Olen kohta 50 v nainen ja kärsin enenevässä määrin takkuilevasta lähimuistista ja ahdistuksesta.
Olen stressaavassa elämäntilanteessa tai oikeastaan koko aikoisikä on tuntunut olleen yhtä "stressaavaa tilannetta". Ehkä toleranssi stressille on alentenut iän myötä.
Joka tapauksessa olen jo pidempään epäillyt että minulla on joko adhd tai asperger, ehkä jossain muodossa molemmat.
Lähimuistini on testatusti huono, mutta samalla todettiin että pärjään, koska minulla on keinoja kompensoida sitä. Olen älykäs ja hyvässä, tosin vaativassa työssä.
Olen hyvin ääniherkkä, ja herkkä muutenkin. Reagoin ikään kuin "yli" tilanteissa, joissa toiset eivät kompuroi. Parisuhteet ovat melko lailla mahdottomuus. Avioliitto ei ottanut onnistuakseen ja uutta suhdetta en ole onnistunut hankkimaan.
Pärjäsin nuorena koulussa vaikka iso osa ajasta meni lukiessa ihan muuta. Preferoin kirjat ohi ihmissuhteiden. Olen sosiaalisesti ja muutenkin kömpelö ja varmaan muiden mielestä vähän outo persoona. Liian rehellinen, haastava ja liian suora. En osaa miellyttää. Kärsimätön, todella huono odottaja. Tarvitsen jatkuvaa stimulaatiota, esim. piirtelen palaverit läpensä jotta pystyn kuuntelemaan.
Ongelma on siis ahdistus johon on varmaan pakko lähteä hakemaan apua jotta en alkoholisoidu.
Mietin vaan mitä reittiä pitkin se pitäisi tehdä?
Kannataako työterveydessä edes mainita epäilyksiä neurologisesta poikkeavuudesta?
Millä keinoin olisi mahdollisuus päästä terapiaan?
Neuvoja kellään?
Olen stressaavassa elämäntilanteessa tai oikeastaan koko aikoisikä on tuntunut olleen yhtä "stressaavaa tilannetta". Ehkä toleranssi stressille on alentenut iän myötä.
Joka tapauksessa olen jo pidempään epäillyt että minulla on joko adhd tai asperger, ehkä jossain muodossa molemmat.
Lähimuistini on testatusti huono, mutta samalla todettiin että pärjään, koska minulla on keinoja kompensoida sitä. Olen älykäs ja hyvässä, tosin vaativassa työssä.
Olen hyvin ääniherkkä, ja herkkä muutenkin. Reagoin ikään kuin "yli" tilanteissa, joissa toiset eivät kompuroi. Parisuhteet ovat melko lailla mahdottomuus. Avioliitto ei ottanut onnistuakseen ja uutta suhdetta en ole onnistunut hankkimaan.
Pärjäsin nuorena koulussa vaikka iso osa ajasta meni lukiessa ihan muuta. Preferoin kirjat ohi ihmissuhteiden. Olen sosiaalisesti ja muutenkin kömpelö ja varmaan muiden mielestä vähän outo persoona. Liian rehellinen, haastava ja liian suora. En osaa miellyttää. Kärsimätön, todella huono odottaja. Tarvitsen jatkuvaa stimulaatiota, esim. piirtelen palaverit läpensä jotta pystyn kuuntelemaan.
Ongelma on siis ahdistus johon on varmaan pakko lähteä hakemaan apua jotta en alkoholisoidu.
Mietin vaan mitä reittiä pitkin se pitäisi tehdä?
Kannataako työterveydessä edes mainita epäilyksiä neurologisesta poikkeavuudesta?
Millä keinoin olisi mahdollisuus päästä terapiaan?
Neuvoja kellään?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En+ole+lääkäri+mutta+voin+heittää+omasta+kokemuksestani+muutamia+ajatuksia.
