demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7615

  1. Neeasa, arvaan..)) Samaa minäkin olen pähkäillyt monta päivää, tuota tuulettomuutta. Naapuri suositteli minulle pörssisähköä ja vetosi ilmasto-olosuhteisiin..)) Itse maksan mieluummin varmuudesta, että hinta pysyy vakaana, vaikka korkea onkin.

    Eliaana tuosta kirjoittikin, tuulimyllyjen vaatimasta pinta-alasta, puhumattakaan puiden kaatamisesta. Jotkut valittavat ääntä, eivätkä ne nyt maisemallisesti kovin kauniita ole.

    Brinkkalalle piti sanomani, että "siirsin" hänen mielipiteensä samanhenkisyydestä tuonne toiseen ketjuun, kun se sattui olemaan sama kuin omani..)) Kunnioitus ja toisten huomioon ottaminen. Siinäpä sitä pähkäiltävää riittää...
  2. siis minun viesti tuo edellinen....
    demeter1
  3. Eikös tuo ole ihan tuttua työelämästä, Ano 15.17. Että esittää vaikka pomolle jonkun idean ja vähän myöhemmin hän esittää sen omanaan ?..))
    Pomolle ei ainakaan ennen ilennyt huomattaa asiasta. Täällä se tehdään - se on ikäänkuin talo tapa...
    Mutta korrektilta kuulostaa nuo antamasi esimerkit, miten ottaa muut huomioon. Se tietysti edellyttää sitä, että "kuuntelee" muita, mutta aina ei malta, eikä ehkä ole sitä aikaakaan..))
  4. Minä taas ymmärrän tuollaiset yhteenvedot Anot 12.30 ja 12.35 niin että siinä kirjoittaja on lukenut muiden mielipiteet, poiminut niistä ne, joihin itsekin voi yhtyä ja tahtoo mahdollisesti vielä lisätä niihin yleistä, tutkittua tietoa. Mikä siinä mättää ?

    Itse käytän paljon muiden sanomaa, enkä aina edes muista mainita lähdettä, vaikka olen kyllä yleisesti ilmoittanut kulkevani lainavaloilla..))

    Mielenkiintoinen ajatus tuo, että kirjailija varastaa muiden ajatukset ja esittää ne ominaan..)) Tähän taisi itse Waltarikin joskus vihjaista.
    Tietysti voi kysyä, mikä täällä lopulta on omaa ? Meillehän on kerrottu kollektiivisestä tajunnasta, ihmiskunnan yhteisestä muistista, josta herkät ihmiset, esim kirjailijat, voivat saada aineistoa omaan käyttöönsä, ja totta- usein laittavat sen omiin nimiinsä...)) Mutta jakavat kuitenkin sitä meille, joilla ei ehkä ole tuota pääsyä ihmiskunnan yhteisen tiedon ja viisauden lähteelle.
    Kollektiivisesta tajunnasta on ainakin maailmankuulu psykiatri C G Jung kirjoittanut enkä itse sulkisi pois sellaistakaan ajatusta, että me kaikki voimme saada tietoa sieltä, mielikuvituksen ja unien kautta ainakin.
  5. Nyt kun kirjoitit noin, Ano 12.35. se sai minut näkemään että minulle tuon samanhenkisyyden tunnusmerkki on ensi sijassa mielen avoimuus, toisen kunnioitus.

