M184

Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

3584

  1. Aattoaamusta varmaan työkaverin lapsenlapsia pitää lähteä muistuttamaan kiltteyden tärkeydestä joten pistän jouluiset kamppeet ylle ja matkaan. Perinteisesti pitää katsoa kun maamme henkinen pääkaupunki julistaa joulurauhan.

    Aattoiltana töissä ja jos ei mitään joulun ihmeitä tapahdu niin joulupäivän ja tapaninpäivän yötkin menee työmaalla. Siellä ei nyt ole tiedossa joulurauhaa mutta joulurahaa sitten kylläkin.

    Lapsetkin on töissä ja isällekin sanoin ettei kannata tulla kun olen koko joulun töissä ja päivät nukun. Voisi kai todeta että minulla ei oikein mitään jouluista ole kodissa kun viimeinen luukku aukeaa. Jouluruokiakaan en jouluksi laita. Nyt on alkanut se kausi kun eri yhdistykset ja järjestöt sekä työpaikka tarjoavat jouluruokia joten aattona alkaa jo näyttääkin jouluruualta. Taidan tehdä evääksi silloin jo jotakin kevyempää.

    Itsellä varmaan joulu menee kuin Jeesuksella pääsiäinen.
  2. Ajallisesti ainakin niin että ensin minä ja joskus aikanaan sitten lapset.

    Äiti kuoli leukemiaan pari viikkoa sen toteamisen jälkeen. Oikeastaan sellaisen lähdön itsellenikin toivon. Jos jollakin on jäänyt jotakin hampaankoloon tai vielä haluaa iskeä puukkoja selkään niin on tuossa parin viikon määräaika sellaiselle. Toki voidaan myös keskustella neutraalisti mailman tilanteesta mutta jos ei olla aiemmin mitään positiivista tai kannustavaa toisillemme sanottu niin turha niitä enää tuossa vaiheessa on ruveta keksimään.
    Pieni kipukaan ei siinä haittaa sillä se kertoo että vielä voi ottaa vieraita vastaan.

    Itse toivon sellaisia perinteisiä hautajaisia joissa pappi pistää hiekat arkulle ja saattoväki laskee arkun monttuun. En halua että tutuille jää tunne että sinne se vaan katosi sairaalaan uumeniin vaan haluan että minun poislähtö myös tulee konkreettisesti näkyväksi. M184 lähti eikä takaisin tule. Toivon että jos surevia jää niin tämä on se piste josta se konkreettinen surutyö alkaa ja toivon että se suru ennemmin kuin myöhemmin helpottaa.

    Samoin muistotilaisuudessa ei saa olla minun kuvaa näkyvillä. Meidän suku ei juurikaan yhteyksiä pidä joten toivon että keskityisivät enemmän toistensa kuulumisiin kuin minun muisteluihin. Itselläni on myös kavereita joista olen lapsilleni puhunut mutta eivät ole koskaan tavanneet. Jotenkin mukava kun lopulta nämä nimet saavat kasvot.

    Jos minun kuolema jossakin muodossa johtaa suvussa tai kaveripiirissä anteeksiantoihin ja sovintoihin sekä ehkä versoo uusia ystävyyssuhteita niin kuolema kaikkine rituaaleineen on ollut hyvä.
  3. Noista metallimöykyistä mun suosikki on Sturmgeschütz III. En ole varma onko tuo teknisesti panssarivaunu koska siinä ei ole kääntyvää tornia. Jos olisi rahaa ja tilaisuus hommaisin tuollaisen puutarhaan. Muilla on puutarhatonttuja ja pieniä tuulimyllyjä niin erottuisi mukavasti muista.

    Todelliset muistot mulla on mallista T-55. Oltiin lähdössä sotaharjoituksiin ja komppaniasta valittiin erikseen kolme lyhintä kaveria. Vaikka 175 cm ei ole miehelle parisuhdemarkkinoilla mikään magneetti tuo mitta oli juuri passeli vaunun ampujalle. Parin päivän pikakoulutus; rynnäkkökivääri ja kypärä vaihtuivat pistooliin ja mustaan vaunupäähineeseen. Viikon verran katselin mailmaa ristikon läpi tornia käännellen.
    Kyllä sitä sotapeleissä katsoo vihollista ristikon läpi.Todellisuudessa kun näet tähtäimen takaa ihmisiä niin tuli kyllä mieleen että jos nyt olisi oikeasti lähtenyt sirpaleammus ja ristikon läpi nähnyt mitä jälkeä se olisi tehnyt niin varmaan olisi vaunun pohjalta siivottu minun oksennuksia.

