Seuraava selvittää nämä kirjoitteluni ja venäjän nuoleskelun tällä sivustolla.

Vuoden 1918 tapahtumissa kuoli Suomessa 29 Kivelää. Kuolleista 27 kuului punaisiin, 1 valkoisiin ja 1 tuntemattomaan osapuoleen.
MOT
Ehkä äänestän ehkä en, hah hah haaa!!!...

Luutnantti Palenius katsoi itseään kouluttajien huoneen peilistä, kohensi ryhtiään ja oli tyytyväinen. Varusmies-kouluttaja-kokelaan huuto kaikui jo alakerran miina-hallin seinistä. Luutnantti korjasi hieman hiuksiaan, ...luokka ylös... kokelaan ilmoitus veteli viimeisiään... ilmoitan..huomio.., Palenius siirsi lupaavasti pullottavan jortikkansa vasempaan lahkeeseensa ja lähti astelemaan kohti luokkaa...


Luutnantti Palenius otti ilmoituksen vastaan ilmeenkään värähtämättä viehättävillä kasvoillaan. -Voitte poistua, hän sanoi kokelaalle. Kokelas hävisi jalat ensin napsahtaen nopeasti käytävään, sulki oven sotilaallisen jämäkästi. Poikahan on kehittynyt, Palenius ajatteli muistellessaan viime kesää ja yli-innokasta, änkyttävää silloista alokasta. Palenius silmäili luokkaa ja ah ja voih mitä hän näkikään; kolmekymmentä- kaksi pirteää, asennossa seisovaa siilitukkaista, punaposkista Isänmaan toivoa, tämä näky ilahdutti aina suuresti Luutnanttia, viikoista, kuukausista ja vuosista toisiin, ja jotkut niin jumalaisen hyväkroppaisia, kireäpeppuisia (tulisi olemaan ilo ja autuus viedä heitä pakollisiin yhteissauna-iltoihin) että Luutnantti Palenius tunsi kuinka teltta alkoi muodostua haaroväliin. -Istukaa, hän sanoi niin nopeasti kuin pystyi. Luokka rymisteli tuoleilleen. -Tänään, Palenius piti harkitun tauon ja tunsi testosteronin virtaavan suoniinsa, kerron Teille telamiinasta, tuon meille myös niin rakkaan juuston nimellä tunnetun, TM 65-77, telamiinan toimintakuntoon saattamisesta. Palenius puhui tunnin ulkomuistista ja mietti samalla mitä tekisi illalla.