    Jos ne ovat pohjimmaisena syntyy melkein mitä vain - paitsi ei tylsyyttä..))
  6. Hyvä tarkennus, Ano 12.48, kiitos. Minä tietysti pyörittelin päässäni vain näitä "kynänkäyttäjiä", joihin huomio enempi kiinnittyy.
    Mutta tablettiväkeä taitaa toisaan olla suurin osa (?) näistä kakkostyypin diabeetikoista.
    Ja jos noudattavat noita mainitsemiasi ruokavalio-ohjeita ei ehkä tarvitsekaan siirtyä kynänkäyttäjäksi.
    Ja liike taitaa olla lääke heillekin...
  7. Saman huomion olen itsekin tehnyt, Ano 10.58. Kaikki vanhukset eivät ole "kerhoihmisiä" vaan viihtyvät pienemmässä joukossa tai ihan yhden ihmisen kanssa. Ehkä eivät jaksa uskoa, että sen "yhden ihmisen" voi löytää myös kerhosta monien joukosta...
  8. Tuohon viimeiseen ajatukseesi on helppo yhtyä, Ano 23,33, vaikka minulla ei yhtä suurta uskonvarmuutta olisikaan.
    Jospa se "vaisto" on kuitenkin meille annettu työkalu, jota moni meistä tarvitsee ennen sitä "ikuisuutta" ? Minulle se on aina kelvannut...
  9. Eettinen imperatiivi on lainaus Eeva Kilveltä, Ano 10.38. Minulle se tarkoittaa jonkinlaista henkistä selkärankaa, olisko kuitenkin kymmenen käskyä siinä pohjimmaisena ?
    Tai sitten se vain vaatimus ja halu olla se "tolkun ihminen", joita suurin osa meistä varmasti on.
  10. Aamupäivää ! Kyllä tämä käsityö- ja askarteluihmisten into tarttuu minuunkin aina. Ellei aktivoi askarteluun niin ehkä siihen muuhun joulun valmisteluun.

    Uskon, että vietän joulun perinteisesti entisen puolison luona kaikkien "lasten" ja lastenlasten kanssa. Omaa vastaanottoa en ole luvannut järjestää, sentään tusinan verran "vieraita" ja yksi "vanha" palvelemassa ja valmistelemassa juhlaa...

    Viime jouluaaton vietin yksin, eikä se tuntunut mitenkään pahalta, päinvastoin. Aika moni ikätoveri vierastaa jo näitä isoja perättäisiä tapaamisia, liika on liikaa niissäkin.

    Juttelin eilen toista tuntia (!) lapsuudenystäväni kanssa. Miehensä kuoli syksyllä ja vasta nyt sain aikaiseksi yhteydenoton. Olipa hurja sairaskertomus kuultavaksi, puolisolla.
    Itse poti samaan aikaan polveaan, joka sitten operoitiin heti hautajaisten jälkeen. Hyvin käveli, liikkuva ihminen, jo kahden kuukauden jälkeen, vaikka alku oli takkuista hänelläkin.
    Häneltä kuulin, että nämä vahvat opioidit, joita itsekin sain, Panacod ja Tramal voivat laskea verenpainetta, hänelläkin se meni vaarallisen alas ja joutui sinnittelemään pelkän Panadolin kanssa.
    Muistelimme yhteisiä lapsuuden/nuoruuden kokemuksia ja taas kerran huomasin miten voimaannuttavaa tuo muistojen jakaminen on ja miten onnekas olen, kun minulla on vielä lapsuudenaikaisia ystäviä jäljellä. Ja millainen voimavara tämä vanhojen naisten keskinäinen ystävyys/toveruus/tuttavuus voi parhaimmillaan olla ! Kyllä me täälläkin voimme siitä nauttia ja sen löytää, jos niin tahdomme. Vai eikö ?

    Ai niin ! Siitä syömisestä..)) Totta tuo, mistä SkillaN mainitsi. Makuaisti on heikentynyt ja siksi makea maistuu ! Tiesin, mutta olin unohtanut..)) Ja "markkinat" tarttuvat aina siihen, mistä raha irtoaa, makeutta on tyrkyllä, vaikka diabetes on merkittävä kansansairaus meillä ja kakkostyyppi luetaan elämäntapasairaudeksi.
    Eiköhän meidän ikäisille jo anneta tuo armo: saa syödä sitä mikä maistuu ? Ellei anneta, me otamme sen..)) Minunkin tuntemani kakkostyypin diabetikot eivät pysy erossa makeasta ja pelaavat sitten insuliinin kanssa, lisäävät annostusta, että saavat syödä makeaa...
    Surullisia ovat sitten nämä liitännäissairaudet, joita pitkään sairastanut ei kai oikein pysty välttämään.
    Mitenkähän pääsisin eroon näistä pitkistä puheista ? En nyt kerjää lupaa, mutta ihmettelen itseäni: että aina pitää iskeä tarinaa, ellei muualla niin omassa päässä. Äiti oli samanlainen. Ei saanut pysäytettyä tuota tajunnanvirtaa vaan laati kuulemma vielä vuodepotilaana novelleja omassa päässään..)) Rasitteensa kullakin. Tietysti taakka voi olla myös lahja, selviytymiskeino ja sitä kai me kaikki tarvitsemme...

