- En tiedä mistä sait kuvan että itsetuntoni olisi pohjalukemissa, enkä kyllä omaa varjoanikaan säiky :D
Säästäminen on kunnossa ja ihan mukavati sinne säästöön kertynyt. Sillä rahalla pystyy helposti suuremmat yllätysmenot hoitamaan tai lähteä matkalle. Ei se raha kuitenkaan pitkään elättäisi jos lopettaisin työni ja yrittäminen menisi puihin.
Suurin ongelmahan taitaa juurikin olla se että olen niin pitkään elänyt nuorempana todella tiukilla, rahaa ei aina riittänyt edes ruokaan ja ulosottoonki meni sievoinen summa kun möhlin asioitani jättämällä silloisen vakityöni ja lähtemällä unelmieni perään joista ei sitten mitään tullutkaan.
Ulosottovelat on hoidettu pois jo muutama vuosi sitten ja kaikki asiat on siis rahallisesti mallillaan tällä hetkellä. On varaa ruokaan, laskuihin, harrastamiseen sun muuhun ja säästöönki jää vielä mukavasti. Elämä on opettanut käyttämään rahaa, mutta kun vihdoin on rahallisesti tasapainoinen elämä niin on kovin pelottavaa riskeerata se ja ehkä taas joutua kituuttelemaan.
Harrastan kyllä myös liikuntaa oman jaksamisen puitteissa, lähinnä viikonloppu painotteisesti ja aamuvuoroviikkoina. Iltavuoron aikaan menee vähän kevyemmin mitä jaksan mutta yövuoroviikot tosiaan kyllä menee vain nukkuessa ja kärsiessä huonoa oloa. Ruokavaliokin on kunnossa eikä ylipainoa ole.
Kolmea kieltä puhun jo sujuvasti, kahta opiskelen parasta aikaa. Lisäksi harrastan käsitöitä, kirjoittamista, sisustamista, ruoanlaittoa ja leipomista. Lisäksi jatkuvasti innostun uusista asioista joita kokeilla jne. Ystäviäkin löytyy useampia joita näen säännöllisesti ja perhekkin asuu lähellä.
En yritä tässä leveillä mutta haluan vain todistaa että itsetuntoni ei todellakaan ole ongelma eikä yrittämisen puute. Lähinnä vain se pelko hylätä turvallinen rahatilanne ja kyvyttömyys osata päättää mihin keskittyisin. Eli mitä haluaisin todella lähteä yrittämään, mikä olisi se fiksuin vaihtoehto. - Koulutukseni olen hoitanut hyvin, enkä ole epävarma sinäänsä taidoistani. Ala siis ylipäänsä on sellainen että vain harva palkkaa työntekijöitä kuukausipalkalla, eikä toisen palkoille ole kannattavaa mennä koska palkka ei ole silloin kovin hyvä etkä voi siihen silloin itse vaikuttaa. Kyse siis on kauneusalasta, joten ainut kannattava tapa tehdä työtä on alkaa yrittäjäksi tai vähintäänkin omalla toiminimellä.
Yrittäjyys toki on se mikä minua eniten kiinnostaa, mutta se haluanko välttämättä lähteä kauneusalalla yrittämään on se mitä vielä kovasti mietin.
Kiitos vinkeistä hypnoosien suhteen, ehdottomasti aion kokeilla josko niistä olisi apua :) - Se sen helpompaa ole kuin miehilläkään :D
Ehkä ilmaisin asian huonosti alkuperäisessä tekstissäni, mutta lause etten edes pysty ajattelemaan jaksavani pyörittää parisuhdetta, tarkoitti nimeonomaan sitä ettei parisuhdetta ole. Ei tässä ole kuin minä itse joka voi itseni elättää. - No, voit väännellä sanomisiani omiin mielipiteisiisi sopiviksi niin paljon kuin haluat.
Totuus on että sinun on täysin mahdoton tietää mitä olisin tilanteessa tehnyt. Ja olisi tilanteessa käynyt miten vain, niin olisi rehellisyys silti ollut se parempi vaihtoehto kummankin kannalta. - "Olisit halunnut miehen kertovan kokemattomuudestaan vain sen takia että olisit voinut heti tiedon saatuasi keksiä jonkun tekosyyn ja hakeutua miehestä eroon."
Kyllä minä tiesin jo alussa että hänellä ei seurustelu historiaa ollut laisinkaan, että olin hänen ensimmäinen "tyttöystävä", enkä antanut sen estää.
En todellakaan olisi keksinyt tekosyytä jättää häntä jos olisin tiennyt totuuden. Rehellisyys on kuitenkin tärkeää parisuhteessa, oli asia miten vaikea tahansa. Noin ison asian pimittäminen taasen ei ole ok. - En yritä todistella rumia miehiä huonoiksi, tämä oli vain yksi tapaus kuten totesin heti alkuun etteen voi kaikkien miesten puolesta puhua. Tarkoitin vain että aina miesten epäonni ja kurjuus ei johdu naisista vaan on heissä toisinaan vikaa ihan itsessäänkin.