    Mun suosikki on Israelin Merkava. Siellä on kolme poistumisreittiä eikä tarvi yrittää väkisin pois luukun kautta jos heikosti käy. Lisäksi taakse mahtuu ylimääräistä tavaraa tai vaikka tiedustelu/tarkka-ampuja partio. Monitoiminen vaunu jota valitettavasti joudutaan testaamaan jatkuvasti todellisissa oloissa.
  4. Otsikkoa ja tutkimusta kun vertaa niin voisi kai todeta että oikeilla jäljillä olet. Mistään marginaalisesta erosta ei voida puhua jos sinulla on sata tykkäystä mutta ilmoittaessasi olevasi työtön 65 naista katoaa. Jos taas kerrot olevasi ansioiden huipulla 15 naista on kadonnut. Ei tuo luokkayhteiskunta-termi ihan väärässä ole.

    Toinen asia kuitenkin on tuosta tilastosta hyvä huomata. On täälläkin todettu ettei tavallinen mies kelpaa mutta jos otatte otannan tulojanan keskeltä niin huomaatte että noin 70% on parisuhteessa. Eli jos tansseissa pyöritätte kymmentä naista joille kerrotte olevanne keskituloinen niin siinä vaiheessa kun täysikuu nousee valaisemaan järvenselkää on kolme naista kadonnut mutta vielä seitsemän naista odottaa viemään viimeisille hitaille. Minusta tuo myös kumoaa ajatuksen että tavis ei kelpaa ainakaan jos tuolta sektorilta tarkastelee.

    Eniten itse jäin miettimään mistä muutos 67%->37% voi johtua. Jos nyt lähdetään siitä kapeasta näkökulmasta ettei kelpaa niin voisiko siihen vaikuttaa tutkimuksen sivun 6 työttömyyden rakenteesta. Vuoteen 1991 asti työttömyys oli lyhytkestoista se helpommin ehkä ymmärrettiin enemmän olosuhteista johtuvaksi kun nykyään puhutaan että työttömiä patistetaan töihin. Ihan kuin suurin osa haluaisi elää sosiaalitukien varassa.
    Samoin kun työttömistä jo yli 40% on pitkäaikaistyöttömiä niin alkaako jossakin vaiheessa ilmaantua muitakin ongelmia. Rahaongelmia, päihteet, mt-ongelmat yms.
    Vaikka tässä tilastossa rekisteröidään pelkkä työttömyys niin taustalle tulee helposti muutakin.
  5. "töissä nuo tilanteet tulleet"- Jos ovat työkavereita tai mahdollisesti esihenkilöasemassa olevia niin ehkä luulevat jo tuntevansa sinut ja missä se raja ehkä menisi. Jos tuntuu pahalta niin ota yhteys työnjohtoon, tai ylemmäs organisaatiossa sekä työsuojeluvaltuutettuun. Saattaa olla myös että tietynlainen työyhteisökulttuuri ohjaa tuollaiseen suuntaan. Ymmärrän meilläkin nuorten kesäpoikien vahvan kiinnostuksen älylaitteen näyttöä kohden kun samalla naapurinpöydässä Leena kertoo isoon ääneen mistä suunnasta tykkää että isännän kanssa kohtaa. Onneksi noihin nykyään puututaan herkästi ihan työkavereiden toimesta.

    Jos taas on vaikka myyjä-asiakas tilanne niin voipi olla että tuon jälkeen on helpompi saada diili tehtyä mutta kannattaa ottaa omassa työyhteisössä puheeksi asiakaskontaktin vaihto jos tuntuu ahdistavalta.
  6. En avaa; jos ei itse viitsi nähdä sen vertaa vaivaa että avaa oven niin olkoon pihalla.
    Minun kaikki tutut ja puolitutut tietävät ettei minulla ole koskaan ovet lukossa. Ihan turhaa touhua. Jos rosvo haluaa tänne tulla niin ei nuo nykyiset lukot juurikaan pidättele, parempi että tulee särkemättä paikkoja.