Iso kiitos Breda myötäelävistä ja fiksuista kommenteistasi. Jäin miettimään tuota stressin osuutta kevään ongelmiin ja luulempa että tämä 'huhtikuun-lähes-meltdown' juontaa juurensa juuri sinne. Normaalioloissa pärjäilen, kun on sopivasti haastavaa tekemistä mutta ei mitään pahempaa ylimääräistä stressiä. Kaistale, jolla voin hyvin, on melko kaita. Jokin kynnys nyt ylittyi ja kun aloin miettimään niin onhan näitä 'sulamisia' ollut pari joskus aikaisemminkin.
Parisuhdeasiassa on olen päätynyt pitkälti samaan lopputulokseen. Ihastumisia on ollut, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään koska en uskalla ottaa ratkaisevia askelia. Voin nauttia mielenkiintoisten ihmisten (ja varsinkin omankaltaisteni) seurasta sopivassa määrin mutta parhaiten pärjään arjessa yksin. Tämän hyväksyminen on ottanut aikansa.
Kenties tässä rohkaistun lähtemään työterveyslääkärin pakeille. Luulen että muistiasian kulmasta pääsisin nopeiten tutkimuksiin. Lähinnä pelkään sitä, että muistiongelmat ja ahdistus menevät esim. vaihdevuosien piikkiin ja tokihan se voi olla että niillä jokin rooli oireiden pahenemisessa onkin. Alkoholiasiaa emmin ottaa esille koska se on niin hurjan leimaava. Mutta katsotaan miten eukon käy : )
Juu, ei alkoholia missään nimessä ahdistukseen. Sen jälkeen oikean hoidon saaminen varmasti tuhottu. Kokemusta on.
Jos englanti taittuu, hyviä kirjoja löytyy esim. kirjakauppa adlibrikseen hauksi naisten asperger esim.
Rudy Simonelta voin suositella:
Aspergirls
The A to Z of ASDs
Aspergers on the job
22 things a woman with asperger's syndrome wants her partner to know
Samoin Elaine Day, Aspies alone together
Liane Holliday Willey, Safety Skills for asperger women
Tracy Cohen, Six word lessons on female asperger syndrome
M.Tinsley- S. Hendricks ,Asperger syndrome and alcohol, drinking to cope
Myös Naisia joltain muulta planeetalta- kirja sopii (aika pitkä ja vaikea), se on suomennetukin, muita valitettavasti ei....vielä ainakaan.
Paula Tillin Toisin kirjasta kaikki meillä alkoi...
Nuo kaikki olen itse lukenut ja kylläpä elämä, mennyt ja nykyinen, selkisi paljon, ihan kokonaan kaikki mitä en ennen tajunnut. Helpotti ja ikää on liki 70v.!!
Tsemppiä muille aspies naisille, itse diagnosoiduille ja muille. Mitä sillä diagnoosilla, pääasia että elämä sujuu.
Jaa, en tainnu muistaa laittaa laittaa nimimerkkiä, en siis ole aloittaja, hänelle vastasin. Miten täällä nykyään toimitaankaan, en tiedä. Vai panisko sotkut diagnoosin piikkiin :) Jaa, tarttis rekata kun luin, outoa on tällä tavoin. Taitaa olla vanhoja mun tunnarit, yli 10v takaa.
Se oikea paikka näihinhän on psykiatrin poli, koska aikuisesta kyse.
Ja kyllä ne asiat sieltä lähtee sitten eteenpäin menemään.
Itse oikein yllätyin, miten paljon resursseja käyttivätkään asian tutkimiseen.
Mutta se varmaan siksi, että asialla on melkoisesti merkitystä työkyvyn kannalta.
Tai itsellä lähinnä sen puutteen.
Nyt pieni toivo, että josko ADHD-lääkityksellä saisi siihen liittyviä oireita sen verran kuriin että edes osa-aikatyö onnistuisi. Aspergeriin nyt tietenkään ei lääkitystä ole.
Mutta itse keksisin paljonkin yksin tehtävää duunia, niissä vain kaikissa tarttee ajokortin.
Ja itse en autoa pysty ajamaan, mutta ehkä jos tuo ADHD saataisiin kuriin, niin sitten.
