- Kuulun yhteisöön, jossa on lähes normina uskoa, että ei.
Tätä uskoaan järjetömme, UEA (universala Esperanto asocio) on realoisoinut satavuotisen olemassaolonsa ajan esittämällä silloin tällöin julkilausumia Esperanton saamiseksi viralliseksi "toiseksi" kieleksi kautta maailman. Mm. EU:n suuntaan on yritetty vaikuttaa.
Kuten nähdään, se on kuin hiiren vikinää; suurin osa esmes suomalaisista ei tiedä, mikä minä olen kun kerron olevani esperantisti :(
Meidän näkemyksemme on, että kansainvälisen apukielen tulisi olla mahdollisimman säännänmukaista, jottei aikaa sen opistelussa tarvitsisi tuhlata monimutkaisten kielioppisääntöjen pänttäämiseen, niin selkeätä ääntämyksellisesti, että kaiken kieliset voivat helposti erottaa sen yksittäiset sanat, sekä kirjoitusasultaan niin selkeätä, että tuntemattoman sanan kuullessa olisi mahdollista yksinkertaisesti katsoa sanakirjasta, mitä se merkitsee.
Juuri näissä suhteissahan englati on lähes pahin mahdollinen, sen sujuva kuunteleminen on mahdotonta (esmes saksa ja ruotsi on sen sukulaiskielistä paljon helpommin aukenevia), kirjoitusasun suhteen on miltei jokainen sana muistettava erikseen (esmes Phoebe ääntyy Fibi, enough ääntyy inöf jne. )
Lisäksi joillekin sanoille on sälytetty niin paljon merkityksiä, että mistään yksiselitteisyydestä ei ole puhettakaan.
Tällaisia "järkisyitä" vaihtaa ennlanti johonkin muuhun on vaikka millä mitalla. Mutta ei se asemaansa ole järkisyiden nojalla saavuttanutkaan, vaan valta-asema syntyi lähinnä siirtomaa-aikana tapahtuneen leviämisen ansiosta.
Sen seurauksena sen puitteisiin on pesiytynyt kokonainen joukko "kyökkiengelskan" tapaisia lingua francoja, joita kutakin osaa sujuvasti käyttää vain sen kulttuurin ihmiset.
Esmes merimiehillä on oma englantinsa, jolla eri kieliset juttelevat alansa asioista keskenään sujuvan tuntuisesti. Silti olen nähnyt, miten eläkkeelle siirtynyt merimies joutui todellisiin vaikeuksiin ryhtyessään opetteoemaan tietokoneen käyttöä.
Ilmeistä on, että hakkerien piirissä on parhaillaan syntymässä sen alan englanti, jolla pärjää niissä piireissä, mutta ei sitten muualla.
En kuitenkaan usko, että Esperantolla kuten muillakaan kielillä, on mitään mahdollisuuksia syrjäyttää sitä, sen takia, että lukemisen ja kirjoitusasun merkitys pienenee käännöskoneiden kehittyessä (jo nyt ne ovat suorastaan pelottavan tehokkaita tunnistamaan puhetta ja kääntämään sen toisenkieliseksi puheeksi).
Out of topic: olen kirjoittanut Esperanton isolla alkukirjaimella. Se on esperantiseilla perinne, joka perustuu kuulemma siihen että se on kielen lanseeraaja Ludoviko Zamenhof käytti salanimeä Dr. Esperanto lähettäessään työnsä v. 1887 raadin arvioitavaksi. Se onkin kielen ainoa poikkeus (minun mielestäni tarpeeton). - No ei!
Katsos kun ihmisen ilmaantuminen historiaan on ollut niin hidas prosessi, että ei sieltä voida löytää mitään erityistä Aatamia. Aatami kuuluu kirjoitetun historian piiriin, ja kirjoitustaito on tunnetusti ilmaantunut niin myöhään, että Jeesuskin saattoi viitata vain n. 700 vuotta ennen omaa aikaansa syntyneisiin kirjoituksiin (n. Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana ja pien sen jälkeen syntyneisiin) Sen vanhempia Raamatun tekstejä ei kertakaikkiaan tunneta, joten silloin kirjoihin merkityt tarinat olivat jo kirjoittamishetkellä käsittämättömän vanhoja. Juontuvat, sanoisinko, historian hämärään :) - Ei ole mitään perisyntiä.
Synnintunto sensijaan on yleismaailmallinen ilmiö, eikä pelkästään inhimillinen; kaikki mikä tähän maailmaan syntyy, kokee olevansa liian pieni, ja sen takia alkaa heti kasvaa isommaksi, ikäänkuin häveten omaa pienuuttaan. Tämä seuraa läpi elämänkaaren ihan kaikkia, eläimiä, kasvejakin.
Soluihin on koodattu elämän koodi, eteenpäin ja ylöspäin, ja tämän ilmiön uskonnot ovat vääntäneet synnintunnoksi, ja kristityt vielä lisäksi perisynniksi. - Teinithän niitä säätöjä just tekeekin :D
- Ei tartte purkaa.
Löytyy vasemmanpuoleisen sivukatteen aukon kautta (jäähdytysilman poistoaukko?).
Paino sanalla "löytyy", se on nimittäin niin yläkantissa, että pitää mennä kontosilleen maahan jos haluaa näkökontaktin. Lisäksi on hyvä varustautua taskulampulla, sillä siellä sisällä on pimeää :). Muuta työkalua ei sitten tarvitakaan, vaan ruuvi on reilulla kannalla varustettu, ja sitä kiertää helposti sormiotteella.
Myötäpäivään nousee, vastapäivään laskee kierrokset. - Se on tarkoitettu esipuheeksi (tai loppukaneetiksi) alaa käsittelevään laajempaan juttuun.
Sen päätesi (johon siis tähtään) tulee olemaan, että mainitsemasi asia on jäänyt tykkänään pois agendalta, syynä oma merkityksettömyytensä.
Nytkään nimittäin usko jumalaan (teismi) ei ole mikään ongelma; se on jokaisen ihmisen sisäinen asia, josta ei ole tarpeen edes vaihtaa mielipiteitä. Ongelma tuleekin siitä, kun asiaa perustellaan ihan naurettavin argumentein, nimittäin vanhojen kirjoitusten avulla.
Olen tehnyt itselleni siitä asiasta havaintovälineen: narukerän, jossa on xx metriä naruja. Siihen olen tehnyt solmun 20 cm:n päähän, joka kuvaa aikaa Jeeusksen päivistä lähtien, siis paria tuhatta vuotta.
Siitä taas 7 cm päähän toisen solmun, joka ampuu suunnilleen ns. Israelin pakkosiirtolaisuuden aikoihin, jonka aikana todistetusti koko Vanhanatestamenttina tunnettu teos kirjoitettiin.
Jeesukselle kristukselle tämä edusti jumalan sanaa. Kuten sitten Jeesuksen kristuksen sanojen edellämaintun on määrä edustaa meille.
Koko narukerästä on nyt merkitty solmuilla 27 vm pitkä pätkä. Sen kuvaama aika vodaan jollakin tavalla mieltää jonkinlaiseksi kronikaksi, kun taas toisesta solmusta aina narun toiseen päähän on täytynyt kirjoitusvaiheessa olla kuulopuhetta, toisisn sanoen vanhaa tarustoa.
Tähän tulokseen ovat tulleet kaikki vakavasti otettavat tutkijatkin arkeologian todistusten perusteella.
Teologi Eero Junkkaala totesikin, että koko israelilaisten historia on jouduttu kirjoittamaan uusiksi suunnilleen 10 vuoden välein viiskytluvulta lähtien.
Ja senhän ymmärtää, että ei kirjoitettua historiaa ole voinut olla ennen kirjoitustaidon keksimistä :)
Jumalat olivatkin ensin kivisiä muistomerkkejä erämaassa, sitten patsaita, ja lopulta kirjoituksia (joilla oli edeltäjiinsä nähden se etu, että niissä jumalat ikäänkuin todella puhuivat).
Yritän selittää, että nykyuskonnossa ei yritetäkään todistaa mitään jumalan olemassaoloa, vaan sen funktio on todistaa, että kirjoitukset ovat jumalan sanaa.
Tähän saumaan kantsii itsensä ateistiksi mieltävänkin iskeä!
Mutta on huomioitava, että uskonto on syntynyt muodostamaan siltoja tiedoissamme ja käsityskyvyssämme olevien ammottavien aukkojen ylitse, ja niitä piisaa kyllä senkin jälkeen kun uskonto on pantu pois viralta. Mitäs sitten tehdään?
Kiitos fanipostista, se nostaa kirjoituksen aina hetkeksi keulille :) - Kysymys onko jumala olemassa ja voidaanko hänet kokea, ei ratkea aivolohkoja tutkimalla. Ainakaan minä en ole ikinä edes nähnyt avattua kalloa, muidenkaan, saati omaani. Sen sijaan oman mieleni kanssa olen sinut. Jollet ymmärrä mitä tarkoitan, sulje silmäsi ja ajattele... ei, vaan ole hetki ajattelematta yhtään mitään. Siellä, sisäisessä hiljaisuudessa on se todellisuus jossa me tosiasiallisesti koemme tämän maailman jumalineen ja ilman jumalia