- Kiitos+Anita+Puustjärvelle+kiintoisasta+pitkästä+luennosta!
- Pohdin tuota yo. viestiä, joka kuuluu näin:
"Kyllä tälle Autismi-ongelmalle pitäis jotain pystyä tekemään. Mieluiten tietysti parantamaan, mutta se on kai liikaa vaadittu. Asiaa on tutkittu iät ja ajat mutta mitään konsensusta ei ole syistä eikä seurauksista. Se on todella, todella traagista meillä aspeille. Maailmassa tiedetään asioista niin paljon, mutta louppupeleissä niin, niin vähän...."
On valitettavasti lukemattomia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että autismikirjo edustaa erilaisuutta, pysyvää erilaisuutta, pysyvää synnynnäistä erilaisuutta. Jos sellainen ärsyttää niin silloin mieleen saattaa tulla ajatus "tehdä sille jotain, mieluiten parantaa". Onko liikaa vaadittu se fiksu suhtautumistapa, että sellainen erilaisuus vihdoinkin hyväksyttäisiin eikä yritettäisi "parantaa" erilaisuutta joksikin "normaalimmaksi".
Paljon on tehty traagisia virheitä autismikirjon kanssa juuri tällä "parantamisajattelulla". Tulokset ovat huonoja. Mäntyä ei saa "parannettua" koivuksi. Kyse on pysyvästi eri lajeista. Normaalit ihmiset kuvittelevat olevansa joskus (valitettavan useinkin) sellaisia, että heillä on muka oikeus tehdä kaikista samanlaisia kuin itse ovat ja että vasta sellainen muka tekee niistä erilaisista muka "oikeita ihmisiä".
Ongelma ei ole autismikirjo, vaan normaalien ihmisten väärä, rajoittunut, ongelmallinen ja liian omahyväinen suhtautuminen siihen. Ahdas normaalius ei ole ihmisen mitta. Pitää muuttaa niitä suhtautumistapoja, joilla autismikirjon ihmisille on iät ajat aiheutettu eniten tuskaa. Jos ei kunnioiteta ja hyväksytä neurologista biodiversiteettiä niin ollaan ongelman tekijöitä. - Breda jatkaa: kyllä meitä 60-70-lukujen musan kuuntelijoita on paljon, kun ollaan melkein suurta ikäluokkaa ja yhä hengissä. David Bowieta unohtamatta, ja T-rex. Hirveä nostalgian ryöppy nyt tuli kun nuo piisit tulvivat mieleen. Diggaan myös (iästäni huolimatta tai ehkä juuri sen takia) Metallicaa ja aion mennä heinäkuussa Hämeenlinnaan sitä kuuntelemaan ja katsomaan.
Pyydän anteeksi, näistä piiseistä pitäisi puhua toisessa ketjussa! Mutta minkäs teet! (hymiö) - Sori, se onkin hey bulldog! ja unohtui the WHO, my generation on klassikkojen klassikko!
- En+ole+lääkäri+mutta+voin+heittää+omasta+kokemuksestani+muutamia+ajatuksia.
- Kiitos anonyymille hyvin lukukelpoisesta viestistä!
Olet oikeassa, että mitenkään varma ei voi jälkikäteen olla kauan sitten kuolleiden merkkihenkilöiden Aspergerin syndroomasta. Ne ovat vain "julkisia arveluja", jotka perustuvat historiallisesta henkilöstä nykyään saataviin tietoihin ja uusimpiin käsityksiin siitä, millainen ominaisuuksien yhdistelmä AS oikein on.
Sir Winston Churchill harrasti myös öljyvärimaalausta ja erään tv-dokumentin mukaan se erityiskiinnostuksenkohde oli hänelle poikkeuksellisen tärkeä, suoranainen intensiivinen intohimo. Netistä voi googlata Winston Churchill paintings. Sellaista intohimoa harrastetaan yksin, se voi olla täydellistä AS-aivojen kaipaamaa vastapainoa sosiaalisuudelle ja paras tapa purkaa sosiaalisuuden aiheuttamaa ylikuormitusta. Tuollainen tuntuu minusta hyvin assimaiselta ja osuu yksiin ainakin minun assiuteni kanssa.
Anonyymin viestissä vilahtaa mielenkiintoinen ilmaus "lievästi AS". Voiko ihminen olla vain "lievästi AS"? Tai vain "lievästi neuronormaali"? Olen huomannut, että niistä AS-ihmisistä, joilla on merkittäviä kykyhuippuja ja jotka pääsevät niiden avulla pitkälle, saatetaan sanoa, että heillä on vain "lievä AS". Siis että kykyhuiput jotenkin lieventävät heidän AS-statustaan. Totuushan on se että assimaiset kykyhuiput, jotka näkyvät juuri intensiivisissä erityiskiinnostuksenkohteissa, kuuluvat Aspergerin syndroomaan yhtä olennaisesti kuin rajoitteetkin eli tiettyjen kykyjen heikkoudet. Yltiömäisen normaalit ihmiset eli "telaketjunormaalit" saattavat katteettomasti olettaa, että "erilaisuus on aina oire häiriöstä, jopa sairaudesta". Jossain erityisessä asiassa hyvin kyvykäs AS-ihminen ei normaalin näkökulmasta välttämättä näytä kovin "häiriöiseltä" eikä "sairaalta", joten "jos hänellä on AS niin sen täytyy olla vain lievä". :-)
Useimmiten puhuttaessa "lievästä AS:sta" unohdetaan se, että älykkäimmilläkin AS-ihmisillä on huomattavia vaikeuksia esim. arjen sujumisessa, siivouksessa ja toiminnan ohjauksessa. Ei voi liiaksi korostaa sitä, että AS on ennen muuta kykyprofiilin jyrkkää epätasaisuutta ja se epätasaisuus on yksilöllisesti hyvin vaihtelevaa. "Normaali AS" voi siis olla hyvin monenlaista. Jostain olen poiminut muistivihkooni hyvän kristallisoinnin juuri tästä: "AS-ihmisen kohdalla on yhtä normaalia olla heikkolahjainen ja käytöshäiriöinen nuori eläkeläinen kuin huippulahjakas ja maineikas lääkäri tai professori". - Ahaa,+tänne+on+tullut+rekisteröityminen+ja+ne,+jotka+eivät+rekisteröidy+joutuvat+kirjoittamaan+massanimimerkillä+'anonyymi'.+Hmmm...+mielenkiintoista+nähdä,+tulevatko+rekisteröityneiden+viestit+olemaan+niitä+lukukelpoisimpia!+:-)