Sinänsä hassua kun eihän autismi ole psykiatrinen häiriö vaan pysyvä ominaisuus. Voisi muuttua tutkimus ja hoito (jos lain tarpeenkaan) tulevaisuudessa omaksi alakseen nämä neurodiversiteetin jutut, erilaisuuden ymmärrystä lisää.
Emme kärsi aspergerista vaan muista ihmisistä...
Pari uutta kirjaa lisää jotka luin tai luen..just
Philip Wylie, Very late diagnosis of asperger syndrome ( autism spectrum disorder)
Tiago Henriques, Autism and asperger's syndrome, the easy- to -understand and practical guide
Ylempi kertoo hyvin diagnoosin saamisesta vasta vanhempana, ehkä n 40- 50 vuotiaana mutta tykkäsin kyllä vaikka jo liki seitsemänkymmentä olen.
Alempi auttaa ymmärtämään autistista tunteiden käsittelyn vaikeutta ja antaa hyvin konkreettisia neuvoja kuinka parantaa tunteiden tunnistamista. Olisi ihan hyvä opas kelle tahansa, ns neurotyyppillisille myös.
Voin suositella. Koskahan näitä saataisiin suomeksi ja kuka siitä ottaisi vastuun ja asian hoitaakseen?
Olen myös yli 50, ja jossain 40. ikävuoden jälkeen rupesin ajattelemaan itseäni asperger-piirteisenä. Kosketusherkkyys, ääniyliherkkyys, oman tilan tarve ym piirteet lisääntyivät ja vahvistuivat. Myös lähimuistini heikkeni, kuten aloittajalla, vähitellen, ja paheni erityisesti 2010-luvulla.
Paha sairastuminen jokunen vuosi sitten sai minut etsimään ja käyttämään kaikki keinot parantuakseni, ja minulta poistettiin lopulta amalgaamit hampaista! Lähimuistini alkoi palautua kolmen kuukauden kuluttua, ääniherkkyys on vähentynyt, jaksan sosiaalisia tilanteita (työssä) paremmin kuin ennen. Vaikka amalgaamisaneerauksesta ollaan montaa mieltä, pidän sitä oman paranemiseni alkukohtana. Useamman oudon oireen kanssa olen paremmassa tilanteessa kuin ennen, mutta useita invalidisoivia oireita on myös jäljellä.
Asiallista tietoa on vaikea löytää, ja ymmärtäviä kohtalotovereita vielä vaikeampi, kun meillä kaikilla on yksilölliset oireet. Elohopean mahdollisista vaikutuksista kertoo esim http://mercurytalk.com/articles/What-Mercury-Does-To-You.html . Seuraava mielenkiintoinen kysymys olisi, mitkä muut ympäristömyrkyt (muut raskasmetallit tai muovit) vaikuttavat terveyteemme.
Joku vaihtoehtolääketieteen kannattajista on sanonut mielestäni hyvin, että jos ihmisellä on useita selittämättömiä pahenevia oireita, kannattaa miettiä amalgaamien poistoa.
Olen yhteyksissä erään autisti, asperger henkilön kanssa. Joka näkee itsemurhan ratkaisu ongelmaan että, maailma toimii niin eritavalla kuin hänen logiikkansa. Seuraa paljon yhteiskunnallisia asioita, on jokseenkin kansallismielinen maahaanmuuttokriitikkoakin löytyy. Vaalien tuloksista ajattelee, ettei halua olla osa tälläistä yhteiskuntaa jossa mennään eri suuntaan. Kokee ettei äänestämällä pysty riittävästi vaikuttamaan. Puhuu paljon tästä elämästä poistumisesta ja innokkaasti selvittää erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa elämänsä lopettaminen, voisi sanoa olevan oikea kävelevä tietosanakirja aiheesta. Voiko olla niin, että vielä toteuttaa suunnitelmansa lopulta? Vai onko vain yleistä mielenkiintoa itsemurhaa ja sen toteutustapoja kohtaan. Hänellä ongelmana että, kuntouttavien toimintojen osalta pomputeltu vastuuta taholta toiselle. Ja jos joku asia jää hänelle hoidettavaksi uuden tahon kanssa niin se tuottaa vaikeuksia olla yhteydessä uuteen tahoon kun se kohta taas muuttuu.
