Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

3946

  1. Saa sitä kysellä ja udella.

    Jos rintamatermiä käytetään niin kun treffit unelmanaisen kanssa olivat ohi niin oikeastaan pidemmän aikaa meni kuten elokuvassa eli länsirintamalta ei mitään uutta.

    Tossa pari viikkkoa sitten sieltä iskettiin epäsuoralla tulella minun asemiin ja vaikka ensin ajattelin peräntymistä niin jäin asemiin ja vastasin samalla mitalla. Nyt ollaan asemasotavaiheessa jossa kaksi kovapäistä kenraalia möyhentävät toistensa asemia mutta rintamat ei liiku.
    Toinen on linnoittautunut vahvan naisen rooliinsa ettei tarvi enää miestä rinnalleen ja toinen on saanut naisilta sen verran siipeensä ettei uskalla yrittää. Saa nähdä kumpi uskaltaa hylätä poteronsa ja nousta ei kenenkään maalle ja lähteä hyökkäämään kohti toisen linnoitusta.
  2. Yksittäisiä tapauksia varmaan enemmältikin mutta muutama sellainen tapaus jolla on ollut sinkkuna elämiseen pidemmän aikavälin vaikutus.

    Aikanaan eron jälkeen kaveri tuli kahville ja kyseli olenko ajatellut salilla käymistä. Perusteli sitä sillä että naiset tykkää kin on vähän lihasta. Minun ilmeestä varmaan huomasi että markkinointi ei oikein uponnut joten vaihtoi äkkiä toteamukseen että minulla salihommat nousisi sen verran pähän että naiset eivät tulisi lähellekään. Tämän perustelun seurauksena hain seuraavana päivänä salikortin ja se on poikinut sitten myös sählyn peluun ja yleisesti olen tajunnut fyysisen kunnon merkityksen.

    Toinen tapaus oli kun kysyttiin lähdenkö ammattiosaston kokoukseen mukaan. Tuli käytyä ja siitä alkoi kiinnostus työelämän järjestötoimintaan sekä myöhemmin myös kunnallispolitiikkaan. Näistä kahdesta tapauksesta on poikinut uusia kaveruus- tai ystävyyssuhteita joista taas tullut uusia harrastuksia kuten vaellukset ja marjareissut.

    Kolmas asia jolle en osaa määritellä tarkkaa hetkeä tuli tätä palstaa seuratessa. Vaikka itsellä on kavereita ja ystäviä niin lasten poismuuton jälkeen syvä yksinäisyys valtasi mielen. Tyhjään taloon oli haikeaa tulla. Täällä joku muukin taisi mainita yksinäisyydestä ja aloin sitten pikkuhiljaa pohtia mikä tekisi yksinäisyydestä hyvää tai edes siedettävää. Tuli sellainen "kohti hyvää yksinäisyyttä "-projekti jonka seurauksena unohtui koko yksinäisyys. Tässä on hirveän monta pikku tekijää jotka sitten tämän kokonaisuuden muodostaa.
  3. Ekaan kysymykseen niin työtä, harrastuksia ja arjen pyöritystä.

    Toiseen kysymykseen totean että ei nyt kiimaa mutta outoja positiivisia juttuja joita ei ehkä ymmärrä ekalla istumalla. Pahoittelut jos tämä positiivisuus välittyy tästä tekstistä.
    Tuossa on tullut oltua vaaliteltoilla ja on todettava että meno näyttää enemmän positiiviselta markkinahumulta kuin vaalikamppanjalta. Sitten kun istahtaa katsomaan puoluejohtajien tenttiä niin tuntuu kuin oltaisiin toisessa todellisuudessa.
    Salilla treenitulokset pysyy tai paranee samalla kun paino hitaasti laskee. Treenikaverin kanssa siitä keskustelin ja hän oli sitä mieltä että minun hermoston tuottama voimapotentiaali on parantunut. Jotenkin vain tuo voimapotentiaali ja viisikymppinen mies ei oikein kuuluisi samaan lauseeseen.

    Ehkä se oudoin juttu sattui tiistaina. Nainen jonka kanssa olin treffeillä kuukausia sitten soitti ja puheltiin siinä niitä ja näitä. Tunti siinä meni vaikka mitään sen suurempaa asiaa ei ollut mutta lopputuloksena sellainen suunnitelma että parin viikon päästä käydään syömässä, siitä pari päivää niin hän tulee kahville ja siitä vajaa viikko niin hän hakee minut hänen kämpille. Jotenkin se että on sovittu treffit tuntuu oudolta mutta se että on jo kolmet sovittuna saman naisen kanssa on jo korkeamman tason selittämätön ilmiö.
  4. Ulkoisesti olen lyhyenläntä tapaus ja muutenkin olemus ehkä kuuluu luokkaan "yhdentekevä". Olisin ollut hyvä vakooja sillä tuskin minua huomattaisiin vaikka oltaisiin kävelty päin.
    Duunaritaustasta johtuen , tai sen ansiosta, keskiluokkaista arkea, keskiluokkaista harrastelua ja noin yhteenvetona voisi todeta että keskiluokkaista elämää.
    Ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen vaikka on myönnettävä että viime aikoina olen tullut tarkemmaksi siitä mitä sanon, kuntapolitiikan seuraus.

    Jos nyt toiveita laittaisin niin ei kovin tunnekylmä tapaus. Ainakin olisi kyky rakastaa ja ottaa vastaan toisen antama rakkaus. Lisäksi toksinen yksilöllisyys saisi loistaa poissaolollaan eli jos vaikka etenee urallaan se tapahtuu omilla ansioilla eikä toisia alaspainamalla.
    Liikunnallisuudesta plussaa. Olisi mukava käydä yhdessä vaeltamassa, kiipeillä puissa tai laskea pulkkamäkeä. Keskustelutaito on hyvä ominaisuus mutta vielä tärkeämpää on hahmottaa mitä sanoo. Jos käyttää ilmaisua "jos et tiedä mistä kiikastaa niin ei minun sitä sinulle tarvi kertoa" niin tulkitsen tuon niin että asia on nin vähäpätöinen että sen voi unohtaa.
    Naisen on myös hyvä hahmottaa että jos käyttää sanatonta viestintää niin siinä on omat riskinsä. Jos ilmenee tunnetta että mielellään toivoisi minun tulevan takaa niin on syytä sanoa tämä ääneen. Se että on kontallaan lattialla pakarat kohti kattoa saattaa minussa aiheuttaa tulkinnan että hänellä on jotakin pudonnut lattialle ja tulen auttamaan etsinnöissä. Tämä saattaa hieman latistaa tunnelmaa.

    Ikähaarukka noin +-5 vuotta omasta iästä mutta vielä oleellisempaa on samanlainen elämäntilanne ja että pystytään sovittamaan lyhyen-, keskipitkän- ja pitkä aikavälin suunnitelmat yhteen.