    Hyvää pyhäpäivää ! Vai onko täällä enää mitään "pyhää", kun kaupatkin ovat auki aina ?..))
    demeter1
  11. Saman kysymyksen aloituksesta minäkin skarppasin kuin Eliaana. Ja samoin vastaan: kaikkea tuota on selvitäkseen "joutunut" tekemään: sinnittelemään, näyttelemään ja teeskentelemään.

    Tavoitteita en ole koskaan itselleni asettanut muita kuin sen, että tolkullisesti eläisin, vastaisin elämän kulloinkin tuomaan haasteeseen parhaan kykyni mukaan enkä isoa harmia tuottaisi kenellekään. Että ajopuuna on elämässä sinnitelty.

    Olihan minulla tietysti se maailmanpelastaminen (!) joskus tavoitteena, mutta siinäkin oli pohjimmaisena tuo eettinen imperatiivi, mikä teki minusta aika hampaattoman, enempi peesaajan ja erimielisten sovittelijan kuin aktiivisen toimijan.

    Aistinkohan nyt oikein, kun koin aloittajan elävän jonkinlaisissa tappion tunnelmissa ? Uskon, että ne ovat ainakin ohimenevinä tuttuja jokaiselle tuntevalle ihmiselle. Ilman niitä emme mielestäni oppisi riittävää nöyryyttä elämän mysteerion edessä.

    Jos tappion tunnelmat jäävät ikävästi "päälle", muistuttaisin itseäni ihmisen neuvokkuudesta, valinnan mahdollisuudesta myös oman mielen kääntämisessä. Ihan varmasti jokainen pitkän elämän elänyt on tuottanut muille myös iloa jos/kun tuntee sitä itsekin saaneensa. Ja kaikki koettu on meissä tallella, poimittavissa pahan päivän varalle - näin tahdon uskoa - ainakin vielä..))

    Voimia ja armollisuutta sinulle aloittaja, ja kaikille meille, jotka täällä "sinnittelemme, näyttelemme ja teeskentelemme"...))
    demeter1
  12. Keskipäivää ! Kyllä tuo SkillaNin ahertaminen tarttui minuunkin niin, että leivoin sentään eilen rahkapullia, kun rahkaa oli jääkaapissa. Hyviä tuli, vaikka vähän karsastin sitä runsasta sokerimäärää, mikä ohjeessa oli. Muutenkin tuntuu, että sokeria on kaikissa ohjeissa entistä enemmän. Kyllähän se makua antaa ja sokeri on edelleen halpaa.

    Vähän arkailen nykyään noita kirjallisuussitaatteja käyttää. Kun sekin välillä nähdään briljeeraamisena, itsekorostuksena. Minua ne ovat palvelleet hyvin, enkä niillä mielestäni korosta itseäni vaan lähdettä. Miksi ei saisi kuunnella itseään viisaampia, oppia heiltä ?
    Ja "joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu"..))

    Mulle tuli syksyllä jokin lehtimainos ja vaikka en ole vuosiin tilannut mitään aikakauslehteä, nyt tilasin Eeva-lehden. Sen kylkiäisinä tuli sitten muutama numero Apu-lehteä ja nyt olen helisemässä niiden kanssa. Hyvin toimitettuja lehtiä, kiinnostavia ja ajankohtaisia artikkeleita. Kun sitten tulee vielä tämä digihesari, HS-viikolehti ja HS-teemalehti, lukemista on ollut niin paljon, että kirjat ovat jääneet sivummalle.