Pitää ilmastonmuutos ja kierrätys vastaavia juttuja huuhaana koska odottaa maailman tuhoutumista joka vääjäämättä tulee ihmiset vain keinotekoisesti yrittävät jatkaa eri vouhotuksilla ja touhotuksilla maailmaa vaikka tuhoutuu kuitenkin.
Nuo on vaikeita kysymyksiä. Toteuttaako vai onko vaan erityisen kiinnostunut asiasta. Voi olla molempia tai kumpi tahansa. Kukaan ei voi tietää.
Tiedän erään joka toteutti. Toisaalta nämä ajatukset ovat hyvinkin yleisiä asseilla, koska suhtautuvat (näihinkin) kylmän järkevän loogisesti. Päättely juuri tuo, miksi elää maailmassa joka menee niin pieleen eikä täällä voi meidänkaltaiset toteuttaa itseään tai saada hyvää elämää, tulla hyväksytyksi omana itsenään.
Ja yleinen epäluottamus, huonot kokemukset psykiatreista, hoitotahoista ym. Me ollaan keskimääräistä älykkäämpiä ja meitä kohdellaan kuin idiootteja. Kun vaikeudet ovat ihan muualla kuin meidän ymmärryksessä. Vaikeaa on tunteiden säätely, toiminnan ohjaus jne.
Mikä avuksi ja neuvoksi...? Ei kai muuta voi kuin yrittää saada yhteys tällaiseen henkilöön sillä tavalla että hän voisi olla omana itsenään "maailmanparantaja" eli levittää ymmärrystä näistä asioista. Tiedän - on vaikeaa kun olemme aika vähäsosiaalisia mutta jakamalla esim. kirjoituksia aiheesta.
Kunpa tulevaisuus olisi parempi ja ymmärrettäisiin neurologista moninaisuutta oikein ja hyväksyvästi, kannustavasti.
Vaikeita on.
Tiedän yhden vastaavan joka ollut myös psyk.hoitotahon asiakkaana mutta lopettiin tuon tahon toimesta kun siitä ei hyötyä hänen kohdallaan.
Periaatteessa tuosta asiasta voisi tehdä esimerkiksi tulkinnan että, itsensä tappamista saa vapaasti suunnitella jopa toteuttaa Suomessa. Asiasta kiinnostutaan vain kun se kohdistuu muihin ihmisiin. Toisaalta eihän sitä toteutustavasta riippuen tiedä meneekö samalla mahdollisesti muitakin ihmisiä? Sikäli kun tästä maailmasta on tarkoitus päästä pois miksi sitä murehtisi toteutusvaiheessa tämän maailman asioista. Tämä maailma ei
välttämättä kiinnosta mitenkään eikä tälläinen elämä sellainen kuin se
meille näyttäytyy.
Edellämainittu tukisi sitä näkemystä että, yksilöistä ei paljon välitetä muuten kuin rahastuksen kohteena esimerkiksi hallituksen eri ajankohtien hankkeisiin.
Mitenkään ei ilmene, että yksilö olisi tärkeä. Kun seuraa miten eri ihmisiä pomputellaan luukulta toiselle joskus hyvinkin helpolla, ei kuulu meille. Yllättäin asiakkuuksia lopetetaan jonkin tahon kanssa joka voisi selvästi viedä asioita halutessaan parempaan suuntaan.
Elohopeamyrkytys ( oma tai äidin ) yhdistettynä huonoihin myrkynpoistomekanismeihin (geenivirheet) syy tähän ja lukemattomiin sairauksiin.
Mutta miten voisi olla mahdollista, että elohopeamyrkytyksen kautta ihminen voisi saada aspergerille tyypillisiä vahvuuksia, esim. huippukykyjä musikaalisuuden, matemaattisuuden, visuaalisuuden tai verbaalisuuden alalla?
Elohopea-teoria ontuu pahasti.