Olen minä niitä huonoja komeitakin miehiä tapaillut, monta kertaa huonompia kuin tämä "ruma" mies. En edelleenkän karttele kumpaakaan, rumia sen enempää kuin komeitakaan. Kyllä se kummassakin tapauksessa on kemia ja se miten toisiaan ja muita kohdellaan mikä kolahtaa. Sekä se miten kohtelee itseään ja ajattelee itsestään. Kyllä rumakin mies voi olla itsevarma ja positiivinen siinä missä komea epävarma ja negatiivininen.
Oma asenne ratkaisee paljon. - En halveksi miestä siitä että hän oli kokematon. Lähinnä että se selittää miksi hän oli niin epävarma sänky puuhista. Olisi ollut täysin eri asia ja varmasti auttanut häntä itseäänkin jos sän olisi ottanut asian puheeksi kanssani. Kertonut että hei hän on kokematon, ja että häntä jännittä ja ehkä olisimme voineet puhua asioistaja saaneet ne toimimaan.
Sen sijaan että hän suuttuu minulle koska haluan seksiä ja saa toimillaan minut tuntemaan itseni huonoksi ja epähaluttavaksi. - En voi puhua kaikkien miesten puolesta, kun varmasti kaikki ovat erilaisia. Mutta ei vika silti aina ole meissä naisissakaan. Itse lähdin treffeille "ruman" miehen kanssa. Hän oli todella ujo ja vaivautunut treffien ajan, ei tiennyt oikeen minne katsoa ja hörähteli jatkuvasti vaikkei mitään hauskaa oltu puhuttu tai tapahtunut. Tiesin myös yhteisten ystävien kautta että hän on melko alkoholiin menevää tyyppiä.
Silti näin miehessä jotain hyvää ja ajattelin että kyllä se siitä alkujännityksen laannuttua.
Aloimme siis tapailemaan, etenimme hitaasti koska hän ei selvästi ollut valmis nopeampaan tahtiin eikä se minua haitannut. Ettei tarinasta nyt tulisi liian pitkä, niin tivistetään että 3 kuukauden tapailun aikana hän ei nukkunut ensimmäistäkään yötä kanssani koska ei uskaltanut, ne 3 kertaa kun yritimme niin kahtena kertana hän valvoi ja kääntyili ja ähisi ja puhisi koko yön herätellen minua vähän väliä. Kolmantena kertana hän herätti minut keskellä yötä ja sanoi lähtevänsä nyt kotiin.
Käsipeliä enempää seksiä meillä ei yhtä kertaa lukuunottamatta ollut, itse yritin tehdä aloitteen monta kertaa, mutta etenin rauhallisesti koska ymmärsin että se ehkä jännitti häntä. Lopulta kyllästyneenä käsipelin aikana sanoin suoraan että haluaisin enemmän, hän tokaisi siihen että eikö tämä riitä!?
Vastasin suoraan että ei, puoliväkisin hän yritti hermostuneena sitten panna minua hyvin huonolla menestyksellä ja lopulta kääntyi pois päältäni ja vihaisena totesi että olenko nyt tyytyväinen!? No en ollut, en silti sanonut mitään koska olin todella hämilläni enkä halunnut pahoittaa hänen selvästi herkkää mieltään..
Lopulta jätin miehen, joka ei millään ymmärtänyt miksi ja mikä oli mennyt pieleen. En halunnut olla ilkeä,koska hän oli kaikesta huolimatta ystävällinen ja ihan mukava kaveri, joten en nyt kaikkia hänen puutteitaan ja ongelmiaan alkanut luetella eron syyksi.
Pari viikkoa myöhemmin hän laittoi viestiä ja suunnilleen haukkui minut tunteettomaksi ämmäksi ja että minun pitäisi jatkossa miettiä todella pitkään ennen kuin lähden uuteen suhteesen "pilaamaan" jonkun toisen miehen elämän...
En kokenut tarvetta alkaa vääntämään hänen kanssaan tai edelleenkään satuttaa häntä lisää, joten jätin asian siihen.
Tapasin noin vuotta myöhemmin hänen kavereitaan, jotka kertoivat miehen todennäköisesti olleen vielä neitsyt meidän tavatessamme. Kyseessä siis silloin yli 30 mies.. Se selitti monta asiaa...
Haluan siis nyt vain sanoa, että kyllä varmasti löytyy muitakin naisia jotka ovat valmiita antamaan "rumille" miehille mahdollisuuden. Mutta eivät kaikki miehet ole valmiita antamaan sitä mahdollisuutta naisille. On helpompi istua kotona valittamassa omaa kurjuuttaan kuin oikeasti tehdä asioiden eteen jotain. - Kumppania ei tällä hetkellä ole, jonka kanssa näitä fantasioita ottaa esiin. Joten siitäkin syystä jo tarvitsisi ulkopuolista apua hommaan. Vaikkakin joskus kumppanin eteen sattuessa olisi kiva kun voisi kokeilla tuota täydessä luottamuksessa, niin on ajatus myös tuntemattoman toimesta piiskatuksi tulemisesta todella kiihottava.
Etelä suomessa asustelen, mutta en tiedä miten nopeasti rahkeet riittäisivät jonkun täällä apua tarjoavan tapaamiseen. Vaikkakin myönnän että ajatus on kutkuttava.