Vapaa kuvaus

Aloituksia

47

Kommenttia

6661

  1. Viihdyn hyvin yksiksenikin, en sentään ihan yksin ole, on minulla kissakaveri.
    Puolet vuodesta olen kerrostalossa pikkukaupungissa.
    Päivisin käyn kävelylenkillä. Toisinaan juttelen ihan tuntemattomienkin kanssa ja talonväen, jos pihalla vastaan tulevat.

    Kesäisin, kun asun maalla, täällä hyörii vähän väliä omaisia, joka sekin on mukavaa.
    3-sukupolvea on jo jälkeeni tullut.

    Kun on tehnyt ikänsä työtä, jossa alituiseen tapaa uusia ihmisiä, laidasta laitaan, sitä nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta. Ei ole kiire minnekään, saa järjestää aikansa niinkuin itse haluaa.

    Sosiaaliset kontaktithan ovat elintärkeitä ihmisen kokonaisvaltaiselle terveydelle ja yleiselle hyvinvoinnille.
    Jos yksin olisi maapallolla, mitä mieltä siinä olisi.
    Samahan se on eläinlapsillakin, jos ajattelee lemmikkieläimiäkin, niidenkinpitää sosiaalistua, tullakseen toimeen ihmisen maailmassa.

    Meitä on moneksi, ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät haluaisi olla hetkeäkään yksin.
    Jotkut vain ovat niin ulospäinsuuntautuvia, että kaipaavat kontakteja useasti.
    Myös pelko pärjäämisestä saa kaipaamaan jonkun lähitukea.

    Myöskin, jos kymmeniä vuosia on ollut 1 ihmisen kanssa yksissä ja toinen poistuu, saattaa se tyhjä paikka olla ylitsepääsemätön.

    No tällaisia mietteitä putkahti esiin.
  2. Satanut on koko päivän ja huomenna kai jatkuu vaan.
    Aamupäivällä kävin kyllä asioilla.
    Tuossa pientä siivoilua harrastanut.
    Kauniina päivinä menee aika ulkona, joten sisäsiivoukset jää sadepäiville.

    Ei ollut puolukanpoimintapäivä tänään. No vielä ehtii.
    Tänä vuonna ei ole isoa kiusaa ollut hyttysistä, eikä hirvikärpäsistä. Ihan jokusia ollut metsässä.
    Myyriä on. Pitkin plantaasia on myyrän kasoja. Sen sijaan nyt eivät alatalolla invaasiota tehneet lentomuurahaisetkaan. Niiden koloja kyllä maassa näkyi.
    Lehtokotilot rakastavat vuorenkilpiä. Sieltä niitä on helppo kerätä, eivät pääse kovin leviämään.

    Tepa noista kurpitsan siemenistä kertoi.
    Muutama vuosi sitten, kun kurpitsaa rupesin laittamaan, katselin reseptejä.
    Monissa ei puhuttu siemenistä mitään, toisissa kehoitettiin ne poistamaan.
    Asia vaivasi itseäni ja sitten löysinkin googlella tietoa, ettei niitä kannata missään nimessä pois heittää, ovat suuria ravintoarvoltaan.
    Niinpä nykyään, kun kurpitsaa syön, niin siemenet ovat aina mukana.
    Talveksikin, kun pakkaseen soseutin keittoaineeksi, niin siemenet ovat mukana.

    Odottelen, että tuo sade tekisi vähän taukoa, välillä se menee hetkittäin sumusateeksi, niin menisin saunapuita hakemaan.
    Pitkästä aikaa laitan nyt saunan ylämökillä.

    Pistin radion kiinni, ei kuulu kun sateen ropina, Väinö nukkuu.

    Niin, aamulla, kun katsoin jotain asiaa googlesta, Väinö tuli yrittämään syliin.
    Pisti vähän tassua koneen päälle.
    Kun käänsin sivua, kone näyttää, ettei internetyhteyttä. Noh, mikäs nyt, tarkastin kännykän, yhteys oli auki.
    Tarkastin sitten koneen, niin lentotila päällä. Sellaisia ne pienet suloiset tassut ovat.

    Hyvää lauantai-iltaa, jossakin se varmaan aurinkoinenkin paistaa ja paistaa se täälläkin, tuolla harmaiden sadepilvien takana, vaikken sitä juuri nyt näekään.
  3. Heippa vaan.
    Hetkeksi tähän lönähdin sängyn päälle.
    Puolukoiden kimpussa tässä myös hääräilty. Vielä tuolta maalta annoin veljen ja pojan mukaan kurkkuja ja porkkanoita.

    Veli unohti kännykkänsä, niinpä tänään sen sitten Tampereelle kuskasin. Toki hän bensan maksoi.

    Kun noita asuntoja pitää sinne digiin siirtää, niin eikös kyselleetkin jotain lisäpapereita.
    Olisi pitänyt sähköpostilla lähettää.
    No minhän en osaa mittän paperiasioita koneelle muuttaa, joten pyysin postiosoitteen.
    Eilen sitten piti postille lähteä.
    Kyllä se tuo ratinvääntö nyt riittäisi vähäksi aikaa.

    Tuossa kylätien päässä, tästä kilometrin matkalla 3 kohtaa puhuri mennyt silloin myrskyn aikaan. Yli 20 puuta kaatunut tiellekin ja moni oli vielä vinossa.
    Nytkin tuulee, tulin juuri puskaleikkurin kanssa tietä pitkin alhaalta ja pelästyin niin juuttaasti kamalaa rytinää. Puu heilui ja rytisi ei ihan kaatunut.
    Luojako se lie varjellut, kun täällä puiden keskellä olen, ihka ehjänä.

    Minäkin keväällä uusin tuon kortin. Vielä sain sen terveyskeskuksen kautta.
    Tuosta muistitestistä sain täydet pinnat, tietysti.
    Jaa, miten niin tietysti.
    No ei minun muistissanikaan mitään vikaa ole, mutta en viitsinyt sanoa hoitajalle, että olen niitä tehnyt potilaille kymmenittäin, muistan sen suurinpiirtein ulkoa.

    Sain eilen sellaisen puhelun, että näytössä oli noin 10 vuotiaan lapsen kuva, sitten luki nimi ja Pakistanista soittaa.
    Joku huijari tietysti olisi yrittänyt lapsia käyttää syöttinä. En vastannut.

    Jaa-a katselenpa Promesan, keitän kahvia ja sitten lähden alas omenapuun verkotusta jatkamaan ja kesäkeittiön apilapohja kulunut, jos heittäisi vähän siementä sinne.

    Väinö tuossa pesee innolla itseään. Kiva kaveri.
    Iloa ja valoa sekä lämpöä, ihan kaikille.
  4. Niin se vain illalla 7 aikaan alkoi melkoinen mylläkkä.
    Salamoi, jyrisi satoi tunti tolkulla. Sähköt katkesi miltei heti.
    Ilmoittivat, että päättymisaika n. klo 24. No hyvä ajattelin. Sitten uusi ilmoitus klo22.30, päättymisaika n. klo4. Klo. 00.00 ilmoitetaan, päättymisaika klo 12.00.
    No voivoi.
    Pussipimee ja kaatosade, en hirvinnyt lähteä alhaalta aggrekaattia hakemaan.
    Hain sen aamulla puol7, kyllä se painoi, kun sen maasta auton perään nostin.
    Kun sain sen päälle, jo tunnin kuluttua tulikin sähkö.

    1kynttilä oli ja myrskylyhty. Otsalamppuni oli täynnä virtaa ja viime viikolla ostin kirjan, joten sitä siinä lueskelin.
    Alhaalla on kyllä akuissa virtaa, että jos ihan kamala tarve, niin nettiä pystyy käyttämään, kännyä lataamaan ja TV:tä katsomaan. Valot tietysti toimii.
    Jääkaappi toimi kaasulla.

    Sukuja olette pohtineet. Itse lapsena ja nuorena olin joittenkin serkkujen kanssa tekemisissä, mutta elämän tiet veivät kenet mihinkin ja niin ne jäi matkan varrella.

    Sellainen ihana muisto on jäänyt mieleeni tädistäni(isän sisko), joka oli sydämellinen ihminen.
    Hän leipoi aina hiivaleipiä. Sitten meitä tenavia oli pitkän pirttipöydän ympärillä aina lauma. Hänen omiaan ja hänen kahden veljen, olimme siis kaikki serkkuja keskenammä.
    Täti nosti lämpimät leivät korissa pöydälle ja voipaketin. Siitä ne nopeasti katosivat , se makuelämys on mielessä vieläkin.

    Katsoitteko kukaan ohjelmaa Kerttu ja Markku. Mielestäni katsomisen arvoinen.
    Esim. minullakin on ollut käsitys, kuinka maailman väkiluku vielä suorastaan räjähtää isoksi.
    Asiantuntija kertoo, että globaalisti maailman väkiluku on jo lähtenyt laskuun ja taittuu tästä eteenpäinkin.
    Sitten haastattelivat Senegalilaista virkamiestä, kun siellä on joku vihreä kaistaleprojekti ruuan tuotannon ja yleisen hyvinvoinnin lisäämiseksi
    Tämä mies osasi monelta kantilta hyvin perustellen selittää asiaa.
    Kun Markku kysyi lopuksi, mikä teitä oikein motivoi. Vastaus kuului: ´´Äitini oli 12 vuotta ja 10 kuukautta vanha, kun sai minut, en halua, että yksikään tyttö kokee enää sellaista.´´
    Huh, että oli pysäyttävä vastaus.

    Hyvää lauantai-iltaa tässä veden täyttämässä maailmassamme, kaikilla ei ole sitäkään.