Vapaa kuvaus

Aloituksia

91

Kommenttia

5654

  1. Niin tuossa tutkimuksessa ei itseasissa sanota. Nopealla läpiluvulla tuosta tutkitusta rungosta oli löytynyt useita selkäitä VALMISTUSVIRHEITÄ jotka olivat todennäköisesti johtaneet rungon hajoamiseen ajossa. Eli kyseessä oli huonolaatuinen / vilmistusvirheinen runko.

    Hiilikuiturungon valmistus on aikaavievää, ammattitaitoa sekä hyvän konekannan vaativa valmistusprosessi joka johta siihen että lopputuote on suhteellisen hinnakas.
    Tässä sitten tullaan siihen että markkinoille aika-ajoin tulee valmistajia jotka haluavat oikoa valmistusprosessissa ja säästää kuluissa jolloin valmistusprosessista saattaa päästä läpoi viallasia sekävaarallisiakin tuotteita.
    Siksi ns."kiinan runkoihin" kannattaa suhtautua aina tietyllä varauksella (ja kyllä, maailman nykyaikaisimmat ja parhaat hiilikuiturunkojen valmistajat löytyvät Taiwanista).

    Eli hiilikuitu on mahtava materiaali, mutta sen työstäminen lopputuotteeksi on aikaavievää ja osaamista vaativaa.
  2. Eikö tuokin asia ole sellainen joka entistä enemmän alleviivaisi oman kehon tuntemisen tärkeyttä.
    Itsellä isompi herätys tuli parisen vuotta sitten tajuttomuuskohtauksesta alkaneeseen ja lähes puolentoistakuukauden sairaslomaan johtaneisiin tutkimuksiin joissa lopputulemma oli keskivaikeasta uniapneasta sekä epäsäännöllisestä vuorotyöstä johtuva kehollinen ylirasitustila.
    Tästä alkoi oma "opiskelu" tuosta oman kehon toiminnasta sekä esimerkiksi unen, levon ja sykearvojen vaikutuksesta kokonaishyvinvointiin.
    Nuorempana oma "urheilullinen mielenkiintoni" oli tuolla voimailulajien puolella, aloitin salilla käynnin tuossa 14-15v. jota sitten aktiivisesti/erittäin aktiivisesti harrastikin tuonne 41-42v. ikävuosiin asti (eli vajaan 30v.) oikeastaan muutamaa vakavammasta loukkaantumisesta (vasemman rintalihaksen repeäminen sekä useampaan kertaan tulleet selkäongelmat) aiheutuneita taukoa lukuunottamatta.
    Mutta tosiaan tuossa 40v. iän jälkeen se alkoi tuntumaan enemmän pakkopullalta kuin harrastukselta mitä halusi tehdä ja tuossa 7-8v. sitten kiinnostus tuohon punttitouhuun alkoi laskemaan kovasti ja nykypäivänä salilla tulee käytyä vain aina silloi tällöin vähän koko kehon kuntoa ylläpitämässä.
    Jälkikäteen mietittynä oma "punttitreeni" olisi voinut olla tuloksellisempaa ja vähempiin loukkaantumisiin johtanutt jos olisin tuolloin osannut kuunnella omaa kehoani paremmin mutta silloin sitä meni "enemmän/kovempaa/isommilla painoilla" menttaliteetillä kuten vähän tuntuu sinulla olevan tuon pyöräilyn suhteen.