    Näin oli jo silloin kun tytöt olivat vielä kotona ja myös heidän kaverinsa tiesivät että meillä on avoimet ovet. Joskus kun tulin kotiin niin keittiössä oli teinejä kahvittelemassa eikä kukaan ollut minun perikunnasta. Olivat onneksi keittäneet niin että minullekin riitti kupponen tai pari. Siinä vaihdettiin päivän kuulumiset kun odoteltiin omaa jälkikasvuani saapuvaksi.
  7. Tuosta tutkimuksesta, joka oli vissiin vuoden vanha, oli puhe.
    https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-tyoelama/neljannes-miespalkansaajista-tyoskentelee-korkean-kuolleisuuden-ammateissa

    Minusta hyvä ja kattava tutkimus jonka en toivoisi pölyttyvän yliopiston arkistoissa. Ihminen on vaan melko kokonaisvaltainen otus mutta jos jostakin kulmasta pystytään auttamaan niin kaikki on eteenpäin.

    Hyvää viikkoa myös sinulle.
  8. Perjantai nyt liittyi hieman miestenpäiväänkin kun käytiin keskustelua siitä miten työelämäkysymyksiä käsitellään julkisuudessa. Pohjana oli väitöstutkimus jossa todettiin että neljännes työikäisistä miehistä työskentelee korkean kuolleisuuden ammateissa mutta tämä ei näy mediassa. Siellä puhutaan päivärahoista, palkkauksista tai urakehityksistä. Alustuksessa nousi esiin että yhteiskunta näkee tämän kuolleisuusasian yksilöllisenä ammatinvalintakysymyksenä; nuo muut nähdään rakenteellisina ongelmina. Edellä mainittu tutkimus taas osoitti että kyseessä on rakenteellinen ongelma johon pitäisi panostaa.
    Surullinen tilanne mutta katsotaan pystytäänkö tuota ajatusmallia muuttamaan.

    Lauantai taas oli sellainen että minulle selkeä kirkas hahmo ojensi tarjotinta johon oli katettu parisuhde. Itse valitsin kuitenkin harmaan epämääräisen hahmon jonka menussa oli vain tarjolla yksinäisyyttä.
    Kyseessä nainen jonka olen tuntenut pidemmän aikaa ja aina välillä ollaan kuulumisia vaihdettu. Nyt sitten viestit alkoi olla tasolla josta minäkin ymmärsin että jos sijaan sänkyyn paikat kahdelle hän pakkaa laukkunsa ja saapuu. Nainen on sisältä äärimmäisen rakastettava ja toiset huomioiva ihminen ja mitä viimeksi häntä näin niin ulkoisestikin voi todeta että vuodet ovat kohdelleet häntä lempeästi.
    Mitä enemmän tuota päätöstä olen puntaroinut niin sen paremmin sen kanssa pystyn nyt elämään. Vaikka kaikki olisi kohdillaan niin aikanaan kun jaoin hänen kanssaan aviovuoteen loputuloksella etten hänelle silloin riittänyt niin en oikein halunnut elää sen mietinnän kanssa että riitänkö tällä kertaa.
  9. Itse taas pidän tuota muistutuksena siitä että vaikka kaikkea ei voi pelastaa tai korjata niin yksi ihminen voi aina jotakin tehdä. Tekee kuitenkin sen mihin omat rahkeet riittävät ja se kyllä riittää. Enempää ei voi vaatia.

    Uskon että kyllä rauha tulee myös lähi-itään. Uskon kahden valtion syntyyn, ennemmin kuin myöhemmin. Sama se oli joskus meillä. Kun oltiin Ruotsin vallan alla niin piiput osoitti itään ja kun oltiin Venäjän alla niin piiput ositti länteen. Piti perustaa oma valtio ettei tarvi osoitella mihin sattuu.
  10. Kiitoksia.

