jos itse kokee jäävänsä ilman tuota kokemusta, se pitää jotenkin selittää (ainakin itselleen). "Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".

    Tämä siis ei ole minkäänlainen sodanjulistus asianosaisille. Käsittääkseni kaikki ovat selvinneet, eikä haukku ole suurta haavaa tehnyt. Palomalle kiitokset yrityksestä toimia rauhanrakentajana. Omalta osaltani en ole palstaystävyyttä irti sanonut ja olen samaa mieltä siitä, että hänen ja minun välillä ei ole koskaan ollut isompaa konfliktia, vaikka asioista on välillä oltu eri mieltä. Palomalla on mielestäni poikkeuksellinen kyky vastaanottaa (perustelematontakin) kritiikkiä ja kärsivällisyyttä vastata siihen.

    Ymmärrän hyvin hänen turhautumisensa ja olen hänen puolestaan iloinen siitä, että hän saa ymmärrystä ja kannustusta kirjoitteluunsa muualta. Tämä palsta ei ole koko maailma..))
  2. Minkälaista "sisäistä puhetta" käyt itsesi kanssa, kysyy aloittaja.
    Minulla on (edelleen) aika ankara yliminä, vaikka olen sentään jo oppinut tuota Ramoonan mainitsemaa armollisuuttakin.
    Aika ajoin kysyn, vaadinko itseltäni liikaa vai liian vähän, etenkin nyt on korona tuntuu pysyvän jotenkin hallinnassa ja oma toimintakyky näyttäisi olla entisenlainen tuon lonkkaoperaation jälkeen. Eli tuo eettinen imperatiivi määrittää edelleen aika paljon osallistumistani, kun en oikein osaa keskittyä vain omaan olooni. Voiko kukaan muukaan?
    Tässä maailmantilanteessa.

    Luin vuosia sitten Joachim Bodamerin kirjan (1966) "Ihminen vailla minuutta". Siinä jo ennakoitiin tätä informaatioähkyä ja sitä, miten se vaikuttaa meihin. Bodamer suositteli yhdeksi lääkkeeksi ajoittaista sivilisaatioaskeesia. Täälläkin moni kirjoittaja on kertonut harrastavansa sitä, ainakin aika ajoin.

    Eliaana kirjoitti näistä ihmisen mielenliikkeistä, että ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja tunteet taas koko olemukseen, kun ihminen on se "psykofyysinen kokonaisuus" - eikös se niin ollut ?
    Minulla se vain pakkaa olla niin, että tunne tulee ensin ja monessa tilanteessa on täysi työ saada tunne hallintaan, ettei se sumenna ajattelua..)) Onneksi ikä on hillinnyt myös tunteiden voimaa ja se on tehnyt mahdolliseksi tuon riittävän etäisyyden saamisen ja säilyttämisen hankalissa tilanteissa.
    Minulla muuten taitaa olla siinä "lukemattomien" kirjojen pinossa Ethan Krossin kirja "Sisäinen hälinä". Taitaa olla samasta aiheesta kyse. Palomakin joskus taisi kirjasta mainita, siteeratakin joitakin kohtia.
    demeter1
  3. Kuulin kutsusi, Ano 19.51/9.3..)) Meillä rekatuilla on se etu puolellellamme, että saamme aina tietää, koska meidät nimeltä mainitaan, hyvässä ja pahassa..))

    Kestoaihe taitaa olla tämä palstan tilan havainnointi. Ehkä se on tätä itseohjautuvuutta ja tilannekatsaus on välistä hyvinkin paikallaan. Ei kai sen aina riidan haastamista tarvitse olla, jospa se vain on sitä kissan nostamista pöydälle ?

    Olen ennenkin katsonut, että SkillaNin nojatuolin häviäminen heijastuu laajemmaltikin, koska ainakin minulle se edusti tiettyä jatkuvuutta ja eikö se ole sittenkin arvo meidän jatkuvaa muutosta suosivassa kultuurissa ?

    Voihan sitä tietysti osallistua keskusteluun kertaluontoisestikin ja sanoa sanottavansa ja ehkä se on näillä alustoilla juuri se "oikea tapa" olla mukana, kun kuitenkin usein kuullaan tuota mielipidettä, ettei palstaa pidä ottaa vakavasti. Minusta siinä kuitenkin menetetään mahdollisuus vertaistukeen, mitä tällainen ikääntyneiden palsta voisi parhaimmillaan tarjota,
    vaikka kyllähän täällä on lukemastani päätelleen ollut hyvinkin pyrkimystä virittää sen tyyppistä keskustelua, itse olen vain aika jähmeä asettumaan sellaiseen ilmapiiriin, josta puuttuu jatkuvuus. Kiitos kuitenkin niille ahkerille kirjoittajille, jotka tunnistettavina - anteeksi vain anot..)) - jatkavat ja pitävät yllä keskustelua.
    Enkä nyt taaskaan tahdo asettaa Anoja toisarvoisiksi, mutta tosiasia taitaa olla, että heidän valinnastaan johtuen tuo jatkuvuus ei samalla tavalla toteudu heidän kanssaan.

    Ja kuten sanottu, ei sen vertaisuuden, vertaistuen, tarvitse olla etukäteen määriteltyä, jokainen tietää että joskus oikeaan aikaan sanonut oikeat sanat, tulivat ne keneltä tahansa, voivat rakentaa ja kantaa meitä.
    demeter1
  4. Noin minustakin, Ano 8.52/eilen. Hän ei vain tainnut ottaa huomioon sitä, että toiveet ja todellisuus voivat sekoittua kuulijoiltakin. Jos maa on sotatilassa, siellä ei taida olla oikein otollinen ilmapiiri tuolle "keskustelulle", kun odotetaan konkreettista apua.

    Jos presidentille kuuluu ulkopolitiikan hoito YHDESSÄ valtioneuvoston kanssa, ei ole sopivaa sooloilla näin isossa asiassa. Toivottavasti seuraukset jäävät vähäisiksi, mitä en kyllä usko kun vaalien alla kärpäsestä tehdään helposti härkänen.