Vapaa kuvaus

Aloituksia

105

Kommenttia

1477

  1. Kokeminen on aina kokemus ja kokemus on ihmisen parasta aikaa, sanoo aimo, ja aimo ei paljoa valehtele. Aimo on kokenut kokemus peräinen matkailija, joka menee aina sinne missä on aitoa tarjolla. Aimo katsoo ensin että onko ihmisiä ja jos on, aimo menee sekaan ja on ihan kuin yksi heistä.

    Kerran aimo asui afrikassa lyhytkasvuisten heimon luona vuosia ja oppi puhumaan lyhytkasvuisuutta sujuvasti. Aimo myös kutistui sen vuoden aikana 37 senttiä. Thaimaassa aimo menee aina kylään, etsii kaikkein köyhimmän perheen, ottaa poikansa mukaan ja astuvat tupaan yleensä ruoka aikaan. He haistelevat siinä ulko puolella nenillään milloin ruoka on valmista. Se on valmista sitten kun lautojen raosta tulee haisua ja höyryjä.
    Ruuan jälkeen aimoa ja poika käyvät pitkäkseen ja toljottavat vähän aikaa köyhiä, ennen kuin vajoavat ruoka levolla syvään uniapneaan.
  2. Aimo on melkoinen viheltäjä ja kokki. Aimo kertoi että jo perus koulussa opettaja havaitsi aimon kyvyt koti talous tunnilla ja oli kehunut aimoa varsinkin koskien pääsiäisen perinne ruokia. Kysyin aimolta että mitä se ope sitten sano? Oli taputtanut selkään ja sanonut että "Voi hyvänen aika.. Siinä se on meillä varsinainen mämmikoura.."
    Oli saanut palkinnoksi kokki taidoistaan vapautuksen kotitaloudesta koko kevät luku kaudeksi ja sai poimia sillä aikaa vapaasti yksin männyn käpyjä metsikössä kun muut joutuivat raatamaan keittiössä köksää!
  3. Aimo oli pilkillä paukku pakkasilla pappa tunturilla.
    Varoittelivat aimoa ettei menisi sillan alle kun siellä on virtausta ja heikko jää.
    Aimo totesi jykevällä rinta äänellä murahtaen "Voin vakuuttaa että että jää kantaa, minulla on erin omaiset vaistot ja kyky tekninen tietämys hahmottaa jään vahvuus millien tarkkuudella"

    Aimo alkoi virittää pilkki jakkaraansa sillan alle kun rojahti jään läpi jakkaroineen päivineen kadoten näkyvistä. Menin mahalleen avannon viereen ja haroin suksisauvalla
    vettä, josko aimo siitä saisi kiinni. Sauva tarttui karvahattuun ja nostettiin se jäälle, mutta aimoa ei näkynyt missään.

    Kohta pian aimon pää pulpahti pintaan ja sinisten huulten välistä aimo kysyi "Onks mun karvahattua näkynny?" Saatiin aimo ylös sieltä ja kun pakkasta oli 32 astetta, piti aimo saada äkkiä lämpimään. Aimo istui mopon taakse ja minä lähdin ajamaan, aimo piti tarakasta kiinni märillä lapasillaan ja koetti puhua jotakin "VÄVÄVÄVÄVÄ HYRHYRHYR..." ja jotakin sellaista. Aimon vaimo tuli skodalla perässä.

    Kotipihassa jäinen aimo revittiin irti tunturin satulasta, mutta lapaset oli jäätyneet tarakkaan kiinni. Ne irtosi vasta keväällä. Tarinan opetus oli että mobedi voi lähteä lapasesta, mutta lapaset ei välttämättä lähde mobedista.
    Meinattiin tulla hulluksi kun tajuttiin että aimo olis voinut tulla vaimon lämpimässä skodassakin kotiin meille homolanpirttiin, tai niinkuin ruotsiksi sanotaan "Puppeshuset"