    Perjantai ja lauantai olivat synkkiä päiviä joten päätin tänään olla hyvällä päällä vaikka väkisin. Aamupala vatsaan ja kämpän siivoukseen. Kun kämppä oli kuurattu niin sitten salille. Normaali selkätreenin jälkeen vetäisin vielä ässän hiasta ja treensin vielä pakarat. Mikä älynväläys sekin mahtoi olla.
    Iltapäivästä pyykkivuoren valloitusta ja nyt ovat kuivumassa. Illalla kävin vielä reilun tunnin kävelylenkin.

    Tähän elämäntilanteseen ihan hyvä miestenpäivä mutta mieluimmin olisin tuon unohtanut ja viettänyt parisuhdepäivää.
  11. Minulla ei ole töpaikkaruokalaa joka on kyllä harmi. Kotoa vaan eväät mukaan. Lisäksi kun ei ole autoa mutta kavereita niin usein tulee soitto että tuletko kyydissä kauppaan. Siinä sitten tulee ostettua kuin isommallekin perheelle kerralla.
  12. Rytmisyys.
    Tämä taitaa olla se verenkierrossa oleva ainoa rytmi. Ennen kaikki meni normaalin viikkorytmin mukaan mutta nykyään 5-vuorotyö määrittää vuorokausirytmin ohella milloin käyn harrastuksissa, milloin siivoan tai teen muut kotityöt tai käyn kavereilla kahvilla. Yhdistys- tai kuntapuolen kokoukset voivat hieman muuttaa kellonaikoja mutta perusrytmin pyrin aina pitämään.

    Sopeutuminen.
    Lähtökohtaisesti haluan asioiden pysyvään ennallaan. Poikkeuksena toimenpiteet jotka parantavat asioiden tilaa. Muutoksissa on usein jotakin hyvää ja jotakin huonoa mutta kokonaismäärällisesti pitää lopputulos olla positiivinen jotta muutosta kannatan.

    Intensiivisyys.
    Tätä ehkä kuvaa parhaiten virkamiesmäisyys. Työelämässä hyvä ominaisuus mutta parisuhteen näkökulmasta hieman haastava. Toki on tunnustettava että kotona yksin ollessa saattaa esim kynelkanavat olla herkemmässä kuin toisten läsnäollessa.

    Sosiaalisuus.
    Tämä on aika matala. Toki aina olen yhteistyön merkitystä korostanut.
  13. Eipä tule ostettua. Varmaan suurin syy on se että käyn urheilutapahtumissa eikä niihin tarvi etukäteen lippuja hommata. Ainoa mihin ostan kaksi lippua on juna. Yövuoron jälkeen kun lähtee reissuun niin kun on vierekkäiset paikat voi paremmin nukkua. Tämä myös estää hyvin tulevan avecin lähestymisen.

    Noita avec-kutsuja nyt on viime aikoina tullut ihan riittävästi. Kaikki yhdistykset ja järjestöt tuntuvat nyt tarjoavan jouluaterioita ja kutsut on poikkeuksetta olleet myös avecille.

    Ennen oli parisängyssä samanlaiset lakanasetit ja sellainen malli oli käytössä myös eron jälkeen. Alkoi vaan tympästä kun tottumuksesta nukuin vain toisella puolella käyttäen noin 20 cm reunasta mutta kun pyykkipäivä saapui niin pesin kaikki vaikka toista puolta ei ollut edes käytetty.
    Tämä ratkesi sillä että sahasin sängyn kahtia ja vein kaatopaikalle vaihtaen kapeampaan malliin. Edelleen on kaksi lakanaa; karkeampi alla joka pysyy hyvin paikoillaan ja päällä pehmeämpi. Kolme täkkiä, kolme tyynyä ja lämpötila huoneessa noin 17-18 astetta.

    Nyt kun on jäänyt yksin niin olen huomannut että ostos käyttäytyminen on muuttunut siihen suuntaan että ostan paljon kerralla. Vaatteita kuten t-paitoja ostan nykyään puoli tusinaa kerralla; samoin astioita. Ei viitsi tiskikonetta eikä pesukonetta käyttää vajaana ja täyttyminen kestää joten pitää olla reservissä materiaalia.
    Samoin ruoka menee samalla linjalla. Monen päivän ruuat kerralla. Samaa voi syödä monta päivää ja loput pakkaseen.
  14. Minusta tätä ei kannata miettiä koko maan tasolla sillä epäilen että ongelmat ja prosentit on hieman eri maakunnissa kuin isoissa asutuskeskuksissa.

    Jos nyt koko maata ajattelee niin miesten huono-osaisuus siinä varmaan on pohjalla. Joku tutkija esitti asian matalapalkka-termillä mutta en sitten tiedä tarkoittaako tuo puhtaasti miehen vuosiansiota tai tiettyjen työelämätermien antamaa kuvaa epävarmasta tulevaisuudesta. Toinen tutkija puhuu taas korkeakoulutuksesta mutta en siinäkään tiedä onko kyse statuksesta ,eli olisinko kiinnostavampi jos en olisi olisi koneistaja vaan cnc machine operator. Toki tämänkin voi liittää suoraan palkkakysymykseksi. Yksi mitä itse olen miettinyt on opiskelijajakautuminen. Jos korkeakouluissa ja yliopistoissa on 66-75% naisia niin aika hyvät mahdollisuudet miehillä on sieltä löytää kumppani ja viitaten aikaisempiiin kohtiin niin saada jälkikasvua.

    Meillä taas tilanne on se että pojat menevät ammattikouluun, käyvät varusmiespalveluksen ja jatkavat työelämään. Tytöt lukion kautta jatkokoulutukseen kaupunkien kirkkaisiin valoihin ja jäävät sinne. Meidän kipupiste tuleekin vastaan kun puhutaan elinkeinorakenteesta. Miehille on ihan hyvin duunaritason työpaikkoja mutta erittäin vähän minkääntasoista työtä tarjolla naisille tai tytöille. Asia jonka kanssa kuntapäättäjät pähkäilevät; palvelusektori kuihtuu ja nyt vielä soteuudistus näyttää meidän silmissä melko pahalta.

    Jos vahvasti lopuksi kärjistää niin isojen kasvukeskusten ulkopuolella miehistä 60% on lapsettomia ja naisista 10% ja kasvukeskuksissa kaikki halukkaat saavat lapsen niin keskiarvo on tuo.
  15. Hattu päästä ja kaikki kunnia sekä kiitos ihmisille jotka tätä vapaaehtoistyötä tekevät. Siltikin perimmäinen tunne minulle oli suru.

    Suru siksi että mikä tässä yhteiskunnassa on pielessä kun tällaista toimintaa tarvitaan. Miten mieskuvaa käsitellään valtamediassa, somessa, keskustelupalstoilla tai ihan tuolla elämässä bittien tavoittamattomissa.
    Miten huoltajuusasioissa toimitaan; toimitaanko vanhan kaavan mukaan vai onko tapaukset erilaisia ja pyritään kaikkien näkökulmat huomioimaan.
    Työelämässä vapaiden jakautuminen ja eri ammattialojen jakaantuminen eri sukupuolien kesken.
    Yleensä perheiden tai ystävien jne väliset suhteet. Eikö tosiaan löydy enoja, pappoja, valmentajia tai opettajia jotka kelpaavat roolimalleiksi.

    Lähtisinkö mukaan? Tuon artikkelin perusteella en lähtisi. 15-tunnin koulutus olisi varmaan ihan riittävä mutta pari palaveria äidin kanssa on liian vähän. Perusasiat siinä varmaan tulee käytyä mutta en halua joutua tilanteeseen jossa luottamus lapseen on kasvanut sellaiseksi että hän jo kertoo haluavansa tavata biologista isäänsä mutta äiti ei anna. Minulta menee pitkään ennenkuin toivun ajatuksesta olla pelinappulana vieraannuttamisessa ja samalla lapsi onkin tilanteessa jossa kaksi miestä ei ole enää hänen tavoitettavissa. Minä toivun aikanaan mutta lapsesta en ole varma.
    Vaatisi vähän pidemmän taustoituksen ennenkuin uskaltaisin mutta sen jälkeen kyllä.

    Isommalle porukalle toimiminen olisi ehkä vähemmän "pelottavaa" mutta se edellyttää säännöllistä tapaamisaikaa ja -paikkaa. Sitä ei vuorotyöläisenä pysty järjestämään.
    Ihan pysähdyttävä avaus ja linkki, josta kiitos, sillä pisti ajattelemaan että kyllähän me miehet voitaisiin tarjota roolimallina oloa vaikka mikäli suvussa on tapauksia joissa on vastaava tilanne.
  16. Jos synnytyslaitoksella on vaihtunut niin enpä lasta vaihtamassa olisi. Voisi kai sanoa että siinä luopuisin biologisesta lapsesta sillä en myöskään häntä aktiivisesti tavoittaisi. En meinaan tiedä mitä se vaikuttaisi omaan lapseeni tai siihen biologiseen lapseen sekä hänen nykyiseen perheeseensä. Toki jos on vaihtuneet vain päittäin niin ehkä tieto menisi myös toiseen perheeseen. Jos tieto tulisi sieltä niin sitten pitää keskustella miten edetään.

    Jos taas tulisi tietoon että toisen miehen uimarit olleet asialla niin pitää vähän katsoa olosuhteita. Jos on lapsettomuushoidossa tullut virhe niin eipä siinä mikään muuttuisi vaan elämä jatkuisi entisellään.

    Jos taas ovat soljuneet perille ei niin lääketieteellisin menetelmin niin sitten pitää jo hahmotella eron jälkeistä elämää. Itse lähden siitä että tieto ja ehkäisymenetelmät ovat täällä sillä tasolla ettei vahinkoraskauksia tule. Jos kumppania on kairattu ehkäisystä huolehtien niin silloin petetään miestä mutta jos raskaaksi tullaan niin minusta siinä petetään miehen lisäksi myös isyyttä. Jos toiselle tullaan raskaaksi niin kumppanista ei isää haluta.
    Jos siis ollaan tilanteessa jossa edessä on ero lapsen äidistä joka ei halunnut minusta isää niin olen sen jälkeen sen armoilla minkälaisen isyyden äiti ja sosiaalitoimi minulle suovat. Mikäli lapsi jää minulle, on vuoroviikot tai klassinen viikonloppuisä rooli niin mennään niissä olosuhteissa jotka meille suodaan ja kerätään niitä yhteisiä kokemuksia ja muistoja jotka kantavat eteenpäin.
    Jos taas näyttää siltä että minusta vieraannuttaminen alkaa eikä lapsi halua minua tavata tai edes olla yhteydessä niin jossakin vaiheessa varmaan joutuu punnitsemaan päästääkö lapsesta irti. Ei ole lapsen arvoista elämää kuulla koko ajan juttuja pahasta isästä joka häntä vihaa. Ennemmin ilmoitan äidille että toteaa lapselle isänsä kuolleen ja rahat äidin tilille tulevat joltakin sokeri-sedältä.

    Toinen vaihtoehto irti päästämiseen on jos biologinen isä haluaa muodostaa perheen lapsen äidin ja lapsen kanssa. Jos tiedän että lapsella on ympärillä jo rakastavat vanhemmat ja turvattu tulevaisuus niin en tiedä onko lapselle eduksi jos siinä pyörii ympärillä mies joka asui äidin kanssa kun isä häntä pisti alulle. Saattaa olla parempi että ne yhteiset hetket sitten tulevat biologisilta vanhemmilta enkä ole siinä mukana. Saattavat biologiset vanhemmat kokea jopa kilpailijana ja se ei ehkä ole lapselle hyvästä.

    Mitä siihen yhteen tapaukseen tulee niin ymmärtääkseni tilanne oli vähän vastaava. Lapsi oli vajaa 2v kun selvisi ettei oletettu isä ollut biologinen isä. Ero tuli ja äiti muutti lapsen kanssa biologisen isän kanssa yhteen. Ei biologinen isä ei pitänyt enää lapseen yhteyttä koska halusi uuden perheen muodostua mutta ongelmaksi tuli että isyys olisi pitänyt kumota ennenkuin lapsi täyttää kaksi. Tämä ilmoitus kuitenkin myöhästyi. Isyys ilmeisesti pystytään nyt kumoamaan vain äidin suostumuksella mutta äiti ei tähän suostu. Ilmeisesti tilanteeksi jää että biologinen isä ja -äiti kasvattavat lastaan samalla kun juridinen isä maksaa elareita. Ihan lain mukaan siis meni mutta ihan maallikkojärjen vastainen tilanne.
  17. Oli ja jos oikein alkaa kaikki käymään läpi niin pitkä lista tulee kansanedustajista tai ministereistä jotka ovat tuomion saaneet. Aikanaan samasta puolueesta mm Ulf Sundqwist ja Erkki Tuomioja.
  18. Poliittisen korrektiuden hienous on minusta siinä että se on mitattavissa ainakin länsimaisessa demokratiassa; eli vaaleissa. Toki olihan edellisen hallituksen puolustusministeri saanut rikosoikeudellisen rangaistuksen mutta äänestäjät olivat sitä mieltä että teko on sovitettu ja eduskuntaan sekä ministeriksi. Toki aina joskus miettii että meillä on puhemiehenä hekilö joka toivoi toista kansanedustajaa raiskauksen uhriksi. No vaaleissa on jokaisella yksi ääni ja sen mukaan mennään.

    "Meillä on maassamme sellaiset työväenpuolueet, ett jos sinne pääset kansanedustajaksi; niin pärjäät taatusti!" Jos noin yleisellä tasolla pudonneita ehdokkaita katsoo niin aika moni on hakenut virkoihin ja sinne pääsy edellyttää tiettyä koulutustasoa. Moni on päässyt kunnan tai kaupunginjohtajaksi. Toki tunnettuvuus auttaa mutta koulutuksenkin on oltava sopiva. Mitä työväenpuolueisiin tulee niin ihan en ole varma onko esim Katja Hänninen saanut taas töitä kaupan kassalta.

    "Pääministeriys on jo ponnahduslauta, ties mihin-> saatte itse kuvitella.
    Toista sellaista virkaa Suomesta ei läydy, joka antaisi samat edellytykset päästä todella suuriin rahoihin käsiksi."
    Hirveästi ei tarvi kuvitella kun listaa Marin, Rinne, Sipilä, Stubb, Katainen, Kiviniemi, Vanhanen, Jäätteenmäki ja Lipponen. En heidän tiliotteistaan tiedä mutta varmasti kaikki hyvin toimeentulevia ovat mutta että olisivat todella isoissa rahoissa niin hieman epäilen. Itse luulen etä ainakin Rinteen ja Sipilän tulot laskivat jos huomioidaan pelkkä pääministerin palkkio.
  19. Ehkä uin hieman vastavirtaan mutta väitän että että nykypäivänä epärehellinen ei pärjää politiikassa. Kaikki kaivetaan esille ja jos pyörit joka suuntaan niin paljon enemmän jää ihmisiä selän taakse kuin tulee kannatusta. Pitää olla oma linja, löytää samanmielisiä ja verkostoitua ja katsoa mihin se riittää. Heidän pitää myös tiedostaa että onko joku asia oikein tai väärin eikä sekään aina riitä vaan sekin pitää tiedostaa miltä asia näyttää ulospäin.

    Asioiden hoidossa arvostan enemmän poliittista korrektiutta. Tämä johtuu meidän vaalitavasta jossa äänestetään henkilön lisäksi istaa. Jos olen tukenut henkilön lisäksi listaa niin äänestäjänä koen että myös koko lista toimii niiden asioiden eteen joita ovat luvanneet.
  20. Itse arvostan profiileja joissa on ajateltu vastaamisen helppoutta tarjoamalla mahdollisuus astua suoraan seuraavalle askelmalle.
    Esimerkiksi monella on maininta että on huumorintajuinen. Kyllähän tuohon pystyy myös vastaamaan mutta jos profiilissa on maininta Britti-komedian seuraamisesta niin toinen vastaava pystyy siihen tarttumaan. Ei tarvi kysyä millaisesta huumorista pitää vaan voi kysyä meneekö Pokka pitää vai kaivaako vhs-nauhoilta vanhoja Mennään bussilla jaksoja. Tavallaan ollaan näin löydetty jo joku yhdistävä tekijä josta lähteä liikkeelle ja lisäksi profiilin tekijä tietää että profiili on luettu ihan ajatuksella.
    21. 1 / 180
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt