- Mietin kans tuota vaihtoehtoa, varsinki nyt korona aikaan kun ei oikeen pääse mihinkään uloskaa "reffeille"
- Molemmat tykkää edetä hitaasti ja olin itse vasta eronnut edellisestä suhteesta kun aloimme useammin pitäämään yhteyttä. On kyllä pakko myönttää, että tunnetaan nykyään oikeesti hyvin, vaikka se tutustuminen onki tapahtunut lähinnä vaa netin välityksellä. jaja kiitos! :)
- Ymmärsinkö nyt sitten vihdoin oikein?
Elikkä ei ole mitään estettä ettenkö voisi ilmottaa vaikka huomenna (28.12) vuokranantajalleni, että haluan irtisanoa jo 31.12. tämän sopimuksen, jollonka se irtisanomiskuukausi olisi tammikuu? Minkä aikana vielä voin olla kuitenki kämpässä ja maksan vielä sen tammikuun vuokran ? Ja siitä sitten voin ongelmitta helmikuussa asua jo uudessa kämpässä max sillä sopimussakolla? - haha, tuon selvemmi en osannu lyhkäsesti kirjottaa mikä on ongelmana:D Lähinnä haluisin tietää, että miten muut tuossa tilanteessa tekisi ja jos joku osais kertoa tuoasta sopimussakko hommasta, eli iha vaa muitte kokemuksia!
- Mä tein sen, kaksi päivvää puhuimme putkeen asioista ja hän alkoi kai ymmärtmään kun perustelin oikeesti hyvin. Nyt kuitenki oon kokoajan vaan miettinyt ja eppäillyt, että teinköhä varmasti oikein...
Mutta kiitos, tuon viestin luettua (ja muidenkin auttaneiden) tuli helpotusta ja varmuutta siihe, että nyt oikeesti oli se tehtävä ja täö oli vaan parasta. - joo no se tulee olee vaikeeta erota, kun hän sitä ei halua
- niin ja ennen tätä tän hetkistä suhdetta olin sinkkuna ehkä vain muutaman kuukauden... Eli sinäänsä on kokoaika ollut joku nii tuntuu, ettei oo pystynyt edes kunnolla tutustumaan itseensä tai jotenki sellane olo, että ei vaan tiedä mistään mitään...
- kai se on niin tehtävä, että paremmin tunnistais itseäänkin ja mitä oikeesti haluan ja tarvitsen, jospa paras oiski olla yksin enkä tarviikkaan ketään vierelleni, ainakaan vielä...
- No oon eroa yrittäny kauan, mutta sitte sieltä poikaystävältä tulee vaa just kaikkea, että hän ei halua ketään muuta ja vaan minä teen hänet onnelliseksi, hän ei tarvii muuta kun vaan minut... Vaikka kuinka yrittääkin sanoa, että kun ei tämä toimi ja piste
Ja kun olemme tuon ihastuksen kanssa puhuttu ollaan niin paljoista asioista vaa sammaa mieltä, hänellä vaan on niin samalaiset ajattelutavat jne, mitä en oo taas kokenu pitkään poikaystäväni kanssa tai lähes aina riidellään edes jostakin. - Sitä olen itsekin paljon pohdiskellut, vaikka kuinka yritimme sitä arkea saaha jotenki toimimaan, puhuimme ja riitelimme mutta ei kyllä silti lähteny rullaamaan! Tuntui kun olisin hänelle just vaan jokin huoltaja, mitään hän ei voinut itse tehä, eikä asia muuttunut mihinkään suuntaan edes vaikka lukemattomia kertoja puhutttiin asioista.
Niinpä muutinki sitten oman asuntoon pois hänen luotaan. Aikalailla mun oma elämä alko siinä muutenkin jäämään kun oli meidän kotona niin paljon tehtävää ja "huolehtia" poikaystävästä... - Itsekkin olen pohdiskellut jospa olen vaan ihastunut miehen ulkonäköön koska en kuitenkaa tunne häntä perinpohjin... Ja elelen vaan jossain ihastus kuplassa..
Tai onhan hän todellakin siis hauska ja meiän ajatusmaailmat kohtaavat hyvinkin.
Yritän olla hänelle puhumatta, etten vaan ruokkisi mun tunteita, mutta siis sehän vasta vaikeeta onkin!
Niin tuntuu just siltä, että jotain pitäisi tehä, koska jollain tavalla pelottaa vaa liikaa että päädytään jonnekin ja sitten ihastuneena petän poikaystävääni, kuitenkin käydään usein py:n kanssa kyseisellä paikkakunnalla ja nään hänet pakolla!