    Pari rästiin jäänyttä kirjettä pistäisi tänään saada aikaan. Kaksi tuttua kotipaikkakunnalla leskeytyi syksyn aikana ja kun saan tiedon vasta niin myöhään, etten ehdi adressia lähettää, olen lähettänyt kirjeen. Viimeinen äidinpuolen serkuista kuoli jokin aika sitten. Elämä jatkuu ja seuraava sukupolvi siirtyy eturiviin... Vähän apeaksihan se vetää, vaikka on aina tiennyt, että niin meille käy..))

    Mukavaa lauantaipäivää,
    demeter1
  13. Ai niin. Aloittaja kysyi: löytyykö sitä täältä ? Löytyy. Ilman sitä kokemusta en viitsisi/jaksaisi täällä kirjoitella.
    Nuorempana "erihenkisyys" saattoi olla haaste. Ei enää. Aika ei riitä..))
  14. ..)) ..)) No nyt tuli niin tyhjentävä määritelmä ja kuvaus samanhenkisyydestä, Ano 10.16, että eipä tuohon juuri ole lisättävää...

    Väittäisin kuitenkin, että marginaaleista voi löytyä muunkinlaista samanhenkisyyttä. Vai sotkenko taas toiveet ja todellisuuden ?
    Ano 9.53 vastasi niin, että melkein koin hänen olevan "samanhenkinen" kanssani..))
    Samanlaiset (samansuuntaiset ?) kiinnostuksen kohteet, samanlainen asenne niihin ?

    "Henkimaailman juttuja" määritteli eräs tuttuni tuota samanhenkisyyttä. Itsekin olen ruvennut ajattelemaan, että ihminen on jonkinlainen vaisto-olento. "Se jokin" meissä tunnistaa "tutun".
    Ehkä ihmisiltä vaaditaan myös samanasteinen avoimuus, roolittomuus toista kohdatessa.

    Vesa-Matti Loiria joku näyttelijäkollega kuvasi näin: "kun hän katsoi minua, hän tunsi minut ja minä tunsin hänet".
  15. Aamupäivää ! Tuo SkillaNin kuvaus askarteluryhmästään sai minut miettimään tätä nettikeskustelun vaikeutta. Miten olla yhdessä kun meillä on vain sanat kommunikoinnin välineenä ? Jos olisi samanaikaisesti jotakin näpertämistä käsillä, oma ego ja sen (kätketyt?) tarpeet, voisivat pysyä sopivan kokoisina..))

    Minäkin olen seurakunnassa hakeutunut vain tekemisen pariin, diakoniatyöhön.
    Vaikka en suhtaudu kielteisesti uskoon, tuntuu, että esim raamattupiireissä on liikaa "tietäjiä", etsijöitä tuskin lainkaan, epäilijöistä puhumattakaan..))
    Ei tietysti pitäisi yleistää oman kokemuksensa pohjalta ja tuskin sitä juuri itselle räätälöityä ryhmää löytää kukaan - täältäkään. Avoin mieli voisi olla hyvä työkalu tässäkin - puhun siis itselleni..))

    Myös osa "ammattilaisista", kirjailijoista ja runoilijoista, on työssään todennut sanojen rajallisuuden. Eeva Kilpi on kirjoittanut: "Minä hullu/Vaihdoin elämän sanomiseen" , Helena Anhava katsoi, että ilman sanoja, laulaen ja tanssien, ihminen voisi oppia rakastamaan...
    Mika Waltari kirjoitti koskettavasti: "Hymyile sanoille. Vain katse, kosketus, ihmisen lämpö riittää elämäksi muukalaiselle".

    Niin, että taitaa olla tämä nettikirjoittelun saaminen rakentavaksi ja useampia palvelevaksi ihmiselle mahdoton tehtävä. Yrittämästä ei mielestäni kuitenkaan
    pitäisi lakata, siitä Skillan antaa meille hyvää esimerkkiä, kuten tietysti kaikki muutkin (hyväntahtoiset ?) kirjoittajat, jotka pysyvät mukana, kuka kirjoittajana, kuka lukijana.

    Vähän ikävähän se on jakaa väkeä jyviin ja akanoihin, mutta tuntuu, että tämä loputon "ymmärtäminen" ei tilannetta muuta. Tuossa kirjaketjussa oli hyvä kirjoitus siitä:
    Kauno-Finlandia ehdokkaat, kirjoitus 1.12. klo 11.21.

    Jokohan 5000 merkkiä tuli täyteen ?..)) Hyvää päivää kaikille, pärjäillään,
    demeter1
  16. Muistan tuon liekko. Ei ollut tarkoitus tehdä tästä numeroa..)) Ja kuten toinen kirjoittaja jo muistutti, tällaista sattuu tämän tästä...
  17. Kiitos kannustuksesta, Ano 15.55. Nolottaa vähän vähemmän..))
  18. Ei päde minun "keissiini". Osaan kyllä kopioida ja liittää, mutta jos käsketään odottamaan ja yrittämään uudelleen" niin teen työstä käskettyä.
  19. No niin. Ei ole mun syy tuo, että teksti tuli noin moneen kertaan. Kun ei ensin lähtenyt millään ja kehotettiin uudelleen löhettämään... Kyllä nyt nolottaa..))
  20. Iltapäivää ! Jo on hankalaa päästä palstalle. Eivät avaudu ketjut ainakaan minun koneeltani: hyrrä jää pyörimään, enkä kärsimättömänä jaksa odotella. Kirjautuminen ei onnistu ollenkaan, sama tulos.
    Kirjoitan nyt kuitenkin, kun minulla tämä addiktio, riippuvuus on..)) Vaikka jo pääsinkin tänään "seuroihin", kun kävin tapaamassa kavereita diakoniatyön piiristä. Mukava "rupatella" sielläkin.

    Mulle "tytöt" olivat varanneet kierrätyspisteestä "uuden" talvitakin. Se oli tutun tuoma ja hän oli iloinen, että se päätyi juuri minulle..)) No. Hän tiesi, että osaan arvostaa kierrätystä ja kierrätettyä tavaraa ja tätä takkia nyt oli moni muukin kokeillut, mutta ei ollut sopinut kenellekään, niinpä jäi sitten minulle. Aivan uuden veroinen se on, juhlavaate suorastaan..))

    Eiliset lumityöt kyllä vaativat veronsa, niitä maksan tänään. Selkä kipuilee, hidasta on kävely. Kolme kilsaa jo otti voimille.

    Olisipa Makriina nyt mukana kirjoittelemassa ! Tämä uusi kaunoFinlandialla palkittu kirjailija, Ida Rauma puhui ihan samalla tavalla kuin Makriina on täällä puhunut koulukiusaamisesta. Väkivallaksi Rauma sitä nimitti ja yhtä syvästi eläytyi lasten ahdinkoon kuin Makriina.

    Ida Rauma katsoi kirjansa syntyneen vihasta ! Romaanihan oli pitkälti kirjailijan omaa tarinaa ja ehkä se avaa uutta näkökulmaa ilmiöön, joka tuntuu olevan kaikenkattava, koskettavan jokaista ikäryhmää, meitäkin. Kyllä kai tuo tylyttäminen, naljailu ja suoranainen ilkeily pohjaavat jonkinasteiseen vihaan. Vai rakkaudestako se hevonen potkii - kuten väitetään..?))

    Kiva lukea, miten rikkaasti ja monipuolisesti "ikäihminekin" voi elää ja harrastaa. SkillaNin tämänpäivän viestiin ja aikaisempiinkin viittaan. Varmasti luonne ja yleinen elämänasennekin vaikuttaa paljon siihen, miten oman kohtansa kokee ja miten se muille näkyy.

    Liekko otti tuolla esille kaamosmasennuksen. Minullakin on kirkasvalolamppu, mutta pariin vuoteen en ole sitä käyttänyt. Ei niin, etteikö mieli olisi piristyksen tarpeessa välillä, mutta olen alkanut ajatella, että ehkä nämä nousut ja laskut vain kuuluvat elämän kulkuun, että olen "tavallinen suomalainen maanisdepressivinen tyyppi" (kuten Kalle Holmberg, tunnettu teatteriohjaaja, kuvasi itseään).

    Ainakin tänään "maailma on kaunis ja hyvää elää siinä"..))
    Mukavaa päivää/iltaa kaikille,
    demeter1
    21. 78 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt